Voidaanko lihavuus määritellä sairaudeksi? Olisiko kyseessä fyysinen vai psyykkinen sairaus vai kenties molempia? Entä jos tuntee itsensä sairaaksi?
Itseltäni on muut aineenvaihduntahäiriöt suljettu pois, kortisolitestiin vielä tehtiin lähete. Äkillisen lihomisen syynä ilmeisesti psykoosilääkkeen käyttö. Harmittaa, kun kukaan lääkäri ei huomioi kokonaisuutena, psykiatri sanoo toista, yleislääkäri toista ja sisätautilääkäri vielä muuta.
Viimeksi kävin sisätautilääkärillä. Kortisolin liikatuotanto pitää vielä sulkea pois, laihdutuslääkkeet eivät käy psyykkisen sairauden vuoksi, leikkaus olisi yksi mahdollisuus, mutta kun painoindeksi on "vain" 31, leikkaukseen pääsy voi olla vaikeaa. Myös muistutettiin siitä, että masennus pitää hoitaa, ja käyntejä terveydenhoitajalla, ravitsemusterapeutilla ym.
Viimeksi kun keskustelin asiantuntevan psykiatrin kanssa, kerroin haluavani lääkkeettömiä hoitomuotoja. Hän sanoi, että sähköhoitoa yleensä ei käytetä maanis-depressiivisyyteen ja sen vaikutus kestää vain joitakin kuukausia, jolloin käsittelyjä jouduttaisiin uusimaan.
Nyt olen pahassa noidankehässä: väsymykseeni ei löydy fyysistä syytä ja pelkän lihavuuden kuulemma ei pitäisi aiheuttaa näin kovaa väsymystä. Somaattiselta puolelta käsketään hoitamaan psyykeä, mutta en ymmärrä, miten voin parantua masennuksesta, väsymyksestä ja itseinhosta, jos en laihdu. Plastiikkakirurgit tuskin huolisivat lihavaa potilasta.
Olen edelleen laktovegetaristi, kuten viimeiset 8 vuotta. Ruokavalioni on kunnossa yhden ravitsemusterapeutin näkemyksen mukaan. Olen vähentänyt ruokavaliostani juustoa ja lisännyt tofua, siis vähemmän rasvaa, enemmän proteiinia. Tyypillinen lounas on juuressosekeitto, tosin eksoottisempiakin ruokia, kuten falafelia ja sushia tulee tehtyä ajan kanssa. Alkoholinkäytöstä en aio kokonaan luopua, kai ihmisellä saa yksi synti olla.
Alkuvuodesta olen harrastanut liikuntaa 3-5 kertaa viikossa, mutta elimistöni ei luovu yhdestäkään grammasta läskiä ja motivaatio alkaa tippua. Olen kiinnittänyt huomiota joihinkin asioihin olemuksessani: turvonneet kasvoni eivät ilmaise tunteita yhtä voimakkaasti kuin ennen, liikkumiseni on hidasta ja kömpelöä, en voi juoksennella ja hyppiä vapaana kuten ennen, sillä maan vetovoima rajoittaa, vihaan pömppömahaani ja eniten kaksoisleukaani. Kaikki muut ruumiinosat saa peitettyä, paitsi leukaa. Harkitsen leikkaavani kaulavaltimon auki, siten pääsisin tästä koko sekasotkusta.
Lisättäköön vielä, että ehkä minun pitäisi arvostaa enemmän hyviä ominaisuuksiani, kuten älykkyyttä ja lahjakkuutta esim. kielissä ja taiteissa. Minun pitäisi myös arvostaa sukulaisia, ystäviä ja ennen kaikkea miestäni, joka ei ole koskaan sanonut painostani pahaa sanaa. Silti muiden pyynnöt eivät ehkä ole riittävä syy jatkaa elämää; vaikka minua rakastettaisiin, riittääkö se, sillä vihaan itse itseäni?
Itseltäni on muut aineenvaihduntahäiriöt suljettu pois, kortisolitestiin vielä tehtiin lähete. Äkillisen lihomisen syynä ilmeisesti psykoosilääkkeen käyttö. Harmittaa, kun kukaan lääkäri ei huomioi kokonaisuutena, psykiatri sanoo toista, yleislääkäri toista ja sisätautilääkäri vielä muuta.
