Olen viikon mittaisella sairaslomalla väsymyksen, ahdistuksen ja unettomuuden takia. Lääkärin kanssa ei kovin paljon ehditty tilannetta puimaan, oli vain 10 minuutin aika. Ensi viikolla verikokeisiin ja uusi käynti lääkärillä (20 min. aika). Nukahtamislääkkeet sain.
Nyt mietityttää että miten pelkkä viikon kotona olo voi tilanteen parantaa. Uskon kyllä että voimia saan takaisin ja varmaan nukuttuakin paremmin, mutta pelkään ja oikeastaan tiedän että tilanne tulee uusiutumaan... työni nyt vaan on sellaista paskaa. Saman tyyppisiä oireita on ollut kyllä työttömänä ollessakin, joten ei kai pelkkää työtä voi syyttää.. Mitään hoitoa en ole silti koskaan saanut, en kai ole osannut vaatia.
Tuntuu hirmu vaikealta puhua lääkärille kaikista asioista, varsinkin kun aikaa on niin vähän. Pitäisi kai päästä jonnekkin psykiatriseen hoitoon? Minulla on se paha tapa, että vähättelen itse oireitani, tunnen tavallaan syyllisyyttä siitä että olen tällaista asiaa lääkärille valittamassa, kun on ihmisillä pahempiakin juttuja. Ja silti kuitenkin mielessäni toivon että lääkäri minut ohjaisi johonkin asiantuntevaan hoitoon. Kun en itse osaa minneen hakeutua. Mennäänkö psykiatriseen hoitoon yleensäkin itse omasta toimesta, vai yleislääkärin lähetteellä?
-Eppuli
Nyt mietityttää että miten pelkkä viikon kotona olo voi tilanteen parantaa. Uskon kyllä että voimia saan takaisin ja varmaan nukuttuakin paremmin, mutta pelkään ja oikeastaan tiedän että tilanne tulee uusiutumaan... työni nyt vaan on sellaista paskaa. Saman tyyppisiä oireita on ollut kyllä työttömänä ollessakin, joten ei kai pelkkää työtä voi syyttää.. Mitään hoitoa en ole silti koskaan saanut, en kai ole osannut vaatia.
Tuntuu hirmu vaikealta puhua lääkärille kaikista asioista, varsinkin kun aikaa on niin vähän. Pitäisi kai päästä jonnekkin psykiatriseen hoitoon? Minulla on se paha tapa, että vähättelen itse oireitani, tunnen tavallaan syyllisyyttä siitä että olen tällaista asiaa lääkärille valittamassa, kun on ihmisillä pahempiakin juttuja. Ja silti kuitenkin mielessäni toivon että lääkäri minut ohjaisi johonkin asiantuntevaan hoitoon. Kun en itse osaa minneen hakeutua. Mennäänkö psykiatriseen hoitoon yleensäkin itse omasta toimesta, vai yleislääkärin lähetteellä?
-Eppuli
Vastaukset 4
Vanhimmat
Terveyskeskuksissa on yleensä mielenterveyspuoli, siellä hoitajia, psykologeja. Otapa sinne yhteyttä ja kerro ongelmasi. Minulla itselläni on oikein hyviä kokemuksia heidän työstään. Tuskin se nyt niinkään on, että täällä vain olisi auttavaa porukkaa. Sinun ongelmasi eivät vielä minusta vaikuta sellaisilta, että sairaalaan tarvitsisit, ei lainkaan.
Riippuu paikkakunnasta,mutta vaikkapa tällä omallani on kaksikin paikkaa, joissa kunta on mukana ja johon voi mennä hakemaan apua, ei maksa mitään. Isommalla paikkakunnalla voi olla enemmänkin.
Rohkeasti vaan.. ja voit unohtaa syyllisyydet :)
aluksi on lyhyt tapaaminen lääkärin kanssa, ellei toisin sovita. Huomasithan, seuraavana on 20min, siinä jo vähän ehdit enemmän, ja lääkäri kartoittaa tilannettasi. Lääkäri ei siihen kuitenkaan pysty, ellet itsekin ole juonessa mukana. Et missään tapauksessa saa vähätellä itseäsi ja vaivojasi, lääkäri ei ole ajatustenlukija.
Viikon mittainen sairasloma on myös tavallista aluksi, otettiinhan sinulta verikokeita, joilla poissuljetaan mahdolliset muut sairaudet, jos ja kun niitä ei ole voidaan paneutua väsymykseesi ja ahdistukseesi.
Se on aika turhauttavaa, kun lääkärit eivät juurikaan kerro, tai ainakin hyvin harvoin, että loma on aluksi lyhyt, täytyyhän hänen tutustua sinuun ja vaivoihisi paremmin, jotta jatkossa tietää miten toimia.
Näin se vaan menee!
Jos nyt menet tokaisemaan lääkärille, ettei sua oikeestaan mikään vaivaa, viikkokin piristi jo kummasti, voit olla varma päätyväsi töihin.
Siis kerrot totuudenmukaisesti ja aidosti ongelmasi, ja unohdat luontaisen vaatimattomuutesi.
Sitähän varten lääkärit ovat; he auttavat ihmisiä!
Oikein paljon kiitoksia asiallisista vastauksista. Ne olivat hyödyllisiä.
Kävin tänään siis lääkärissä ja kerroin totuuden mitään siihen lisäämättä ja mitään siitä pois jättämättä. Masennustesti tehtiin myös, jonka mukaan olen vakavasti masentunut... tosin lääkäri korosti että tämä ei ole varsinainen diagnoosi. Tehdäänköhän sellaista sitten ollenkaan?
Lääkkeitä kuitenkin sain, Sertralin Orion. Ikänään en ole mielialalääkkeitä käyttänyt, nyt jännittääkin vähän miten niiden kanssa käy, tehoavatko ja tuleeko pahasti sivuvaikutuksia.
Mutta mutta. Silti jotenkin häpeän, tuntuu oudolta tunnustaa masennus. Pitkään olen sitä piilotellut. Tuntuu vain että yleinen käsitys (ja omakin käsitys tähän asti) on ollut että itse ja vain itse voi omaan mielialaansa vaikuttaa. Että lääkkeitä käyttävät ovat luusereita ja hulluja.
Itsehän se tilanne loppujen lopuksi onkin voitettava, mutta kai siihen saa ottaa vastaan kaiken tarjolla olevan avun tuntematta syyllisyyttä.
Ja nyt vasta olen oikeasti sisäistänyt sen että MASENNUS ON SAIRAUS, ei ihmisen normaaliin elämään kuuluvaa ajoittaista alakuloa tai luonteen heikkoutta. Ainakin itseltäni vaatii aivan uskomattomia voimavaroja vatvoa näitä asioita, mutta pakko on jos meinaan vielä elämisen arvoista elämää joskus elää. Ja minulla on vain tämä yksi elämä. Eikä harmainta aavistusta kuinka paljon sitä on jäljellä. Jos tämän tiedostaminenkaan ei elämäniloa tuo takaisin, jotakin on tehtävä. Jos vaihtoehdot ovat tämän hetkinen tilanteeni, tai junan alle hyppääminen, vielä toistaiseksi valkkaan tämän lääke loma-yhdistelmän. Olkoon muut mitä mieltä tahansa.
-E
Hei "syyllinen" olisi kiva tietää mitä nyt kuuluu?
Aikaa ei ole kulunut kahta viikkoakaan, mutta muutosta oloosi on silti voinut tulla. Mielialalääkkeethän vaikuttavat vasta viiveellä, mutta jos olet lomalla, on tressi voinut helpottaa.
Paljonko sait lomaa?
Mene uudelleen lääkäriin kun se loppuu!
Hoida itsesi kuntoon!
Hyvää kevättä. odotellaan lämpimiä päiviä.