Olemme matkustamassa Marokkoon mieheni kanssa ensi jouluna ja minua kiinnostaa syvästi sufismi, siihen liittyvä musiikki, gwana-kulttuuri, ekstaattiset tanssirituaalit ja kaikki siihen liittyvä. Tietääkö joku Marokon spirituaalisesta kulttuurista ja sufismista enemmän? Voiko tällainen suomalainen nainen ja kristitty osallistua esim. sufien tanssirituaaliin vai onko se yleensäkin naisilta kielletty? Olen ihan aidosti, siis hengellisesti kiinnostunut näistä asioista ja sen mitä olen gwana-musiikkia kuullut, olen ollut aivan ekstaasissa, siis hengellisessä mielessä. Olkaa ystävällisiä ja antakaa tietoa tai kertokaa mistä löydän lisää tietoa kyseisestä aiheesta. Kiitos kaunis.
Marokon sufeista ja rituaaleista?
Kiya
4343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
suufilaisuus on kiinnostava ilmiö, enempikin piilo-kristitty, kuin islamilainen.
Suuf-tarkoittaa villaa, ja tämä nimihän tulee villaisista "kellohamekaavuista" joita suufilaiset käyttävät, sillä olettivat että Kristuskin olisi niin tehnyt. Varhaiset suufit mielsivät tämän takin pitämisen 'Isa bin Maryamin' (Jeesus) seuraamiseksi. Alunperin tuollaiset olivat tosin kristityillä askeetikoilla.
Mitä tulee itse aiheeseen, niin en hirveästi ole kuullut naispuolisista, vieläpä vihkiytymättömistä suufikoista.
Eli ei välttämättä onnistu, kun taitaa tuon suufilaisuudenkin suuntauksissa olla suhtautumis/tulkinnallisia eroja.
Tosin, kyseessä on ainut tervehenkinen Islamin suuntaus, mutaziliittien lisäksi.
Sen sijaan muut muslimit saattavat kutsua sitä sitä vääränlaiseksi. Siinä nimittäin Jumala edustaa rakkautta, kun muut muslimit sanovat sitä lähinnä inhimilliseksi tuntemukseksi. (eivät ymmärrä kaikkien olevan vain vertauskuvaa suuremmasta.HUOM!)
Kristillisyydestä tuttua on myöskin hengen painottaminen lakia tärkeämmäksi.
Lisäksi siinä on samoja vapaamielisiä piirteitä kuten Mutaziliiteillä:
"Allaah ei tee eroa epäuskovan ja Faasiqin (väärintekijän) välillä tai Uskovan ja Muslimin. Itse asiassa ne ovat kaikki tasa-arvoisia Hänelle... Allaah ei tee eroa Kaffirin tai tekopyhän välillä tai pyhimyksen ja profeetan välillä."
Rituaalithan ovat musiikkia, ja pyörivää tanssia. Sekä uskontunnustus-mantroista koostuvia Suufilaisuudessa.
Niiden päämääränä on tulla yhdeksi korkeimman kanssa.
Joka tapauksessa tämä on Korkeimpaan huomattavasti epävarmin tapa, Suufilaisuus voi siten olla tie Kristuksen uskon ymmärtämiseen , jotta voisi päästä eroon Islamin hapatuksesta, sillä nämä päämäärät saavutetaan vasta lähimmän Jumalan "tienviitan" eli Kristinuskon kautta.
Eikä suinkaan tuollaisenaan juurikaan muuhun.
http://webbinetti.net/finnlion/december2002/sufism.htm
Tietystikkin suufilaisuuden huonoina puolina Islamilaisuuden lisäksi ovat tietyt esoteeriset ja harhaanjohtavat vaikutteet.
Hei, hae Googlella Gnawa, gnauwa tai gnaoua. Essaouirassa (valitettavasti) oli kesäkuussa suuret gnaouafestarit, mutta lue vaikka tämä, jossa kerrotaan gnaouakulttuurista:
Kyllä sitä löytyy muutenkin. Älä lähde "kylmiltään" osallistumaan mihinkään. Hanki itsellesi joku hyvä tyyppi oppaaksi ettet mene mokaamaan. Käy ihmeessä myös Fezissä. Jos menet Tangeriin, ole varovainen. Siellä liikkuu kaikenkarvaista sakkia. Hyvää matkaa.
