Minulla taitaa lapset jäädä hankkimatta ihan sen takia, kun pelko synnytystä kohtaa on niin kamala. Olen sairastanut paniikkihäiriötä jne..eli se taitaa sieltä juontaa juurensa.
Mikä on ratkaisu sellaiselle, joka pelkää niin paljon synnytystä, ettei uskalla lapsia sen takia tehdä?
Olen jo yli kolmekymmentä, eli aikakin alkaa käymään vähiin noin niinkun riskien kannalta ajateltuna :(
Mikä on ratkaisu sellaiselle, joka pelkää niin paljon synnytystä, ettei uskalla lapsia sen takia tehdä?
Olen jo yli kolmekymmentä, eli aikakin alkaa käymään vähiin noin niinkun riskien kannalta ajateltuna :(
Vastaukset 18
Vanhimmat
hölmö.älä nyt sen pelon kans tuskaile.minä sain sektion lääkäriltä kipupelon vuoksi.ensin kävin psykologilla juttelemassa asiasta.ei saanut päätäni kääntymään,joten sektio.kannattaa ottaa selvää mitä sektio "sisältää".kaikille ei ehkä sovi,ainakaan leikkuuhaavan katsominen peilistä...
Ei minua leikkuuhaava haittaisi. Toivottavasti pelkoni otetaan tosissaan! Mihin otan nyt yhteyttä ensin?
Soita oman alueesi neuvolaan ja puhu terveydenhoitajan kanssa. Pelkopoliklinikat palvelevat synnytyspelosta kärsiviä. Poliklinikalla käydään läpi yksilöllisiä pelkoja ja suunnitellaan synnytystä. Neuvolasta varmasti osaavat ohajata sinua oikeaan suuntaan. Pelko on nykyään usein syy sektiolle, mutta asiaa kannattaa pohtia monelta taholta. Sektiokaan ei ole riskitön ja toipuminen voi viedä jopa kauemmin, kuin alateitse syntyneen lapsen kohdalla. Saat varmasti apua ongelmaasi, eikä lasten tarvitse jäädä pelkosi vuoksi tekemättä. Ota rohkeasti asia puheeksi ja yhteyttä neuvolaan!
Vaan jos pakkotilanne. Se mua pelottaa!
Muuten odotan synnytystä kuin kuuta nousevaa. :)
Itse olen kokenut molemmat synnytys tavat, esikoinen leikattiin perätilan takia, helppo juttu, puudutuspiikki ainoa mikä sattui vähän..lähinnä nipisti selkää, toipuminen sujui nopeasti. Toinen syntyi alakautta...ei siitä sen enempää :D mutta nyt kolmatta odottaessa toivon vauvan syntyvän alateitse, leikkauksen jälkeen kun ei saa nostella painavia ja minulla on 2 pientä lasta joita joudun pakostakin nostelemaan ja kyllä siitä synnytys kivusta hengissä selviää, koitan vaan olla ajattelematta asiaa tai siis annan asioiden mennä omalla painollaan :D Sitä vaan pannaan vauva alulle ja mietitään sitten loppuraskaudessa noita synnytys juttuja :)ja onhan niitä puudutus juttuja onneksi mahdollista saada, ne veivät ainakin minulta kaikki avautumisvaiheen kivut pois.
Että sen sektion saa niin vaan. Minä kuljin neljännessä raskaudessani pelkopolilla ja kerjäsin sektiota useammalta lääkäriltä. En sitä saanut. Minulla on myös paniikkihäiriö ja odotusaika oli melkoista helvettiä. Synnytys meni silti hyvin:) Olen silti katkera että minut pakotettiin synnyttämään alakautta. Olin kuin puun ja kuoren välissä ja helpotusta ei tullut miltään suunnalta.
Nyt jälkeenpäin ajateltuna minun olisi kannattanut aloittaa mielialalääkitys raskausajaksi. Olisin saattanut päästä hiukan helpommalla ilman paniikkikohtauksia.
Mutta älkää siis puhuko sektiosta kuin sen aina saisi kunhan vain tahtoo. Minä en saanut, eikä varmaan moni muukaan.
Ja synnytin siis Oulaskankaalla.
Sektiota varten punnitaan useita eri seikkoja ja valinnat tehdään yksilöllisesti. Synnytyspelko on kuitenkin enenevissä määrin indikaatio sektiolle. Yksikkökohtaisia eroja varmasti on.
