Toivoisin, että naiset enemmänkin miettisivät sitä miksi he häpeävät rakkausromaanien lukemista kun taas jääkiekon tuijottaminen televisiosta ei ole yhtään häpeällistä. Ja kuitenkin on vaikea nähdä jääkiekon seuraamista sen kehittävämpänä harrastuksena kuin rakkausromaanien lukemistakaan.
Ihana rakkaus
sankaritar,
42796
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
halataan enemmän.
Nyrkkeilykin on sellaista.
Naisten kirjat ovat enemmän tuskaa täynnä.
Miehenä en ymmärrä tuota naisten tarvetta tuskaan ja valitukseen.
nainen tietää jo ennen nupusta aukeamistaan miten rakkaus ja rakastuminen on joillekin vierellä kulkeville naisille haasteellinen juttu. Rakastavaisen rakkaus joutuu heti ensimmäisen silmäyksen jälkeen koetteille kun vierelle ilmestyy katala käärme. Voi niitä märkiä nenäliinoja ja punaisia nenuja kun toisen kataluus itkettää. Tarinoita on miljoonia ja kirjoina ne koskettavat jokainen. Miksi niitä lukea? Juuri siksi. Kirjoissa kiemurat kääntyvät lopulta onnelliseen loppuun.
sinä sitten teit asiasta sanasotkun.
Olen kyllä "Rebecca": ni lukenut.
Silloisen tyttöystäväni pyynnöstä.
Aina kun kysyin jonkun lauseen tarkoitusta hän ensin vetisteli ja sitten selitti.
Koskaan en enää lue moisia kirjoja muuten kuin yksin, pyytämättä ja kyselemättä.
Tulee muuten yllätyksenä kaikkia juttuja, ja menen enemmän sekaisin naisista.
setä hyvä, siinähn se lukemisen riemu piilii, että voi sukeltaa noisten omituisten ja kiehtovien kiemuroiden syövereisiin laadullisesti erilaisissa ympäristöiss, aikajatkumon historiallinen merkitys on se ja sama, kulissit muuttuvat. Mies voi olla amatiltaan mitä vain, mutta hänen katseensa, otteensa ovat kuin hurmio lihaksi tulleena ja miehisyyden helmenä, se sydämen pieni pehmeä kohta joka tunnistaa juuri minut, ihana sankarittaren kaikista niistä huumaavista muista naisista. Oi hunajaiseni.
on huono olo. Nyt vielä menee silmätkin vinoon ja ajatus.
Jukka Virtanen käyttää termiä "piilii", ja muitakin samantapaisia.
"Tulii, mänii" jne.
Rakastuneena minäkin, kait, olin omituinen.
Kesämekon paljastama käsivarsi oli vain ihan tavallinen käsivarsi, jokunen tulehtunut hyttysenpurema, alkava "Alli", hymy oli, ihan vaan, hymy, sierettyneet pohkeet jne.
Vaan kun rakastuin olin kuin kirjan sankari, puhuin pehmosia ja sankaritar puhui vielä pehmoisemmin.
Tulehtunut purema, pari finniä, tuntuivat kuin Afroditen iholta.
Sormenpääni tunsivat vain hänet, kun juoksutin niitä pohkeita pitkin, ylemmäs.
Kuin "LUXin" hyväilemät kaaret.
Oikeastaan, voisin kirjoittaa naisille kirjan.
Siinä nyyhkyä riittäisi.
lahja ja ihme: Hazaturjan kootut rakkausnovellit :)) aidolla tunteella.
Sade piiskasi ikkunaa.
Tuula katseli ikkunan läpi ja näki auton oven avautuvan.
Sinne katosi hänen rakastamansa mies.
Vuosien ero oli edessä. Kyyneleet uursivat vaot hänen poskiensa puuteriin.
"Miksi, oi miksi, lapset ja minä eivät saa hänen sydäntään liekkeihin?". mietti Tuula, kyynelten valuessa, "Onko hänelle raha niin tärkeätä?" "Työ, työ, työ!!!"
"Miksi en nainut jotain rikasta perijää?"
Ja neidon kyyneleet valuivat, kun hän kääntyi pieksemään nuorintaan, joka oli oksentanut, taas, matolle.
"Mandy!" huusi hän raivokkaasti, "Minähän sanoin sinulle että opeta koira tavoille"!!"
karkea ja romantikkalle vieras sinun tarinasi; silppuriin joutui jo ;) voih, voih. Sinulle sopii ehkä paremmin abtrahoiva ote sanataiteiden maailmassa p;
että se saa tunteesi liikkeelle.
leiskahti tulinen liekki ja heinähanko sysähti routaisen maan kamaraan; siinä minulle oppipoika
tuskasta vapiseva kylki sai kohdata lasten kyyneleet, kun Mandy nosti sen ylös ja kantoi vanhoille Hesareille.
