olen 34 -vuotias mies, 176cm, 76kg ja sain tietää vastikään, että minulla oli diagnosoitu ilmeisesti sydänlaajentuma lapsena, ennen kaksivuotiaaksi tulemista. Olen myös ollut lapsena kovin sairas ja heikko, täysaikaisena syntynyt mutta keskoskaapissa ja keuhkokuumeet ja kaikki.
Vanhempani pitivät äitini kuolemaan asti asian piilossa minulta. 17-vuotiaana sääriluuni ydinnaulattiin, ja jonkin sivuäänen takia EKG otettiin toiseen kertaan. Vanhempani juttelivat lääkärien kanssa ja minun kanssani asiasta ei keskusteltu sen enempää.
No, kävin kardiologilla selittäen asian, ja hän suoritti noin 10 minuutin kuuntelun skoopilla, rinnasta, nilkoista ja ranteista. Diagnoosi oli, että tervemenoa maratonille.
Tunnen kuitenkin aina väsymystä, ja joskus hengenahdistusta. Energia on aina matalalla. Masentunut en ole. Kilpirauhanen on tutkittu ja siitä ei ole löytynyt vikaa. CRP ok, hemoglobiini 160 hujakoilla. Lapsena oli joskus jopa 180. Joskus kipuja rinnassa, mutta olen tullut siiten tulokseen että lihaspinteitä ovat. Verenpainetta seuraan jatkuvasti, ja on luokkaa 110-130/65-75 (diastole/systole) pulssi 55-65.
Olen joskus harrastanut juoksua, ja kahdeksan kilsan lenkit on pisimpiä mitä olen vetänyt. Aikaisemmin operoitu jalka ei kestä enempää. Maksimisyke mitä on jäänyt mittariin on 210, tyypillisesti kuitenkin siinä 195. Normivauhti, eli sellainen mitä jaksaa vetää horisonttiin syke on siinä 160-175. Siitä kovempaa alkaa hapot painaa ja tulee paha olo.
Onko minulla syytä huoleen? Pitäisikö pyytää oikein EKG? Naurettavaahan se on, mutta viime aikoina itse kuoleman pelko on alkanut haittaamaan normaalia elämää, oli kipu somaattista tai ei.
Vanhempani pitivät äitini kuolemaan asti asian piilossa minulta. 17-vuotiaana sääriluuni ydinnaulattiin, ja jonkin sivuäänen takia EKG otettiin toiseen kertaan. Vanhempani juttelivat lääkärien kanssa ja minun kanssani asiasta ei keskusteltu sen enempää.
No, kävin kardiologilla selittäen asian, ja hän suoritti noin 10 minuutin kuuntelun skoopilla, rinnasta, nilkoista ja ranteista. Diagnoosi oli, että tervemenoa maratonille.
Tunnen kuitenkin aina väsymystä, ja joskus hengenahdistusta. Energia on aina matalalla. Masentunut en ole. Kilpirauhanen on tutkittu ja siitä ei ole löytynyt vikaa. CRP ok, hemoglobiini 160 hujakoilla. Lapsena oli joskus jopa 180. Joskus kipuja rinnassa, mutta olen tullut siiten tulokseen että lihaspinteitä ovat. Verenpainetta seuraan jatkuvasti, ja on luokkaa 110-130/65-75 (diastole/systole) pulssi 55-65.
Olen joskus harrastanut juoksua, ja kahdeksan kilsan lenkit on pisimpiä mitä olen vetänyt. Aikaisemmin operoitu jalka ei kestä enempää. Maksimisyke mitä on jäänyt mittariin on 210, tyypillisesti kuitenkin siinä 195. Normivauhti, eli sellainen mitä jaksaa vetää horisonttiin syke on siinä 160-175. Siitä kovempaa alkaa hapot painaa ja tulee paha olo.
Onko minulla syytä huoleen? Pitäisikö pyytää oikein EKG? Naurettavaahan se on, mutta viime aikoina itse kuoleman pelko on alkanut haittaamaan normaalia elämää, oli kipu somaattista tai ei.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No olipa kumma kun kardiologi sitä EKG:tä ei ottanut. Onhan se rutiinitoimenpide siinä missä huolellinen kuuntelukin. Ei siitä kardiomyopatia olisi selvinnytkään, mutta usein liittyvät muut oireet,rytmihäiriöt sun muut saattavat antaa aihetta.
Jos todellisen vastauksen epäilyysi haluat,on ultraääni se oikea tutkimustapa.
Jos on vajaatoimintaepäily,sen arvon näyttää seerumin proBNP-verikoe,jolla voidaan sulkea pois .Vajaatoimintaan voisi viitata hengenahdistus,mutta juokset pitkiä lenkkejä,joten sekin on ehkä turhaa.
Väsymys voisi viitata kardiomyopatiaan.
Entä vinkuuko hengityksesi ahdistuksessa tai onko uloshengitys vaikeaa ? Se viittaisi keuhkoperäiseen eli astmaan.
Jos asia tuntuu tärkeältä ei muuta kuin uuden kardiologin kanssa keskustelemaan.
ei vingu rasituksessa kesällä eikä talvella, kesäisin on lieviä allergiaoireita, ja hajusteet esimerkiksi bussissa aiheuttavat hengenahdistusta ja päänsärkyä. tupakoinnin olen pysyvästi lopettanut kolme vuotta sitten, typerä kun olin että koskaan edes aloitin.
Totta että ultrassa tai thorax -kuvassahan tuo kai näkyisi, ei tarvitsisi pähkäillä. Alkuperäistä epikriisiä vuodelta 1974 tai 75 ei enää mistään saa arvioitavaksi.
sullahan on tosi hyvä verenpaine ja syke tasotki ok.mulla vaan pisti silmään ku kerroit että epäilet lihasjännityksiä.sehän voi aiheuttaa hengenahdistusta ja väsymystäkin.sit sekin ku sulla ei ole varmaankaan mitään rytmihäiriöitä tms.mut jos se asia painaa mieltä niin tilaa uus aika eri kardiologille että saat selvyyden asiaan.
alimmat paineet mitä on koko keväänä ollu, mittaisin tänään 90/65, pulssi 56. No, mulla on aina alhaiset, toi viiden kilsan kävelylenkin jälkeen. En saanu toistettua, kun pelästyin niin pirusti. Aika usein on tossa 105/60 rajalla, jos oikein rentoutuu mitatessa. Koetan lisätä suolaa ruokaan ja juoda enemmän.
Moi ile 73. Mene ihmeessä lääkäriin ja vaadi tarkka tutkimus, pelkkä EKG ei ehkä riitä. Vaimoni kävi rytmihäiriöiden takia vuosi sitten EKG:ssä ja siinä ei näkynyt mitään. Nyt muutama viikko sitten hän melkein menehtyi koska hänelle oli hitaasti kehittynyt vaikea dilatoiva kardiomyopatia. Hän selvisi toistaiseksi ja on lääkityksen turvin kotona. Lääkäri vain toivoi että hänen tilansa olisi havaittu jo vuosia sitten! Kaikkea hyvää sinulle!