tämä voi kuulostaa oudolta mutta mäkihypyssä ja pikajuoksussa

on samoja piirteitä.
Tietenkin pikajuoksijat ovat lihaskimppuja yleensä ottaen.
Mutta suorituksessa näen samaa kun se pitää tapahtua räjähtävästi mutta samalla rennosti.
Pitää saada hurmos, ihanne olotila kun pääset ns lentoon(sanotaan juoksuvaihetta, kun saat askeleen rullaamaan/lentämään).
Ei anneta anteeksi, varsinkaan pikajuoksussa kun et saa välttämättä kuin yhden juoksun alle ja se on jo siinä.
Armoa ei anneta, raaka peli.
Tekniikkajuttu pikajuoksussakin, mutta omassa pääkopassani en silti hirveästi koko aikaa mieti miten pitää juosta oikein, se pitää tulla kuitenkin luonnostaan, niin kullakin oma tapansa suhtautua.

Pitää olla rämäpäinen luonne.
Itselläni on semmoinen luonne.
Nuorena pidin mäkihypystä ja olin siinä aina paras(mutta hyppäsin vain 5-10metrin mäistä).
Tykkäsin siitä vauhdista ja ilmalennosta.
Kuitenkin huomasin että pikajuoksu on mua varten, se on järkevämpi valinta(ei ole paljon hyppyrimäkiä lähistöllä).
Ruumiinrakenteeni on myös enemmän pikajuoksijan mallinen.