Minulla oli aivan järkyttävä synnytyspelko. Hammasta purren synnytin alateitse, kun halusin lasta niin paljon. Ja tiedätkö mitä, ei se niin kauheeta ollut. Olin kuvitellut päässäni kaikkia järjettömyyksiä ja vääristellyt omaa kuvaani synnytyksestä, netin liioitellut kauhujutut eivät helpota yhtään.
Minä ainakin sain hyvää palvelua ja minua ymmärrettiin kun sanoin, että pelkään. Nykyään on hyvä synnyttää, synnyttäjää kuunnellaan ja saa hyvät kipulääkkeet.
Ja ihan näin meidän kesken, muistan synnytykseni lähestulkoon kivuttomana vaikka olin siellä salissa 14 tuntia.
.. sektiota noin vaan pyytämällä. Mulla ensimmäinen synnytys meni kovasti pieleen. Vauva jäi jumiin synnytyskanavaan, kahden tunnin ponnistusvaiheen päätteeksi vielä imuvedoin yritettiin. Lopulta hävis sydänäänet joka johti hätäsektioon. Vauva oli kaksi viikkoa tehohoidossa.
Nyt toisessa raskaudessa kuljin lääkäriltä lääkärille. Kyselin sektion perään, koska ekalla kerralla kävi miten kävi. Lääkärien mukaan se ei ollut riittävä syy. Pääsin lantion kuvaukseen ja sieltä vastaus, ettei lantiossani ole mitään vikaa vaan mitat ovat todella hyvät. Korostin monesti, etten kipua pelkää enkä synnytystä muutenkaan. Ainoastaan vauvan puolesta, esikoisen alku elämä ei ollut kovinkaan helppo. Lopulta mä tyydyin tuomioon ja päätin luottaa lääkäreihin.
Toinen syntyi reilu viikko sitten. JA TAAS vauva jäi jumiin synnytyskanavaan. Puolentoista tunnin ponnistusvaiheen jälkeen saivat hänet imukupilla avustettua syntymään. Kiireellä vietiin hänetkin teholle. Neljä päivää pieni oli kovin kipeänä toipumassa teholla. Loppu hyvin kuitenkin, ollaan jo molemmat kotona.
Nyt tosin papereihini tuli merkintä, ettei alatie synnytys ole enää vaihtoehto. Näillä kokemuksilla irtoaa sektio pyytämättä.
Monissa maissa sektioit on paljon yleisempiä kuin Suomessa. Jos sinusta tuntuu, että et pysty alateitse synnyttämään niin sitten, et pysty. Sinulla on oikeus sektioon. Ei sektio ole mikään sydänleikkaus ja riskit eivät ole suuria. Riskit Suomessa synnytyksessä ovat yleensä ottaen todella pieniä, niin ihan rauhallisin mielin voit sektiolla synnytttää. Onhan hyvä asiasta keskustella, niin saat lisää tieto alatisynnytyksestä ja jos vielä haöuat sektion, niin olet vain päättäväinen ja pidät miesi mukana, niin eiköhän asia onnistuu. Yksikään lapsi ei ole jäänyt syntymättä, joten rohkein mielin vain yrittämään.
Joo, älä usko noita höpinöitä, ettei muka sektiota saa. Kyllä saa, kun vain pyydät, se on lakisääteinen oikeutesi. Kaikki eivät tätä tiedä ja tyytyvät lääkärin suostutteluun, tokihan ne nyt viimeiseen asti yrittävät saada sinut synnyttämään alakautta. Synnytys on kuitenkin todella raju ja usein riskialtiskin juttu, varsinkin vauvalle hapenpuuteongelmien ja muiden "jumiinjääntien" takia.
T. Eräs puolitoista tuntia aikanaan vauvaa maailmaan ponnistanut imukuppisynnyttäjä
Ei ainakaan ole mitään höpinää. En saanut sektiota, vaikka sitä viimeiseen asti kerjäsin. Oli kuin mun oikeus eli ei, niin lääkärit eivät siihen suostuneet. Ja pelkopolilla ravasin monta kuukautta, joten mistään ihan pienestä ongelmasta ei ollut kyse.
