http://www.srk.fi/index.php?p=kotimiehena_vai_isana_kotona
Kerrankin lehdessä oli jotain miettimisen arvoista. Ovatko isät vl perheissä tai perheissä yleensä kotimiehenä?
Oikeastaan jäin mittimään sitä että onko isän rooli todella olle pelle viihdyttäjä ja huvittaja. Eikö isälle riitä se mikä on äidille riitettävä. Nimittäin enemmän ja vähemmän vain arjen jakaminen lasten kanssa. On tiskiä pyykkiä ruuan laittoa. Sairaitten laten hoitoa, kapupassa käyntiä. Vimeistä ja hakemista. Läksyjen tekemistä ym.
Kun isä on kotona onko isä kotimiehenä. Tekee vain sen kaiken pakolisen. Vai käytääkö isä sen ajan kaikeen siihen hauskaan. Eikä suinkaan siihen pakolliseen.
Miltä äidistä mahtaa tuntua jos on muutaman tunnin poissa ja talo on kaaoksen vallassa. Iltapalat syömättä ja "kaikki" tekemättä. Saako vaimokin tulla joskus valmiille. Että kaikki tarvittava on tehty. Eikä niin että kun on ollut poissa tekee sen jälkeen ne asiat jotka jäivät "rästiin".
Kerrankin lehdessä oli jotain miettimisen arvoista. Ovatko isät vl perheissä tai perheissä yleensä kotimiehenä?
Oikeastaan jäin mittimään sitä että onko isän rooli todella olle pelle viihdyttäjä ja huvittaja. Eikö isälle riitä se mikä on äidille riitettävä. Nimittäin enemmän ja vähemmän vain arjen jakaminen lasten kanssa. On tiskiä pyykkiä ruuan laittoa. Sairaitten laten hoitoa, kapupassa käyntiä. Vimeistä ja hakemista. Läksyjen tekemistä ym.
Kun isä on kotona onko isä kotimiehenä. Tekee vain sen kaiken pakolisen. Vai käytääkö isä sen ajan kaikeen siihen hauskaan. Eikä suinkaan siihen pakolliseen.
Miltä äidistä mahtaa tuntua jos on muutaman tunnin poissa ja talo on kaaoksen vallassa. Iltapalat syömättä ja "kaikki" tekemättä. Saako vaimokin tulla joskus valmiille. Että kaikki tarvittava on tehty. Eikä niin että kun on ollut poissa tekee sen jälkeen ne asiat jotka jäivät "rästiin".
Vastaukset 12
Vanhimmat
Samoja asioita mietin lukiessani juttua. Mahtaako äideiltä onnistua, ettämakaa lasten kanssa sohvalla lukemassa, on piilosilla ja paistaa lättyjä? Se ei todellkaan ole isänä, vanhempana olemista ja vastuullisuutta perheestä. Ei. Juuri tuota se on. Muutaman tunnin pelle-esitys. Kotimiehenä.
toista mieltä. Minun oli vaikeaa löytää moisia syytöksiä isää vastaan, mitä esität.
Ja entä sitten. Kirjoittajahan kipuilee omaa riittämättömyyttään. Meistä kenestäkään ei ole täydelliseksi isäksi eikä äidiksi.
Elämässä ei ole viisasta toimia yksin kodin askareista huolehtivana tai lasten kanssa leikkivänä vanhempana. Molempia ominaisuuksia tarvitaan - kummaltakin. Lapset tarvitsevat kummankin syliä ja ohjausta kotitöiden teossa sekä yhdenmukaisia ohjeita jne. Kummallakaan vanhemmalla ei ole oikeutta muuttaa toisen vanhemman antamaa tehtävää tai käskyä lapselle. Vanhempien tulee olla yksimielisiä lapsiaan kohtaan. Muutoin toinen tai molemmat vetävät mattoa toistensa alta. Siitä ei hyvää seuraa.
