Antakaa kiltit neuvoja seuraavanlaiseen tilanteeseen.
Äiti kaksi ala-asteikäistä lasta ja uusi aviomies asuvat yhdessä. Miehen kaksi ala-asteikäistä lasta tulee joka toinen viikko isänsäluokse vierailulle.
Tai näin sen piti olla. Nykyään lapset saattavat tulla kolmenakin viikonloppuna peräkkäin isänsä luokse, viikonloppuvierailu saattaakin alkaa jo to ja loppua vasta ma, lähes kaikki lomansa lapset viettävät isän luona. Isä haluaa lapsensa luokseen niin usein kuin mahdollista, ja nähtävästi lasten (oikea) äiti antaa lasten tulla isälleen milloin tahansa ja lapset niin mielellään olisivat vain isänsä luona. Isä haluaisi huoltajuuden lapsiinsa, mutta lasten äiti ei anna. (Tässäkin on jo yksi "ongelma")
Kuitenkin ongelmana on se, että "uusi" vaimo haluaisi, että miehensä lapset eivät tulisi ihan niin usein kuin nykyään, vaan pysyttäisiin alkuperäisessä "joka toinen viikonloppu"-säännössä (...Neljä riehuvaa lasta ja molemmat aikuiset työviikostaan uupuneita...ei hyvä yhtälö...kaaosta syntyy ja väsymys syvenee) Mies kuitenkin vetoaa siihen, että "ajattele miltä tuntuisi jos joutuisit itse olemaan viikot erossa lapsistasi".
Lapset siis aina vaan tulevat isänsä luokse, vaikka vaimo pyytää, että olisi edes yksi viikonloppu välissä. Miten tilanteessa päästäisiin johonkin fiksuun, kaikkia tyydyttävään ratkaisuun?
Äiti kaksi ala-asteikäistä lasta ja uusi aviomies asuvat yhdessä. Miehen kaksi ala-asteikäistä lasta tulee joka toinen viikko isänsäluokse vierailulle.
Tai näin sen piti olla. Nykyään lapset saattavat tulla kolmenakin viikonloppuna peräkkäin isänsä luokse, viikonloppuvierailu saattaakin alkaa jo to ja loppua vasta ma, lähes kaikki lomansa lapset viettävät isän luona. Isä haluaa lapsensa luokseen niin usein kuin mahdollista, ja nähtävästi lasten (oikea) äiti antaa lasten tulla isälleen milloin tahansa ja lapset niin mielellään olisivat vain isänsä luona. Isä haluaisi huoltajuuden lapsiinsa, mutta lasten äiti ei anna. (Tässäkin on jo yksi "ongelma")
Kuitenkin ongelmana on se, että "uusi" vaimo haluaisi, että miehensä lapset eivät tulisi ihan niin usein kuin nykyään, vaan pysyttäisiin alkuperäisessä "joka toinen viikonloppu"-säännössä (...Neljä riehuvaa lasta ja molemmat aikuiset työviikostaan uupuneita...ei hyvä yhtälö...kaaosta syntyy ja väsymys syvenee) Mies kuitenkin vetoaa siihen, että "ajattele miltä tuntuisi jos joutuisit itse olemaan viikot erossa lapsistasi".
Lapset siis aina vaan tulevat isänsä luokse, vaikka vaimo pyytää, että olisi edes yksi viikonloppu välissä. Miten tilanteessa päästäisiin johonkin fiksuun, kaikkia tyydyttävään ratkaisuun?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Tapaamissopimuksen ja huoltosopimuksen tarkistaminen lastenvalvojan luona olisi paras ratkaisu selkeyttää kaikkien tilannetta.
Ensinnäkin elatusmaksut on määrätty sen mukaan, paljonko on katsottu tapaamisia syntyväksi. Jos tapaamisia on huomattavasti enemmän, vähintäänkin elatusapua tulisi pienentää samassa suhteessa. Jos lapset ovat enemmän isällään kuin äidillään, sitten kuuluu etä- ja lähihuoltajuus vaihtaa, ja isän saada niitä elatusapuja. Tietenkin.
