kuuluneeko tämä tänne ollenkaan, mutta kirjoitanpahan kuitenkin.
Meillä on käyty 13-vuotiaan nuoremme kanssa nuorten mielenterveyspalvelujen pisteessä juttelemassa psykologin kanssa. Varasin itse ajan, kun pitkään jatkunut koulukiusaaminen alkoi näkyä nuoressa masennuksena, mikään ei enää huvittanut eikä kiinnostanut, nuori oli jatkuvasti pahantuulinen ja koulunkäynti alkoi ymmärrettävästi kärsiä.
Psykologin ja lääkärin mielestä oli jossakin vaiheessa tarvetta jatkaa käyntejä nuorten mielenterveyspoliklinikalla, joten sinne laitettiinkin lähete alkuvuodesta.
Tilanne on kuitenkin radikaalisti muuttunut viimeisen kuukauden aikana, ja lapsen mieliala on erinäisistä syistä alkanut kummasti kohota, hän on iloisempi, koulussa menee jo paremmin jne.Nyt viimeisellä käynnillä psykologi oli itsekin sitä mieltä, että nuoressa on tapahtunut silmin nähden muutosta, ja olisi oma päätöksemme tarvitsemmeko polin apuja ollenkaan.
Lähete polille tuli alkuviikosta. Jotenkin vain nousi niskakarvat pystyyn lähetteen mukana tulleen potilastietolomakkeen takia, joka ensimmäiselle käynnille olisi pitänyt täyttää. Liekö se ihan yleinen kaavake, mutta outoa minulle oli kysymykset perheemme taloudellisesta tilanteesta ym., esite palveluista, joitten mukaan hoitoon kuuluisi vanhempien sekä lapsen psykologiset testit, kotikäyntejä ym-ym. Lisäksi ensimmäisellä käynnillä mukana lääkäri sekä PERHETYÖNTEKIJÄ. Miksi ihmeessä? Lisäksi hoidon alussa tarkoitus selvittää, mistä nuoren paha olo johtuu. No onhan se tiedossa, syy on koulukiusaaminen!
Olen ehkä liikaa lukenut sossuista, perhetyöntekijöistä ja huostaanotoista, mutta minulle tuli vahva tunne siitä, että ongelmia on tiedossa, jos polille mennään, joten peruin ajan. Tietysti jos nuoren mieliala laskee jälleen huolestuttavasti, haen apua.
Onko kellään muulla kokemusta vastaavasta?
Täytyy lopuksi todeta, että on se p*****e, kun lasta kiusataan, asialle ei muka mahdeta mitään, kiusaaja pääsee kuin koira veräjästä ja kiusattu perheineen joutuu kärsimään ja käymään hoidoissa ja ties missä. Oikea hoidontarvitsija on olisi kyllä mielestäni se kiusaaja itse!
Meillä on käyty 13-vuotiaan nuoremme kanssa nuorten mielenterveyspalvelujen pisteessä juttelemassa psykologin kanssa. Varasin itse ajan, kun pitkään jatkunut koulukiusaaminen alkoi näkyä nuoressa masennuksena, mikään ei enää huvittanut eikä kiinnostanut, nuori oli jatkuvasti pahantuulinen ja koulunkäynti alkoi ymmärrettävästi kärsiä.
Psykologin ja lääkärin mielestä oli jossakin vaiheessa tarvetta jatkaa käyntejä nuorten mielenterveyspoliklinikalla, joten sinne laitettiinkin lähete alkuvuodesta.
Tilanne on kuitenkin radikaalisti muuttunut viimeisen kuukauden aikana, ja lapsen mieliala on erinäisistä syistä alkanut kummasti kohota, hän on iloisempi, koulussa menee jo paremmin jne.Nyt viimeisellä käynnillä psykologi oli itsekin sitä mieltä, että nuoressa on tapahtunut silmin nähden muutosta, ja olisi oma päätöksemme tarvitsemmeko polin apuja ollenkaan.
Lähete polille tuli alkuviikosta. Jotenkin vain nousi niskakarvat pystyyn lähetteen mukana tulleen potilastietolomakkeen takia, joka ensimmäiselle käynnille olisi pitänyt täyttää. Liekö se ihan yleinen kaavake, mutta outoa minulle oli kysymykset perheemme taloudellisesta tilanteesta ym., esite palveluista, joitten mukaan hoitoon kuuluisi vanhempien sekä lapsen psykologiset testit, kotikäyntejä ym-ym. Lisäksi ensimmäisellä käynnillä mukana lääkäri sekä PERHETYÖNTEKIJÄ. Miksi ihmeessä? Lisäksi hoidon alussa tarkoitus selvittää, mistä nuoren paha olo johtuu. No onhan se tiedossa, syy on koulukiusaaminen!
Olen ehkä liikaa lukenut sossuista, perhetyöntekijöistä ja huostaanotoista, mutta minulle tuli vahva tunne siitä, että ongelmia on tiedossa, jos polille mennään, joten peruin ajan. Tietysti jos nuoren mieliala laskee jälleen huolestuttavasti, haen apua.
Onko kellään muulla kokemusta vastaavasta?
Täytyy lopuksi todeta, että on se p*****e, kun lasta kiusataan, asialle ei muka mahdeta mitään, kiusaaja pääsee kuin koira veräjästä ja kiusattu perheineen joutuu kärsimään ja käymään hoidoissa ja ties missä. Oikea hoidontarvitsija on olisi kyllä mielestäni se kiusaaja itse!
Vastaukset 8
Vanhimmat
aiheesta ja sen seurauksista kirjoitettu paljonkin ajan mittaan. Nyt en vain voi vastata kovin pitkästi, koska yllättäen kone ilmoittaa virustorjunnan olevan vanhentunut :(
Varmaan joku tulee online, jolla on kokemusta asiasta.
hyvä, että murkkusi saanut apua. Ei vissiin ole enää mahdollista hakea apua lapselle ilman, että sossu puuttuu. Äärimmäisen huolestuttava kehitys.sen takia, että ne lstyöntekijät voi olla 23-v "naikkosia".
lukiessani, että meidän perhe on kohtalotovereitanne. Lasta kiusattiin vuosikausia. Kaikki instanssit, joille asian olisi luullut kuuluvan, eli koulu, sos.toimi ja lopulta poliisi levittelivät vain käsiään. Kiusaajia ei saatu kuriin ja meillä sitten lopulta tilanne meni niin pahaksi, että lapsi otettiin huostaan. Eikö olekin todella ihmeellistä, että kiusaajat pääsevät todella vähällä? Ei mahtunut minunkaan päähäni miksi uhrin piti lähteä? Tosiasia on se, että kukaan ei viitsinyt vaivautua, olisihan siinä ollut ylimääräistä työtä jos tilanteeseen oltaisi oikeasti pureuduttu. Helpommalla pääsivät näin, ainoastaan lapsemme kärsi ja kärsii tietyllä tavalla vieläkin.
ei ala millekään minkään instanssin kanssa, koska tietävät kuviot. Sikäli huonon homma, koska kiusattu tarvii apua. Mutta sossut kytketään hommaan heti. Varakkaammat hoitavat byksityisellä. Vähemmän varakkaat koittavat pärjätä......
lapsi keksi puolustautua niin, hänestä sitten yllätys,ylätys tulikin syyllinen!? Todella outoa peliä kun uhri ei saa edes puolustautua.....
mielenkiinnosta ja palvelualttiudesta
ja kertoisin että siirrytte yksityisen puolen palveluiden käyttäjiksi.
Menette sinne tarvittaessa asiakkaiksi
ja jätätte kaikenmaailman sossut ja korvapalvelijat ihan vain omaan arvoonsa.
hämäävästi jonkin sortin perheterapeuttia perhetyöntekijäksi. Olisiko sellaisesta kysymys?
julkisista nuorisopsyk.poleista ym. Itse pääsin lopulta eroon niistä ja jatkuvasta huostaanottopeloista siirtymällä yksityisiin palveluksiin. Kalliiksi tuli, mutta ko. yksityinen psykologi ilmoitti melkein heti, ettei tarvetta minkäänlaisiin hoitoihin edes ole. Meillä oli syömishäiriöstä kyse, joka loppui siihen samaan hetkeen, kun nämä ulkopuoliset "auttajat" jättivät meidät rauhaan.