Tuulan silmät leimahtivat vastaan ukkosta kun hän päätti:" Minä jätän tuon surkean miehen ja kakarat, vanhemman koiran otan mukaan, jossain täytyy olla minullekin elämä!"
Taksin keltainen valo loisti sateen keskellä kun Tuula katosi siihen, koiran kanssa.
Lasten kyyneleet kastoivat ullakon ikkunalasin kun he odottivat eläinlääkäriä.
Mandy huokaisi raskaasti.
Ladon nurkalla vanha hanko itki ruosteisia kyyneleitään.
Siitä tuntui että se on nähnyt jo liian paljon.
yrmeä äijänköriläs, camelinsätkä turpeiden huuliensa välissä köryyttelin kuoppaista tietä kaus eteenpäin. Häntä katsellessaan Tuula avasi käsilaukkunsa ja sen vuorin sisältä hän kaivoi kuvan uljaasta, komeasta nuorukaisesta. Minäkö hänenet sain tuollaiseksi. kesken mietteiden ikiaikainen pohjanakka saneli hänen ajatuksiinsa käskyn: taksimies, käännös takaisin.
Auton ovi pamahti ja pyörremyrsky täytti talon. Ukko, koira ja kakarat, pala saippuaa ja pesusieni, pyyhkeet olalle ja saunaan. Silläaikaa tuvan täytii luutiminen ja iloinen laulu. Saunastatulijoita odotti uudistunut koti. Valkoiset pitsiliinat pöydällä. Rivi nisupitkoja höyrysi pöydällä. Liedellä porisi kahvipannu ja uunissa paistui karjalanpaisti.
Vaimo kuiskasi miehelle: kultaseni, lapset menevät viikoksi mummolaan.
Olet oikeassa ! Lähemmäksi pääsee lätkän peluussa kuin roska rompsun lukiessa. Luken kyllä itsekin niitä , mutten häpeä , mutta yksin niitä saapi lukea!Ei ole kukaan kun huutaisi ; jeeas , sinne , jne ;Pelataan lätkää!!
on käytetty, mutta persielleen.
Sanavälit poskellaan.
Tarina epälooginen koska mies on jo mennyt ja koirat ovat häiritsemässä makuuhuoneessa.
Hotelli "Strandin" sviitissä Tuula laski koiransa lattialle, ja hermostunut koira laski myös.
Langattoman verkon kautta Tuuula kytki kannettavan tietokoneensa ja katsoi pankista saldoaan, siirti sieltä viimeiset 40 Euroa Veikkaukseen ja maksoi Kenon.
Jätti jätteisiinsä sotketun koiran kuolemaan ja ajoi hissillä ravintolaan.
Tilasi hyvän illallisen, Saksalaisine viineineen ja nautti olostaan.
Pelko iski häneen! Miten pärjään ilman miestä? Eihän minulla ole rahaa!
Hän ajoi hissillä kerrokseen, meni huoneeseensa, avasi sängyn ja laittoi nukkumaan.
Unta hän ei saanut.
muistaakseni en ole ollut koskaan väärässä.
Osaan jopa lukea Hieroklyfejä.
eli kukkaisprofessori Itkosen fenomonologinen analyysi käymättömästä keskustelusta tuli mieleen. Kaksi päätöntä tarinaa jotka eivät kohdanneet toisiaan. Olemme neroja ;))
on minun johtotähteni.
Vastaamalla moniin saa takaisin monesti.
Ja siten on helpompaa ymmärtää miten ihminen elää, ja mistä ihminen elää.
Ja siten miksi hän on.
En vieläkään ymmärrä mutta minulla on hauskaa.
ihmisen loppu jos hän joskus luulee ymmärtävänsä jotakin. Eläköön siis monisanaisuus ja taisit jopa selvittää yleisavaimen arvoituksen. Enään ovat vain lukot piilossa.
Sci-Fi tarina kertoo parista kaverista jotka hoitavat tietokonetta.
Koneen tehtävä on etsiä kaikki Jumalan mahdolliset nimet. Usko myös kertoo että jos ne joku pystyy luettelemaan on Jumala tyytyväinen.
No, kaverit istuivat siinä mättäällä ja söivät eväitään, huomaamatta että tähdet heidän päällään alkoivat sammua, yksi toisensa jälkeen.