Tapaamissopimuksessa tulisi määritellä tarkemmin, kumpi on tapaajan ja kuinkako paljon, jotta kummallakin säilyisi myös perherauha omassa kodissaan, eli tulevaisuutta pystyy suunnittelemaan enemmän kuin kolme päivää tai viikon kerrallaan eteenpäin. Ymmärrettävästi jos äidillä on uusi suhde, hän saattaisi kaivat siihen vain joksikin aikaa enemmän niitä vapaa viikonloppuja, joten kannattaisi tarkentaa häneltä, miten on ajatellut asioiden menevän tulevaisuudessa. Ahneutta on sitten taas se, jos äiti haluaa sekä elatusavun, että lapsensa heidän isälleen milloin sattuu omien aikataulujensa mukaan, ja ajallisesti enemmän kuin itse pitää. Se on laitonta, ja se asia kannattaa selkeyttää. Jos ei yhteisellä sopimuksella, niin lastenvalvojan luona. Ja lopullinen sopimus (niitä voi tehdä myös määräaikaisiksi) kannattaa aina vahvistuttaa lastenvalvojalla joka tapauksessa, koska toinen voi muuten väittää toisen toimineen vastoin sopimusta ja rapsauttaa sakkoja tai viedä ulosottoon maksuja tms. jos siis on ahne ja v*ttumainen luonteeltaan.
Ehkä asioiden selkiyttäminen riittäisi jo ystäväsi uudelle vaimolle, koska kun tietää milloin perhe on suurempi ja milloin taas pienempi, pystyy suunnittelemaan asiat sen mukaan. Yleisestä ja ennalta-arvaamattomasta pompottelusta ei nauti niin lapset kuin kummankaan kodin aikuisetkaan.
eli siis raha-asioiden, joten niitä ei tarvitse kommentoida. Jokainen etä maksaa lapsistaan sen mitä haluavaa, oli lapset sitten miten paljon lystää etän kanssa.
ja mitä tulee siihen, että lasten isä haluaisi lastensa huoltajuuden, niin mitäs siihen sitten sanot jos isä sen saisikin? Lapset olisivat sitten takuulla paljon teillä "meuskaamassa". Tämä ei näytä kuitenkaan häiritsevän lasten isää, vaan sinua. Nyt sinun pitäisi vaan itse miettiä miten sinä sovit tähän kuvioon?
Kuule, neuvoja voi antaa ihan kokonaisuutta ajatellen ja toiseksi, mitä se sinua pompottaa?
Jos ap.:n ystävän lapset muuttavat isälleen, niin hyvä vaan, selkeyttä suuntaan tai toiseen, aina parempi lapsille. Ei se pompota minua, eikä kai sinuakaan? Jos muuten muuttaisivat, tiesitkö että silloin elatusvelvollisuus siirtyisi sinne äidille. Ja todennäköisesti ihan siksi ei se nainen halua lähihuoltajuutta antaa isälle, ainoastaan hyötyä sekä niin, että saa rahat ja kuitenkin isä elättää lapsia kotonaan ajallisesti huomattavasti enemmän kuin hän itse. Ahneella on yleensä tietynlainen loppu. Ja sellaisesta kannattaa antaa vinkkiä, koska kenenkään ei tarvitse olla jonkun ahneen hyypiön rahastettavana.
Hieno homma, että ap::n esimerkin isä rakastaa lapsiaan ja haluaa heidät luokseen enemmän.
Minä en kuulu ap.:n kuvioon, etkä kaiketi sinäkään, eli se siitä sopivuudesta.
"Jokainen etä maksaa lapsistaan sen mitä haluavaa, oli lapset sitten miten paljon lystää etän kanssa. "
Ei pidä paikkaansa. Jokainen etä maksaa sen mitä elatussopimuksessa lukee, jossa on huomioitu se, paljonko lapset ovat etällä. Jos tämä suhdanne muuttuu, tulee kiinnittää huomiota myös elatusavun määrään, sillä sehän on tarkoitettu LAPSILLE, joten jos isä heitä kotonaan hoitaa ja huolehtii selkeästi enemmän kuin tapaamissopimukseen on kirjattu, hän käyttää myös rahaa heihin omassa kotonaan huomattavasti enemmän, kuin elatussopimuksessa on arvioitu. Joten se siitä bullshitin jauhamisesta, elatusapu on LAPSIEN kuluihin arvioitu apu.
sepustuksessa ei puhuttu rahasta mitään! Tuskin isäkään puhuu raha-asioista mitään. varmasti heillä elatussopimuskin jo on tehtynä. Tapaamiset ja elatus on ihan eriasia ja tässä oli kyse "kyläilyistä". Teille nyksille on jotenkin hemmetin tärkeää tää rahapolitiikka, ajatelkaa väliin niitä muksujakin, eikä sitä rahaa ja elatusta.
