Demokratian juhlaa
Kun olemme Aatos Erkon ja Mikael Jungnerin tuuteista kauhuksemme nähneet, että Venäjällä ei ole demokratiaa, on lohdullista tietää, että EU:ssa ja Suomessa sentään demokratia pelaa.
Loistava esimerkki tästä on EU:n perustuslaki, uudelta nimeltään Lissabonin sopimus, joka liittovaltioistaa ja militarisoi unionin, kaventaa reippaasti varsinkin pienten jäsenmaiden itsenäisyyttä ja on jäsenmaiden omien lakien yläpuolella.
* * *
Kun ranskalaiset ja hollantilaiset kaatoivat huhtikuussa 2006 kansanäänestyksissä perustuslain ensimmäisen version, EU:ssa alettiin valmistella sisällöltään samanlaista lakia ja päätettiin, että kansalaisia ei enää mokomalla asialla vaivata vaaliuurnille.
Suomen eduskunta hyväksyi itsenäisyyspäivän aattona 2006 kaadetun perustuslain, josta tiedettiin, ettei se koskaan tule voimaan. Näin pelastettiin Suomen mallioppilaan maine. Ja oli siinä sekin juju, että kun sisällöltään samanlainen laki oli jo kerran hyväksytty ilman kansanäänestystä, niin mikä ettei uusikin versio.
Joulukuussa 2007 Lissabonissa Matti Vanhanen ja muut EU-maiden johtajat sitten allekirjoittivat perussisällöltään vanhan version kanssa yhtenevän uuden perustuslain, Lissabonin sopimuksen.
Tosin sopimusta ei ollut luettavassa muodossa olemassa. Oli vain pykäläsotku, jota pystyvät tulkitsemaan korkeintaan huippujuristit. Tyyliin ”Korvataan 66 artikla 61 g artiklalla edellä 64 kohdassa esitetyllä tavalla ja kumotaan 67–69 artikla…”
Mutta kerrankos johtajat eivät tiedä, mitä hyväksyvät.
* * *
Eduskunta aloittanee parin viikon päästä Lissabonin sopimuksen ratifiointikäsittelyn.
Sopimusta ei edelleenkään ole luettavassa muodossa olemassa, on vain sama pykäläsotku. Tiettävästi EU-johtajat ovat päättäneet, ettei perustuslaista valmistella missään maassa edes selväkielistä virallista koosteversiota ennen sen ratifiointia.
Kansanedustajat siis tankkaavat jos tankkaavat kuukauden päivät 306 sivun pykäläviidakkoa. Huhtikuun puoliväliksi lupaillaan koosteversiota. Jos sellainen tulee, se ei kuitenkaan ole itse sopimus, joka pitäisi hyväksyä. Ilman virallista ja valmista sopimustekstiä hyväksyminen on kaiketi laitonta
Miksei voida odottaa, kunnes sopimus saadaan käyttöön. No kun maamme maine vaatii nopeaa käsittelyä. – Jos käsittely jostain syystä venyisi, olisi ikävää, että olisimme sitoneet oman ratifiointiprosessimme siihen, selitti Päivä Kaukoranta ulkoministeriöstä.
* * *
Lissabonin sopimuksen ratifiointiprosessi hipoo demokraattisuudessaan liettualaista tasoa. Liettuan parlamenttihan hyväksyi aikoinaan EU:n perustuslain ensimmäisen version ennen kuin se oli edes käännetty liettuan kielelle.
Kun olemme Aatos Erkon ja Mikael Jungnerin tuuteista kauhuksemme nähneet, että Venäjällä ei ole demokratiaa, on lohdullista tietää, että EU:ssa ja Suomessa sentään demokratia pelaa.
Loistava esimerkki tästä on EU:n perustuslaki, uudelta nimeltään Lissabonin sopimus, joka liittovaltioistaa ja militarisoi unionin, kaventaa reippaasti varsinkin pienten jäsenmaiden itsenäisyyttä ja on jäsenmaiden omien lakien yläpuolella.
* * *
Kun ranskalaiset ja hollantilaiset kaatoivat huhtikuussa 2006 kansanäänestyksissä perustuslain ensimmäisen version, EU:ssa alettiin valmistella sisällöltään samanlaista lakia ja päätettiin, että kansalaisia ei enää mokomalla asialla vaivata vaaliuurnille.
Suomen eduskunta hyväksyi itsenäisyyspäivän aattona 2006 kaadetun perustuslain, josta tiedettiin, ettei se koskaan tule voimaan. Näin pelastettiin Suomen mallioppilaan maine. Ja oli siinä sekin juju, että kun sisällöltään samanlainen laki oli jo kerran hyväksytty ilman kansanäänestystä, niin mikä ettei uusikin versio.
Joulukuussa 2007 Lissabonissa Matti Vanhanen ja muut EU-maiden johtajat sitten allekirjoittivat perussisällöltään vanhan version kanssa yhtenevän uuden perustuslain, Lissabonin sopimuksen.
Tosin sopimusta ei ollut luettavassa muodossa olemassa. Oli vain pykäläsotku, jota pystyvät tulkitsemaan korkeintaan huippujuristit. Tyyliin ”Korvataan 66 artikla 61 g artiklalla edellä 64 kohdassa esitetyllä tavalla ja kumotaan 67–69 artikla…”
Mutta kerrankos johtajat eivät tiedä, mitä hyväksyvät.
* * *
Eduskunta aloittanee parin viikon päästä Lissabonin sopimuksen ratifiointikäsittelyn.
Sopimusta ei edelleenkään ole luettavassa muodossa olemassa, on vain sama pykäläsotku. Tiettävästi EU-johtajat ovat päättäneet, ettei perustuslaista valmistella missään maassa edes selväkielistä virallista koosteversiota ennen sen ratifiointia.
Kansanedustajat siis tankkaavat jos tankkaavat kuukauden päivät 306 sivun pykäläviidakkoa. Huhtikuun puoliväliksi lupaillaan koosteversiota. Jos sellainen tulee, se ei kuitenkaan ole itse sopimus, joka pitäisi hyväksyä. Ilman virallista ja valmista sopimustekstiä hyväksyminen on kaiketi laitonta
Miksei voida odottaa, kunnes sopimus saadaan käyttöön. No kun maamme maine vaatii nopeaa käsittelyä. – Jos käsittely jostain syystä venyisi, olisi ikävää, että olisimme sitoneet oman ratifiointiprosessimme siihen, selitti Päivä Kaukoranta ulkoministeriöstä.
* * *
Lissabonin sopimuksen ratifiointiprosessi hipoo demokraattisuudessaan liettualaista tasoa. Liettuan parlamenttihan hyväksyi aikoinaan EU:n perustuslain ensimmäisen version ennen kuin se oli edes käännetty liettuan kielelle.
Vastaukset 10
Vanhimmat
YLE:n 153 vaaliohjelmasta vain kolmessa uudet puolueet
SKP kanteli oikeusasiamiehelle
SKP on tehnyt kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle syrjinnästä Yleisradion vaaliohjelmissa ja ylimääräisen vaalituen jakamisesta eduskuntapuolueille.
Yleisradio tekee ilmoituksensa mukaan 153 valtakunnallista vaaliohjelmaa. Niistä oli 150 varattu nykyisille eduskuntapuolueille, kun kantelu tehtiin. Eduskunnan ulkopuolisille puolueille oli varattu aikaa vain eilisillan tv-keskustelussa, joka esitetään tänään päivällä uusintana, ja radiossa vain yhdessä ohjelmassa. Näihin lukuihin ei sisälly eduskuntapuolueiden ehdokkaiden esiintyminen monissa uutis-, ajankohtais- ja viihdeohjelmissa.
— Yleisradion tälle linjalle esittämät ohjelmalliset perustelut ovat vain surkea viikunanlehti räikeälle syrjinnälle. Uusien vaihtoehtojen rajaaminen lähes kaikkien vaaliohjelmien ulkopuolelle tekee ohjelmista vähemmän kiinnostavia, vaihtoehdotonta puhetta, kritisoi SKP:n puheenjohtaja Yrjö Hakanen.
Kaksinkertaista syrjintää
SKP syyttää Yleisradiota kaksinkertaisesta syrjinnästä. Ensiksi eduskunnan ulkopuolisia puolueita ei päästetä esittelemään omia tavoitteitaan eduskuntapuolueiden tavoin ja toiseksi niitä ei päästetä väittelemään nykyisten eduskuntapuolueiden kanssa.
Hakanen muistuttaa, että Yleisradion syrjintälinjalla estetään esimerkiksi avoin keskustelu koko hyvinvointimallia koskevasta kunta- ja palvelurakenteiden muutoksesta, jota koskevan puitelain eduskunta hyväksyi lopullisessa käsittelyssä yksimielisesti.
Toisena ajankohtaisena esimerkkinä nykyisten eduskuntapuolueiden yksimielisyydestä Hakanen mainitsee niiden tuen tulopoliittiselle linjalle, jolle vaihtoehtoja on esitetty vain eduskunnan ulkopuolelta.
Vaalikeskustelujen osanottajien rajaaminen vain eduskuntapuolueisiin sivuuttaa kokonaan myös vasemmalta tulevan Euroopan unionin vastustuksen ja selkeän kapitalismin vastaisen vasemmiston, hän muistuttaa.
