Yksityisyrittäjän uupumusta?!

Minä jaksoin. Yksityisyrittäjä olen itsekin ja kokenut muutamia vuosia sitten jonkinlaisen burnoutin. Töitä on joka vuosi paljon tammikuusta huhtikuuhun.. ja hoidettavaa ja huolehdittavaa. Tein tiiviisti hommia tammikuusta lähtien, kotonakin. Kun sitten koitti se päivä, jolloin työrupeama helpotti, seuraavana päivänä en enää pystynytkään istumaan työpöydän äärellä, oksetti, huomasi, kurkkua kuristi.. joka kerta kun istahdin työpöydän ja koneen äärelle. Silloin tuli paniikki, miksi en pysty tekemään töitä. Soitin terveyskeskukseen, mielenterveysasemalla siellä ja sain heti mennä sinne. Juteltiin ensin parin ihmisen kanssa ja sitten parin päivän päästä siellä oli jo lääkärikin. Pitkä oli istunto ja lääkäri sanoi, että voisihan hän nyt kirjoittaa muutaman viikon sairasloman, mutta miten siinä oikeastaan käy. Hän varoitteli ja kertoi juuri siitä kuinka salakavalaa se burnout voi olla.. ruumis on päätä viisaampi, se pistää hanttiin, ainakin minun tapauksessani. Niinpä sain pillereita vaikeisiin tilanteisiin ja sovittiin keskusteluterapiasta, jossa kävinkin. Ja hyvää se teki. Rupesin käsittelemään itseäni hellemmin. Pidin lomaa, tein töitä kotona.. istuin pehmeällä tuolilla, miellyttävässä ilmapiirissä ja tein aina vähän hommia. Se oli vain järjestettävä niin. Sen jälkeen olenkin varonut. Nyt on taas rankka tilanne, henkilökohtaisista syistä ja tuntuu, että miten ihmeessä jaksan keskittyä kaikkeen työhön. Mutta asenteeni on muuttunut, tajuan nyt, että minä olen yritykseni voimavara,josta pitää pitää huolta, ennakoida ja seurata oloa. Nyt olen siinä mielessä viisaampi ja nöyrempi, en olekaan kone ja kaikkipystyvä, kuten ennen ajattelin.. "kyllä minä jaksan tehdä".. se oli mottoni joskus ja siinä mielessä en huomioinutkaan omia rajojani. Tänäänkin, kävin töissä ja tulin tänne papereiden kanssa, kotiini. Minulla on täällä sairas perheenjäsen, jonka vuoksi kaikki on aika pahasti sekaisin. Minä voin järjestää näitä asioita näin, sinun täytyy keksiä omat tapasi.

Tiedätkös mitä, sinun on vaan pakko järjestää elämäsi siihen malliin, että ehdit helliä itseäsi.
Se on tulee hiipien, uupumus ja romahduttaa kerralla.

Hyvää kevättä :)

Täällä yxi yksin yrittäjä 12-vuotta töitä ei lomaa eikä vapaata,nyt kolme kuukautta jo sairaslomalla.Kroppa teki kokonaan tenän en kertakaikkiaan enää jaksanut,vuosia kestäneet nivelvaivat ja nyt meni selkä iha jumiin,masennus ,rahattomuus,työkyvyttömyys.odotan reumalääkärille pääsyä(18.3)ikä 45.Löysää hyvä ihminen ja pidä ittestäsi huoli ennekuin palat ihan loppuun.Mulle kävi niin .ei rahalla kaikkea saa.Itse menin liian pitkälle,en tajunnut tilanettani tarpeeksi ajoissa.Jälki viisaus paras.Ajattele omaa terveyttäsisinä olet itse siitä vastuussa,Mitä tekisit jos ei töitä enää??mietit..mulla on tällä hetkellä tekemistä tosi paljon ei varmaan enää töihin kerkeäisi,ulkoilen paljon koiran kanssa,tapailen ystäviä,laitan hyvää ruokaa ja leivon,surffaan netissä,joku päivä en tee mitään,pitää osata olla vaan,siihen tarvii opetella,yksin olo,nautin siitä,olen opetellut pitämään ja rakastamaan iteäni.Kyllä vaikeudet tuo myös hyviä puolia elämään kun vaan jaksaa uskoa.Löysää ajoissa plees...aurinkoa ja hyvää mieltä sinulle..

