Tutustuin jokin aika sitten vanhaan, yläaste-aikaiseen kaveriini uudelleen. Silloin hän oli varattu hyvälle ystävälleni, vaikka huomasin jo silloin elätteleväni jotain toiveita/tunteita häntä kohtaan. Jostain syystä, varmaan omastani, välit kylmenivät emmekä enää edes tervehtineet nähdessämme.
Nyt, parin vuoden jälkeen, jouduimme olemaan muutaman asian tiinoilta yhdessä paljon, miltei päivittäin (muutaman kuukauden ajan). Huomasin että tämä vanha ihastus heräsi miltei samantien, mutta karkotin ajatukset päästäni ja keskityin vain nauttimaan yhteisestä ajastamme. Nyt, kun olemme saaneet hommat hoidettua, huomaan kuinka tyhjältä elämä tuntuu... :S Välimme paranivat yhteisten töiden tiimoilta, välissä jopa tuntui että pientä flirttiä oli ilmassa ja pidempi mittaisen sinkkuuteni (2v) vuoksi olivat jalkani kuin mansikkahilloa hänen edessään :D Nyt tuntuu että olemme palanneet menneisyyteen, hädin tuskin moikkaamme nähdessämme. Tuntuu pahalta, aluksi välttelin häntä koska en vain voinut tavata häntä kasvotusten, mutta nyt olen valmis.
Ainoa mutka tosiaan on matkassa se, että hän on ollut varattuna jo yli vuoden, ilmeisesti varsin onnellinen suhde. Hänen poikaystävänsäkin vaikuttaa mukavalta veikolta. Silti olisin valmis vaikka heti kolmanneksi pyöräksi, rikkomaan heidän suhteensa mikäli se vain olisi mahdollista.. Tyttö otti onneksi minuun etäisyyttä, muutoin olisin varmasti paljastanut tunteeni hänelle. Lisäksi koen pientä häpeää ajatuksistani, että rikkoisin heidän suhteensa.. Mitä voin tehdä? Unohtaminen on perkeleen vaikeaa, kamppailen sen kanssa päivittäin..
Nyt, parin vuoden jälkeen, jouduimme olemaan muutaman asian tiinoilta yhdessä paljon, miltei päivittäin (muutaman kuukauden ajan). Huomasin että tämä vanha ihastus heräsi miltei samantien, mutta karkotin ajatukset päästäni ja keskityin vain nauttimaan yhteisestä ajastamme. Nyt, kun olemme saaneet hommat hoidettua, huomaan kuinka tyhjältä elämä tuntuu... :S Välimme paranivat yhteisten töiden tiimoilta, välissä jopa tuntui että pientä flirttiä oli ilmassa ja pidempi mittaisen sinkkuuteni (2v) vuoksi olivat jalkani kuin mansikkahilloa hänen edessään :D Nyt tuntuu että olemme palanneet menneisyyteen, hädin tuskin moikkaamme nähdessämme. Tuntuu pahalta, aluksi välttelin häntä koska en vain voinut tavata häntä kasvotusten, mutta nyt olen valmis.
Ainoa mutka tosiaan on matkassa se, että hän on ollut varattuna jo yli vuoden, ilmeisesti varsin onnellinen suhde. Hänen poikaystävänsäkin vaikuttaa mukavalta veikolta. Silti olisin valmis vaikka heti kolmanneksi pyöräksi, rikkomaan heidän suhteensa mikäli se vain olisi mahdollista.. Tyttö otti onneksi minuun etäisyyttä, muutoin olisin varmasti paljastanut tunteeni hänelle. Lisäksi koen pientä häpeää ajatuksistani, että rikkoisin heidän suhteensa.. Mitä voin tehdä? Unohtaminen on perkeleen vaikeaa, kamppailen sen kanssa päivittäin..
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei kellään olisi mielipidettä tai vinkkiä tai omaa kokemusta tai mitään tämän asian tiimoilta?! olen helvetin epätoivoinen, ainakin tänään...