Kiitos edellisistä vastauksista. Auttoi jo hiukan, mutta aion kaivaa lisää tietoa esiin. Siis onko gnawa-kulttuurilla ja sufismilla mitään yhteistä, kuten olen ymmärtänyt?
Mielestäni juuri tällaisin keinoin (tanssi, musiikki, transsi, laulu, rummutus) voi päästä hyvällä tavalla yhteyteen korkeimman eli universumin energian kanssa. Toki on muitakin hyviä keinoja, kuten luonnossa oleminen, meditaatio, rukous yms. Sufismi ja gnawa-kulttuuri taitavat olla niitä harvoja ns. uskonnon nimellä kulkevia buddhalaisuuden lisäksi, jotka ovat todella suvaitsevia aatteiltaan ja käyttävät erilaisia tekniikoita, muita kuin rukous yhteyden luomiseksi. Minusta tämä on äärimmäisen kiehtovaa ja on hienoa, että Marokko sallii sufismin ja gnawan osana kulttuuriaan.
Pitkiä aikoja ko. maassa viettäneenä voin omasta kokemuksestani sanoa, että pääseminen sisään marokkolaisten omiin, sisäisiin juhliin ja tilaisuuksiin ottaa todella aikaa, eikä onnistu välttämättä sittenkään. Esim. hunnuttamattomalla vierasmaalaisella naisihmisellä ei ole juuri asiaa vuoristossa elävien berberiheimolaisten systeemeihin. Berberit elävät mennyttä aikaa ; heidän naisensa eivät mm. poistu kotoaan kuin kaksi kertaa : ensimmäisen kerran mennessään avioon ja muuttaessaan miehensä taloon isänsä talosta, ja toisen kerran heidät kannetaan ruumispaareilla ulos. Savesta ja punaisesta hiekasta valmistettujen talojen katoilla voi vieläkin nähdä erikoisia "aitauksia", joilla talon naiset "ulkoilevat". Berberit kantavat huppuviittansa kätköissä ja kupeillaan miekkoja ja sapeleita, ja he ovat valmiita tarvittaessa myös käyttämään niitä - ne eivät ole pelkkiä koristeita siis ( olen nähnyt vimmaisia, toisen osapuolen kuolemaan päättyneitä välienselvittelyjä omin silmin. Näistä tilanteista ottamani kuvat - filmirullat - takavarikoitiin ja myös kamerani takavarikoitiin ). Ei kannata heittäytyä hankalaksi varsinkaan turistikeskusten ulkopuolella : terveydenhoito on huonosti järjestetty ja maassa on hyvin vähän lääkäreitä. 60 % maan aikuisväestöstä on lukutaidottomia.
Turisteille järjestetään kyllä monenlaisia "perinteikkäitä", viihtyisiä musiikki-iltoja, joihin on palkattu paikallisia esiintyjiä. Näihin tilaisuuksiin voivat luonnollisesti ottaa osaa kaikki jotka kynnelle kykenevät.
Mielestäni kokemisen arvoisia paikkoja Marokossa ovat mm. Atlasvuoret, Agadirin rannat, Marrakeshin
museot ja sadunkertojien tori ( älkää ostako uhanalaisia eläimiä tai niistä valmistettuja tuotteita - molempia on tarjolla ), Dar el-makhzemin palatsi, Tangerin mendoubia-puutarhat, Antikvariaatit, Hassan-minareetti ja Rabatin medinakortteli. Kristityt eivät pääse sisälle Marokon moskeijoihin ( eivät ainakaan Marrakeshin moskeijoihin ). Suosittelen myös "aitoa" kamelisafaria ( järjestäjiä kyllä löytyy sopivaa summaa vastaan ), en pyörähdyksiä kamelin selässä rannalla.
Marrakeshissa ja Casablancassa pääsee huomattavasti lähemmäs alkuperäistä Marokkoa kuin esim. Agadirin turistikaupungissa.
Varautukaa pitkiin odotuksiin - itse olen pahimmillani joutunut odottamaan Al Massiran lentokentällä pääsemistä maahan 14 h. ( ilman näkyvää syytä ). Tavallisimmillaan odottelua on kestänyt neljästä kuuteen tuntiin.
Marokosta saa paljon irti, kun kulkee silmät avoinna. Kysymyksessä on ilmapiiriltään erikoinen, tarunhohtoinen maa :)