ET vissiin tajua, että elatusapu on LAPSIA vasten, ja jos heidän arkikulungeistaan hoidetaan suurin osa etävanhemman luona alkuperäisen sopimuksen sijaan, silloin sitä rahaa kuluu enemmän, ja jostain sitä on etävanhemman revittävä! Ajatteletko että on reilua, että lapsilisät ja korotukset ja tuet ja elatusapu menevät ns. lähivanhemmalle, jos lapset kuitenkin ovat ja kuluttavat ja käyttävät etävanhempansa luona suuremman osan kuukaudesta sitä rahaa? Oletko jotenkin vähäjärkinen, vai mitä et tästä ymmärrä?
Asiaan on tehty lakimuutosehdotus, nimellä luonapitovähennys, juuri tuosta syystä, että jotkut ahneet lähivanhemmat eivät tajua, että jos lapsi on enemmän etällään, he kuluttavatkin siellä enemmän, eli tarvitsevat siellä sitä rahaa. Mihin sitä muka lähi tarvitsee silloin, jos lapset ovat yli puolet kuukaudesta tai enemmän etällä? Oletko ihan pehmeä? Siinähän se lähivanhempi juuri ei ajattele yhtään LASTEN ETUA, jos tahtoo heidät oloihin, joissa heillä ei ole elatukseen samaa apua kuin jos ovat lähillä.
Kenenkä etua sinä ajat? Onko omat elämisenkustannukset niin suuret, että ajat lapsesi kuluttamaan etävanhemmalle ja samalla nostat heille kuuluvaa elatusapua omiin kulunkeihisi? Oletpa todella LASTEN ETUA ajatteleva ihminen.
Ap.:n esimerkissä lasten etu varmasti olisi, että muuttaisivat kokonaan isälleen, ja huoltosuhteet siirrettäisiin oikein päin, laillisesti ja selkeästi. Vai oletko tästäkin eri mieltä?
Se raha on LAPSIA varten!
muutoksesta/tarpeesta yhtään mitään. Se mitä mieltä minä olen elatustuen muutoksista tai muusta ei todellakaan kuulu heidän tapuksessaan minulle, enkä sitä sinulekaan kommentoi. Asiasta voit kommentoida tai ehkä olet aloittaja tässä vähän ylempänä olevassa aloituksessa. Sieltä sitä vastausta hakemaan siis....
"Teille nyksille on jotenkin hemmetin tärkeää tää rahapolitiikka, ajatelkaa väliin niitä muksujakin, eikä sitä rahaa ja elatusta."
Kuule, olisi se sinullekin tärkeää, jos lapset ovat luonasi ajallisesti enemmän kuin vähemmän, ja et saisi silti ainuttakaan latia niin yhteiskunnalta kuin siltä vanhemmalta, jolla he enemmän ovat. Saattaisipa tulla pieni suru sinunkin puseroosi.
Jos noin ylevästi ajattelet asioista, luovu sitten itse samantien elatusavusta. Ajattele niitä muksuja, äläkä rahaa ja elatusta!
"Miten tilanteessa päästäisiin johonkin fiksuun, kaikkia tyydyttävään ratkaisuun?"
Kysyi aloittaja.
Fiksuun, lailliseen ja moraalisesti oikein menevään ratkaisuun he pääsevät, kun lähihuoltajuus siirtyy isälle, mikä myös vaikuttaa tuohon "rahapolitiikkaan." Rahalla saa vaikkapa lapsenvahteja.
saan kunnalta minimielatustuen.Tappelemaanko sinä tänne olet tullut?kait väärä osoite tämä
Väärä osoite on elatusmaksulla silloin, jos sitä nostaa vanhempi, joka ei sitä lapsiinsa käytä.
tiedä mistä osoitteesta sitä apua tähän "ongelmaasi" saa.
