Siinäpä sitä oli miettimistä,ei käynyt Laila ei Olli,mutta sitten natsas kun keksin Mauri Paasilinnan.Kertoo pohjoisen elämästä,lotista ,sodasta,Saksalaisista.Ja mikä parasta,jatkuva sarja, alkaa Sotamorsiamesta.Onko muut Päätalon lukijat tykästyneet.Sissikohtaukset on hyviä.
mitä Päätalon jälkeen
siirukka yxin
181868
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei ole Mauri paha valinta sen paremman Paasilinnan eli Ernon rinnalla. Kolmas ja neljäs P saa kirjailijoina painua unohduksiin tai sammua ruusupenkkiin, kuin vaan täällä reaalimaailmassa.
Yhtenä vaihtoehtona saanen kuitennii ehottaa Jari Järvelää. Jos niinkun toi mennyt maailma ja sotia ennen- aika kiinnostaa. Alkuun hääkin lykkäs kaikenmaailman lyhyttavaraa, novellia ja runoo, mutta puhkes kukkaan ( ei ruususeen) vasta vesitrilogiassa. Veden paino, Pieni taivas ja Kansallismaisema. Siinä nimet ja tapahtuma-ajat hyppää kymmenen vuoden pykälin 1919-29-39 sivuten kansakunnan kivuliaan kehityksen käännekohtia ja g-pisteitä. Kehtoon kehua, ajan kanssa luettaviksi.
olen tutustunut myöskin noihin velipoikiin,mutta en syttynyt.kyllä tämän maurinkin kerronta saisi olla enemmän kuvauksellisempaa,mutta se ei kuulu hänen tyyliinsä.päätalo oli päätalo, ja tiedän että on paljon myös ihmisiä jotka eivät kertakaikkiaan osaa lukea hänen jaarittelevaa tekstiään,niinkuin kalle-setä uniaan kuvaisi.
lukea, niin vihjaan Janne Huilajaan. Siinä miehessä on kapasiteettia, terävää kuvausta, jämerää puhetta. Siis avainsana: Janne Huilaja. On pohjoisen poikia, ent. rak.mest. kuten KP,nykyinen amnmattikirjailija.
Eikös sen seniori-iässä sisäisen Räikkösensä löytäneen satusedän unien tulkintaa nimitetty kirjoissa jatusteluksi?
Siinä huitumukilla käyntien välissä tapahtuvaksi monipolveilevaksi luovaksi kerronnaksi valistunut kriitikko kutsuisi ja vertaisi Sadan vuoden yksinäisyyden kolmen sivun lauseisiin, joissa puhe ei taukoa vaikka ajatus katkennut jo monesti.
huitua,vaan milka.toimituksen päätteeksi,setä pani paperrossin palamaan.olikohan se pilli-klubi.
Oliko Päätalo oikeasti kirjailija? Minusta Päätalon tuotanto oli pikemminkin kirjoiksi naamioituneita aikakauslehtiin paremmin julkaistaviksi sopivia jatkokertomuksia.
pähkäilemistä,kerroppa sitten kun olet päässyt lopputulokseen mielipiteesi,niin minäkin voin kertoa omani,kunhan ensin arssinoin kummassako lehessä nuo rätinkit olis pitäny julukasta.sirpaleessa ,vaiko ihan pohjolan sanomissa.olis se sirpale lehti nyt mahottoman varakas lehti,oikee lehtikeisari.joka jouluks oltas saatu sirpale-lehti,viis senttiä paksu.painosmäärä olis ollu huikea.
Päätalo on oma lukunsa. En tarkoita, että Kalle olisi kirjallisesti jotenkin erinomainen, mutta hän on luonut illuusion kokonaisesta maailmasta ja antanut monelle rinnakkaiselämän.
Mauri Paasilinnaa kyllä lukee, mutta elämänmaussa hän häviää Päätalolle. Mauri on toki parempi kuin veljensä Arto, joka paukuttaa samalla sapluunalla aikuisikäisille lapsille tarkoitettuja kirjojaan.
