Mitä OKL:n valintakokeiden toisessa vaiheessa oikein katsotaan? Täytyykö itsestä yrittää antaa mahdollisimman puhelias ja ulospäinsuuntautunut kuva? Pureeko valitsijoihin vain räiskyvimmätja räväkimmät hakijat? Jos kokelas onkin hiljaisella äänellä puhuva hissukka, antavatko valitsijat hänelle automaattisesti alhaisemmat pistemäärät kuin suulaammalle hakijalle? Jos opettajaksi haluavalla on ujo olemus, kuuntelevatko valitsijat oikeasti, mitä tällä henkilöllä on sanottavanaan vai tuomitsevatko he hänet jo etukäteen opettajaksi soveltumattomaksi?
Pärjääkö ujot OKL:n valintakokeissa?
hipsukka
83468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suppea näkökanta sinulla. Ujous on voimavara, älä usko ekstroverttien propagandaa. Ujo on yleensä hyvin älykäs. Monet isoissa viroissa olevat ihmiset ovat pohjimmiltaan hyin ujoja.
Haista paska. Ujous tuottaa jatkuvaa kärsimystä, häpeää ja pelkoa. Ja ne tunnetilat eivät katoa, vaikka ne oppisikin "voittamaan" (esim. pitämällä sen esitelmän, menemällä siihen työhaastatteluun jne). On parempi olla älykäs ja sopivasti eli normaalilla tavalla sosiaalinen.
Se on kiinni omista ajattelutavoista. Ujous on etu mielestäni.
Ei näkökantani ole suppea, enkä ehdottomastikaan halua loukata ketään. Ujous on usein todellakin voimavara, mutta esimerkiksi valintakoe tilanteessa se tuskin on sitä.Valitsijat eivät näe hakijan läpi sitä miten älykäs hän esimerkiksi olisi, jos hän ei itse osaa tuoda sitä esille.Ujon on hankalampi hurmata valitsijat vaikka hän soveltuisikin erinomaisesti kyseiselle alalle. Opettajan työssä ujous on todellakin voimavara, mutta valintakokeessa pahin mahdollinen kirous.
Jos koet itsesi ujoksi ja vielä hissukaksikin... Uskotko oikeasti pärjääväsi opettajana?
Ujo voi olla parempi opettaja kuin ei-ujo. moni onkin.
Siihen nähden minkälaista porukkaa on opiskeluaikoina tullut OKL:ssä nähtyä, niin ihan hyvin voi ujokin päästä opiskelemaan. Siinä tapauksessa, ettei saa suutaan ollenkaan auki haastattelussa/ryhmätilanteessa, voi kyllä unohtaa koulutuksen. Jotain pitää pystyä itsestään antamaan, vaikka ei olisikaan se suulain.
Nimenomaan tärkeämpää on se, mitä sanot, kuin se, miten paljon sanot. Esimerkkinä omasta pääsykokeesta: ryhmätilanteessa meitä oli neljä, joista yksi puhui koko ajan äidistään (ei päässyt sisälle), yksi ei sanonut sanaakaan koko ryhmäkeskusteluna aikana (ei päässyt sisälle) ja kaksi keskusteli sitten annetusta aiheestakin. Minä pääsin sisälle, toinen keskustelija ei, mutta hänellä tuskin kaatui homma siihen ryhmäkeskusteluun.
Valitsijatkin tietävät kyllä sen, miten ihminen voi olla erilainen eri tilanteissa. Itsekin olen monelta ihmiseltä kuullut, että he saattavat olla ujoja muualla, mutta luokan eteen päästessään ujous katoaa samantien. Ovat kuin kotonaan opettajana.
Se mitä pääsykokeissa katsotaan soveltuvuuden lisäksi, on yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot (ei tarkoita vain keskustelutaitoja). Se, että osaat myös kuunnella muita ihmisiä, on tasan yhtä tärkeää kuin se, että osaat puhua.
Sen verran kyllä voi vielä sanoa, että yritähän kuitenkin puhua kuuluvasti. Ujo saa olla, mutta jos puhettasi ei kuule ihmiskorvin, se voi vaikuttaa kyllä negatiivisesti. Jos kyseessä on keskustelu tai haastattelu, eivät valitsijat välttämättä istu hakijoiden/hakijan vieressä, joten äänen pitää kyllä kuulua vähän kauemmaksikin. Samalla tavalla luokassakin on pystyttävä puhumaan niin, että takimmainenkin oppilas kuulee, mitä opettaja sanoo, vaikka olisi pieniä häiriöääniäkin (kynän naputus, jalkojen tömistys, paperin rapina...) ilmassa.
Kiitos paljon Jane mielipiteestäsi:)