Älä siis sano "saa ihan varmasti". Ehkä eri juttu silloin jos aijemmissa synnytyksissä ollut jotain isompia vaikeuksia.
...kannassani, että sektio PITÄÄ saada, jos sen haluaa. Näin minulle sanottiin, kun epäilevästi myös pelkopolilla sitä kysyin. Kätilö vastasi, että kyllä nykyisin äidille on annettava sektio, mikäli hän sitä vaatii. Nykyisin potilaalla on hieman enemmän oikeuksia kuin joskus ennen maailman aikaan. Ei sitä vielä muutama vuosi sitten niin helpolla saanutkaan, mutta ilmeisesti valitukset ym. ovat sen verran lisääntyneet, että sairaalat ovat ottaneet tästä opikseen. En tiedä missä päin Suomea asut, mutta ei senkään tosiaan pitäisi vaikuttaa asiaan. Itse asun pääkaupunkiseudulla ja sektion olisin saanut, ja ihan ensisynnyttäjä olin. Ja jos toisen lapsen vielä joskus tähän maailmaan teen, niin taatusti vaadin sektion.
saaneena vaihdoin kirjat toiselle paikkakunnalle ja täällä minulle luvattiin keisarinleikkaus. Olen tehnyt kohtelusta valituksen eduskunnan oikeusapukanslerille ja toivon, että hän ottaa kantaa siihen, miten pelkääviä äitejä keisarinleikkaustoiveineen tulee kohdella. Älkää tyytykö siihen, jos teitä yritetään pakottaa alatiesynnytykseen keisarinleikkaustoiveestanne huolimatta.
Aloitin keskustelun ja olenkin nytten kiinnostunut tietämään sektiosta. Nukutetaanko siinä jne..mikä on sektion ja keisarileikkauksen ero?
Minua ei synnytyksessä alateitse varmaan pelota muu kuin se kipu...niin ne väittää, että kivun saa hyvin lievitetty, mutta kaverinikin synnytti viikko sitten ja oli kärsinyt kamalista kivuista...eikä ollut ensimmäinen. En jaksa uskoa, että saan itse kivuttoman synnytykse, koska olen tosi kipu herkkä!
Minun sektiostani on vuosi aikaa. Sain sen tapeltuani ensin neuvolan terkkarin kanssa, pelkopolin kätilön kanssa sekä kai pakollisen psykologin. Kipua minäkin pelkäsin, kuin ruttoa.
Suunniteltu sektio on kaiken kaikkiaan hyvin rauhallinen tapahtuma. Sovit etukäteen päivän ja kellonajan, jolloin lapsesi syntyy. Lisäksi ainakin minulle vakuutettiin, että jos rupeaa syntymään etuaikaan, operaatio tehdään päivystyksenä.
Samalla minulta kysyttiin, tuleeko isä mukaan leikkaukseen. Jos ei olisi tullut, olisi nukuttaminenkin voinut olla vaihtoehto. Pyysin puudutusta jotta näkisin poikani heti.
Pelkkä lupaus auttoi jo minua suuresti; olin koko raskausajan ollut kauhusta kankea juuri synnyttämisen takia.
Kannattaa kahlata läpi aiempia viestiketjuja. Olen itse ainakin kertonut muutamaankin otteeseen oman synnytystarinani.
Älä siirrä lapsentekoa pelkosi takia (niin kuin minä aikoinani tein), sillä ei niitä niin vain tehdä. Lapsia saadaan.
Sus siunakkoon! Se "kipu" häviää samalla kun vauva nostetaan rinnalle! Voisin vaikka synnyttä kaikkien pelosta kärsivien puolesta! On se vaan NIIN ihana ja ihmeellinen kokemus!
Varmaan sitten mielellään synnytät nelikiloisen vauvan otsatarjonnassa pihtisynnytyksellä reilusti kapealanteisena...? Kaikki ei ole luotu synnyttämään alakautta. Muista se seuraavan kerran kun avaat suusi. Synnytyspelkoiset: vaatikaa lantioröntgeniä, niin saatte varmuuden siitä sovellutteko synnyttäjiksi. Minä synnyttäisin alateitse jos pystyisin, mutten pysty koska olen liian kapea. Uskon, että pelko voi olla tosi paha, minäkin pelkään hämähäkkejä kuollakseni, eikä kukaan sitä ymmärrä.