Kiitos teille mieltä herättävistä kirjoituksista.
Olen tässä viikonlopun ajan pohdiskellut asiaa ja keskustellut ihmisten kanssa.

Kyllä nämä pienet (ja suuret) elimistön signaalit on otettava vakavasti. Mitään muuta lääkettä ei kait ole lopulta kun se oman elämän ohjaaminen oikeaan suuntaan. Helppoa ei tule olemaan tämä.

Se on niin vaikea olla tekemättä. Nytkin minulla oli sitten aikaa vain olla, mutta huomasin, että jo alkoi siivous ja muut suunnitelmat täyttämään tunteja vuorokaudessa.

Ihmiset reagoivat aika eri tavoin näemmä. Minulla kait sanoo kroppa poks, kun mielelle en anna periksi.

Anna vaikka tunti päivässä itsellesi lomaa töistä ja tee jotain joka piristää; ulkoile, käy uimassa, tai ihan lepää. Hiljainen hetki itsekseen tekee hyvää. Lääkkeissä ei ole ratkaisu mutta hetkellisesti helpottaa, itse syön untapidentävää silloin kun on kierroksia liikaa ja voin sanoa että auttaa. Tunti päivässä on vain 5 tuntia viikossa!!!!

Eräs hoitava lääkäri totesi minulle kerran, että jos ei edes silloin osaa pysähtyä, kun kroppa pettää, niin sitten on syytä mennä terapiaan. Kuulemma toisilla ihmisillä tekemisen pakko ajaa terveen järjen yli ja jos ei omin voimin osaa käyttäytymistään muuttaa, niin terapia auttaa.

Miten teillä menee nyt?

Miten teillä menee nyt? Olen nimittäin se toinen puolisko ja kotona samat hommat. Valitettavasti olen se likasanko kenen päälle kaikki paha olo purkantuu. Puolisoa en saa terapiaan ja asiat ovat siinä mallissa että ero ei ole kaukana. Yritän kovasti kasata itseäni ja olla ymmärtäväinen mutta kun alkoi tulla kiukuttelut, käskymiset... Nollasta sataan hetkessä rajahtää pienestä asiasta... Mitä minä teen? Mitä teidän puolisot voivat?

Tein liikaa töitä, sain raivareita perheen kanssa. Tuli keuhkokuume. Tänä vuonna hakeuduin lääkärin puheille ja sain kuukauden saikun.
Korona teki myös jatkuvat kriisit ja mielenterveys meni. Kunto meni heikoksi.
Elämä parani kun tajusi omat rajat sekä kunnon ja levon merkityksen.
Toisen lapsen tulo myös teki turhasta kiireestä myrkkyä. Elämää alkoi ajatella eri näkökulmasta. Burn out oli pakkopysähdys jonka tarvitsin. Jaksava isä on perheelle tärkeä kuin työhön pakeneva hullu.

Olen aina kehoittanut yrittäjiä arvostamaan oman työn arvon samaksi kuin jos teetättäisi sen työntekijälle.
Itse olen myös sairastellut, tekoniveliä, leikkauksia, kouristuskohtauksia jne.
Yritys ei ole kaatunut pitempäänkään sairauslomaan kun hinnoittelu oikea.
Tietenkin olen joutunut sairauslomalla tekemään pikku konttorihommia.

Kun yritys toimii epäterveellä pohjalla niin yrittäjällä ei ole varaa sairastua.
Myös riittämätön yelli johtaa siihen ettei sairastaessa saa juuri mitään korvauksia.