Miehellä on todettu migreeni ja hänellä on täsmä-lääkitys siihen. Sairaus ilmeisesti vaikuttaa myös käytökseen,ollaan luettu tietoa paljon. Mutta miten sen kanssa jaksaa aviopuoliso????
Mieheni saa muutaman kerran kk ihmeellisiä kohtauksia ; alkaa haastamaan yhenäkkiä riitaa ja huutamaan ja haukkumaan lyttyyn ja käyttäytyy kuin vähä-järkinen, ja suututtaa minut väkisin ja "tahallaan" myös raivon partaalle. Seuraavana päivänä aina ihmettelee, mikä hemmetti häneen meni ja on pahoillaan, ja toteaa vain sen johtuvan migreenistä....Valitettavasti se ei paljoa minua lohduta,nuo tilanteet ovat niin raskaita ja hankalia ja loukkaavia minua kohtaan. Nyt sitten minulla on 5 vk menossa raskautta, ja minua pelottaa miten jaksan noita kohtauksia. Olen jopa miettinyt raskauden keskeytystä. Olen aina niin loukattu ja poikki noiden kohtausten jälkeen.En voi käsittää kuinka hän muuttuu niin paljon tuolloin,haukkuu minut joka asiasta ja hermostuu totaalisesti aivan typeristä asioista...
Onko teillä kokemuksia?? Onko nuo kohtaukset aurallisesta migreenistä?? Vai jotain muuta kenties miksausta pään sisällä???
Pelottaa oma tulevaisuus vauvan kanssa.Olen monta päivää aina rikki noiden kohtausten jälkeen. Ja olemme kuitenkin jo 31-vuotiaita.
Mieheni saa muutaman kerran kk ihmeellisiä kohtauksia ; alkaa haastamaan yhenäkkiä riitaa ja huutamaan ja haukkumaan lyttyyn ja käyttäytyy kuin vähä-järkinen, ja suututtaa minut väkisin ja "tahallaan" myös raivon partaalle. Seuraavana päivänä aina ihmettelee, mikä hemmetti häneen meni ja on pahoillaan, ja toteaa vain sen johtuvan migreenistä....Valitettavasti se ei paljoa minua lohduta,nuo tilanteet ovat niin raskaita ja hankalia ja loukkaavia minua kohtaan. Nyt sitten minulla on 5 vk menossa raskautta, ja minua pelottaa miten jaksan noita kohtauksia. Olen jopa miettinyt raskauden keskeytystä. Olen aina niin loukattu ja poikki noiden kohtausten jälkeen.En voi käsittää kuinka hän muuttuu niin paljon tuolloin,haukkuu minut joka asiasta ja hermostuu totaalisesti aivan typeristä asioista...
Onko teillä kokemuksia?? Onko nuo kohtaukset aurallisesta migreenistä?? Vai jotain muuta kenties miksausta pään sisällä???
Pelottaa oma tulevaisuus vauvan kanssa.Olen monta päivää aina rikki noiden kohtausten jälkeen. Ja olemme kuitenkin jo 31-vuotiaita.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen kyllä luonteeltani aika kiukkuinen, mutta 30 vuoden kokemuksella voin sanoa että ei se käytöstäni ole muuttanut mitenkään aurallisten kohtausten aikana.Eikä kukaan ole koskaan huomauttanut,päinvastoin tulen hiljaisemmaksi silloin koska päätä särkee, ettei huvita edes paljon puhua.Onneksi parin päivän kuluttua kohtauksesta olen jo aivan kunnossa.
Uskaltaisin väittää,että miehesi saattaa jostain muusta syystä kiukutella, ja sanoo vaan syyksi migreenin.
Yritä jaksaa!
Terve. Itselläni on luultavasti migreeni myös, mutta ongelmana on, etten vieläkään osaa "odottaa" sen tuloa. Mutta plaatujahan on monenlaisia, itse huomaan käytökseni menevänmaan rakoon. Ei huvita puhua, ärsyttää jopa murun kuunteleminen, hajut esim. tupakka on kamalaa,on aivan "luonnoton" olo. Sillä hetkellä on paras,vaikka särky on jo päällä, ottaa reilu kipulääke ja hautautua pimeään huoneeseen ja täysi hiljaisuus, jos mahista. Kylmä, ei jääkääre- otsalla ja hiljalleen se helpottaa- jos helpottaa. Ennen kuukautisia ainakin nyt viimeksi särki 4 pvää putkeen--silloin toivoo kyllä jo kuolemaa. Mutta, niin ikävää kuin se onkin, monen persoona menee "sekaisin"-aivoissa on käynnissä silloin kova verisuoniprosessi, joka ei siltikään ole vaarallista! Terveisin pipipää t t l.
potenut ihan lapsesta asti, enkä ole koskaan huomannut, että olisin sen takia käyttäytynyt mitenkään aggressiivisesti, vaan sen sijaan vetäytynyt piiloon, hämärään, varjoon, pois muitten silmistä. vaikuttaa vähintäänkin omituiselta... mutta kukapa sen tietää, tietysti se voi olla mahdollista, mutta oudolta tuntuu. ehkä joku erikoislääkäri tietäisi? tai sitten joku täällä netissä...
Olen sairastanut myös migreeniä lapsesta saakka.
Kun minulla on migreeni hermostun tosi helposti ja kaikki on "hankalaa". Jos mulle jotakin pikkasen "väärin" sanoo niin kyllä melkein heti suutun. En kyllä huuda ja hauku ketään, mutta sellanen kokoajan äkänen olen.
Vaikea selittää... Onneksi lepyn kuitenkin nopeasti. =)
kun oli päällä krooninen migreeni niin kyllä se vaikutti persoonallisuuteen ja pinnaan aika paljon ja siitä sai kärsiä tietenkin ne läheisimmät ihmiset. En kyllä sanoisi että sentään huusin ja haukuin, mutta oli ainakin meidän parisuhteemme jonkunlaisessa kriisitilassa. Loukkaannuin itse pienestäkin ja riitaa tuli haastettua ja naljailtua - eron on nyt huomannut kun yli vuosi sitten sain viimein toimivan estolääkkeen. Mutta se että miten paljon tuo naljailu yms. johtui itse migreenimekanismista ja miten paljon vaan siitä että olin niin *itun loppu siihen että koko ajan koski niin on vaikea sanoa. Minusta itsestäni tuntui pahalta se ettei voitu tehdä yhdessä mitään, mennä yhdessä mihinkään kun minulla oli koko ajan migreeni. Eli lähinnä pelkäsin miehen turhautumista kun välillä ei voinut seksiäkään harrastaa kun sain siitäkin kohtauksen...niin tietenkin sitten oli toisinaan marttyyri tai *ittuiluasenne päällä jos vaikka mies halusi elää hieman omaa elämäänsä ja käydä ulkona.
Tietenkin nyt on huomannut sen, että kun silloin tällöin on migreeni alkamassa on räjähdysalttiimpi, mutta ei kuitenkaan itse ole hakemasa riitaa ja mieluummin tosiaankin hakeutuu omiin oloihinsa. Mutta kun kolmen vuoden aikana kokeilin tuhottoman paljon estolääkityksiä, oli joukossa sellaisiakin jotka vaikuttivat käyttäytymiseen ja olin välillä todella outo...
Mutta en täysin voi tunnistaa tuota miehesi käyttäytymistä, sinun lienee itse viisainta rehellisesti määritellä että minkä asteisia nuo raivarit on ja mitä niiden taustalla piilee. Ja sinun elämästäsihän on myös kysymys, migreeni-ihmisen rinnalla ei ole mitenkään erityisen helppoa. Itse mietin omaa kumppaniani että miten voisin 'korvata' ne kaikki vuodet jotka oli vain yhtä suurta migreenikohtausta. Ja voinkin todeta että tässä edelleen ehkä paikkaillaan niiden vuosien väistämätöntä erkaantumista, mutta toisaalta ollaan huumantuneita että voidaan yhdessä lähteä katsomaan vaikka keikkaa ilman että emäntä on laittamassa imigran pistossa vessassa :)
Mutta voimia sinulle ja pikkuiselle. Migreenipuoliso kaipaa joustavuutta ja ymmärrystä, mutta muistathan ettei sitäkään tarvitse maailman tappiin saakka harjoittaa.
kiitoksia vastauksista teille.
vähän kyllä näyttäisi sille ettei noita "kohtauksia" voi kokonaan migreenin piikkiin laittaa....
tänä keväänä hän kokeilee ensimmäisen kerran esto-lääkitystä. ehkä se selvittää vähän tilannetta.
mies itse kun vetää herneet nenään jos mainitsen hänelle kohtauksistaan negatiiviseen sävyyn, sillä minä en kuulemma ymmärrä hänen sairauttaan.
kiitoksia vielä ja kevään jatkoja.
vielä kyselee, että koska miehesi migreeni on todettu? Onko hänen päänsä kuvattu?
Nuo raivokohtaukset ei kyllä minunkaan mielestäni kuulu migreeniin. Minä itse huomaan olevani ärtynyt ennen kohtausta, mutta en minä huuda tai mitään sellaista. Varmasti ottaa päähän, kun huomaa että taas on tulossa kohtaus ja suututtaa, mutta että tuollainen suuttuminen??!!!
Sitten kun se kiukkukohtaus on mennyt ohi, alkaako hänellä sen jälkeen särkeen pää? Vai särkeekö se jo ennen?
miehelläni diagnosoitiin migreeni reilu puoli vuotta sitten.lääkäri sanoi että nyt keväällä voisi ajatella esto-lääkitystä, jos kohtaukset vaan tulevat usein. hänellä ollut tuota päänsärkyä jo vuosikaudet,paljon ennen meidän tapaamista. me olemme olleet yhdessä 1,5 v. hänen päätään ei ole kuvattu kylläkään missään vaiheessa. tarkoitatko sellaista CT-kuvausta? vai magneetti-kuvausta? mitä niistä voisi selvitä? olin kyllä ajatellut pyytää soitto-ajan lääkärille minun puhelimeen ja kertoa tästä, mutta voitte uskoa että vähän niskakarvat pystyssä oon asian kanssa,sillä ihan hyvin voi vastauksena olla jotain että Jokaisessa perheessä riidellään ja eiköhän jokainen joskus menetä malttinsa blaablaa
Kun kyse ei ole sellaisesta.
Hänellä on myös sellaisia kohtauksia,ja useammin ne on juuri tällaisia jolloin hän menee huoneeseen yksin ja on hämärässä ja se menee muutamassa tunnissa ohi tabun avulla.toki hän silloinkin on äreä,mutta kaaauuukana siitä mistä olen puhunut.
Nämä toiset kohtaukset tulevat muutaman kerran kk. Tiedän hänestä heti kun hän tulee esim töistä kotiin, että nyt on sellainen päivä. jos muistelen esim viime kertaa,se alkoi tiuskimisella ja tuhahtelulla normaaleihin asioihin kotona,siis tavalliset vastaukset saattoivat olla vihaisia mulkauksia. seuraavaksi alkoi ihan älytön jankuttaminen ihan typeristä asioista,esim lähdimme kotoa ruoka-ostoksille, niin kaupassa leivän ostamisesta. keskellä kauppaa hän alkoi pitää elämää siitä miksi HÄNEN on valittava vaalea leipä???!!!!! kun olin sanonut että ottaa jonkun vaalean leivän mitä tykkää syödä,(kun itse syön vain tummaa). mies vaan vaahtosi että kun hänen pitää valita se leipä ja miksi piti valita että kyllä mä osaan sitten olla hankala sille ja enkö mä yhtään ajattele häntä.....(siis täh???)
no mulle iski niin huono olo että lähdin vessaan yrkkäämään,mut sitä on tapahtunut luonnollisesti nyt parin viime viikon aikana ;)
mutta sitten se vaan yltyi autossa tämä miehen käytös. alkoi JUMALATON elämä minusta ja minun syyttäminen mitä kaikkea olenkaan tehnyt... leivästä lähtien aina meidän elämäämme. ja sitten hermostuin taas minäkin,vaikka yritän hillitä itseni niiiiin pitkään kuin mahdollista kun tiedän että tää ei oo normaalia hänen käytöstään.
sitten kun minä hermostuin ja aloin huutaa sille että kato itteäs taas miten sä käyttäydyt, että etkö sä nää mitä sä teet!!!!! ja että se leipä juttu oli ihan normaali kysymys!!!! niin mies vaan ylty tietysti ja huusi että se oli ilkeyttä minulta se leipä, ja että minä en ymmärrä hänen migreeniään, että hän tuntee että päänsärky alkaa kohta ja että mä oon niin älytön kun MINÄ MUUTUN aina ihan yhenäkkiä!! että ihan sormia napsauttamalla minä muutun, ja että se olin itse asiassa MINÄ joka hermostuin siellä kaupassa... huhhuh. mutta just tuo on se normaali jatkumo sille hermostumiselle aina, mies kääntää kaiken mun syyksi ja syyttää minua koko jupakasta. ja tämäkin kohtaus sisälsi paaaaljoon muuta ja jatkui vielä kotona siihen asti että mies otti tabun ja lähti nukkumaan.
tää oli nyt vaan yks esimerkki. toivottavasti kukaan lukijoista ei ollut samaan aikaan kyseisessä kaupassa :D
mutta siis voitte ymmärtää varmaan että pistää hemmetinmoiseen tilanteeseen minut??? mä oon ihan hajalla ton kanssa.
mitä mä voin tehdä ja jaksaa ylipäätään. mun mielestä on älytöntä että kun meillä menee hyvin ja ollaan onnellisia,niin sit tällainen pilaa koko parisuhteen!! multa menee luottamus mieheen, kun tuntuu etten tunne sitä, ja että onko nuo ajatukset mitä sen suusta aina tulee, niitä OIKEITA ajatuksia?? kun itse sanoo että ne on vain kaikkea mitä suutuksissaan sanoo. mutta en tiedä... ja kyllähän se kestää ennenkuin kaikenmaaliman loukkaukset aina unohtuu mitä se laukoo... tätä jatkuu joka kuukausi. mutta siis normaalisti mies on aivan eri... ja jälkeenpäin itsekin myöntää että on käyttäytynyt omituisesti. mutta laittaa vain migreenin piikkiin.
ehkä mun pitäis vaan ottaa ja tilata se aika lekurille huomenna. ei jaksa muuten.
juuri tollasia raivareita ajoittain, vaikkei sairastanutkaan migreeniä??
Hän sai mielialalääkkeet, joissa lievää psykoosilääkettä myös. Kohtaukset loppuivat.
Meillä muilla taas on hankala migreeni, siis äidillä, minulla ja sisarellani.
Silti meidän kenenkään käytökseen ei kuulu tuollainen kohtauksen lähestyessä?
Mulla tulee kova palelu ja haukottelu ja hieman ärtynyt olo, mutta migreeni alkaa pari tuntia noiden jälkeen.
Miehesi kannattaisi käydä psykiatrilla tai neurologilla tutkimuksissa.
Tilanteenne saattaa näes pahentua vielä vauvan synnyttyä, jos miehesi ei saa apua.
Vastaanotolle aikaa varaamaan!