Lapsuudessa ja nuoruudessa saimme kuulla, kuinka vanhojen,
elämää nähneiden ihmisten neuvoja kannattaa noudattaa koska, he ovat vanhempia ja viisaampia.
Olemmeko me nyt viisaampia kuin kuin tämän päivän nuoret, siksi että olemme heitä vanhempia?
elämää nähneiden ihmisten neuvoja kannattaa noudattaa koska, he ovat vanhempia ja viisaampia.
Olemmeko me nyt viisaampia kuin kuin tämän päivän nuoret, siksi että olemme heitä vanhempia?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Totta kai me ollaan viisaampia! Mutta missä asioissa, siinäpä kysymys. Onhan meillä muutama kymmenen vuotta enemmän kokemusta elämästä (jos on!), joten ehkä jotain olemme oppineet koulujen ja opiskelujen jälkeen. Ne koulutiedot ovat vanhentuneet kohta koulun loppumisen jälkeen.
Omia lapsia kun kuuntelen, niin tiedän oppivani heiltä. Aikuistuvat lastenlapset kyselevät sillä tavoin, että tunnen olevani melkein historian lehdiltä. Minkä ikäinen sinä olit, kun tapasit ukin tai miten te tapasitte.
Ehkä siinä tunnen olevani viisaampi, ettei minun tarvitse olla muuta kuin oma itseni.
mutta missä asioissa olemme viisaampia,
olemmehan itse kasvattaneet ja kouluttaneet heidät??
Ei vanhuus tai nuoruus ole viisauden tae. Olimmepa kumpia tahansa, meitä on hyvin paljon erilaisia, viisaita ja vähemmän viisaita.
Joissain asioissa kokemus auttaa, toisissa asioissa jarruttaa.
Yksilöinä sitä joutuu ponnistelemaan, ikä heikentää käsityskykyä ja muistia hyvin usein.
Ja mitä lieneekään se "viisaus?"
viisautta, onko se kokemuksen antamaa, vai kirjoista opittua.
Mulla on ainakin vissi paikka työyhteisössä, annan nuorille "vanhan" ihmisen elämän kokemusta, kukaan ei vielä pidä mua höperönä.
Nuorilla on kuitenkin paljon enemmän opittua tietoa ja hienoja ideoita.
Tarvitaan molempia.
Miten viisaus määritellään? Miten älykkyys määritellään? Miten fiksuus määritellään?
Elämänkokemusta meillä kyllä on, sitä ei kukaan voi (nuorempi) kieltää, mutta olemmeko viisaampia, se onkin hyvä kysymys.
Minulla on 16-vuotias tyttärenpoika, joka hakkaa minut mennen/tullen monessa asiassa, niissä, jotka ovat tätä päivää. Minulla on paljon sellaista tietoa, jota hänellä ei ole, mutta onko siitä hänelle hyötyå? Tai kenellekään muulle?
Milloin nuoret ovat kuunnelleet vanhempia? Ja missä asioissa?
Muistelkaamme itseämme siinä nuoruuden huumassa. Mehän tiesimme kaiken paremmin kuin vanhempamme.
Miksi eivät myös nykyiset nuoremme ajattelisi samalla tavalla?
Minä kuuntelen joskus silmät ja suu ymmyrkäisinä tätä jälkipolvea, jolla on niin valtavan paljon enemmän tietoa ja taitoa kuin minulla oli saman ikäisenä.
Minä en ikinä rohkenisi tarjota lapsenlapselleni omia "viisauksiani", mieluummin ottaisin niitä häneltä vastaan.
Annan neuvoja, jos niitä pyydetään, mutta tuskin niistä neuvoista mitään apua on.
Se, mikä oli ennen, oli ennen. Ei nykypäivää voi edes verrata meidän nuoruuteemme, niin vinhaa vauhtia kehitys menee eteenpäin. Joka asiassa.
Voi kumpa olisi enemmän samalla tavalla ajattelevia ihmisiä kuin sinä.;))
Tärkeimpiä asioita elämässä ovat ihmissuhteet. Meillä niistä on pidempi kokemus, ja jos olemme jotakin oppineet, voisimme yrittää siirtää viisauttamme nuoriin.
kuuntelemaan muita ja kunnioittamaan heidän mielipiteitään, se on sydämmen viisautta?
Riippuu siitä, mihin verrataan.
Jos verrataan siihen, miten viisaita olimme, kun olimme nuoria, niin melko varmasti olemme jo kokemuksemme perusteella nykyään viisaampia.
Paljon mutkikkaampi on tilanne, jos verrataan meikäläisten viisautta nykynuorten vastaavaan. Nykynuorilla on paljon tietoa aloilta, joilta meiltä ei ole, vaikkapa tietotekniikasta, elokuvista, nykykirjallisuudesta jne.
Meillä voi olla tietoa enemmän historiasta, kykyä selvitä käytännön ongelmista, emme ole ns. uusavuttomia.
