muistan kun olin lapsi, tuollainen kymmenen kieppeillä ja minua rupesi kovasti ärsyttämään ry:lla istuminen. Ihan toden teolla inhosin sitä paikkaa. En ymmärtänyt miksi minun piti mennä jonnekin pimeään luolaan istumaan kun mieluummin olisin tehnyt jotain iloista.
Ymmärsin jo silloin, että vain vanhoillislestadiolaiset eli ry:llä käyvät pääsevät taivaaseen, ja aloin miettiä, että en minä halua sellaiseen taivaaseen jossa joudun iäisyyden viettämään näiden vakavien ja outojen ry:läisten kanssa.
Kerran kun piti sitten lähteä johonkin ry:n tilaisuuteen ja mittani täyttyi ihan toden teolla. Huusin äidilleni, että en halua sellaiseen taivaaseen, missä vietän iäisyyden näitten ry:läisten seurassa ja mihinkään seuroihin en ole lähdössä.
Aloinkin ajattelemaan, että oletteko muut joutuneet kuulemaan lasten suusta tällaisia asioita jotka ovat kiusallisia rauhanyhdistysläisyyden kanssa?
Ymmärsin jo silloin, että vain vanhoillislestadiolaiset eli ry:llä käyvät pääsevät taivaaseen, ja aloin miettiä, että en minä halua sellaiseen taivaaseen jossa joudun iäisyyden viettämään näiden vakavien ja outojen ry:läisten kanssa.
Kerran kun piti sitten lähteä johonkin ry:n tilaisuuteen ja mittani täyttyi ihan toden teolla. Huusin äidilleni, että en halua sellaiseen taivaaseen, missä vietän iäisyyden näitten ry:läisten seurassa ja mihinkään seuroihin en ole lähdössä.
Aloinkin ajattelemaan, että oletteko muut joutuneet kuulemaan lasten suusta tällaisia asioita jotka ovat kiusallisia rauhanyhdistysläisyyden kanssa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Meikäläinen vaan ei uskaltanut sanoa noin samasta-asiasta lapsena, ois tullu turpiin.
minä ainakin haluan päästä taivaaseen. ja me päätämme sen itse ollaankö uskomassa vai ei. se joka olisi saanu turpiin, omistaa hullut vanhemmat!
provo mutta ei oikeen vakuuttanut
Elin lapsuuteni 1960-luvulla pienellä maalaispaikkakunnalla, missä harvoin olleita seuroja pidettiin kodeissa.
Olin perheemme kiltti kuopus, ja vanhempani ottivat nuorimmaisensa aina mukaan joka paikkaan, myös pitkälle yöhön jatkuneisiin seuroihin.
Eräänä iltana olimme lähdössä naapuriin seuroihin.
Istuin jo potkukelkassa äitini työntäessä sitä, kun jostain syystä sain ns. raivarin. Juoksin pois kelkasta itkien ja huutaen, etten halua seuroihin, koska siellä ei ollut edes lapsia.
Seuratalon omat lapsetkin kun pantiin aina iltaseitsemältä nukkumaan, vaikka kotona olisi olleet seuratkin!
Silloin äitini nyrkki nousi. Isku osui nenääni niin, että veri valui norona.
No, eipä antanut äiti periksi juonikolleen. Käytiin vain pesulla, ja ei kun menoksi seurapaikkaa kohti. Asiasta ei sen jälkeen puhuttu.
Ymmärsin olla kiltti. Olen liian kiltti ihminen vieläkin.
Näin jäljestä päin muistellessani tapausta nousee mieleeni äitini ilme, kun hän joskus silitteli nenääni, ja ihmetteli siinä olevaa "konkoa".
Tunsin ja tunnen yhä olevani ruma ihminen, mutta olenpa kelvannut rumalle ei vl-miehelle kuitenkin, ja saanut perheen.
En ole tästä asiasta kertonut koskaan kenellekään.
Te palstalaiset saatte nyt kuulla tositarinani ensimmäisinä.
Äidilleni en osaa kantaa kaunaa. Hän on jo kuollut, mutta koskaan en saanut asiaa otetuksi esiin.
Enhän voi kyllä varmasti sanoa sitäkään, johtuuko ruma nenäni äitini lyönnistä.
on jättänyt vammoja kaikkiin. Fyysisiä ja psyykkisiä. Minutkin hakattiin kotona. Äiti tukisti niin kovaa, että hänelle tuli nyrkit täyteen hiuksia. Jos se ei tehonnut, isä hakkasi äidin pyynnöstä töistä tullessaan.
Tätä sattui kaikissa tuntemissani vl-perheissä -ja SRK:n opastuksella...
Nimim. Joika vitsaa säästää, se lastaan vihaa!
lapsena, että en halua, kun täti-ihminen hehkutti, että haluathan sinäkin taivaaseen. Ei sitä mitään pahempaa seurannut, yleistä hämminkiä ja päivittelyä vain. Mutta en todellakaan halunnut. Taivas tuntui ahdistavalta ja ilottomalta paikalta. Halusin pysyä maanpäällä.
Lasten kannaltahan ne järkyttävät seurapuheet ovat kaikkea muuta kuin mukavia. Järkyttävien kauhupuheiden lisäksi on tietysti niitä pitkästyttäviä fraasien peräjälkeen toistamisia, joita lapset eivät jaksa kuunnella lainkaan, mutta SRK on päättänyt, että lasten on PAKKO istua siellä tunnista toiseen niitä kuuntelemassa.
ovat tyhyjääkin tyhjenpiä ja tyhmääkin tyhmempiä.
Oikeasti lapset nauttivat kun saavat kuunnella tulikivenkatkuisia saarnoja. Näin on, sanoo SRK!
Minä kirjoittelen nykyisin melko usein eri nimimerkeillä tälle palstalle mm.omia vl-muistojani lapsuuteni ja nuoruuteni ajoilta.
Minulle tämä palsta on myös terapeuttinen, sillä vuosikymmenten jälkeen voin ihmetellä ja ehkäpä kyseenalaistaakin monia vl-uskoon liittyviä ja liittyneitä asioita.
Muistot pulpahtelevat pintaan. Joskus ne saattavat olla kipeitäkin muistoja. Kuten tuo vl-äitini teko
seuroihin mennessämme. Varmaankin äitini halusi kovasti mennä harvoin järjestettyihin seuroihin, ja minä sitten aloin juonitella...
Palstalla puhutaan 1970-luvun yöllisistä kokouksista, mutta kyllä lapsuudessani tavalliset kotiseuratkin saarnojen jälkeisine keskusteluineen, saattoivat jatkua keski-, ja jopa aamuyölle.
Olihan 60-luvullakin "uskossaan harhautuneita", ja televisioasia puhutti kovasti, sillä myös monilla uskovaisilla oli tuolloin televisio kodissaan.
Pienenä tyttönä jopa pelkäsin joitakin uskovaisia ja varsinkin saarnamiehiä, sillä seuroissa tunnelma oli usein tiivis. Lapsuudessani seuratuvissa itkettiin usein syntejä, mutta myös kiitosääniä ja liikutuksia oli runsaasti.
Eräs vanha mummokin hyppeli kyykkyyn-ylös hyppyä laskujeni mukaan sata kertaa kädet ylhäällä Herraa Jeesusta kiittäen.
Minä istuin seuratuvan penkillä kiltisti kaikki nuo tunnit. Katselin ja ihmettelin. Eipä silloin ollut tapana lapsille selitellä miksi joku käyttäytyy seuroissa eri tavalla kuin arkisessa elämässä.
Toisaalta, onhan minulla mukaviakin seuramuistoja.
Seuramatkoja linja-autolla esim. suviseuroihin. Aikuisten seurassa yövyin koulujen lattioilla, joten kuulin ja näin kaikenlaista.
Lapsihan voi olla myös raaka kun uskossa oikein opetetetaan. Suviseuroissa pääsi mettittynyt pentu näkemään vähän maalimaa, meininki oli vähän rennompi, se ainoa hyvä muisto koko lapsuusajasta.
Ainoa ero on se, että minulla isänisä oli se seuroihin viejä, onneksi isä oli fiksumpi.
Äärimmäisen muistoja tuova kirjoitus.
Tuo, joka eneten jäi puhuttamaan, oli se vaha mummu, joka hyppi Jeesusta ylistäen. SRK;ssa oli ennen Jeesus, ja jopa Pyhä Henkikin, sillä muistan usein sen, että niitä hyppelyjä, sekä uunin päälle kiipeämissä ei sellainen ”suloineinen tynnyrivartaloinen muori” pystynyt ilman PH;ta tekemään, mutta Hän oli oikea kristitty, tunnusti Jeesuksen ihmisten edessä, mutta kuka on kuullut tämän päivän SRK;ssa, että joku ylistää kesken pelin Jeesusta, ei kukaan, mutta kristittyjen, uudensyntyneiden kokouksissa ne voi vielä kuuluu.
”””Minulle tämä palsta on myös terapeuttinen, sillä vuosikymmenten jälkeen voin ihmetellä ja ehkäpä kyseenalaistaakin monia vl-uskoon liittyviä ja liittyneitä asioita.”” Jos todella ei kyseenalaista mm. sitä, että Jeesus on myös muualla, on itse saatanan asialla. Jos usko yksin ei vanhurskauta, tai Jumalalla on valta taivaassa ja maanpäällä, sekä että Jumala, Jeesus ja PH on sama persoona. Ovathan ne niin kaukana kristinukosta, että on ollut pakko perustaa oma lahko.
Ote ns. Melperin listasta??
1. Vain vanhoillislestadiolaiset tai millilleen heidän kanssaan samalla tavalla uskovat ovat ainoita oikeita ja Jumalalle kelpaavia uskovaisia. Kaikkia muita koko maailman uskovaisia vanhoillislestadiolaiset kutsuvat röyhkeästi "epäuskoisiksi".
2. Vain vanhoillislestadiolaisen uskonkäsityksen omaavilla on Pyhä Henki.
3. Vain vanhoillislestadiolaisen uskonkäsityksen omaavat = Jumalan valtakunta.
4. Jumala ei kykene antamaan syntejä anteeksi ja pelastamaan syntistä ihmistä ilman vanhoillislestadiolaisen apua. Vain vanhoillislestadiolaisen uskon omaava kykenee antamaan syntejä anteeksi.
5. Höpösynnit, jolle ei Raamatusta löydy perusteita, kuten esim. ehkäisyn, tv:n ja korvakorujen synnillisyys. Tottelemattomuus näissä johtaa määritelmään: "on teoillaan kieltänyt uskonsa".
Tämä ei voi olla muuta kun antikristuksen seurakunta.
Minulla on kuusi lasta, ja en ole pakottanut yhtään kertaa heitä mukaan, mutta naapurissa on sellaista retuuttamista, että kun on lunta satanut, niin isä ja äiti raahaa lapsiaan autoihin niin, kun pikkupantu vetää pulkkaa perässään, siinä tulee piha kolattua samalla.
SRK ei tiedä niistä, että mikä tehdään yöllä salaa, tulee myös Herran tietoon, ja juuri nämä suuret saatanat, puhujat ovat niistä vastuussa Jeesukselle, ja Hänelle he ovat outoja.
Muistoissani on se – 50 luvun alku, jollin oli vielä ”hempeitä ” Jumalan Sanan tuojia, ja muorit olivat täyttyneet PH;lla ja iloitsivat Jeesuksessa, sittemmin linja tiukkeni, ja muorien käskettiin pitää ”mölyt mahassaan” ja puhujat olivat selvästi saatanan asialla, sillä oli vain synti ja synti ja te perkeleen sikiöt???? Tämä kulminoitui sittemmin TV;hen.
””””Pienenä tyttönä jopa pelkäsin joitakin uskovaisia ja varsinkin saarnamiehiä, sillä seuroissa tunnelma oli usein tiivis. Lapsuudessani seuratuvissa itkettiin usein syntejä, mutta myös kiitosääniä ja liikutuksia oli runsaasti. ””””Kuka nyt saatanaa ei pelkäisi???
Tässä voi sanoa,,, voi niitä aikoja
Niissä on jotakin niin tuiki tuttua ainakin itselleni, kun olen elänyt noita samoja aikoja. Osaat kertoa niin havainnollisesti, että tilanteet muuttuvat eläviksi, ja tutut tunnelmat ja tapahtumat palautuvat mieleen. Sellaista se oli!