Viimeksi kävin sisätautilääkärillä. Kortisolin liikatuotanto pitää vielä sulkea pois, laihdutuslääkkeet eivät käy psyykkisen sairauden vuoksi, leikkaus olisi yksi mahdollisuus, mutta kun painoindeksi on "vain" 31, leikkaukseen pääsy voi olla vaikeaa. Myös muistutettiin siitä, että masennus pitää hoitaa, ja käyntejä terveydenhoitajalla, ravitsemusterapeutilla ym.
Viimeksi kun keskustelin asiantuntevan psykiatrin kanssa, kerroin haluavani lääkkeettömiä hoitomuotoja. Hän sanoi, että sähköhoitoa yleensä ei käytetä maanis-depressiivisyyteen ja sen vaikutus kestää vain joitakin kuukausia, jolloin käsittelyjä jouduttaisiin uusimaan.
Nyt olen pahassa noidankehässä: väsymykseeni ei löydy fyysistä syytä ja pelkän lihavuuden kuulemma ei pitäisi aiheuttaa näin kovaa väsymystä. Somaattiselta puolelta käsketään hoitamaan psyykeä, mutta en ymmärrä, miten voin parantua masennuksesta, väsymyksestä ja itseinhosta, jos en laihdu. Plastiikkakirurgit tuskin huolisivat lihavaa potilasta.
Olen edelleen laktovegetaristi, kuten viimeiset 8 vuotta. Ruokavalioni on kunnossa yhden ravitsemusterapeutin näkemyksen mukaan. Olen vähentänyt ruokavaliostani juustoa ja lisännyt tofua, siis vähemmän rasvaa, enemmän proteiinia. Tyypillinen lounas on juuressosekeitto, tosin eksoottisempiakin ruokia, kuten falafelia ja sushia tulee tehtyä ajan kanssa. Alkoholinkäytöstä en aio kokonaan luopua, kai ihmisellä saa yksi synti olla.
Alkuvuodesta olen harrastanut liikuntaa 3-5 kertaa viikossa, mutta elimistöni ei luovu yhdestäkään grammasta läskiä ja motivaatio alkaa tippua. Olen kiinnittänyt huomiota joihinkin asioihin olemuksessani: turvonneet kasvoni eivät ilmaise tunteita yhtä voimakkaasti kuin ennen, liikkumiseni on hidasta ja kömpelöä, en voi juoksennella ja hyppiä vapaana kuten ennen, sillä maan vetovoima rajoittaa, vihaan pömppömahaani ja eniten kaksoisleukaani. Kaikki muut ruumiinosat saa peitettyä, paitsi leukaa. Harkitsen leikkaavani kaulavaltimon auki, siten pääsisin tästä koko sekasotkusta.
Lisättäköön vielä, että ehkä minun pitäisi arvostaa enemmän hyviä ominaisuuksiani, kuten älykkyyttä ja lahjakkuutta esim. kielissä ja taiteissa. Minun pitäisi myös arvostaa sukulaisia, ystäviä ja ennen kaikkea miestäni, joka ei ole koskaan sanonut painostani pahaa sanaa. Silti muiden pyynnöt eivät ehkä ole riittävä syy jatkaa elämää; vaikka minua rakastettaisiin, riittääkö se, sillä vihaan itse itseäni?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tällä hetkellä ollaan aika yleisesti sitä mieltä, että noin puolet lihavuudesta on geenien "syytä" ja toinen puoli huonoja tapaja.
Jos syomisestä on kehittynyt esim. alkoholismiin verrattava riippuvuus, niin kyllähän sitä voidaan sairautena pitää.
Tapauskohtaisesti voidaankin sitten aina väitellä siitä, mikä on syynä, geenit vai mitkä ja onko tilanne jo sairaustila.
