minulla ei ole ollut moneen vuoteen kavereita eikä ystäviä eikä harrastuksia vaan istun vaan tietokoneella kaiken vapaa-ajan. olen niin erkaantunut tavallisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä etten osaa enää käyttäytyä kuten normaali ihminen. miten pääsen ulos tästä helvetillisestä yksinäisyydestä? vastauksia varmaan tulee tyyliin "mene ulos" ja siihen voin vastata että mitä siellä teen yksinäni? mihin menisin? miten voin saada kavereita kun ei ole mitään kaveripiiriä enkä tunne ketään ihmisiä? tämä on minun ainoa vitun elämä ja se menee hukkaan tällä tavalla. on käynyt mielessä että sen voisi saman tien päättää eikä tarvitsisi enää kestää tätä.
mitä vittua teen
mitä?
132492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mene opiskelemaan? Hanki harrastus? Tutustu netin kautta ihmisiin? Hanki työpaikka? Ota yhteyttä vanhoihin koulukavereihin? Muuta kokonaan uudelle paikkakunnalle ja aloita alusta?
yksinäisyyteen yleensä liittyy myös masennus. Niin ainakin itselläni.
entä jos pakottaisi itsensä masennuksesta huolimatta liikkeelle?
työpaikka? Et maininnut mitä teet tällä hetkellä, mutta molemmissa saattaisi tutustua ihmisiin.
Yksi vaihtoehto on tietenkin hankkia ystäviä harrastusten parista, jos nyt jonkun mieleisen harrastuksen keksit itsellesi.
Itsellänikään ei tosin ole ystäviä tai harrastuksia ja omat sosiaaliset taitonikin ovat ruostuneet suhteellisen hyvin viimeisten parin vuoden aikana, etten välttämättä ole paras neuvomaan tässä asiassa. Onneksi sentään pääasiallisesti masennuksen takia en kärsi yksinäisyydestä juuri lainkaan, vaikka juuri tapahtuva masennuksesta toipuminen hieman hermostuttaakin tämän johdosta.
Laita ystävyys palstalle (tai tänne) sähköpostiosoitteesi ja kerro vähän itsestäsi (ikä, missä päin Suomea asut, sukupuoli), jotta löytäisit meilikavereita. Se on ihan hyvä tapa hankkia ystäviä tutustumalla sähköpostinvälityksellä.
Aivan. Kerro ihmeessä itsestäsi jotain ja anna sähköpostiosite että sinuun pystyy ottamaan yhteyttä. Jos haluat oikeasti päästä yksinäisyydestä, niin kannattaa myös tehdä jotain sen eteen.
Itsekin laitoin joku aika sitten tänne oman spostiosoitteen ja vaikka vain yksi ihminen kirjoitti minulle niin hän ei ole vielä lopettanut kirjoittelua ja hänen viestit ovat todella piristäviä ja ymmärtäväisiä. Olisihan se tietenkin aivan mahtavaa jos olisi ihan jotain fyysistäkin ystävyyttä, mutta että on edes joku netissä joka kuuntelee ja ymmärtää ja jonka kanssa on niin paljon yhteistä...
toisaalta aika normaaleja eivätkä ymmärrä kuinka hankalaksi ihminen voi muuttua jos on ollut liikaa yksin
Olen samassa tilanteessa, mutta hei, HYVÄKSY tilanteesi. Niin minäkin tein. Kyllähän sitä välillä kaipailee ihmiskontakteja, mutta en enää stressaa siitä.
Yksinäisyyteni ei alunperin ollut oma valintani, mutta vuosien mittaan siitä on tullut oma valintani 100%:sti. On jotain ihmisiä, jotka on yrittäny pitää yhteyttä ja pyydelly baariin ym. mutta onneks ne VIHDOINKIN ovat tajunneet ettei kiinnosta. Loppujen lopuks viihdyn yksin ja näin on helpompi minulle...
Hei.. kiitos vastauksesta. Homma on se, että minä en hyväksy tätä tilannetta. En hyväksy koska elämä ei ole elämisen arvoista sellaisena, IMO.
Jos olet kaipaillut ihmiskontakteja miksi ihmeessä et ole tarttunut tilaisuuteen, kun sinua on pyydetty baariin yms.? Ilmeisesti siis sisimmiltäsi olet halunnut olla yksin? Omalla kohdallani olisi hienoa jos joku pyytäisi jonnekkin, vaan eipä ole pyytänyt.
Koska pienempi paha kuin olla muiden kanssa. Nykyään tunnen aina jääväni porukassa ulkopuoliseksi tai ettei mielipiteistäni välitetä tai ettei minua oteta vakavasti. Lopulta vain pahoitan mieleni ja toivon, että olis jäänyt vain kotiin.
Eli olen valinnut yksinäisyyden omasta tahdostani, mukavaa se ei ole mutta helpompaa kuin muiden kanssa.
Jos olisi mukavia ihmisiä joiden kanssa tulisin juttuun ja kohtelisivat minua samanarvoisena niin voisin viettääkin joskus aikaa muiden kanssa. Enpä viitsi yrittää ja plaa plaa plaa jo valmiille saarnoille...
No kun kerran istut netissä niin paljon. Niin mikset käy chateissä, pistä ilmoitusta kaverinhaku ja treffipalstoille, tai vastaa muiden ihmisten ilmoituksiin? Myöskin tänne ja ystävyysosioon voit pistää ilmoituksen sähköpostiosoitteella, iällä, sukupuolella..ym. jutuilla varustettuna.
Sillä "vitun" elämällä täytyy tehdä jotain, kerran sen on saanut. Kerran me täällä vaan eletään, vaikka mä kyllä uskon/toivon uudestisyntymiseen
Ala kirjoittaa blogia nettiin ihan jostain itseäsi kiinnostavasta jutusta/näkökulmista)havainnoista, ihan vaan omasta elämästä. Samanhenkiset ihmiset todennäköisesti löytävät sinut ja kiinnostuvat sinusta blogin kautta.
Lähde matkalle YKSIN. Nauti siitä, että olet yksin ja saat mennä ihan minne haluat. Nauti siitä, että kukaan ei tunne sinua eikä sinulla ole mitään paineita tutustua keneenkään ellet halua. Majoitu nuorisohostelliin, josta löydät seuraa (jos haluat) muista yksinmatkaajista. Olette kaikki samassa tilanteessa. Tällaisessa matkatuttavuudessa ei tarvitse ottaa paineita ystävystymisestä; ystävystyy jos niin on hyvä jos ei, niin kaikki ovat tyytyväisiä hyvään matkaseuraan päivän tai parin ajaksi.
Tai majoitu kotimajoitukseen. homehospitality on systeemi, jossa ihmiset majoittavat reissaajia koteihinsa ja tietysti myös itse voivat etsiä tätä kautta majapaikkaa jonkun toisen kotoa.
Ihmisten taitaa olla vaikea käsittää että masentuneen liikkeelle saaminen on tosi vaikeaa.
Kun olin masentunut minulle sanottiin että lähdet vaan ja teet kivoja asioita.....
Ja mä olin niin maassa etten jaksanut edes suihkuun mennä ilman tuntien etukäteis suunnitelmaa....
Ei masentunut ole sellanen omasta tahdostaan ja masennuksesta ei pääse vaan irti jos haluaa!!
Se on sairaus ja se tulee jos ihmistä kohtaa sellaset asiat jotka nujertaa ihmisen kokonaan.
Mä olen tervehtynyt jo, onneksi, mutta vieläkin on aikoja jolloin tunnen se olevan taas tulossa ja silloin koitan päästä käsittelemään tunteita ajoissa jotta ei enään tulisi masennusta.
Mullakaan ei ole ystäviä oikeestaan tai oli mut ei ole enää. Onnex on ymmärtäväinen mies.
Mä olen kans aina jäänyt porukoissa yksin, mua ei ole kuunneltu tai noteerattu. Nykyäänkin sitä tapahtuu jos olemme jossain esim. miehen kanssa.
En mä enää välitä siitä, oon sit vaan omassa seurassani...joskus höpöttelen itselleni asioitani, puhun ääneen ja silleen. Toisinaan se kyl naurattaa itteäkin, mut kai se jonkinlaista sosiaalista elämää on sekin.
Koittakaa jaksaa yksinäiset....meitä taitaa olla paljon.