Tiedän naisia, jotka ovat olleet heterosuhteessa täysin sikamaisen miehen kanssa. Ne puhuvat tästä miehestä psykopaattina. Suhteessa on roikuttu epätoivoisesti vuosikaudet. Kaikki mitä mies uskaltaa toivoa, on nainen toteuttanut.
Sitten kun tällainen nainen on ruvennut naissuhteeseen, niin tämä uskomaton sietokyky on täysin kateissa. Suhteesta etsitään kaikenlaista vikaa ja se pistetään hyvin herkästi poikki vaikka naissuhde on reilumpi suunnillen kertoimella 100.
Nainen voi vielä palata naissuhteesta saman miehen hyväksikäyttämäksi ikään kuin mitään ei olisi opittu.
Sitten kun tällainen nainen on ruvennut naissuhteeseen, niin tämä uskomaton sietokyky on täysin kateissa. Suhteesta etsitään kaikenlaista vikaa ja se pistetään hyvin herkästi poikki vaikka naissuhde on reilumpi suunnillen kertoimella 100.
Nainen voi vielä palata naissuhteesta saman miehen hyväksikäyttämäksi ikään kuin mitään ei olisi opittu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
että kokee että naissuhteessa pitää tehdä suhteen eteen töitäkin ihan itse ja kasvaa vastuullisemmaksi tai sitten muita töitä, kuten talvirengaiden vaihto.
tekee ylivoimaisesti suurimman osan kotitöistä, joten työvastuu kyllä helpottuu naissuhteessa. Taloudellinen vastuu tosin useimmiten kasvaa, ikävä kyllä.
Itse veikkaan Catsyn esiin nostaman outoilun selitykseksi yksinkertaisesti sitä, että miehiltä ne naiset ei enää edes odota mitään romantiikkaa ja onnea, vaan ihan jonkunlaista kumppania vain niitä etuja ja tukea, mitä heterosuhteessa eläessään saa (lapset, helpot suhteet omaan ja kumppanin sukuun, kirkolliinen vihkiminen...). Naissuhteet taas edustaa romanttista rakkautta, ja kun se huuma lakkaa eikä noita automaattisia etuja ja tukea ole, niin suhdekin joutuu kovemmalle koetukselle kuin miehen kanssa. Kriiseissä myös pettymys ja suru on kovempaa jos on ollut todella rakastanut. Rentun ja vaikka väkivaltaisenkin miehen kanssahan voi usein vaikka vain paistatella palvonnan kohteena ja nauttia siitä, että on itse se osapuoli joka rakastaa vähemmän. Nyrkiniskut ovat vain lempeää kutitusta jos niitä vertaa sydänsuruihin.
Taisin vähän eksyä sivupoluille siitä mitä Catsy_666 tarkoitti, mutta yritin edottaa että ne naiset ovat ehkä tottuneet miehiin ja alistuneet kohtaloonsa siinä, että tietävät ettei sitä kautta kuitenkaan saavuta onnea. Naisiin voi puolestaan kohdistua epärealistisia toiveita ja romanttista haihattelua, ja kun kupla puhkeaa niin pahimmassa tapauksessa käyttäydytään naista kohtaan kuin teinipissis ja suunnataan sitten takaisin kurjuuteen miehen luokse elämään "kypsää, realistista, aikuisuutta".
Töitä suhteen eteen saa tehdä sekä mies että nainen, kun haluaa että rakkaus ja suhde säilyvät. Minä ainakin olen kokenut näin. Pätee varmaan kaikissa suhteissa, myös ystävien kesken.
..joka ratkaisee:
paksu lompakko;helppo on lempeä pyytää laulaa Tuomari nurmio.
Minä pistin poikki (noin vuoden mittaisen) suhteen psyko-mieheen kun se alkoi käydä turhan epätoivoiseksi; HÄN jatkoi häirintää kuukausikaupalla aina siihen asti kunnes vaihdoin puhelinnumeroa ja salasin sen, muutin väliaikaiseen piilopaikkaani ja valmistaudun vaihtamaan myös kotia.
Mitä tulee hulluun rakastumiseen, siitä sinäkin tiedät jotain! Seurustelusuhteesta naisen kanssa taas minä en tiedä mitään - mutta ihmissuhteita on monenlaisia (kuten värejäkin muita kuin valkoinen ja musta).
Järkytyksen vielä jatkuessa en halua seurustella kenenkään kanssa. Se ei olisi hyväksi hänellekään. Piste ja pusu.
Sinun kanssasi minä haluan luoda jotain pysyvää ja todellista vaikka siihen luomistyöhön menisi pitemmänkin aikaa.
Siis sekö, että mieheltä kestetään enemmän paskaa kuin naiselta?
Itse olen bi, mutta en kyllä ajattele niin. Olen ehkä "vaativampi" miesten kuin naisten suhteen.
Olen nainen ja melkeimpä allekirjoittaisin aloittajan kommentit. Ehkä ensimmäinen kerta ikinä, mutta niin oikeaan osuu omankin kokemukseni kanssa.