Miten taas työt perheessä jaetaan, on kunkin perheen sisäinen asia. Olennaista ei ole se, kumpi vanhemmista tekee mitäkin. Olennaista on se, että kummallakin vanhemmalla jää yhtä paljon 1) omaa, 2) vanhempien välistä 3) ilman lapsia ja 4) lasten kanssa olevaa aikaa. Olennaista on, että lapset oppivat vanhempien opastuksella kodin pikkuaskareita tekemällä tekemään työtä. Olennaista on, että armoa ja anteeksiantoa tarvitaan puolin ja toisin. Suuressa perheessä ei päästä samaan kodin täsmälliseen puhtauteen ja kaikkien töiden täydelliseen suorittamiseen, mitä pienessä tai lapsettomassa perheessä. Molemmissa tapauksissa voivat vanhemmat tappaa itsensä ja parisuhteensa liiallisella kodin ja kodin ulkopuolisella työllä. Parisuhteessa tullee viikottain unostaa joksikin aikaa työt ja hoitaa parisuhdetta ja tai keskustella muutoin yhteisistä asioista.
Parempi lähtökohta, kuin miesten parjaaminen pelle-isiksi on, että keskustelee mieltä vaivaavista asioista ja sopii tilanteen mukaan uusia kotitöiden ja muiden töiden jakoa ja pohtii päivän, viikon ja kuukauden ajankohtia milloin mitäkin tehdään ja miten.
On myös hyväksyttävä se tosiasia, että miehet ja naiset ovat erilaisia. Tätä erilaisuutta ei pidä tuhota toisen puutteiden parjaamisella, vaan käyttää sitä toisiaan vahvistavana ominaisuutena. On luonnollista, että se tekee, joka osaa, mutta se ei saa johtaa epäoikeudenmukaiseen ajan käyttöön. Ja jos se tekee, joka ei osaa, tulee sillä, joka osaa olla ymmärrystä, että toinen ei osaa yhtä hyvin, mitä itse. Armoa ja anteeksiantoa tarvitaan puolin ja toisin. Kotona oleva perheen äiti voi monasti ottaa omaa aikaa itselleen päivän hiljaisina hetkinä. Työssä oleva isä ei työssä ollessaan voi sitä tehdä. Miehillä on sisään piirrettynä velvoitteena tehdä työtä kodin ulkopuolella ja hankkia perheelle tulot. Naisilla on usein sisään piirrettynä velvoitteena kantaa huolta kodin sisäpuolesta ja siellä olevista töistä. Ja vaikka ei olisikaan, vauva sitoo ainakin imetyksen ajaksi äidin kotiin.
Elämä muuttuu jokaisessa perheessä kaiken aikaa. Siksi asioita pitää kyetä muuttamaan joustavasti, kunhan edellä kirjoittamani olennaisuudet säilyvät.
Oikeastaan minua ärsytti tuossa jutussa kaksi asiaa. SE että jos isyys on kotimiehenä olemista. Silloin se ei ole aikusena ja päätösvaltaisena vastuun kantajana olemista. Vaan oleminen on "ikään kuin tilapäistä". Isä ei minusta voi olla tilapäisesti kotona. Ei siten kuin kotimies on.
Olen kanssasi pitkälti samaamieltä. Se ei ole olennaista kuka mitäkin tekee vaan se että jokaiselle jää yhtäpaljon "vapaa aikaa" ja omaa aikaa.
Ymmärrän sen että omaa ärtymystäni sorruin sukupuoleen sidottuihin roolimalleihin. Yhtä lailla perheessä voi olla se "pelle-äiti".
Siin sinänsä ei ole mitään paha että lasten kanssa hassutellaa ja rakennellaan majoja. Mutta jos se on se jolle isyys pohjimmiltaan perustuu - tehdään isän kanssa (vain) kivaa. Ja äidin kanssa tehdään sitten kaikkea sitä ikävää - siivotaan ym.
Eli lähinnä minua närkästytti ajatus siitä että isä tekee mitä huvitaa ja äidit tekee mitä on pakko. Ymmärrätkö? Näin se ei saisi olla.Ei kumminkaan päin.
Tai että jos isä jää kotiin niin olettaisi että isä huolehtisi perusasiat. Siis ne pakolliset asit. Eikä vain pelleilisi.
Ja juuri se mikä minua sinunkin viestissäsi närästää on tämä "4) lasten kanssa olevaa aikaa." Jotta äidillekkin jäisi aikaa olla lasten kanssa se myös edellyttää sitä että isä esim. otaa pienemmät lapset ja "päästää" äidin luistelemaan osan porukan kanssa. Eikä niin että isä aina vie lapset luistelemaan ja äiti hoitaa aina ne pienemmät. Ymmärrätkö?
ELi on tilanteita jossa vstuuta ja lapsia jaetaan kahteen paikkaan. Onko isä aina se joka valitsee sen "helpomman". Koska helpompaa joskus todella olisi se että pääsisisi ulos talosta eikä jäisi kotiin sen huutavan vauvan ja niiden kolmen seuraavan uhma ja tuhma ikäisen kanssa. Sen sijaan että lähtisi niiden luistelutaitoisten kanssa sinne jäälle hassutelemaan ja pelleilemään.
Kyllähän minä sen tiedän ettei se ole yksistään miesten ominaisuus että mennään ja tullaan muista välittämättä. Ja osallistutaan perheessä vain siihen mikä satuu huivttamaan. Muuten odotetaan "täyttä palvelua".
Em kumppanin kanssa eläminen vain on hyvin raskasta. Vaikkakin tälläisiäkin ihmisiä edelleen yhteiskunnassamme on. Pikku prinssejä ja prinsessoja jotka eivät ymmärrä arjen reliteeteista tuon taivaallista eivätkä haluakaan ymmärtää.
Tai eivät ymmärrä että vaikka äiti on kotona eikä käy töissä se ei ole sama asia kuin olla vaan kotona. Kuka tekee ne talon työt? Eikä se ruoka itsellän eteen tule? Päiväkin voi mennä niin ettei ehdi alas istahtaa?
Pohjimmiltaan kyse ei ole siitä kuka mitäkin tekee vaan siitä että edes yritetään kunnioitaa sitä mitä toinen on tehnyt kodin ja perheen hyväksi.
aikaa? Meillä ei avioliittovuosien aikana ole ollut sen jälkeen, kuh ensimmäinen lapsi syntyi, omaa aikaa. Siis ei minulla eikä vaimollani. Ja yhdessä olisi vaimon kanssa kiva jossain käydä. Hoh hoh, vaan mihinkäs lapset? Ei ole sukulaisista lasten kaitsijoiksi, ovatpa vaan nii itsellisiä.
Eipä tässä muuta kuh odotellessa eläkepäiviä :)
"Meillä ei avioliittovuosien aikana ole ollut sen jälkeen, kuh ensimmäinen lapsi syntyi, omaa aikaa. Siis ei minulla eikä vaimollani. Ja yhdessä olisi vaimon kanssa kiva jossain käydä. Hoh hoh, vaan mihinkäs lapset? Ei ole sukulaisista lasten kaitsijoiksi, ovatpa vaan nii itsellisiä."
Eipä sitä meilläkään ole aikaa ollut olla oikein kahdestaan. Meilläkään ei ole ketään jolta saisimme lastenhoitoapua. Viime kesänä meillä oli yhden kerran lapset mummolla viikonlopun, mutta sekin aika sitten meni pakollisiin töihin jotka oli pakko tehdä.
No eläkkeellä sitten kerkeää olla kahdestaan, ja odottaa vain kylään niitä mahdollisia lapsenlapsia:)
On kyse vain pienestä työnjohto ja järjestelytaidosta järjestää puolin ja toisin toisilleen omaa aikaa. Vanhemmat hoitavat kodin ja toinen lähtee lenkille, uimaan, hiihtämään, luistelemaan, kirjastoon, kylään ystävän luo,... tai johonkin pois viettääkseen omaa aikaa 1-4-8- tunniksi.
Yhteistä aikaa voi järjestää yhdessä ystäväperheen kanssa antamalla lapset heidän hoidettavikseen ja vuoroin ottamalla heidän lapset hoidettaviksi, jotta molemmat vanhemmat voivat viettää 2 pv - 2 viikkoa ihan keskenään omaa aikaa.
Keinoja on monia. Niitä pitää käyttää. On itselle, puolisolle ja lapsille väärin, että vanhemmat jämähtävät kotiin ja ovat vain isää ja äitiä, mutteivät mitään toisilleen tai itselleen.
"Niitä pitää käyttää. On itselle, puolisolle ja lapsille väärin, että vanhemmat jämähtävät kotiin ja ovat vain isää ja äitiä, mutteivät mitään toisilleen tai itselleen."
Järjestää itselleen omia menoja vaikka ei halua, vaan viihtyy enemmin kotona lasten ja perheen parissa?
Itselläni ei ole ainakaan mitään hinkua järjestää itselle omia menoja. Olen onnellinen, että voin rauhassa lähteä yksin lenkille tai kauppaan aina silloin kun haluan. Ja miehellänikin on omat harrastukset tässä kotipiirissä joita voi vapaasti silloin harrastaa kun vain jaksaa. Ja yhteistä tekemistä riittää paljon joista molemmat pidämme.
