Elän itse pitkäaikaisessa (24. vuosi takana) avosuhteessa. Jouduin pakosta tässä kuulemaan parin eronneen itselleni vieraan ihmisen keskustelua. Mun oli itteni kanssa pitelemistä siinä, miten lapsellista se puhe oikein oli!! Mies ja nainen, ikää 36-40 välillä, sellaisia hyvänpäiväntuttuja näemmä. Kumpikin eronneet aika vasta. Siinä haukuttiin ex-puolisoa oikein kunnolla. Näemmä tapeltu joka ikisestä tavarasta. Ex-puolison luona oli näemmä ns. "omaa tavaraa" vaikka kuinka, joita käytiin sitten kauhean shown kanssa perimässä alvariinsa. Mietittiin oikein tarkkaan sitä miten saisi toisen raivoihinsa, miten lapsien loma-ajat saisi hankaloittamaan ex-puolisin lomaa jne. Siinä annettiin vinkkejä puolin ja toisin. Mitä ihminen oikein saa tuommosesta? Varmasti lapset joutuu kärsimään ihan hirveästi näistä vanhempien tempauksista. Mulla olisi tehnyt viedä koko aikuisronkka jonnekkin autiolle saarelle ottelemaan keskenään ja lapset jollekkin ihanalle luksuslomalle odottamaan vanhempien järkiintymistä!! Näytti molemmille olevan ihan yksi lysti mitä tämä lapsille meinaa kunhan he saavat nämä kostojuttunsa sujumaan.
Puhetta avioeron jälkeisestä elämästä...
Tilda-Helinä
7823
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja heillä on neljä lasta, miestä morkkaamatta, vaan ihan oikeesti, hän hieman heikkohermo tapaus, vaati, että lapset pitää laittaa puoliksi. vedoten siihen ettei tulis mitään elatumaksuja.
Joissakin suhteissa varmaan ihan ok., mutta jos toinen ei kestä lapsia ja niiden meteliä pätkääkään, niin miksi haluaa puolet lapsista?
Ei ainakaan rakkaudesta lapsiin vaan rakkaudesta rahapussiin.
...loukatussa mielessä unohtuu lasten hyvinvointi. Unohtuu suhteellisuus ja hyvät tavat.
aikuiset ihmiset eivät osaa erota sopuisasti, pitäshän se tajuta että kerran on kuitenkin rakastettu suunnattomasti toisiaan, sitä vaan kasvaa erilleen ja tunteet muuttuu. Exästä saa todella hyvän ystävän, joka ainakin tuntee sinut hyvin. Mitä jos ottaisimme oppia nuorisosta, ollaan yhessä, erotaan ja jatketaan ystävinä siitä huolimatta että ero sattuttaa. kosto on aika huono elämän ohje. Itse olen todella hyvä ystävä exieni kanssa. Tosin olemme aina sopineet että turhaan ei toisissamme roikuta, vaan erotaan heti kun kipinä lakkaa lämmittämästä.
Hei,
sanon vaan, että kepeät on seurustelun eron perusteet. Jos jaksais vähän eteenpäin ymmärtäisi elämän oikeaa laitaa...rakkauden ja suhteen syvyyttäkin. t:kurjenkello
vihan tunne niin karuksi että kostamaan tarvis ruveta jos tajuaisi erota ajoissa..
tmitkä neildajospa ne eläisivät ommoo elämee ja niin sieki
eroa nähnyt, mutta en yhtäkään tajunnut.
Ei sillä kostolla ja vihalla mitään saavuta.
Oman elämänsäkin siinä pilaa jos kaiken aikaa vaan miettii miten toista haavottaa.
Itte eronneena tiedän mistä puhun, kun lähdin sulassa sovussa tavarat jaettiin ja mietittiin kumpi tarvii mitäkin ja onko jokin toiselle arvokkaampi kuin itsellle.Ex osti sitten mulle uudet ne vällttämättömät mitä tarvin ja hänelle jäi vanhat, yhdessä sovittiin lasten tapaamiset ja silloin kun hänellä menoo lapset vkl. ja lomat mulla ja jos mulla menoo lapset hällä.Kaikki tyytyväisiä tähän ratkaisuun.
En voisi edes viedä lapsiani ex.sälle jos hän olisi masentunut tai vihainen/katkera mulle, nyt hyvä kun ollaan ns. ystävii ja molemmilla menee hyvin, lapset onnellisia molempien luona ja puhuvat molemmista pelkää hyvää, emme kumpikaan puhu KOSKAAN toisistamme pahaa kellekkään eikä ikinä LAPSILLE!!ne jotka riidassa eroo ei ole vielä aikuisia ,kypsiä liittoon!!!omanedun tavoittelijoita, ja luultavasti jollain lailla riippuuvaisia toisista ihmisistä, eivät uskalla/osaa elää ilman toista ja kun se huolehtija hahmo lähtee jää tyhjyys ja vastuu itsestä, sitä ei kaikki kestä..tulee uusavuttomuus ....jotain tämmöstä käsittäisin!!