Teksti on minä keskeistä, koska juuri minä olen saanut apua ja tunnen omat tunteeni. Lopputulok-seen ei ole vaikuttanut yksi ainut kirjoittaja/kirjoitus. Jokainen kirjoitus ja kirjoittaja on vaikuttanut omalla tavallaan.
Vuosia sitten sain herra S diagnoosin ja jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle. Se tarkoitti, että tipahdin tynnyriin mistä en omin avuin pois päässyt. Vertaistuki ei toiminut, päinvastoin.
Syöpädiagnoosi pisti tynnyrin kannen tiukasti kiinni. Välillä sain kovin ponnistuksin raotettua kantta hiukan. Tunsin tukehtuvani hetkellä millä hyvänsä.
Viime syksynä eksyin tälle palstalle. Viimeinkin pääsin lukemaan ja kirjoittamaan muustakin kun hoidoista ja niiden seurauksista.
Vuodenvaihteen syöpäpäkuolemat, -leviämiset ja oman kontrollin tulos. Ja edessä oli paksu betoniseinä. Palstalla kerrottiin tavallisista arkipäivän asioista. Käytiin lenkillä, metsässä, palattiin töihin, oli vastoinkäymisiä jne…. Näitä voisi luetella pitkän listan.
Huomasin miettiväni omaa arkipäivääni ja elämääni. Katselin tavarapaljoutta ympärilläni. Heräsi kysymys ”mihin näitä kaikkia tarvitsen? Miksi säilytän ja vedän perässäni menneisyyttä? Kysymyksiä tipahteli kuin vesipisaroita taivaalta.
Yllättäen huomasin etsiväni pienempää asuntoa. Siihen ei tarvitse minun ja välttämättömien tava-roiden lisäksi mahtua mitään muuta. Asunto löytyi ja nyt olen muuttamassa. Olo on helpottunut. Muutto ja sen kanssa touhuaminen vie voimat.
Kuntosali on melkein uuden asunnon kulman takana. Sään salliessa harrastan taas sitä mitä eniten rakastan eli kävelemistä. Hitaasti ja pitkiä matkoja. Salilla käyn myös voimavarojen sallimissa puitteissa.
Tähän pisteeseen pääsemiseen tarvittiin teidän kaikkien arkipäivän kertomuksia. Olin niin solmussa etten huomannut miten siitä tynnyristä tullaan ulos. Te autoitte kukin omalla tavallanne. Jopa kaikkein ilkeimmät kirjoitukset muuttuivat positiiviseksi voimavaraksi.
Jatkossa käyn lukemassa mitä kenellekin kuuluu. Saatan jopa vastaillakin. Mutta vain silloin kun hoitelen asioita koneella. Varta vasten en konetta avaa.
Iso kiitos kaikille palstalaisille, autoitte minut tynnyristä ylos ja takaisin elämään. Siinä suhteessa tämä palsta on korvaamaton.
Hyvää kevättä kaikille. t. jatta
Vuosia sitten sain herra S diagnoosin ja jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle. Se tarkoitti, että tipahdin tynnyriin mistä en omin avuin pois päässyt. Vertaistuki ei toiminut, päinvastoin.
Syöpädiagnoosi pisti tynnyrin kannen tiukasti kiinni. Välillä sain kovin ponnistuksin raotettua kantta hiukan. Tunsin tukehtuvani hetkellä millä hyvänsä.
Viime syksynä eksyin tälle palstalle. Viimeinkin pääsin lukemaan ja kirjoittamaan muustakin kun hoidoista ja niiden seurauksista.
Vuodenvaihteen syöpäpäkuolemat, -leviämiset ja oman kontrollin tulos. Ja edessä oli paksu betoniseinä. Palstalla kerrottiin tavallisista arkipäivän asioista. Käytiin lenkillä, metsässä, palattiin töihin, oli vastoinkäymisiä jne…. Näitä voisi luetella pitkän listan.
Huomasin miettiväni omaa arkipäivääni ja elämääni. Katselin tavarapaljoutta ympärilläni. Heräsi kysymys ”mihin näitä kaikkia tarvitsen? Miksi säilytän ja vedän perässäni menneisyyttä? Kysymyksiä tipahteli kuin vesipisaroita taivaalta.
