Heipsan taas!
Luin tuossa nuita viestejä parilta päivältä ja
törmäsin aiheeseen, jossa kiisteltiin kuka
on valmis äidiksi ja kuka ei.
Hmm hmm..pisti miettimään.
Itse olen elänyt 4 vuotta nykyisessä suhteessa
ja nyt yritämme vauvaa.
Onko noin, että 5 vuotta on minimi?
Itse olen taas varsin nuori, 20 vuotta.
En tiedä...itseäni se ei haittaa, päinvastoin
tunnen itseni ihan etuoikeutetuksi kun saan
aloittaa perheen perustamisen tässä iässä.
Mutta voisiko olla, että vielä vuosi elämän
kokemusta tarvitaan? Yksi vuosi tuo jotain
uutta tullessaan ja sitten on valmis äidiksi?
Vaikea sanoa, en keksi mitään mikä olisi
tärkeämpää kuin oma perhe.
Kun miettii sitä, mitä kaikkea tuore äiti,
iästä riippumatta, käy läpi, niin voisi sanoa
että arvostelu ei auta yhtään.
Ei elämä ole niin musta-valkoista.
Ei ole vain hyvää ja pahaa.
Eroa tai onnellista yhdessä oloa.
Hyvässä parisuhteessa ei ole kyse vuosista.
Omat vanhempani olivat yhdessä 7 vuotta ennen
minun syntymää. Tällä hetkellä yli 20 vuotta
yhteiseloa takana, eivätkä he näytä edes tunte-
van toisiaan.
Ei vuodet vaan realistisuus.
Mitäs mieltä olette?
Luin tuossa nuita viestejä parilta päivältä ja
törmäsin aiheeseen, jossa kiisteltiin kuka
on valmis äidiksi ja kuka ei.
Hmm hmm..pisti miettimään.
Itse olen elänyt 4 vuotta nykyisessä suhteessa
ja nyt yritämme vauvaa.
Onko noin, että 5 vuotta on minimi?
Itse olen taas varsin nuori, 20 vuotta.
En tiedä...itseäni se ei haittaa, päinvastoin
tunnen itseni ihan etuoikeutetuksi kun saan
aloittaa perheen perustamisen tässä iässä.
Mutta voisiko olla, että vielä vuosi elämän
kokemusta tarvitaan? Yksi vuosi tuo jotain
uutta tullessaan ja sitten on valmis äidiksi?
Vaikea sanoa, en keksi mitään mikä olisi
tärkeämpää kuin oma perhe.
Kun miettii sitä, mitä kaikkea tuore äiti,
iästä riippumatta, käy läpi, niin voisi sanoa
että arvostelu ei auta yhtään.
Ei elämä ole niin musta-valkoista.
Ei ole vain hyvää ja pahaa.
Eroa tai onnellista yhdessä oloa.
Hyvässä parisuhteessa ei ole kyse vuosista.
Omat vanhempani olivat yhdessä 7 vuotta ennen
minun syntymää. Tällä hetkellä yli 20 vuotta
yhteiseloa takana, eivätkä he näytä edes tunte-
van toisiaan.
Ei vuodet vaan realistisuus.
Mitäs mieltä olette?
Vastaukset 13
Vanhimmat
määrää minimi ajan yhdessä ololle jolloin voi ruveta yrittään lasta???
En moisesta kuullutkaan ja hyvä niin sillä me olemme olleet yhdessä nyt 6vuotta ja meillä on jo kolme lasta(5v,4v ja 1,5v)!!! Olin 24 ku eka syntyi ja 28 kun viimeinen.... ja olisin varmaan vauvan tehnyt jo sinun iässäsi mutta oli sellainen sisäinen tunne että sen hetkinen poikaystäväni ei ole "se oikea" ja pakon edestä siirsin vauvahaaveitani. ja kun se oikea sitten pyyhälsi eteeni niin ripeästi mentiikin suhteessamme eteenpäin =)
Edelleen ollaan onnellisia, aviossa ja haaveillaan kaikesta yhdessä....
Mun mielestä et oo liian nuori tai liian vähän aikaan seurustellu tai mitään muutakaan jos homma luistaa ja tunnette molemmat halua vauvan tulolle niin siitä vaan, kyllä te pärjäätte aivan varmasti =)
Kiitos paljon viestistäsi!
Olen kanssasi samaa mieltä.
On hienoa kuulla, että teillä menee vielä vuosien jälkeen hyvin :)
Se on rohkaisevaa kun ajattelee kaikkia niitä
negatiivisia tilastoja suhteista.
Onnellisia vuosia teille tulevaisuudessakin!
Mä täytin just 21 ku vauva syntyi, miehen kans seurusteltiin pari kk (mut ollaan kyllä kaks vuatta jo sitä ennen tunnettu)ku saatiin vaavi aikaseks :) Itekseni aattelin ku miästä kattelin että tuan kans mä haluan lapsen..Toista ollaan ny tekemäs :)
se on varma!
Älä ennen ku 25v täytät ni ala lapsia tekemään. Nauti ja nussuttele oikeen kunnolla ja hanki kokemuksia elämän eri saroilta. Pilaat elämäs jos liian nuorena alat skidejä ja liikaa vakiintuun jonku jampan kans. Kerkeet kyllä. Jos oikeesti haluat onnellinen olla ja elää mullekki ku lapsille jossaki onnettomassa suhteessa, ni odota!
Ei se ikä ehkä katso sitä onko valmis äidiksi ja isäksi.
Minulla tätä parisuhdetta takana 2 vuotta (itselläni ikää vajaa 20v.) ja kuten jo ehdin iloita sain tänään tietää olevani raskaana. (Kiitos onnitteluistasi!)
Jos parisuhde toimii ja molemmat ovat valmiita vanhemmiksi niin antaa mennä vain. Puhumista vaatii kyllä.
Mutta kyllä sen tietää sisimmässään, kun jaksaa ottaa vastuuta muistakin kuin itsestään.
Meillä tämä päätös vauvan hankkimisesta syntyi reilusti yli puoli vuotta sitten.
Samaan päätökseen tuli, että lapsella pitää olla koti eikä mikään rivitalo. Tuli siis ostettua talokin.
Onnea yritykseen!!!
Jos oikeasti edes mietit tollasta asiaa, että "yksi vuosi tuo jotain
uutta tullessaan ja sitten on valmis äidiksi?" niin ehkäpä olet todellakin vielä liian nuori/ epäkypsä.
Ei sellaista voi määritellä, koska on valmis vanhemmaksi.
En ehkä ilmaissut itseäni tarpeeksi hyvin, mutta
se oli ironiaa.
Itse elin parisuhteessa
3 vuotta
Olen samanikäinen kuin sinä.
Halusimme lapsen ja tulin raskaaksi.
Raskaus päättyi keskenmenoon
ja sen jälkene yritimme vuoden,
ennen kuin olin raskaana.
Mutta tämä raskaus oli tuulimuna.
Nyt, kun tulin kolmannen kerran
raskaaksi, pelkäsimme
hirveästi menettävämme lapsen.
Raskaus eteni kuitenkin hyvin.
Meillä kävi tällä kertaa
suurempi suru.
Mies menehtyi äkilliseen sairaskohtaukseen,
ennen kuin ehti
edes nähdä kauan toivottua lastaan.
Mutta tämän suuren surun keskellä
olen onnellinen,
että olen saanut tämän lapsen.
Vaikka olen nuori, tuleva yh
ja leski kaiken päälle.
En pelkää tulevaa,
vaikka olisinkin sen
tahtonut jakaa mieheni kanssa.
On vain selvittävä.
Me ehdimme elää yhdessä kolme ihanaa vuotta
ja saada aikaan tämän lapsen.
Mikä on mielestäni suurin lahja
jonka sain elämältä.
En siis pidä mitään
rajapyykkejä millekään.
Jotkut asiat on vain tarkoitettu tapahtumaan.
Kiitos vastauksista!
Koita pärjätä reallifeisugly, kokemuksesi ovat olleet kovia, mutta toivottavasti tulevaisuus on
onnellisempi!
Ei voi määritellä sitä, kuka on valmis äidiksi milloinkin ja, että milloin parisuhde on valmis vauvaan.
Meillä tilanne semmoinen, että minä 20 ja mies 24. Esikoisen yritystä on ollut 1v 3kk ja "vikaa" on löydetty. Onneksi ongelmamme on kuitenkin helpoiten hoidettavissa oleva lapsettomuuden syy.
Melkein huvittaa, kun tässäkin ketjussa eräs puhui lapsen tekemisestä. Meille se melkein sitä tekemistä onkin kun lääketiedettä joudumme apuna käyttämään. Meillä joudutaan ihan tekemällä tekemään sitä lasta, eikä siltikään ole takeita, että onnistuu.
Kumpa ne pariskunnat - joilla lapsien saaminen on helppoa - tajuaisivat mitä tuskaa me lapsettomuudesta kärsivät käymme sisällämme.
Meni vähän asian vierestä, anteeksi. Tarkoitan vain, että jos itse olette valmiita vanhemmuuteen niin mikä teitä estää alkamasta yrittämään lasta. :) Toisten "näsäviisaitten" mielipiteet kannattaa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta uloa! Tsemppiä!
Minä 25 poikkis 30 seukattu pälle vuos, syksyllä menossa naimisiin. Ihan olen valmis lisääntymään, en todellakaan ala odottelemaan 5 vuotta ja yrittämään kolmekymppisenä, mikä järki siinä on????
Ite täyn 21 tässä keväällä ja mies (kesällä aviomieheni..=) )on 23. Mies valmistuu ensikeväänä ja mä varmaan syksyllä taas aloitan opiskelun, mutta olen ajatellut että kyllä mä haluaisin ennen mun valmistumista alkaa vauvaa yrittään.. tietenkään en jos ei mies siihen ole valmis..
Mä oon potenu jo pidemmän aikaa kamalaa vauvakuumetta, ja mielestäni olen valmis äidiksi. Varsinaisesti me ei asiasta olla vielä puhuttu, mutta tosiaan kesällä mennään naimisiin, niin katsotaan sitten mitä tapahtuu.. tiedä vaikka hää yönä alettais yrittään.. =)
Niin ja me ollaan keväällä oltu yhdessä 7vuotta. teini rakkaudesta se alkoi ja toivon että ollaan yhdessä maailman tappiin!!!
Tsemppiä kaikille kuumeilijoille!!! =) toivottavasti nähdään joskus tuolla odotus puolella!