ajattelin vaan kysyä, että miten ihmeessä ihmiset saa itelleen anoreksian? en jotenkin vaan ymmärrä sitä, et miten se tapahtuu. eikö muka ole tositosi kova nälkä kokoajan? sori saattaa kuulostaa tyhmälle, mutta kun tiiän vaan tosi vähän..
kysymys.
tyttöpienii
121087
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ei oikeastaan ole, etenkin kun tekee jotain muuta, jos aamusta iltaan on liikkeellä eikä ole vain aikaa miettiä ruokaa tai sivuuttaa nälän tunteen ja juo kahvia kun on kylmä niin ei sitä kerkee nälättää.
mutta se on ihan hirveetä istua kotona jossa on ruokaa, sitten syö ja syö, se voi johtaa sit ahmintaan..
tai sitten voi jusota lenkille.. totuus on jos ei ole muuta tekemistä on nälkä eikä anoreksiaa saada, se kehitellään ite itselleen. mä en ymmärtänyt sitä ennen kuin itse aloin laihduttaa, jotkut sanoi minua anorektiseksi, itse olin vieläkin tyytymätön, alipainoa oli sellaset 5 kiloa..
nyt ajautuin syömään ja olen lähemmäs 60 kiloa, olen lihonnut lyhyessä ajassa lähes 20 kiloa ja minua hirvittää koska nyt se ion pelkkää läskiä. lihas lähti ja läski jäi. ei kiva :s
et anoreksia on siel paassa valmiiks ku synnytaan ja sit kun se saa oikeet olosuhteet niin se valtaa koko kehon ja amoreksia rakastaa nalan tunnetta, sitte tietaa et ei oo syony :)juu anoreksia on sairaus siina missa esim masennus. Masentuneena voi tuntitolkulla tuijottaa tyhjyyteen. normaalisti siina tulis aika pitkas mut masentunu tekee nain sairautensa vuoksi >> siis anorektinen pitaa nalantunteesta.. nain ma selittaisin asian ehka...
Vai että anoreksia iskostunut päähän jo syntymävaiheessa? Pitäisiköhän minun nyt sitten ajatella, että kun olin syntyessäni keskosena vaarallisen alipainoinen ja pieni, että minulla on sen takia anoreksia :p
Itse en oikein osaa lähteä selittämään tästä aiheesta. Mutta anoreksian 'hankkiminen' kuulostaa melko tyhmältä, yleensä laihdutuksesta lähinnä kehittyy anoreksia.
nii, kun mä vaan mietin. itse en siis anoreksiaa ole sairastanu, miksipä muuten kysyisin(?). mutta mieleen vaan tuli, että täällä kun varmana on ihmisiä jotka sairastaa/on sairastanu sitä. nii sillä vaan.
Ehkä takerrun väärään sanaan, mutta en voi ymmärtää kysymystä: miten joku SAA anoreksian. Kysytkö diabeetikolta, miten hän sai sairautensa tai syöpäpotilaalta. Miksi se sinua edes kiinnostaa? Anoreksia on vakava sairaus, eikä todellakaan mikään ekstreme-laihdutuskeino, niinkuin joku jo kertoikin. Se, että joku todella sairastuu tähän tautiin, on monen tekijän summa. Yksi riskitekijä on ikä, ja murrosikään liittyvät monenlaiset paineet. Anoreksia on nimenomaan erittäin "surullinen" sairaus, sillä siihen sairastuneiden on todella vaikea nähdä minkäänlaista valoa tulevaisuuden suhteen. Jollakin se on pelkoa aikuiseksi kasvamisesta ja pakoa takaisin turvalliseen lapsuuteen. Joku haluaa unohtaa alitajuisesti joitakin surullisia asioita elämästään. Joku voi vaan olla niin yksinäinen ja masentunut, että anoreksia tulee korvaamaan tällaista surua. Nuorella voi olla elämässään aivan suunnattoman suuria paineita ja odotuksia. Anoreksia voi olla myös pakopaikka. Anoreksia voi olla se ainoa asia, mitä pystyy kontrolloimaan. Koko päivän voi saada kulumaan anoreksian kanssa. Anoreksia voi saada alkunsa ihan harmittomasta laihdutuksesta, jos taustalla on tätä muuta harmia. Siihen sitten vaan luisuu ihan huomaamattaan ja alussa itsensä kontrollointi tuntuukin ratkaisevan paljon ongelmia. On mahtava tunne, kun muut kehuvat laihuudesta tai itsekontrollista. On hienoa olla tehokas ja kieltäytyä monista asioista. Mutta tämä kuherruskuukausi ei sitten aina jatku yhtä ruusuisesti, koska anoreksia on oikeasti itse piru teettämään ihmisellä mitä kauheampia asioita. Anoreksia voi myös tappaa. Minä toivoisin, että jokainen kiihkeästi itseään laihduttava tyttö pysähtyisi miettimään, mikä mahtaa olla se perimmäinen syy, miksi hän haluaisi olla langanlaiha. Miksi itsensä rakastaminen on niin kovin vaikeaa?