Tämä viesti oli jo se riidanaloitusyritys, ja metsä vastaa niin kuin sinne huutaa. Tässä siis nähtävissä syy-seuraus -suhde, jos sitä hait ihmetellen sitä, miten tässä kirjoittelussa näin kävi.
Tartuit kovin hanakasti siihen, että ei olisi saanut kirjoittaa mitään elatuksesta, vaikka se on oleellinen osa koko kokonaisuutta ja ap.:n esimerkin tilannetta. Tänne kirjoittaminen on kuitenkin yksilönoikeus, joten melko turhaa oli lähteä arvioimaan, kysyttiinkö pilkuntarkasti juuri siitä vai ei. Se kuuluu kokonaistilanteeseen, joten miksi sen selvittämisen tulisi haitata ketään?
Olettamalla että minua haittaisi jotenkin alkuperäisen tilanne, ja toteamalla että en sovi omaan elämääni, josta et mitään tiedä, ja josta ei tässä keskustelussa edes puhuttu, heitit vähän lisä löylyä, joten sitä saa mitä tilaa, ja näin tässäkin keskustelussa kävi. Minun puolestani voimme lopettaa. Ja kaikkea hyvää sinulle!
asiasta keskustelemiselle anonyymien kirjoituspalstalla?
Seuraako asioiden pohtimisesta jotain hirvittävän negatiivista?
Hui kauhia...
Tässä aloittajan tapauksessa tuskin olisi ollut edes elareiden määrällä "etän" perheeseen mitään merkitystä, sillä vaimo ei halunnut miehen lapsia sekoittamaan liiaksi tätä heidän perheelämää....sun tilantees on mulle ihan sama.
aivan sama, miksi sitten tulit kommentoimaan minun kirjoitustani, sen sijaan että olisit vastannut ap.:lle ja kommentoinut hänelle tuota lapsiasiaa.
Rahalla saa lastenvahteja, tasapuolisesti jokaiselle lapselle, eli kyllä sillä on merkitystä myöskin. Asioiden kuuluu mennä oikein, ja totta kai myös siinä asiassa, että kukaan ei saisi asettaa kenenkään lapsia huonoon asemaan. Ei taloudellisesti eikä eriarvoisesti muutenkaan.
Mistä tiedät mitä merkitystä elareiden määrällä voi olla aloittajan esimerkille, vaikka juuri sitä ei nostettu erikseen esille?
Mietihän nyt hieman omalla kohdallasi. Tapaisit vaikkapa miehen, jolla on kaksi lasta, sinulla omat kaksi. Hänellä olisi sopimus, jonka mukaan hän maksaa elatusta tietyn summan kuukaudessa ja tapaamissopimus joka toisesta viikonlopusta lomista. Maksaisitko sinä ilomielin sekä omien lastesi kustannukset yksin, että osaksi miehenkin lasten kustannukset, koska raha jonka hän voisi käyttää omiin lapsiinsa meneekin hänen entisensä kotiin, vaikka lapset olisivat teillä huomattavasti enemmän kuin sopimukseen on kirjattuna, esim. yli puolet kuukaudesta? Minkä oikeustajun mukaan sinä olisit valmis sellaiseen taloudenhoitoon? Sinä joka olisit mennyt yhteen toisen aikuisen kanssa ja jakaisit siis taloutesi? Kuten huomaat, tuskinpa vain se täysin merkityksetöntä on.
Toinen asia on tuo, jos ei haluta toisen lapsia omaan kotiin. SE tuntuu pahalta. Mutta sitäkin voisi selkeyttää, kun tapaamiset sovittaisiin selkeiksi, oli niitä kuinka paljon tahansa, jolloin tulevaisuuttaan pystyisi suunnittelemaan sen mukaan.
Miksi jankutat ja jankutat ettei elatusasiasta saisi puhua, mikä pelottava peikko se sinulle on?
eikä mua ihan oikeasti nyt kiinnosta tämä.Mä saan kunnalta elarit ja riittää mulle varsin hyvin. Lapseni ovat kanssani 24/7.Lapsiasian olen hänelle kyllä kommentoinut.
