raivostunut

Mulla alko "menkat" ja se alkaminen kesti ja kesti, tiputti pikkuisen vaan, niin silloin tajusin epäillä, että jospa oonkin raskaana, silloin kun voi pikkusen vielä kuulemma tiputella. Olin hiukan jo muitakin oireita kokenut, mutta en puhunut mitään aiemmin, kun en itsekään ollut oikein varma asiasta. Mies kun kuuli epäilykseni, meni heti äitinsä, anoppini luo kylään ja spekuloi koko asian halki poikki pinoon, ENNEN kuin olin edes ottanut raskaustestiä!! Olin vannottanut, ettei kerro kellekään! Kun raskaustesti tehtiin ja tulos oli positiivinen, mies lähetti viipymättä siitäkin äidilleen tekstiviestin. Äiti lähetti sen jälkeen minulle 5 tekstaria asiasta: onko ollu pahoinvointia, joko hommasitte vauvanvaunut, yms. Sanoin miehelleni, että kieltää äitiään puhumasta minulle vauvasta ja häiritsemästä asian tiimoilta ja hän tekikin niin. Kun se sitten tavattuamme ehdotti, että tekisimme toisen heti perään, suutuin ja huusin sille, ettei ole fiksua puuttua toisten perhesuunnitteluun! Tottakai häpesin käytöstäni, mutta olin niin loukkaantunut siitä, ettei yksityisyyttäni kunnioiteta. Anoppi oli sitten selkäni takana vielä ihmetellyt kipakkaa luonnettani.Minusta tuntuu, etten voi miehellenikään enää puhua mistään enkä luottaa lupauksiinsa. Kun mentiin minun vanhempien kotiin (olin äidilleni ja isälleni jo kertonut, mutta kieltänyt muille puhumasta vielä), mieheni otti vauvan puheeksi, vaikka veljenikin oli paikalla käymässä! Auttakaa, antakaa neuvoja! En haluaisi riidellä kun tiiän että mies vaan on ylpeä, mutta tuntuu, että on pakko!
8712
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

En kertoisi kenellekään ennen np-ultraa, mutta kun pääsiäisenä menee sukuloimaan, niin ihan varmasti arvaavat, kun en ota viiniä ruoan kanssa. Ja kun rinnat on kun mitkäkin lollot.

Vaunut???? voi kiesus, pelkään että oma avoppi on ihan samanlainen. Jos sitten joskus rv30 rupeis sellasia miettimään.

Yritä saada miehesi tajuamaan, että on aivan liian aikaista kertoa kaikille, kun riskitkin ovat vielä sen verran suuret.

Äänestä
  • Helpotti oloani kun joku ymmärtää ärtymykseni. Mieheni ja anoppini mielestä kun asia on vain iloinen uutinen, jota pitää heti olla ilakoimassa joka suuntaan. Tietenkin se on iloinen uutinen, ja itsekin olen siitä onnellinen, mutta haluan viettää vielä hiljaiseloa asian tiimoilta. Eivät alkuunkaan ymmärrä, mikä minua vaivaa, kun sillä lailla suutun. Kyllä minäkin haluan jakaa iloni, mutta vasta kun se koko raskaus on varmaa (ei keskenmenopelkoa), ja näkyy uloskin päin. Tässähän tulee ihan vainoharhaiseksi, että minkälainen häirikkö anoppi sitten mahtaa olla, kun lapsi on syntynyt!?

    Äänestä

on niitä asioita, jotka kaikki kuulevat heti kun itse asian paljastaa jollekin ja sitä ennenkin ovat jo aavistelleet. Sille ei sitten oikeastaan voi mitään, niin ärsyttävää kuin se onkin.

Äänestä
  • Niin ei siinä muuten mitään ois hassua, mutta että oma ukko ei sitten saa pidettyä salassa. Jos olisin kertonut kaverilleni tai jollekin muulle juoruajalle, asia olis ollu päivänselvä, että huhu lähtee kiertämään. Omiin vanhempiini luotan. He eivät olisi kertoneet veljelleni eivätkä muutenkaan kerro eteenpäin. Ja vielä, jos ihmiset osaavat epäillä raskautta, kun nainen on rv5, niin hattua nostan!