Ja onhan vanhemmilla joka päivä omaa aikaa sen jälkeen kun lapset ovat menneet nukkumaan. Voidan tehdä niitä omia harrastuksiamme, tai istutaan ilta vain juttelemassa ja halimassa. Ja en kyllä pidä tätä mitenkään haitallisena parisuhteelle, itselle tai lapsille.
Ehkä se olisi enemmän haitallista parisuhteelle, että jompikumpi olisi aina menossa omiin menoihinsa, milloin sitä kerkeisi sitten olla edes yhdessä?
No ei ole kauaa kun kirjoitit: Eipä sitä meilläkään ole aikaa ollut olla oikein kahdestaan. Meilläkään ei ole ketään jolta saisimme lastenhoitoapua. Viime kesänä meillä oli yhden kerran lapset mummolla viikonlopun, mutta sekin aika sitten meni pakollisiin töihin jotka oli pakko tehdä.
No eläkkeellä sitten kerkeää olla kahdestaan, ja odottaa vain kylään niitä mahdollisia lapsenlapsia:)
Toinenhan vain neuvoi, miten sitä voisi tehdä, jos on niin ankeeta ku sulla tuntui olevan. Ei kait siinä mitään, jos olet okei noin, mutta valitukselta tuo edelline kuulosti.
"Toinenhan vain neuvoi, miten sitä voisi tehdä, jos on niin ankeeta ku sulla tuntui olevan. Ei kait siinä mitään, jos olet okei noin, mutta valitukselta tuo edelline kuulosti"
Vaan tilanne johon on tottunut, ja ei sitä muuta sitten kaipaakkaan. Kun näin on oppinut elämään, niin pitää olla onnellinen siitä mitää saa, kaikkea kun ei voi saada.
Toki jos olisi joku lapsia hoitamassa, niin varmasti lähtisimme yhdessä ihan kaksin joskus mökille. Ja sellaista joskus haaveilemmekin, ja ehkäpä sekin vielä toteutuu:)
Siksi juuri kirjoitinkin, että eläkkeellä sitten kerkiää, ja nyt pitää nauttia siitä mitä on lahjaksi annettu.
Entäs kun eläkeiän koittaessa toista ei enää olekaan elossa tai oma/puolison terveydentila ei salli mitään sitku-suunnitelmien toteuttamista. Tulee esim Alzheimerin tauti ja sittenpä voi olla jo kuusikymppinenkin ihan toisten huollettavana jne jne jne.
Tai olet katkera siitä, kun jouduit uhraamaan koko elämäsi lapsille ja kodinhoidolle??
Sen enempää mörköjä maalailematta, korostaisin sitä, että itse kunkin on parasta elää elämää juuri nyt. Ei uhrautuen ja kaikki omat tarpeet taustalle jättäen, vaan muuttamalla toimintatapoja ja pinttyneitä käytäntöjä. Ei se ole keneltäkään perheenjäseneltä pois, jos äidillä/vanhemmilla on omaakin aikaa. Aikaa, jolloin hoidetaan parisuhdetta tai harrastetaan jotain ihan omaa...jotta voisi kokea elävänsä eikä vain uupuvansa kotitaakan alle.
Ja isien olisi todellakin syytä katsoa itseään peiliin ja luopua ylistämällä alistamisesta tai liikaa oman maskuliinisuutensa kahleiden alla elämisestä. Antakaa aikaa lapsille ja puolisolle! Ei ne työt mihinkään karkaa ja kenenkään ei ole pakko tehdä ylitöitä, vaikka olisikin ne asuntolainat ym painamassa niskan päällä.
tulee kasvattaa poikamme niin, että he oppivat kunnioittamaan naisia ja heidän töitään ja että perheissä hoidetaan työt tasapuolisesti. Eivät pojat muuten miehinä osaa, jos heitä ei ole ajoissa opetettu.
Jos tytöt joutuvat perheessä hoitamaan pienempiä ja tekemään ruokaa ja siivoamaan ja pesemään pyykkiä ja pojat vain harrastavat, niin sellaisenahan se jatkuu myös poikien tulevissa perheissä, vaimo hoitaa kaikki hommat, hän on siivooja, keittäjä, kasvattaja, taloudenhoitaja ja yöllä rakastajatar, jos jaksaa, ja jos ei, niin ainahan voi opetella saksan verbejä.
Erittäinkin hyvin naulankantaan!!