Yllättäen huomasin etsiväni pienempää asuntoa. Siihen ei tarvitse minun ja välttämättömien tava-roiden lisäksi mahtua mitään muuta. Asunto löytyi ja nyt olen muuttamassa. Olo on helpottunut. Muutto ja sen kanssa touhuaminen vie voimat.
Kuntosali on melkein uuden asunnon kulman takana. Sään salliessa harrastan taas sitä mitä eniten rakastan eli kävelemistä. Hitaasti ja pitkiä matkoja. Salilla käyn myös voimavarojen sallimissa puitteissa.
Tähän pisteeseen pääsemiseen tarvittiin teidän kaikkien arkipäivän kertomuksia. Olin niin solmussa etten huomannut miten siitä tynnyristä tullaan ulos. Te autoitte kukin omalla tavallanne. Jopa kaikkein ilkeimmät kirjoitukset muuttuivat positiiviseksi voimavaraksi.
Jatkossa käyn lukemassa mitä kenellekin kuuluu. Saatan jopa vastaillakin. Mutta vain silloin kun hoitelen asioita koneella. Varta vasten en konetta avaa.
Iso kiitos kaikille palstalaisille, autoitte minut tynnyristä ylos ja takaisin elämään. Siinä suhteessa tämä palsta on korvaamaton.
Hyvää kevättä kaikille. t. jatta
Vastaukset 21
Vanhimmat
sinullekin,Jatta! Onnea uuteen asuntoon! Tsemppiä,voimahali,ilmapalloja...sinä selvisit! ;D
Kiitos tuestasi. Kirkkaita ilmapalloja ja nallekarkkeja myös itsellesi. Kaikkea hyvää elämääsi jatkossakin.
kaikille eteen päin on mentävä:
oli hauskaa seurata keskusteluja iltojen iloksi.
Nyt on saikkuni loppu ja palaan takaisin toimistoon.
Raspis,Ira¤ ja mumsku / kiitos:)
Eteiä päin sano mummo lumessa!
tuestas-lämmöstäs-lukemattomista ilon ja naurun hetkistä-mäne onnella huomisseen!
Kiitos itsellesi hauskoista hetkistä juuri silloin kun niitä kipeimmin kaipasin.
Sovimme jo aikaa sitten että keväällä lähdemme porukalla taas lentelemään. Se suunnitelma toteutui. Ira¤ lähti ensin nyt lähden minä. Seuraavana on sinun vuoro. Jos vaikka lentelisit sinne uudellenkoulutukseen. Eikä sitä tiedä vaikka lentelisimme vielä "sen laitoksen" tienoillakin.
Meitin porukastahan ei koskaan tiedä. Kaikkea hyvää sinunkin elämäntaipaleelle. Älä riko (anna rikkoa) upeita siipiäsi.
Hyvää kevättä ja Jumalan siunausta sinulle Jatta.
Kiitos myös tuesta jota itse tunnen sinulta saaneeni.
Elisama-ole ollu suurnmoinen tuki miulle vaikkeina htkinä-jospa voisin jollaa tavalla olla avukses jollai elämän matkalla,kiitos huumoristan-kaikesta.ehlä joskus kohattaan Kuopion torilla sullomassa kolomen kilon kukkoo kahen kilot sälkkiin.Nyt en jaksa ennee-miun mittari raksuttaa viimesijjään--on toipunisen ja elämänvoimmiin kerruu aika.Elekkee immeisiks ja muistakkee,jotta jokkaisen kirjutuksen takana on immeine-hyvä,tai paha,mut immeinenkuitennii
Meistä yksikään ei ole pelkästään hyvä tai paha, ei vaikka haluaisit niin uskoa. Pahaa täällä tehdään hyvän varjolla,uskonnon pakkosyöttö on juuri sitä. Tästä lähtien kommentoin nimarilla Viskisieppo.
Vai viskisieppo? Tässä sinulle vertaisryhmä:
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&subcat=681
Kohtuullinen alkoholin käyttö on suositeltavaa, itselläni on keskimääräistä paremmat arvot, sekä kolesterolin että muiden kansantautiperimien suhteen.
lukea kaikki mitä palstalle kirjoitetaan.niin tietysti onkin ethän muuten voisi olla moittimassa;;
Kiitos Elisama. Sinun kirjoituksia on aina ollut mukava lukea. Ne rivien välit on parhaita. Sarkasmille ja huumorille olen nauranut monet kerrat.