Alkoholi ja lihavuus ovat itseaiheutettuja. Niistä pääsee eroon tahdonvoimalla. Itse olen selättänyt molemmat Aikaisemmin olin kännissä noin 4 kertaa viikossa ja ylipainoa oli kertynyt 15 kiloa. Jossain vaiheessa vain kilahti päähän, että pakko tehdä asialle jotain. Jätin alkoholin ja aloin kuntoilemaan. Nykyisin en käytä alkoholia ja kuntotestissä vedän kiitettävän tuloksen. Joten pliis älkää jatkuvasti toitottako että lihavuuden syynä on hidas aineenvaihdunta, geenit tai muuta sellaista.
Lihavuudesta sairautena kärsivät voivat myös mennä kysymään sairauden määritelmää vaikkapa leukemiaa sairastavalta ihmiseltä.
Kuulostaa siltä että sinulla olisi fibromyalgia. Fibromyalgia ei riitä työkyvyttömyyseläkkeen perusteeksi,siinä suhtautuminen tähän tautiin.
http://www.poliklinikka.fi/?page=4925436&id=0504304
Olisiko vahvoista B-vitamiineista apua, hermovitamiinit
Lihavuus ei ole sairaus mutta varsinkin suuri lihavuus johtaa fyysisiin sairauksiin. Ei tuo painoindeksi 31 mikään hälyyttävä ole. Eniten sulla taita olla sairautta tuolla psyykkisellä puolella, hoida se ensin, vaikka lääkkeillä. Ajatukset pyörii muuten ihan liikaa vaan sinun itsesi ympärillä ja sinua häiritsee nekin asiat mitkä ei muita häiritse.
ylensyönteineen ikää?Pitääkö sydämmenne tosiaan ihrastanne jonka kannatte mukananne? Mitä moraalinne sanoo Afrikan luisevista nälkäisistä humanitaarisessa Suomessamme?Eikö omatuntonne pyydä koskaan lähettämään murustakaan Afrikkaan,kun mässäätte ylensyönneillänne?Tunnetteko olevanne jokin jalkakäytävien panssarivaunu,valloittaen kaiken tieltänne ja tukkien bussien ovet ja käytävät muilta? Kenen varoilla oikein lopulta temmellätte yhteiskunnan vai omillanne?Ruoka on edelleen huippukallista EU:ssa.Jos väitätte pelkästään omia palkkojanne syövän,olette varmaan Lottovoittaja.Onnittelen voitosta,mutta silti en voi sanoa saanneeni juuri hyvää kokemusta paksukaisista,jotka ovat kohdaltani olleet enimmäkseen röyhkeitä suunsoittajia pienestä asti.
Vai ovat paksukaiset olleet SINUN kohdallasi röyhkeitä suunsoittajia : ) Mieti vähän pienessä päässäsi mitä päästät ulos. Kuka se mahtaakaan olla röyhkein suunpieksäjä? Olet täysin nielaissut tämän median tuputtaman kuvan "amerikanläskeistä". Itse olen ollut koko viisikymppisen elämäni ajan ylipainoinen. Silti voin sanoa että jos kaikki söisivät kuten minä ja monet muut tuntemani lihavat, ei mäkkäreitä, hesejä, pizzerioita ym. olisi olemassakaan. Ne olisivat menneet konkurssiin. Kaupasta ei kanneta sipsejä ja karkkeja. Voita ei ole ollut leivällä kohteenkymmeneen vuoteen. Lautasmallia noudatetaan. Älä siinä pikku raukka usko kaikkea mitä sinulle uskotellaan. Luulen että sinun omatuntosi pitäisi mielummin käskea sinun lähettämään murusesi Afrikkaan. * nauraa kippurassa* :)))) Kuuntele nyt miten hauska olet!
Ei ole.
Liikutko tarpeeksi kerralla/riittävän tehokkaasti? Vaikka menee lenkille, se ei vielä riitä, vaan kyllä täytyisi joka liikuntasuoritksesta tulla hiki pintaan, ja väh. tunnin liikkua kerralla. Lisäksi, syötkö ehkä liikaa? Kyse ei välttämättä ole siitä, mitä syöt vaan miten paljon syöt. Eli syömistä nyt pitää vähentää ja liikunnan tulee olla rasittavampaa, eikä muutokset mitään parissa viikossa näy, vaan ajan kanssa.