Yks äiti: kiitos jälleen viisaista sanoista, Anoreksia ei mielestäni ole kellään syntyessä. Itselleni se kehittyi selkeästi sen jälkeen, kun jouduin seuraamaan sivusta todella läheisen ihmisen vakavan sairauden. Sitä alkoi omaa elämäänsä kontrolloimaan sairaanloisesti ihan joka osa-alueella ja yks kaks painoinkin 41 kg. Lähtöpaino oli 68 kg. Tunsin onnistuvani, kun paino tippui, saatoin vaikuttaa itseeni ja kehooni. Luulin eläväni terveellisesti, mutta nyt alkaa elimistö prakaamaan. Kaikilla on oma tarinansa, mutta näin salakavalasti tämä minulle hiipi. Ja paraneminen on vaikeaa, vaikka tahto onkin kova!
aika iso saavutus. tai sitten ei.
suvuittain ja niinku muutkin syämishäiriöt. mulla ja mun kahella iskän sisaruksen lapsella ja kahella iskän siskolla on syömishäiriöit (anoreksiaa,bulimiaa)
Kuulin vasta ton et siihen alttius on geeneissä eli ei kaikki saa anoreksiaa vaik haluais.
kiitos kommenteistanne. halusin vain kuulla mielipiteitänne ja vastauksianne. en oikein paljon tiedä tästä, tai ihmisten kokemuksista, millaista on elää anorektikkona. yks mun kaveri tässä ihan lähiaikoina laihtui yli 10 kg, se oli ihan normaali painoinen kylläkin ennen laihdutusta. juttelimme monta kertaa asiasta, että miksi se laihdutti ym. vaikka se olikin ihan normaalipainoinen. yleensä hän on pirteä ja iloinen, mutta ehkäpä hän ei sitten kaikkea kertonut mulle? jos jotain ongelmia oli. halusin vain tietää sen, että miten ihminen oikeastaan edes ajautuu siihen tilanteeseen. ja varsinkin jos on ihan normaalipainoinen/hoikka. :/
saanen nauraa viestillesi :D oikeesti EI OLE OLEMASSA MITÄÄN ANOREKSIA GEENIÄ! hei haloo..
mutta siis teiän suvussa näyttää paljon esiintyvän anoreksiaa ja siihen voi olla nimenomaan syynä se että kun jollain on anoreksia -> on laiha -> toinenkin alkaa laihduttaa ja saattaa sairastua jos menee överiksi. sitähän on myös tutkittu että lapsi sairastuu helpommin/suuremmalla todennäköisyydellä syömishäiriöön jos oma äiti tarkkailee ja vahtii mitä itse syö.
..minulle on käynyt tämä jälkinmäinen. :/
Minulle anoreksia on ollut tapa purkaa itseeni vihaa,jonka aiheuttavat ihmiset joille en pysty tunteitani ilmaisemaan tai en koe tulevani mitenkään kuulluksi.Siis kun tunnen itseni voimattomaksi ihmisten käytöksen edessä tai avuttomaksi ahdistavien asioiden takia, ajattelen itsekseni jotenkin että 'minähän näytän noille' tai että 'jotain minä sentään pystyn hallitsemaan,johonkin tässä maailmassa pystyn vaikuttamaan,ja se jokin on minun vartaloni,jolle teen ihan mitä tahdon vaikka millekään muulle en mahda mitään'.
Anoreksialla ei siis välttämättä ole mitään tekemistä ulkonäköihanteiden kanssa,sillä vaikka kammottavaksi luurangoksi laihtuisin,pystyn sentään pitämään reviirini,tämän mitättömän pienen mutta aivan omani.
Ajattelet täysin kuten minä. Tuntuu hyvältä etten ole yksin.