Hei!
Olen lukenut nyt tätä palstaa enkä edes ennen tiennyt, että jännittämiseen voi saada jotain lääkettä. Onko jännittäminen sairaus vai luonteenpiirre? Elänmässäni ei ole tapahtunut mitään nolostuttavaa ja muutenkin kotona puhun aivan avoimesti. Olen 16-vuotias tyttö , ja varsinkin se on kovin kamalaa kun joutuu olemaan huomionkeskipisteenä.
Ysiluokalla vielä jännitin puhumista niin paljon, että kun tunnilla piti vastata johonkin, niin ajattelin mielessä vain koko ajan kuinka sen sanon. Ajattelin että alan vain änkyttämään jotain siinä sitten kun pitäisi vastata. Nyt se onneksi on jo helpottanut ja pystyn puhumaan ammattikoulussa luokkalaisilleni miettimättä koko ajan mitä seuraavaksi sanon. Olen myös huomannut ettei se haittaa vaikka vähän sanat menee sekaisin.
Mutta , mutta opiskelen siis parturi-kampaajaksi joka on vähän ristiriitaista sillä sehän on täysin asiakaspalvelu työtä jossa tulee kritiikkiä. Minua jännittää aluksi tehdä kovasti toisille jotain , mutta sekin menee. Vieraille tekeminen on helpompaa kuin tutuille. Ajattelen asian aina niin, että kun se asikas (vieras) lähtee siitä , niin minun ei tarvitse sitä enää nähdä. Tuttujen kanssa taas tulee puhutta muutenkin ja jos olen nolannut itseni niin sitten hävetttää.
Mutta ongelma on siis tässä että minulla on työmahdollisuus huomenna. Se on asiakaspalvelu työtä ei kuitenkaan hiusten laittoa. Se jännittää ja pelottaa/ahdistaa kauheasti. Suostuin vain sen takia, että saisin rahaa! Pelkään änkyttäväni siellä jotain tai hukkaamaan rahat. Siinä pitäisi siis saada vaakuuttumaan ihmiset ostamaan tuotetta , eli siis ei ihan helppoa. Oikeastaan kaikki olisi hyvin jos tavarat olisivat minun ja saisin niitä myydä yksin , mutta kun siinä on myös toinen myyjä joka seuraa koko ajan mitä teen ja puhun. Se olisi pahinta, että se toinen myyjä joka palkkasi minut alkaisi haukkumaan minua asiakkaitten kuullen. Se vasta olisi niin noloa.
Onko tämä normaalia jännittämistä vai jotain sairautta jo? En ymmärrä miten jotkut pystyvät olemaan ihan normaaleina tilanteissa joissa ovat mokanneet. Jos mokaan mietin tapahtumia jälkeen päin ja kertaan niitä mielessäni, jolloin aina siinä kohtaan kun on tapahtunut jotain kauheaa minua alkaa ahdistamaan vaikka siitä olisi jo pari viikkoa.
Toivon , että kaikki menisi nyt hyvin ja saisin siitä paljon lisää itseluottamusta kuten edelliselle kerralla.
Olen lukenut nyt tätä palstaa enkä edes ennen tiennyt, että jännittämiseen voi saada jotain lääkettä. Onko jännittäminen sairaus vai luonteenpiirre? Elänmässäni ei ole tapahtunut mitään nolostuttavaa ja muutenkin kotona puhun aivan avoimesti. Olen 16-vuotias tyttö , ja varsinkin se on kovin kamalaa kun joutuu olemaan huomionkeskipisteenä.
Ysiluokalla vielä jännitin puhumista niin paljon, että kun tunnilla piti vastata johonkin, niin ajattelin mielessä vain koko ajan kuinka sen sanon. Ajattelin että alan vain änkyttämään jotain siinä sitten kun pitäisi vastata. Nyt se onneksi on jo helpottanut ja pystyn puhumaan ammattikoulussa luokkalaisilleni miettimättä koko ajan mitä seuraavaksi sanon. Olen myös huomannut ettei se haittaa vaikka vähän sanat menee sekaisin.
Mutta , mutta opiskelen siis parturi-kampaajaksi joka on vähän ristiriitaista sillä sehän on täysin asiakaspalvelu työtä jossa tulee kritiikkiä. Minua jännittää aluksi tehdä kovasti toisille jotain , mutta sekin menee. Vieraille tekeminen on helpompaa kuin tutuille. Ajattelen asian aina niin, että kun se asikas (vieras) lähtee siitä , niin minun ei tarvitse sitä enää nähdä. Tuttujen kanssa taas tulee puhutta muutenkin ja jos olen nolannut itseni niin sitten hävetttää.
Mutta ongelma on siis tässä että minulla on työmahdollisuus huomenna. Se on asiakaspalvelu työtä ei kuitenkaan hiusten laittoa. Se jännittää ja pelottaa/ahdistaa kauheasti. Suostuin vain sen takia, että saisin rahaa! Pelkään änkyttäväni siellä jotain tai hukkaamaan rahat. Siinä pitäisi siis saada vaakuuttumaan ihmiset ostamaan tuotetta , eli siis ei ihan helppoa. Oikeastaan kaikki olisi hyvin jos tavarat olisivat minun ja saisin niitä myydä yksin , mutta kun siinä on myös toinen myyjä joka seuraa koko ajan mitä teen ja puhun. Se olisi pahinta, että se toinen myyjä joka palkkasi minut alkaisi haukkumaan minua asiakkaitten kuullen. Se vasta olisi niin noloa.
Onko tämä normaalia jännittämistä vai jotain sairautta jo? En ymmärrä miten jotkut pystyvät olemaan ihan normaaleina tilanteissa joissa ovat mokanneet. Jos mokaan mietin tapahtumia jälkeen päin ja kertaan niitä mielessäni, jolloin aina siinä kohtaan kun on tapahtunut jotain kauheaa minua alkaa ahdistamaan vaikka siitä olisi jo pari viikkoa.
Toivon , että kaikki menisi nyt hyvin ja saisin siitä paljon lisää itseluottamusta kuten edelliselle kerralla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla on ollut paljon ja on vielä nykyäänkin samankaltaisia ongelmia vähän.
Minä en kokenut asiaa vain jännittämisenä vaan myös ujoutena ja voi että minä olen ollutkin aivan totaalisen ujo! Nykyään tilanne on paljon parempi.
Olen ajan myötä opiskellut lähihoitajaksi ja koulun ja työn kautta saanut varmuutta ja sosiaalisuutta sekä rohkeutta tekemisiini aivan valtavasti!
Luulen vaikka lääkäri en olekaan että kyse on vain ujoudesta eikä sairaudesta. Saat varmasti tulevaisuudessa jännityksen raukeamaan mitä enemmän saat työtäsi tehdä ja luoda sosiaalisia kontakteja.
Voithan tietysti käydä kyselemässä sairaanhoitajalta tai lääkäriltä asiasta, nimittäin kyseiseen ongelmaan on tarjolla myös terapiaa ym.
että jännittää. Eikä nuoren tarvitse osata kaikki perfektisti, riittää varmaan, kun yrittää palvella asiakasta hyvin, kysyä onko asiakas tyytyväinen. Ja kampaajana pyri ottamaan selvää tarkkaan, miten asiakas haluaa hiuksensa ja sitten tee ihan rauhassa hänen toivomustensa ja oppimasi mukaan. Kampaajana tulet oppimaan olemaan asiakaspalvelutyössä vähitellen oikein hyvin ja saat itseluottamusta. Yritä vain parhaasi, niin kaikki menee hyvin. Enempää ei kukaan voi vaatia sinulta. Onnea töihin.