Minäkin olen muuten lasteni kanssa 24/7, enkä saa elatuksia mistään!
miksi et tee sille mitään????
Kunhan vastasin ettet sinä mikään poikkeus ole, 24/7 omien lasten kanssa... Sitä se elämä on.
kans 24/7 todellakaan ole ongelma, enemmän se antaa ku ottaa, ainakin mulle.
Jos lastesi isä ei tapaa ollenkaan, sinun on silti mahdollista hakea esim. kerran kuukaudessa toteutuvaa tukiperhettä lapsillesi.
mutta ainakin vielä olen jaksanut ilmankin. Pitää tinkiä muista menoista....
Öh... Eli miehesi asuu sinun kahden lapsen kanssa samassa talossa viikon jokaisena päivänä, mutta sinä et voi/halua asua hänen lapsiensa kanssa viikonloppuisin (ja lomilla)?? Oletko kuullut tasa-arvosta?
Kun miehesi susotuu kestämään sinun lapsiasi, niin kestäppä sinä nyt sitten hänen lapsiaan. Nyt on sinun vuorosi.
häpeisit vitun lehmä! tommosia naiset just on. miehen pitää kyllä kestää naisen kiljuvia äpäria, mut jos miehellä on lapsia ni akat ei varmasti siedä niitä.
Kenenkään ei pidä kestää jotain, mutta asiat pitää sopia riittävän selkeiksi kumpaakin kotia ajatellen. Ei pelkästään toista kotia, vaan molempia. Molemmat kodit ovat lasten koteja, sehän on selvä, mutta kai siinä jokin järki on löydettävissä, miten tapaamiset järjestetään? Jos on kyse asiallisista ihmisistä.
Se on miehen valinta, jos ottaa naisen, jolla on lapset lähihuollossa. Kuten nainen on taas esimerkkitapauksessa valinnut miehen, jonka lapset ovat etähuollossa. Olen silti samaa mieltä siitä, että kunhan asiat vain sovittaisiin kummallekin perheelle toimivaksi systeemiksi, ei siihen asiaan pitäisi voida olla nokan koputtamista, paljonko vanhempi haluaa viettää aikaa omien lastensa kanssa.
kyllähän ne vituttaa semmoset ällöttävät nössöt vieraat pennut prkl!!!
Ottaisipa lasteni isäkin lapset yhtä usein luokseen kuin miehesi. Tai edes joka toinen viikonloppuna mutta ei. Vuoden aikana ovat olleet isänsä luona yhteensä 6 yötä. Muutama päivätapaaminen ja siinä kaikki. En tiedä eikö isä todella halua vai eikö isän uusi onni halua lapsia riesakseen.
Olen pahoillani lastesi puolesta. Mutta ainakin heillä on sinut.
Minusta vanhemman uuden puolison ei pitäisi saada valita, ottaako lapset "riesakseen" vai ei. Tämä uusi puoliso on kuitenkin tarkoituksella mennyt yhteen henkilön kanssa, jolla on jo lapsia, ja tiennyt heistä.
Eli silloin ne lapset otetaan, halusipa tai ei. Jos ei halua, niin valinta tehdä paljon aiemmin, ei enää myöhemmin.
miehen lapsia ei ole "otettu yhteiseen kotiin kasvatettaviksi" kuten laki asian ilmaisee. Vaimo on mennyt eronnen miehen kanssa naimisiin siinä uskossa, että miehen edellisen avioliiton lapset asuvat äitinsä luona ja vierailevat isänsä luona vain joka toinen viikonloppu tai harvemmin.
Totta kai perheenemäntää rasittavat jatkuvat vierailut. Tuskin mies perheen arjesta huolehtii. Vaimo hoitaa itse omat lapsensa ja näiden asiat, eikä heistä ole miehelle harmia, jos ovat hyvin kasvatettuja, mutta mies tietysti olettaa, että vaimo hoitaa hänenkin edellisen avioliittonsa lapset.