Suhteessa uusavuttomuuteen saattaa vanhemmat olla järkevämpiä kokemuksen erehdysten kautta oppineita. Monet vanhemmat osaavat kokata paremmin vaikkapa ruokansa; hyvää ja säästäen.
Toisaalta on paljon eläkeläisiä, jotka ovat riehaantuneet pelaamaan kaikenlaisia pelejä. Ei siinäkään muuten pahaa, mutta jos ruokarahat menee...Järki ei sano, että peleissä lähes aina häviää.
Sanoisin, että iän myötä ei tule viisaammaksi, mutta kokeneemmaksi. Mitä enemmän ihminen on kokenut, sitä paremmat eväät hänellä on ratkaista jokapäiväiset pulmat ja ongelmat ja auttaa muitakin
Noin se menee:
Nuorilla on hyvin paljon tietoa, kirjaviisautta.
Keski-käisellä on taas paljon kokemusta, joskin kirjaviisaus on vanhentunutta. Keski-iän ylittäneellä, melkein kaiken kokeneella, on pistämätön näkemys, jolla useinmiten osutaan oikeaan.
Mitä onkaan kokemus?:
Kokemus on se, joka opettaa korvaamaan tehdyt virheet uusilla virheillä!
Hyvä tuo sinun viimeinen lauseesi, Pelle!
Emmekö kokemusten kautta viisastu?
Kun mokaamme, niin harvoin teemme samaa virhettä uudelleen,
miksi emme, olemmeko viisastuneet vahingosta?
Fakta on että tämän päivän nuorilla on varmasti tietoa enemmän kuin meillä oli nuorina. Entäs heidän arvomaailmansa millainen se on?
Miten on selitettävissä Jokelan tapahtumat, rehellisyyden väheneminen, katuväkivallan raaistuminen tai tämä mulle kaikki ja heti menttaliteetti tms.?
Osoittaako sormi meitä kasvattajia, missä meidän viisautemme nyt on?
Entisajan yo;lla ei kai peruskoulun tietoa
tänäpäivänä.
Mutta elämänkoulu meillä on vielä hyvin
muistissa.
Ne voimme siirtää , kohteliaisuus, rehellisyys ja
ennenkaikkea kodinhoidon taidot, nyt ainakin.
varmasti myös lastenlapsistamme?
Se on totta että, heillä on enemmän tietoa ja varmasti taitoakin, ainakin määrätyissä asioissa.
Jokelan tapahtuma on traaginen mutta onneksi harvinainen.
En lähde spekuloimaan, (hyvästä perheestä, koulukiusattu jonka mielenterveys petti)?
Totuutta tekijän motiiveista emme saa koskaan tietää.
Onko se viisautta että nostamme sormemme itseämme kohden nyt, kun olemme lapsemme kasvattaneet?
Jos kadumme niin eikö se ole jälkiviisautta?
Ikuinen kysymys ja kaluttu aihe pitkin vuosituhansia, luulen ma. Tunnetko itse itsesi viisaammaksi ja omat neuvosi sellaisiksi, että niitä kannattaa aina noudattaa? Minä en. Jos neuvon, sanonkin aina, että minä tekisin näin tai ajattelen näin, joku muu toisin ja itse viime kädessä päätät mitä teet. Monta kertaa on parasta, että ei neuvoskele yhtään mitään.
Viisaus on yhtä suhteellista kuin vaikkapa kauneus. Mikä yhden mielestä on viisautta, se on toisen mielestä hulluutta. Me emme kehity iän mukana samaan tahtiin, emmekä samanlaisiksi - onneksi. Joku jää murrosikäiseksi loppuiäkseen, on kykenemätön sietämään ja suvaitsemaan eikä halua kehittää itseään millään tavoin. Toinen kehittää tietojaan, mutta on sokea muille ihmisille ja sitä rataa. Kehitettäviä olemme kaikki tavalla tai toisella ja se on suuri siunaus, jos on tahtoa ja mieltä tunnustaa se.
Ulkopuoliset arvioivat meidät mielessään ja niitä arvioita (rehellisiä) harvoin saamme itse kuulla. Omat arviot itsestä ovat useinmiten värittyneitä liian positiivisiksi, siksi on paha mennä sanomaan,että kyllä tässä mahdottoman viisas ihminen naputtelee näitäkin rivejä, ettekö muut tollot sitä huomaa. Toivottavasti kukaan ei ota tätä tosissaan.
tunne itseäni muita viisaammaksi ”naputtelijaksi”, enkä myöskään luokittele ketään ”tolloksi”.
Itse ehkä olen se ”tollo”, koska halusin ”kauan kalutusta aiheesta” palstalaisten mielipiteitä?
Sitähän se keskustelu on, vai täytyykö tässä lähteä peräti kyselemään, mitä mieltä muut ovat minusta ja viisaudestani:-O??