Itelläni tatuointeja muutama, ja ajattelinkin mitä muut ovat mieltä tatuoinneista???
Entäpä lävistyksistä??? Niitä mulla ei ole..
Ja mikä on mielestänne liikaa ulkoisessa "koristelussa"???
Oma mielipide on, että jokainen saa olla oma persoonallisuutensa tatuoinneilla, lävistyksillä tai ilman niitä.. ja sehän on tärkeintä että uskaltaa/osaa olla oma itsensä..
Eikä ne ulkoiset koristukset kerro kuitenkaan henkilön syvimmästä olemuksesta mitään.
"Koviksen" oloinen ja näköinen henkilö voi olla maailman herttaisin ihminen, joka peittää tarkoituksella oman pehmeän "kuorensa".
Entäpä lävistyksistä??? Niitä mulla ei ole..
Ja mikä on mielestänne liikaa ulkoisessa "koristelussa"???
Oma mielipide on, että jokainen saa olla oma persoonallisuutensa tatuoinneilla, lävistyksillä tai ilman niitä.. ja sehän on tärkeintä että uskaltaa/osaa olla oma itsensä..
Eikä ne ulkoiset koristukset kerro kuitenkaan henkilön syvimmästä olemuksesta mitään.
"Koviksen" oloinen ja näköinen henkilö voi olla maailman herttaisin ihminen, joka peittää tarkoituksella oman pehmeän "kuorensa".
Vastaukset 16
Vanhimmat
tatuoinneista. Mutta enpä niitä erityisesti inhoakaan. Joku yksittäinen ja siististi tehty tatska voi kyllä olla ihan hienokin. Mutta jos on koko kroppa tatuoitu, se ei omasta mielestäni ole kovinkaan kaunista. Mutta jokainen tatuoi tietysti (tai on tatuoimatta)kehoaan ihan niin kuin itse tykkää. Eihän siihen kellään muulla voi tai saa olla mitään sanomista. Tosin nykyään tatskat on niin yleisiä, että ei-tatuoitu tuntee olonsa jo vähän oudoksi ja erikoiseksi;-)
Lävärit on taas sitten hieman toinen juttu. Korvat, nenä ja kulmaluu on ihan ok. Mutta sitten kun mennään nänniläväreihin tai peräti intimiialueelle, niin se jo hieman hirvittää. En ikinä ottaisi itselleni esim nännilävistystä, enkä haluaisi tyttöystävänikään ottavan. Tekee liian häijyä jo pelkästään katsoa sellaista. Mutta läväriasiassakin jokainen tietysti lävistelee itseään niin kuin haluaa.
Niin joo, tatuoinnint sun muut ei todellakaan kerro ihmisen sisimmästä yhtään mitään. Niin erilaisilla ihmisillä noita tatskoja on.
Minulla kertovat arvet enemmän itsestäni ja elämästäni kuin mitkään tatuoinnit. Tatuoinnit kuulostavat keinotekoiselta yritykseltä yrittää peittää oma paljas ihonsa, alastomuutensa.
Mitä tulee kovuuteen, niin eräs nainen ihmetteli, kuinka minä voin olla niin pehmeä kuin olen, kun hän kuienkin tietää kovan puoleni kanssa. Minusta pehmeys ja kovuus eivät ole poissulkevia, ne täydentävät toisiaan. Sivuan tätä saarnassani tuossa uskontopuolella.
Niin no kyllähän ne arvetkin kertovat..
Mutta itse olen lähinnä muistoksi tatuoinut tietyistä elämän käänteistä symbolit.. Se on mulle lähinnä semmoinen jonkinlainen henkinen juttu, joka muistuttaa omasta elämästäni, että en tee elämäni suurimpia virheitä toistamiseen.
Ps.Ei siis vankilamuistoja, vaan jotain muuta=)
Itselläni tatuoinnit ovat muistoja ja todellakin jokaikinen niistä liittyy elämäni johonkin käänteeseen...jos joku päivä unohtaisin miksi elän, mistä tulen, minne menen ja kuka oikeastaan olen, muistaisin sen vilkaisemalla itseäni ;)
Joillekin nahkansa kuvioiminen on muotivillitys; "mun kaverillakin on niin mäkin haluan..", toivottavasti nämä pikkusieluiset, pinnalliset ihmiset ymmärtäisivät edes joskus, että se on ja pysyy nahkassa ikuisesti.(arvet jää tatuoinnin poistostakin)
Mutta siihen kysymykseen palaten... hyväksyn tatuoinnit niillä yksilöillä, joilla on sille joku merkitys tai tarkoitus (eli jos kysyn että mitä sun tatuointisi tarkoittaa, on siihen oltava olemassa vastaus.( ja vastaus ei ole se että tää esittää "sitä ja tätä", vaan että mitä sen merkitsee itselle..))
Lävistykset on ok. Intiimeillä alueilla, ei niin ok.
Loppujen lopuksi, nämä on niitä asioita, mitä jokainen päättää ihan itse ja saa tehdä niinkuin lystää. Mikä minä olen heitä arvostelemaan, itsekin erittäin vajavainen eli älköön kukaan loukkaantuko mielipiteistäni.
"hyväksyn tatuoinnit niillä yksilöillä, joilla on sille joku merkitys tai tarkoitus (eli jos kysyn että mitä sun tatuointisi tarkoittaa, on siihen oltava olemassa vastaus."
En tiedä kuulutko sinä niihin ihmisiin, jotka esim. baarissa tai vaikka uimarannalla tulee kyselemään tatskoista "kerro ny mulle, ku kaikissa tatskoissa pitää olla tarina". Miksi ihmeessä alkaisin omia henkilökohtaisia asioita kertomaan tuntemattomille?! Koska sitä ne mun tatuoinnit edustaa, hyvin henkilökohtaisia tarinoita.
Kyllä niitä saa katsella, laitan pitkähihaisen kun en halua katseita. Ymmärrän ehkä että näin raskaasti tatuoitu nainen, naisellinenkin vielä, voi olla outo ilmestys joillekin (enää nykyään ei niin outo). Mutta ei ne tatuoinnit tee minusta mitään yleistä näyttelyeläintä, jota voi tökkiä ja jonka y k s i t y i s e t valinnat kyseenalaistetaan tietämättä mitään.
Joo, nää tekstit ei nyt varsinaisesti ollu the pirpanalle suunnattuja, tosta yhdestä lauseesta nyt tuli vaan tää.
Olen siis tatuoitu ja lävistetty. Mulla on molemmat käsivarret täynnä, sormissa, selässä, jaloissa jne, ja niillä kaikilla, joka ikisellä on tarina. Jota en tuntemattomille kerro. Lähinnä sen tarinan ja tarkoituksen ymmärtää varmaan kysymättäkin sitten kun mut tuntee.
tarinoita ois voinu paprullekkin kirjottaa ?
...olla joku tarina tatskoilla? ihailen kyllä todella paljon sellaisia joilla tarina niille löytyy. ei mulla niille mitään tarinaa ole, mutta en kyllä senkään takia ota "ku kaverillaki on". piirrän kyllä kuvani itse, että kai ne jtn musta sitte kertoo.. ehkä joskus tapahtuukin jtn niin merkityksellistä että voin siitä itselleni kuva suunnitella :)
ja tykkää että enempi on parempi :) lävistykset taas ei niinkää mun juttu, vaikka niitä jokunen korvasta löytyyki. en silti sano, etten hyväksy, vaikkei omaan mieleeni olekaan...
Ensinnäkin; en liiku baareissa enkä varsinkaan uimarannoilla ;-)
Ja toiseksi; et tainnut lukea viestiäni loppuun...? syvästi pahoillani olen jos mielipahaa sinulle tuotin lintu pienoinen, mutta pääasia että sait syyn(se kirjoittamani, siteeraamasi lause) purkaa ilmeisestikin mieltäsi kovasti painaneen asian.
Ja vastaus kysymykseesi "Miksi ihmeessä alkaisin omia henkilökohtaisia asioita kertomaan tuntemattomille?!": Hyvässä humalassa =) ei vaan vitsi vitsinä... en itsekään kerro henk.koht juttujani, eli tatuointieni merkityksistä pysyn visusti vaiti, ETENKIN tuntemattomille.Enkä varsinkaan tuntemattomilta mene kyselemään miksi sulla on tollanen kuva ja mitä se tarkoittaa. Näkee sen jo kuvasta ja ihmisestäkin päällepäin, onko se pintaliitäjä vai rehdisti printtinsä arvoinen.
MUTTA jos joku haluaa minun kanssani niistä keskustella ja kysellä, otan iloisesti osaa keskusteluun enkä haistata heti "&%¤#&!":a enkä "¤%?)#$!!":kaan. Voinhan vain ystävällisesti todeta tai vastata, että se mitä joku raapustus ihollani tarkoittaa, on mun henkilökohtainen asia. Ei se suun avaaminen sillä hetkellä paljoa vaivaa maksa ja kohteliaisuutena kai ne nuokin utelut ja kyselyt pitää ottaa, sen verran huomionkipeä joskus saa olla.
sen verran pyörrän puheitani, että joskus jollain henkilöllä voi vain olla niin sairaan makee tatska siis todella hyvän näköinen kuva, että ei siihen mitään tarinoita tai merkityksiä tarvita. Se vain yksinkertaisesti on niin.
Sulle sen verran tosta tatuoinnin piirtämisestä, että hyvä hyvä hyvä hyvä!!!! Se jos mikä on juuri sitä sinua itseäsi =)
P.S Enempi ei ole siinä tapauksessa parempi, jos alat näyttää Tikkurilan värikartalta..eli hyvän maun rajoissa tämäkin "harrastus"/elämäntapa kannattaa pitää. ;-) siis minun mielestäni.. ei saa edelleenkään loukkaantua - joku tykkää äidistä ja toinen tyttärestä.
Satuitko huomaamaan, että kirjoitin kyllä että se teksti ei ollut varsinaisesti sulle suunnattu.
Entäpä alkoholinkäyttö, mitä mieltä olette siitä?? Mikä on liikaa ja mikä kohtuullista juomista mielestänne??
Itse en juo lainkaan, mutta sallin muiden alkoholinkäytön.. kunhan ei vaan alkoholin myötä tule agressiivisia piirteitä esille, silloin on liikaa mun mielestä..
PS.En siis ole ex-alkoholisti, vaan saan aina niin kauhean päänsäryn jo yhdestä lasillisesta, niin jätän mielummin väliin.. ja osaan pitää hauskaa ilman alkoholiakin. Kait sairastan jonkinlaista luontaista "syntymähumalaa"..
Itse juon tosi vähän. Saattaa mennä kuukausi, etten juo alkoholia lainkaan. Sitten kuin juon, niin se on useimmiten vain yksi paukku. Syntymäpäivänä tulee vedettyä kyllä kännit. Ei ole edes rahaa tuollaiseen. Tuttava sanoi, että "ei ole viina maukasta eikä vittu kaunis". Jälkimmäistä olen kyllä nauttinut enemmän kuin edellistä. En tykkää viinan mausta.
Vaikka en vaadi enkä itse harrasta täysraittiutta, minulla on alkoholistin lapsena hyvin herkkä nahka alkoholin käytön suhteen.
Absolu absolutisti. Periaatteenani on, että en itse ryyppää enkä tarjoa alkoholia muille. Omilla rahoillaan saavat ihmist ostaa mitä haluavat. Tämä on tämmöinen yhden naisen protesti alkoholiteollisuutta vastaan tai jotain sellaista, ja protestini yhteiskunnalliset vaikutukset ovat huikeat (kuvittele tähän itseironinen virnistys). Mutta joo, muiden ryyppäämistä en tuomitse (ellei puhe ole alkoholismista), uskon yksilönvapauteen.
En tiedä, sairastanko miäkin tuota syntymähumalaa, mutta olen kieltämättä kyllä hieman kömpelö ja puhun joskus sekavia. Joskus kyllä tuntuu, että kyse on syntymäkrapulasta. Olen kyllä kuullut juttua, että keisarinleikkauksessa olisi vähän sahlatty puudutusaineen kanssa (olin hieman liian onnellisen oloinen vauva olosuhteet huomioon ottaen), joten ehkä kärsin nyt sen ihan ekan huumausainekokeiluni jälkiseurauksia.
Nahka on ihan syntymäkunnossa (syntymämerkki on hieman haalistunut, mutta yhä näkyvä). En ole suuremmin kenotekoisen kuvioinnin ystävä. Lävistyksiksi minulle riittää korvikset (rajua!!).
Mulla on yksi tatuointi, perhonen vasemman lapaluun kohdalla. Lävistyksiä ei ole. Jos jonkun lävistyksen ottaisin, niin napakorun, todennäköisesti en kuitenkaan ota sitäkään.
Minusta tatuoinneissa ja lävistyksissä "vähemmän on enemmän". Jos on koko kroppa tatuoitu tai naama täynnä lävistyksiä, se ei ole enää ollenkaan hyvän näköistä.
Yhteenvetona itselleni, ja ehkä muillekin kaltaisilleni..
Mun pitää piilottaa tatuointini, kunnes henkilö tutustuu sisäiseen minääni..=)
Ja ehkä ottaa se yksi lasillinen hyvässä seurassa päänsärystä välittämättä..=)
Miul on ittellä yks tatuointi, suht pieni ja oon tässä jo pitempään harkinnu jotain vähän suurempaa, kunhan keksin jonki hyvän. Lävistyksiä on paikoissa jotka ei näy kaikille, ja niistä en luovu kenenkään toisen pyynnöstä.ne on osa miuta!