Kovasti mieleni teki aloittaa keskustelu siitä mitä mieltä ollaan , jos naisihminen, jo vanhempi, rakastuisi vaikka parikymmentä vuotta nuorempaan mieheen. Ja toisinpäin, jos vanhempi mies taas saisi kohdalleen useamman kynmmenen vuotta nuoremman rakastetun. Kuka ajattelee kuinkin, olisi mukava kuulla.
Ikäero suhteet.
MK@
8479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miehen ollessa vanhempi on hyväksytty ikiajat!
Kylläkin miehet ovat lapsia aina,joten senkin käsittää.Henkisesti nainen on aina kypsempi.
Itseäni ajatellen,olen vanhanaikanen,mutta haluaisin kyllä siitä päästä eroon,kertahan se olis ensimmäinen.Ehkä ajatusmaailmaani sotkee,kun itsella 2poikaa..tulis mieleen omat lapset jos 20v nuoremman sylissä olis..mene tiedä?
Nuoriltamiehiltä kuulee,miten upeita kypsät naiset ovat,jopa tuoksuvat ihanalle..heissä on kuulemma aivan huumaava ominaistuoksu.
Ehkäpä pakko saneleekin,et nuoret astuvat kuviin,meidän 50 ja ylöspäin...miesten rivit harvenee,me naiset olemme vielä hyvässä ruumiin ja sielunvoimissamme..tarvimme ja kaipaamme miestä lähellemme!
Oikeastaan kun miettii,mitä sillä iällä todella on merkitystä..moni meistä yksinjääneistä,ei halua edes solmia enään avioliittoja.Silloin suhteet olis piristäviä nautintoja muuten yksinäiseen ja valjuun elämäämme.Senhän pitäs olla imartelevaa,jos nuoret haluais seksuaallisesti meitä kypsiä mummeleita.
Olemme aikakaudelta,jolloin lapsia vaan tuli..ei ole ihmekkään jollei erotiikkaa silloin löytynyt .Ainainen raskaudenpelko naisilla..jota sit pimitettiin viimeiseen kuukauteen asti,ettei mies saanut raivokohtausta,kun taas oli raskaana.
Olemme ehkä sitä äitimme pelkoa ja tuskaa mekin vielä täynnä,osaamatta siitä irroittaa itseämme ja aloittaa vapaata estotonta elämää.
Tänäpäivänä voimme nauttia toisistamme ilman raskauden pelkoa.En paheksu minkään ikäeron välisiä suhteita..se on kahden ihmisen läheinen asia.Kuinka monet saavat vasta kokea sen oikean nautinnon vanhallaiällä,siksi toivonkin,et joilla kanttia pitäs uskaltaa!!
Ehkä minäkin sit:-)
Se on rikaste.
On sitä eroa kumpaan suuntaan tahansa.
Jos tapaa sukulaissielun,olkoon se menoa!
Missä sinäkin olet kellohame kun et kirjoittele enää olet hyvä kirjoittaja
Minun mielipide ja tuntuma on, että yksilöllistähän se on miten eri ikäiset keskenään tulee toimeen ja jokahinen parisuhde on omanlaisensa.
Ei ne erimielisyydetkään aina suuresta ikäerosta johdu, vaan luonteenlaadusta ja tottumuksista. Nuo kyllä siinä mielessä voivat aiheuttaa ristiriitoja, että vanhempi osapuoli on ehkä joustamattomampi piintyneiden tapojensa suhteen, ja nuori haluaa kokeilla eri vaihtoehtoja.
Itse seurustelin aikoinaan itseäni 10v. vanhemman miehen kanssa ja meillä ristiriidat syntyivät minun kuohahtelevan tempperamenttini takia ja joskus myös eri näkökannat pukeutumisen suhteen aiheuttivat kiistaa. Erotiikka sen sijaan sujui, minä olin nuori ja vetreä ja hän maskuliinisen miehekäs ja hätäilemätön toimissaan. ;D
Omakohtaisesti en ole tuntenut vetoa itseäni kovin paljon nuorempiin miehiin. Ja nykyisin suhtautumiseni 20-30vuotiaisiin miehiin on joko tapauksesta riippuen "tätimäinen" tai asillisen toverillinen.
Oman elämänkumppanin kanssa ollaan samanikäisiä ja koen että samalla aikakaudella samantapaisen kasvatuksen ja elämänarvot saaneina, lapsuuden ja nuoruuden sille ajalle tyypillisesti viettäneinä se on yhteinen pohja vai liekö peräti voimavara, vaikka luonteiltamme olemme erilaiset.
Se kehen rakastua täräyttää, ei aina kuitenkaan lie itse hallittavissa. Vaikka tietää toisen iän numeroina, niin tunne kun ottaa vallan, kaikesta järjen vastaan pyristelystä huolimatta ja vie...
Ympäristön suhtautuminen on sitten eri juttu. Ei sitä kuitenkaan pysty elämään kaikkien mieliksi.
Vanha se tietää mitä leipä maksaa,meillä päin pruukattiin sanoa,jos tytär vanhaan mieheen rakastui.
Olen myös sellainen höntti,että en uskoisi rakastuvani itseäni nurempaan mieheen,tulisi aina mieleen että itsellä on omasta takaa nuoria miehiä siis omat pojat,ettei viitsi enää lisää nuorta polvea.Mutta kyllähän se monen kohdalla on ettei rakkaus tunne rajoja.Enkä ole kyllä valmis tuomitsemaankaan heitä,oli sitten mies tai nainen nuorempi vaikka ikä ero olisi parikymmentä vuotta.
Kurkinha minäki palstaa..Jotenki mennyt vaan kirjoitushalut..Minähän olenkin ollut pelkkä lukija vuodenpäivät,muutaman mielipide jutun töhertänyt joukkoon kirjavaan!
Lämpösii päivii vaan kaikille,jospa Syksyllä into palautus sit kun tulee vietettyä sisällä enemmänaikaa.Miehii pitäs saada kuvioihin,olen chatista yritellyt houkutella,mut ei nämä sivut chattimiehii kiinnosta..liian tapahtuma köyhää kuulemma.Mut toivotaan et syksy-ja talvi sais miehetkin liikkeelle lämpimiksiin meille haasteleen!!
Olet oikeassa, ei ikäero ole rasite. Saman sieluisten ihmisten elämä on mitä ihaninta,annetaan mennä vaan ja nautitaan yhdessä kunnioittaen ja tukien toisiamme. Näin on isossa käsikirjassa määrätty, tunteet yhtyvät teoiksi
Isäni oli äitiä 10 vuotta vanhempi. Muistan silloin, kun olin nuori, äidin kertoneen, että tuo ikäero on liian suuri. Ei kuulemma haitannut nuorena, mutta sitten myöhemmällä iällä kylläkin.
Minä nuorena tyttönä ihailin (kaukaa) vanhempia miehiä, mahtoikohan johtua juuri siitä, että isäni oli jo 40, kun synnyin. Taisin ottaa äitini neuvot opiksi, kun sitten avioiduin itseäni vuotta vanhemman miehen kanssa.