;) ja kuinka ollakkaan auringot ensimmäiset säteet kutittelivat heidän silmäripsiään. Kuorsaus lakkasi. Oravat kaikkosivat heidän eväidensä murusilta iloisesti röyhtäillen. Aurinko iski silmää: se mikä on lopulta kaikki ei koskaan voi tyhjentyä nimistä, jokainen poisto tuhatkertaistaa todellisuuksien avaruudet.
murrosikäisten lukemisiin. Aikuiset lukevat aikuisten kirjoja. Tuskin kukaan ajatteleva aikuinen kuluttaa aikaansa sellaisen roskan lukemiseen, jonka jokaisen käänteen voi etukäteen arvata ja sisältö on täydellistä höpöhöpöä. Lukisin mieluummin vaikka Aku Ankkaa ja satukirjoja. Kunnon rakkausromaaneja ilmestyy harmittavan harvoin eikä niiden loppua ei voi koskaan etukäteen arvata. Se voi olla myös vähemmän onnellinen. Kirjan lukemisessa ei ole mitään häpeämistä. Ruuan suhteen sanotaan, että olet sellainen mitä syöt, sama pätee varmaan myös kirjallisuuden suhteen.
luin noita kirjoja, ynnä Nyyrikkejä ja Perjantaita. Myös Zane Greyn opuksia.
on hyvä.
Siinä jää nainen kaipaamaan kun mies haihtuu taivaan tuuliin, ihan realistinen romaani.
Nimim. "Joskus tuntui pahaltakin"
joskus ajatellut lukevani kioskikirjallisuutta, mutta odotan suosiolla sitä kiikkustuoli ikää, jolloin niiden parissa voi viettää aikaansa :))
luki Harlekiineja,Kultasarjoja,Lääkärisarjoja ja mitä niitä olikaan siihen aikaan, parikymmentä vuotta sitten.
Nyt sen ymmärrän, aikanaan petetty ja jätetty koki rakkauden sitä kautta, kun ei enää "livenä" uskaltanut/halunnut/viitsinyt/onnistunut ketään uutta tapaamaan.
Elämä täällä
on vain kuin vedessä
kuun kummajainen
Otat sen kämmenelle
Kummeksit: onko sitä?
omituista, ja sille on ihan oma palsta.
Kuunsilta on Suomalaisissa Tangoissa sitä samaa.
Ja kuu paistaa kaikkialla.
Vain Suomessa se on totta.
nyt, jos noin sanot olet etäämmäällä synboliikasta kuin tankero
"siellä paistoivat iltapalaa muumin valossa, aurinko oli jo laskenut"
Leopardit alkoivat saalistaa kun muumi oli noussut.
ne leopardit varmasti muinaisessa Karjalassa liikehtivät, olivat kuulleet villasusien ja ohtokarhusten suuresta palvonnasta ja valta-asemasta.
karjalaisten olioiden nimien "äännöksessä".
pysytellä omassa tihiössä kunnes luonto kutsuu.
en tajunnut pätkääkään.
tihiö on sana jokaa kuvaa asumispesäkkeitä paremmin kuin lähiö. Joko kirkastuu?
Kyllä minä sen tihiön ymmärsin.
Mutta muu?
sait miut kihisemään ja joutuisit kyllä maratoonille muutama rautalanka karttana muuassasi. Tihiöiden taaksejäädessä alkaisisivat tähdet syttyä taivaalle.
on niin vanha että en muista kaverini nimeä.
Muistan vain sen kauhun jonka vallassa revimme muistikortteja koneesta irti.
Jo silloin tähdet loistivat vuokseni, ja niin kai vieläkin.
Jos minä juoksisin maratonin sinun kanssasi jäisimme Stadikan rineelle juttelemaan jo ensimmäisen kilometrin aikana. Joutuisin viemään sinut, hikoilematta, kämpälleni ja laittamaan sinut kylmään suihkuun.
että minnuun iskisi hirmunen sydämentykytys ja fysiologinen shokki palauttaisi sinukselle. Sinua voisi luulla espanjalaiseksi tanssijaksi.
säilyy, missä tahansa tilanteessa.
Rytmi vain kiihtyy.
Vain hellä suudelma saisi sinut palautumaan ja kuiskaamaan: "Tanssijani, minun, ainoani".
Jolloin, melkein kaiki, rentoutuisi.
mutta vastaus lensi jonnekin äärettömyyteen. Nyt muistan. Ihmettelin miten kaksi ajatusaalloilla kohtaamatonta voisi päätyä noin läheiseen yhteyteen.
saa valolla ihmeitä aikaan, ja äänillä, kasvoilla, eleillä, vaatteilla, luonteella, silmillä jne...
Miksi ei meilläkin?
valitsemaan rinnakkaisen aallon ;)
Tuota, näin yötä vasten ei saisi koskaan pisteen sijasta laittaa kasoispistettä.