Minusta ihmisten pitäisi erosta huolimatta elää normaalia elämää. Jos äiti on saanut lähivanhemmuuden, hän on velvollinen hoitamaan lapsensa eikä päästämään näitä isän uuden perheen riesaksi.
"kylässä" eikö isän asunto ole hänen lapsilleen koti samoin kuin äitinkin asunto eikä kyläpaikka.mene itseesi,ja jos et pysty eroa.sinähän kumma olet että yrität hankaloittaa isän ja lasten välejä.kumma jos miehesi kauan tuollaista sietää
erolapsilla on kaksi kotia ja tuntuu kummalta jos lapset ovat kyläilemässä isänsä luona.
Eihän tuon pitäisi olla iso ongelma, jos lapset ovat peräkkäisinä viikonloppuina isän luona.
Isä on isä ja on hyvä, että lasten yhteys pysyy tiiviinä.
Niin ja piti vielä lisätä, että kyllä mullakin tuo "kylässä" särähti korvaan aika pahasti.
Minusta sen pitäisi olla niin, että on koti äidin luona ja koti isän luona. Eli ei olla "kylässä".
eivät asu siellä, vaan äitinsä luona. Rajat ovat lapsille tärkeitä ja isä on velvollinen ne heille asettamaan.
Tasan ei käy lapsilykky. Teillä melskaa 4 lasta ja meillä ei yhtään. Mieheni ikävöi lapsiaan, mutta ex ei suostu sopimukseen tapaamisista. Ei virallisesti kiellä lasten ja isän tapaamisia, mutta järjestää aina lapsille muuta ohjelmaa, kun isällä olisi vapaata. Tapaamisten väli voi olla 2 kuukauttakin. Enää ei ole muuta tietä, kuin käräjätie.
ajatuksesi tuntuvat jollain tavalla hieman epäreilulta, jos ne vain oikein ymmärsin. Käsitin tekstistäsi, että et niinkään halua täysin vapaata viikonloppua lapsista kahden miehesi kanssa eli siten että myös omat lapset olisivat isällään, vaan toivot että vain miehesi lapset eivät olisi läsnä...?
On selvää, että neljän lapsen kanssa on melkoista hulinaa, mutta asetu hetkeksi miehesi asemaan. Sinä tosiaan saat pitää lapsesi ilmeisesti joka päivä luonasi, miehesi ei. Hänellekään ei varmasti aina ole helppoa se, että omat eivät ole läsnä arjessa, mutta sinun taas ovat. Hän siis ikään kuin toimii toisen miehen lasten arki-isänä, mutta omat ovat toisaalla.
Mitä jos koittaisitte sopia niin, että kaikki lapset ovat joitakin viikonloppuja toisella vanhemmalla, jotta saatte täysin kahdenkeskistä aikaa? Siten jaksatte niitä "hulinaviikonloppujakin" paremmin. Omien lasten tapaamisten kieltäminen loukkaa, varsinkin jos ei ole valmis tekemään samaa myönnytystä omien lasten kohdalla. Se luo epätasa-arvoa perheeseen, mikä taas syö ajan kanssa myös parisuhdetta.
Yksi vaihtoehto on myös lähteä joskus ns. evakkoon näinä tapaamisviikonloppuina. Näin saat kehdenkeskistä aikaa omien lastesi kanssa ja mies omiensa. Sekin on uusperheen lapsille tärkeää.
Miten sä kehtaat valittaa kun miehesi lapsista?!?-Oot kyllä kamala noita-akka kun et hyväksy että miehesi haluaa olla omien lastensa kanssa päivittäin.Häpeä!!!Eikä tällä vaimolla (sinulla) ole oikeutta edes pyytää "vapaaviikonloppuja".
uudella puolisollakin.
Parisuhde on kuitenkin se tärkein..kun se voi hyvin,voivat aikuisetkin hyvin..riitoja tulee vähemmän kun rakkauden määrä on suurempi..joten äläpä väheksy!
Tuo lasten "erottelu" kuulostaa kyllä pahalta..mikä miehesi lapsista tekee heistä "vähäisempiä"?Mikset hyväksy heitä osana teidän perhettänne?On surku lapsille jos he eivät pääse isäänsä tapaamaan..kun isäkin tavata haluaisi.
