Heittopussina oleminen

Aina puhutaan opettajien stressaavasta työstä, mikä pitää paikkansa, mutta huomaako kukaan ajatella, että ei se koulunkäyntiavustajan työkään niin herkkua aina ole?
Kun olet koulunkäyntiavustaja, sinun pitää olla koko ajan valmis muuttamaan suunnitelmasi työpäivän suhteen. Aamulla et tiedä, pidätkö koko päivän sijaisuuksia vai autatko oppilaita vai kenties siivoat jotain varastoa tai siivoat opettajien jälkiä opettajainhuoneessa.
Työ on seilaamista opettajan ja oppilaan välillä. Yhtäkkiä joudut pitämään täysin vieraan luokan tunteja jossain aineessa ja kun pääset välitunnille, niin kimppuusi hyökkää pari kolme opettajaa, yhden oppilas lintsaa, toisella on ollut kiire ja täytyisi monistaa ja kolmannella on juuri nyt kokous ja pitäisi pitää hänen tuntinsa. Sitten kun istut siinä alas niin olet laiska! Sanot suurimmalle osalle opettajista ensin itse päivää, joku onneton uskollinen hyvätapainen tervehtii sinua ensin! Keskusteluun sinua ei huolita, ei edes kahvitauolla. Jos istut yksin kahviossa, niin jos joku kuppikuntaopettaja istuu toiseen pöytään, niin muut perässä, eihän sitä nyt avustajan kanssa kehtaa istua. Olet ilmaa! Jos istut tietokoneen ääressä ja teet työtäsi, eli teet jollekin opettajalle materiaalia, niin yhtäkkiä joku opettaja keskeyttää työsi ja käskee siivota. Et saa osallistua avustettavia oppilaita koskeviin palavereihin, koska olet avustaja ja et ole luotettava eli puhut kaikki asiat koko kylälle heti kun ovi käy päivän päätteeksi. Silti sinun pitää tietää oppilaista ja osata huomioida se ja se asia ja kun olet pihalla kuin lumiukko, et hoida hommiasi. Palavereissa puhutaan asioista jotka koskevat sinua, mutta kuulet asiasta puskista, eli et saa osallistua omaa työtäsi koskeviin palavereihin myöskään. Mielipiteitäsi kuuntelee yksi opettaja koko opettajakunnasta. Jos huoli herää jostain oppilaasta ja tiedät että vaistoat oikein, sillä ei ole mitään merkitystä, koska et ole opettaja, niin et voi tietää mistään mitää, vaikka sinulla olisi kuinka monta muuta tutkintoa tahansa. Jätä aivot suosiolla kotiin! Niitä ei saa käyttää.
Aina kun menet pitämään tunnin, niin joka ainoa luokka koettelee sinut joka kerta, koska olet sijainen. Silti saatat onnistua, mutta ai niin, siitä pitää olla hiljaa.
Sitten tosi usein pidät oppitunnista noin 40 min, eli joku ope ei pääse tunnille, toinen opettaja tulee ja aloittaa tunnin sanomalla päivää, heittää monisteet oppilaille ja hiihtää pois, avustaja valvoo tunnin, ja ei tule sijaisen palkkaa.
Eniten ärsyttää opettajien kaikkitietävä asenne kaikesta. Avustajan elämänkokemuksella ja erityisosaamisilla ei ole mitään käyttöä, koska niitä ei hyödynnetä ja avustajalla ei saa olla omia aivoja. Miksi usein kuitenkin avustaja on se, jolle oppilaat tulevat juttelemaan ja avustaja huomaa sellaistakin, mitä opettaja ei oikeesti ehdi huomaamaan.
Onneksi on oppilaat, nuorten kanssa on hienoa työskennellä. Ja onneksi siellä opettajienkin joukossa on joku, joka pitää vertaisenaan työkaverina.