Yksin en ole kenekään tukena ollut. Se oikea tuki on aina koko palstan porukka. Monen olkapään turvin jaksaa paremmin. Tietää, että kirjoituksen takana on ihan oikea ihminen jolla on tunteet.
Ole juuri sellainen kun olet. Älä missään tapauksessa muutu tai muuta sielusi maisemaa. Kaikkea hyvää sinullekin jatkoon.
...sinulle,jatta, toivomme molemmat, sekä ukkokulta että minä. Kiitos kaikista ystävällisistä sanoistasi, jotka ovat tukeneet meitä vaikeina päivinä. Kiitos kiintoisista kirjoituksistasi!
Kiitos itsellesi ja ukkokullallesi. Harvoin olen sinulle vastannut. Tilanteemme on niin erilainen etten ole osannut oikein samaistua teidän paikalle. Ajatuksissa olen sitäkin enemmän ollut kanssanne.
Aina kun halaat ukkokultaasi niin sano, että osa on jatalta. Paljon kirkkaita ilmapalloja ja nallekarkkeja molemmille. Toivon, että teillä on vielä pitkä ja mahdollisimman kivuton yhteinen taival edessä.
JATTA samoin kaikille palstalle kirjoittaneille.
Useat lopettavat ja näin myös minä
lopetan palstan seuraamisen:)
kaikille,tuskin ilman teitä olisin selvinnyt,tai
ainakin matka olisi ollut paljon raskaampi kulkea.
Toivottavasti palsta jatkuu tukea antavana ja saavana.Jokaiselle toivotan elämään auringon pilkahduksia eteenkin päin.Käyn välillä kurkistamassa palstalla muiden kuulumisia.
Mukavaa viikonloppua itsekullekkin:)
Kiitos itsellesikin.
Niinhän se on, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Te nuoret palaatte kiireiseen ja stressaavaan työelämään. Se työhön paluu on hyvä asia, kiire ja sressi ei.
Paljon terveitä työpäiviä ja vapaa-aikaa tulevalle taipaleellesi.
Niin ne meidän suunnitelmat toteutuivat. Ei ihan sellaisin mitä suunnittelimme mutta kuitenkin. Sinä lensit ensin, nyt on minun vuoro ja Kägönenkin lentää vielä johonkin. Vielä ei itsekään tiedä mihin. Aika näyttää.
Sinulla on ollut raskaita aikoja jälkiseuraamusten kanssa. Olen ollut kovin kehno tuki niissä tilanteissa. Sen tuen voisi kääntää toisin päin. Sinun turvotukset ja muut vaivat on asettaneet omat kokemukset kohdalleen. Olen päässyt huomattavasti helpommalla. Välillä hävetti kun ajattelin "onnksi minun ei ole tarvinnut kestää tuota kaikkea". Onnekseni sinulla on loistava huumorintaju.
Kiitos monista hauskoista hetkistä kirjoitusten parissa. Kuin myös tuesta mitä olen saanut. Jatketaan porukalla lentelemistä. Jos ei kirjoituksin niin ainakin mielikuvituksin.
Paranemista ja kaikkea hyvää elämääsi.
Kaikilta minä oon aenahhii suanu tukkee ihan hirvveesti. Minusta ei ikävä kyllä oo ollunna kellekkää tukkee kun kaikki tunttuu kuatuvan piälle koko elämä. Tuli kuhtu saerraallaan ja siellä ei hyvä outa.
Pysy kuitenkin palstalla ja kerro kuulumisistasi edelleenkin.
Erittäin hyvä asia, jos täältä palstalta saa tukea.Ei sitä koskaan tiedä, toisille voi antaa jotakin vaikka itsellä ei ole siitä aavistustakaan.
Saattaa saada paljon kitkerääkin palautetta, mutta kun huomaa, että ne eivät haavoita enää, niin nekin voivat kääntyä vastaanottajan voitoksi,kirjoittajan sitä tietämättä.
Kaikkea hyvää sinulle , Jumalan siunausta ja varjelusta sairaalamatkallesi.
No ainakin siellä on ammattitaitoinen henkilökunta.
Ei tarvitse pelätä.