Suhde toimisi paremmin, jos oppisit hyväksymään miehen lapset..ja toivottaisit heidät tervetulleiksi kotiinne.Ei se helppoa oo..mutt kannattaa kyllä.
Pyytää voi mitä vain, varsinkin neuvoja ja apuja, siihenhän rakentava vuorovaikutus perustuu. Ikävää että täällä ei siihen oikein kyetä. Eiköhän vaimo miehensä kanssa saa asiat sovittua ja selvitettyä kuitenkin parhaiten, nimenomaan muistaen tuon, että kaikilla lapsilla tulisi olla perheessä kuin perheessä samat oikeudet.
Lapsenvahtia voi myös käyttää, että saa joskus kahdenkeskistä aikaa.
Mitä siihen sanotte, jos mies ei liiemmin välittäisi kahdenkeskisestä ajasta, vaan järjestää työtä niille viikonlopuille, kun hänen lapsensa menevät exälleen?
Katso peiliin ja korjaa se.
Meillä on tosiaan vähän samantapainen tilanne, tai oikeastaan vähän pahempikin. Minulla on kolme lasta, jotka asuvat meidän luonamme. Miehelläni on kaksi lasta jotka asuvat äidillään vajaan kilometrin päässä. Tapaamiset on sovittu niin että joka toinen viikonloppu mieheni lapset ovat meillä, ja omani ovat saman viikonlopun myös täällä kotonaa. Ja joka toinen viikonloppu kun omani menevät isälleen, mieheni lapset ovat äidillään. Kuulostaa hienolta, miellä pitäisi siis olla joka toinen viikonloppu kahdenkeskistä aikaa. Vaan totuus on toinen. Omien lasteni isä muuttelee tapaamisviikonloppuja omien menojensa mukaan. Erommme oli todella riitainen, ex nimitteli, uhkaili ja kiristi niin etten ole pystynyt soittamaan hänelle yli vuoteen. Ex soittaa suoraan vanhimmalle lapsellemme ja ilmoittaa milloin ottaa lapset luokseen. Ja yleensä tämä ilmoitus tulee 1-2 päivän varoitusajalla.
Nykyisen mieheni lapset ovat taas melkein aina meillä, ainakin kolme viikonloppua kuukaudessa, ja lisäksi tulevat usein koulun jälkeen oma-aloitteisesti meille. Lapset soittavat usein esim. perjantaina isälleen ja kysyvät että saavatko tulla viikonlopuksi meille. Mieheni kyllä kysyy aina minulta että sopiihan se. Enkä ole kieltänyt.
Hyvä puoli on se, että lapsemme tulevat hyvin toimeen keskenään ja viihtyvät yhdessä.
Kahdenkeskeisen ajan puute vaan tuntuu kurjalta. Viimeksi marraskuulla (eli 4 kk sitten) olemme olleet koko viikonlopun kahdestaan!
Muutama yökyläpaikka tai osalle kotiin lapsenvahti ja sitten hilpasette syömään ja elokuviin.
lähtenyt vastaukset lapasesta. Kauheaa haukkumista ja parjaamista,eli eivät varmaan olleet ihan sitä mitä odotit ja toivoit. Itse olen samanlaisessa tilanteessa ja ymmärrän hyvin tunteesi ja ajatuksesi. Ja syyllisyyden tunteen joka seuraa kun ei haluaisi/jaksaisi toisen lapsia aina(omia kun on "pakko"). Tämä asia ei todellakaan ole niin yksioikoinen kuin voisi kuvitella,ja ne jotka haukkuvat ja parjaavat eivät todellakaan tiedä mitä se todellinen uusio perhe parhaillaan/huonoimmillaan vaatii. Ei se että otat puolison jolla on lapsia,vaan siinä mukana otat myös exät tavalla tai toisella,halusit tai et. Ja näitä asioita kun ei voi tietää suhteen alussa ja varsinkaan siinä tapauksessa jos ei ole aiempaa kokemusta uusioperheestä. En voi kuin toivottaa voimia. Ajatus mikä minua auttaa jaksamaan, on että lapset kasvavat isoksi ennemmin kuin huomaatkaan,sekä puolisosi että sinun omat.