    Äänestä

ikävää, vaikka kuinka olisi ylpeä. Kun olin raskaana pari vuotta sitten, me kerrottiin kyllä vanhemmille ja sisaruksille, meillä on tosi läheiset välit. Mutta millekään kaukaisemmille sukulaisille ei kerrottu, enkä edes kavereilleni kertonut. Sitten sain keskenmenon 8. viikolla ja oli mukavaa, etten ollut ehtinyt levitellä asiaa kaikille. Nyt olen toista kertaa ihan alkuraskaana ja en aio kertoa muille kuin lähipiirille ennen kuin np-ultra on tehty, jos nyt sinne asti päästään. Mies on ihan samoilla linjoilla! Ehkä sinun miehesi ei oikein käsitä, että rv 5 on vielä hirveän riskialtista aikaa ja mitä tahansa voi tapahtua. Toivottavasti kaikki menee teillä hyvin!

Äänestä

Ihan mielenkiinnosta kysyn että missä vaiheessa niitä "menkkoja" teit testin? Itsellä oli edelliset menkat myös tuollaiset vähäiset ja lähinnä rusehtavaa,hivenen haaleaa verta,vuotoa vaan. Testasin ekan "vuotopäivän"iltana negan. Toiveikkaana tietty olisko se pitänyt vielä tarkistaa :)
Mun anoppi on niin kamala että en osaa tuohon teidän tilanteeseen sanoa mitään.Itse suututuin oman anoppini moneen kertaan kun piti niin paksusta rautalangasta asioita vääntää..esim.mitkä asiat on MEIDÄN perheen asioita ja hän EI kuulu meidän perheeseen..jne..

Äänestä
  • Itse kerroin heti raskaudesta molemmilla kerroilla läheisille koska jos menee kesken he näkevät senkin nopesti ja kuitenkin kysyvät mikä on.

    Mutta mitä tulee tähän kaikille julistamiseen ymmärrän että ennen kun itsekään on kerennyt asiaa ajattelemaan toiset tunkeutuvat sinun äitiytesi alueelle vaunuineen päivineen. Miehesi ajattelemattomuus on varmaan sanomaasi innostusta, mutta luulen että kun mies ei samallalailla joudu kokemaan kropan muutoksia yms ennen kuin lapsi on itse maailmassa niin sitä muutosta on ehkä vaikea ymmärtää. Niin kuin muutenkin parisuhteessa puhuminen auttaa.

    Varaa aikaa rautalangasta vääntämiselle joskus miehet vaan tarvitsevat sitä eivätkä vieläkään ymmärrä miksi me naiset pahoitamme mieltämme.

    Äänestä

  • Tein testin kun vuodot olivat ohi, kun "menkkakivut" yhä jatkuivat.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


rv5 kirjoitti:

Mulla alko "menkat" ja se alkaminen kesti ja kesti, tiputti pikkuisen vaan, niin silloin tajusin epäillä, että jospa oonkin raskaana, silloin kun voi pikkusen vielä kuulemma tiputella. Olin hiukan jo muitakin oireita kokenut, mutta en puhunut mitään aiemmin, kun en itsekään ollut oikein varma asiasta. Mies kun kuuli epäilykseni, meni heti äitinsä, anoppini luo kylään ja spekuloi koko asian halki poikki pinoon, ENNEN kuin olin edes ottanut raskaustestiä!! Olin vannottanut, ettei kerro kellekään! Kun raskaustesti tehtiin ja tulos oli positiivinen, mies lähetti viipymättä siitäkin äidilleen tekstiviestin. Äiti lähetti sen jälkeen minulle 5 tekstaria asiasta: onko ollu pahoinvointia, joko hommasitte vauvanvaunut, yms. Sanoin miehelleni, että kieltää äitiään puhumasta minulle vauvasta ja häiritsemästä asian tiimoilta ja hän tekikin niin. Kun se sitten tavattuamme ehdotti, että tekisimme toisen heti perään, suutuin ja huusin sille, ettei ole fiksua puuttua toisten perhesuunnitteluun! Tottakai häpesin käytöstäni, mutta olin niin loukkaantunut siitä, ettei yksityisyyttäni kunnioiteta. Anoppi oli sitten selkäni takana vielä ihmetellyt kipakkaa luonnettani.Minusta tuntuu, etten voi miehellenikään enää puhua mistään enkä luottaa lupauksiinsa. Kun mentiin minun vanhempien kotiin (olin äidilleni ja isälleni jo kertonut, mutta kieltänyt muille puhumasta vielä), mieheni otti vauvan puheeksi, vaikka veljenikin oli paikalla käymässä! Auttakaa, antakaa neuvoja! En haluaisi riidellä kun tiiän että mies vaan on ylpeä, mutta tuntuu, että on pakko!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu