Yksinäisyys => alemmuudentunne => pakkomielteitä?

Niin,

seuraava teksti on omakohtainen kokemukseni.

Tuntuu siltä, että yritän väkisin tehdä itsestäni parempaa ihmistä, koska koen, että arvomaailmani ja todellisen minäni (ynnä historiani) välillä on syvä ristiriita.

Aikaani hallitsee ankara pakkomielle, josta kukaan ei edes hyödy. Sinertävä ruutu edessäni näyttää samalta kuin eilenkin. Kaiuttimista soi sama kuin eilenkin - löytäisinköhän tänään jotain uutta? Tunnit kuluvat, ja yhtä kaikki katoaa vuosia rakentamani identiteetti. Vähän kerrallaan, väistämättä.

Olenko hukassa vai vain hämmentynyt? Olisi mukava vaikka vajota koomaan, ettei tarvitsisi tällaisia ajatella.

Johtaako yksinäisyys lopulta mentaaliseen väsymykseen? Suorituspaineisiin elämisestä?

Keskustelua!
3676
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Kaikki tunne-elämän ongelmat ovat omien korvien välissä.

Äänestä
  • niitä onkin niin vaikea setviä.

    Äänestä

yksinäisenä on aikaa ajatella tätä elämää vähän syvemmin, on aikaa tarkkailla muita ja ajatella nuin haluaisin elää. Yksinäisenä alkaa elää sivusta katsojana ja jättää elämän muille. Ei yksinäiset eivät ajattele ehkä niin syvällisesti, he vain elävät ja menevät.

Aika on tavara jonka voi käyttää oikein tai väärin. Tämä elämä olisi elettävä sellaisena kuin se vastaan tulee eikä ajatella miten se tulisi elää... Näitä on itselläkin ollut aikaa ajatella ja yrittää toteuttaa, mutta liian usein sitä vain unelmoi tekevänsä jotain eikä kuitenkaan tee... Muka esteenä kaverin puute ja ujous.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Steve, Jonathan, Phil and G... kirjoitti:

Niin,

seuraava teksti on omakohtainen kokemukseni.

Tuntuu siltä, että yritän väkisin tehdä itsestäni parempaa ihmistä, koska koen, että arvomaailmani ja todellisen minäni (ynnä historiani) välillä on syvä ristiriita.

Aikaani hallitsee ankara pakkomielle, josta kukaan ei edes hyödy. Sinertävä ruutu edessäni näyttää samalta kuin eilenkin. Kaiuttimista soi sama kuin eilenkin - löytäisinköhän tänään jotain uutta? Tunnit kuluvat, ja yhtä kaikki katoaa vuosia rakentamani identiteetti. Vähän kerrallaan, väistämättä.

Olenko hukassa vai vain hämmentynyt? Olisi mukava vaikka vajota koomaan, ettei tarvitsisi tällaisia ajatella.

Johtaako yksinäisyys lopulta mentaaliseen väsymykseen? Suorituspaineisiin elämisestä?

Keskustelua!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu