näitä viestejä ja jokin sai mut miettimään itseäni. En tiedä mikä, jokin. Aloin miettiä, että mä siis todellakin kerroin sulle ihastumisestani. Tilanteessa, jota ei pitäisi olla olemassa. Nyt alkoi hymyilyttämään. Tämä on taantuma. Olen monta kertaa ollut mielessäni nolostunut tai huvittunut tekemisistäni. Mutta nyt iski täydellinen (hymyllä höystetty) järkytys. Missä olen ollut. Mitä ihmettä mahdoit ajatella. Miltä susta tuntui. Tahdon tietää. Mutta järki tuli takaisin jo. Joko tavataan? Heh;)
Tulin tänne
vilkuilemaan
2470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ollaan vaan onnellisia että jotain vielä tunnetaan. Sitten kun ei tunnu, ollaan kuolleita.
on oikea ihminen. Koska en tosiaan tiedä miltä kaikki mun teot tuntui toisesta. Mukava olla elossa taas:)