Ikäkupelta.Rinnakkaiselämä,irroittautuminen omista ongelmistaan,murheistaan.Menemällä Kallio-pojan matkaan,vielä nytkin,voi herkutella parhaimmilla kuvauksilla,tai lukea jonkun raskaan jakson kuvauksen.Kallen ,ja koko perheen elämä on ollut raskaampaa,kuin kirjassa on kerrottu.Mielisairas isä, josta Kalle voi kertoa vasta Herkon kuoleman jälkeen,on ollut perheelle hirmuinen taakka.Riitu joutui vielä synnyttämään lapsiakin mielisairaalle.Maurista senverran,jotkut kuvaukset voisivat olla tunteikkaampia,aistikkaampia.
Kalle Päätalon Iijoki-sarjan parasta osaa on Päätalon lapsuus ja nuoruus Taivalkoskella. Nuo taivalkoskiset henkilöhahmot omaavat varsinaista karaktääriä ja tuo minulle pohjoisen ihmiselle tutunomainen murre kiehtoo. Sen sijaan sarja muuttuu huomattavasti pitkästyttävämmäksi myöhemmässä vaiheessa sotavuosien ja Tampereen ajan osalta. Siinä on selvää paikallaan polkevaa junnausta eikä replikointi ole enää kiehtovaa, kuten ensimmäisissä osissa. Parhaana sarjan teoksena pidän Tammettua virtaa, Nuoruuden savottoja ja Täyttä tuntirahaa.
Kirjasarjassa kiehtovaa on sen tavanomaisuus. Tämänkaltaiseen elämäntarinaan voi helposti samaistua.
Muutoin yksi seikka, joka kirjoissa on aina häirinnyt. Nuo salanimet, joita on myöhemmän vaiheen henkilöille annettu, ovat toiset varsin keinotekoisia ja tarpeettomia. Muun muassa jatkosodan Kiestingin rintamasuunnan komentajan Hjalmar Siilasvuon nimi on muutettu Fjalar Siltauomaksi. Miksi? Mannerheim oli sentään kuitenkin Mannerheim! Lisäksi nämä "peitenimet" ovat osaksi varsin kömpelön oloisia. Taivalkosken ajan henkilöt käsittääkseni esiintyvät omilla nimillään.
Kansallistietäjäkisa TV1 ja Timo Heinula voitti, ainoa ylempiä kouluja käymätön loppuottelija, ja hän tiesi vastauksen kysymykseen: Kuinka paljon painaa vuodesta 1933 myyty Koskenlaskijajuustopaketti? Se oli 250g. Tämä oli sitä juustoa mitä Kalle P. söi vaaran kupeella himoonsa.
Onko maku säilynyt samana 75 vuotta? Totista!
Tietennii maku on sama jos pakettikin on sama. Hyvin säilyvä tuote. Soveltuu myös kengänpohjalliseksi, muiden suomijuustojen tapaan. Ei hierrä.
kuin Tampax: Ei hierrä eikä kierrä on helppo pierrä.
Mihin hävisi Juustokirjuri? Oli mukavoo lukkee...
Pirulauta, kun pitännä olla tekemässä tutkimuksija Kansallisarkistossa, eikä taho selevitä se seikka, jotta mitä juustova se oli loppuin lopuksi se Kallen kaivama ja syömä siellä Taivalvaaran kuppeella, ja hiisivie, mikä oli se junki eli puukontekele millä savotasta pallaava poeka sitä juustova palasteli. Ja nyt on varmistunna se puukonjunkipuoli: on ollunna nähtävästi kyläsepän tekemä junki. Se jusstonnii selevijää kunhan saan tutkimusta mehtätöiltäin ja kylyvöhommilta jatkettuva.
jostain juustosta, olisi se Kallioniemen tunkikin parempi aihe! Kirjoittakaa Juustokirjurit ja muut akat asiasta, elikkä KP:n laajasta tuotannosta, elkääkä sortuko tyhjänpäiviäisyyksiin.
Kirjallisuus kuoli KP:n myötä. En lue enää kirjoja.