Syrjintä kielletty laissa
Kun puoluelain nykyinen YLE:ä koskeva kohta hyväksyttiin vuonna 1992, eduskunnan perustuslakivaliokunta korosti pääsääntönä sitä, että kaikkien vaaleissa mukana olevien puolueiden tulee saada tuoda näkemyksensä esille. Lakiin kirjattu toteamus YLE:n ohjelmallisista näkökohdista ei oikeuta poikkeamaan perustuslain kansanvaltaisuusvaatimuksista ja syrjintäkiellosta eikä puoluelakiin kirjatusta puolueiden tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta, kantelussa todetaan.
YLE:n rooli julkisen palvelun laitoksena korostaa sen vastuuta myös nykyisen eduskunnan ulkopuolisten vaihtoehtojen esille pääsyn turvaamisessa tilanteessa, jossa kaupallinen ja valtapuolueiden valvoma media keskittyvät esittelemään lähes pelkästään nykyisten eduskuntapuolueiden ja varsinkin suurimpien puolueiden tavoitteita ja ehdokkaita.
Eduskunta jakaa vaalirahaa itselleen
Toisena asiana SKP moittii eduskuntapuolueiden itselleen vaalikampanjoita varten myöntämää 2,5 miljoonaan euron ylimääräistä puoluetukea.
Kantelussa katsotaan, että tällainen ylimääräinen vaalitoimintaan myönnetty tuki merkitsee tiettyjen puolueiden suosimista ja toisten syrjimistä vaalitoiminnassa. Se vääristää kansanvaltaa ja on ristiriidassa vaalilaissa edellytetyn puolueiden tasapuolisen kohtelun kanssa.
— Jos äänestäjien valintoihin vaikutetaan verovaroin näin ohjaavalla tavalla, ei voida puhua aidosta demokratiasta ja perustuslain säätämästä kansanvaltaisuuden vaatimuksesta, jota pitäisi noudattaa vaaleissa ja puoluerahoituksessa, sanotaan oikeusasiamiehelle jätetyssä, varatuomari Arjo Suonperän laatimassa kantelussa.
Kantelussa viitataan myös Euroopan unionin peruskirjan syrjintäkieltoon ja EU:n neuvoston vaalirahoitussuositukseen, joita syrjintä vaalirahoituksessa ja vaaliohjelmissa loukkaa.
Kantelussa pyydetään oikeusasiamiestä ryhtymään toimenpiteisiin eduskunnan ulkopuolisten puolueiden syrjinnän lopettamiseksi niin vaalirahoituksessa kuin Yleisradion ohjelmissa.
SKP kääntyi jo aiemmin asiassa YLE:n johdon puoleen saamatta kuitenkaan vastausta kirjelmäänsä. Kantelun jälkeen on sen sijaan tullut kutsu pariin muuhun ohjelmaan, ei kuitenkaan television muihin vaalitentteihin.
Miksi on syytä sanoa EI uudelle EU-sopimukselle?
EU-maiden johtajat sopivat Lissabonin huippukokouksessa uudesta Euroopan unionin perussopimuksesta. Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä hylättyä perustuslakia ajetaan nyt läpi toisella nimellä ja jaettuna kahteen osaan — Sopimus Euroopan unionista ja Sopimus Euroopan unionin toiminnasta.
Suomen hallitus aikoo tuoda sopimuksen eduskunnan ratifioitavaksi helmikuussa, ja ilman kansanäänestystä.
Ainoana puolueena Suomen kommunistinen puolue (SKP) vastustaa esitettyä perussopimusta. Samoin tekevät muut EU-maiden kommunistiset ja radikaalit vasemmistopuolueet, Yhtyneen vasemmiston ryhmä EU-parlamentissa, Euroopan vasemmiston puolue, useiden maiden ammattiliitot, Euroopan Attacit ja monet muut kansalaisliikkeet.
Tähän artikkeliin on koottu kahdeksan keskeistä syytä sanoa EI uudelle EU-sopimukselle. Ne ovat myös perusteita sille, miksi SKP vaatii sopimuksesta kansanäänestystä.
1. Kansalaiset sivuutettu
Perussopimus koskee jokaista EU-maiden kansalaista, mutta kansalaiset on sivuutettu sopimuksen valmistelussa ja päätöksenteossa.
Kun euroeliitin sopima EU:n perustuslakiesitys törmäsi kansalaisten laajaan vastustukseen, yritetään se viedä nyt läpi toisella nimellä ja välttäen kansanäänestyksiä. Perustuslain sijasta puhutaan sopimuksista, lakien sijasta asetuksista ja direktiiveistä. Sopimuksesta on jätetty pois perustuslakiesitykseen sisältyneet maininnat unionin symboleista (lippu, hymni ja motto).
Valmistelun epädemokraattisuutta kuvaa se, että satojen artiklojen ja sivujen sekä kymmenien liitteiden sopimustekstejä ei edes julkaistu kokonaisuutena ennen kuin hallitusten päämiehet hyväksyivät ne.
2. Vahvistaa uusliberalismin säännöksi
Sopimuksella on tarkoitus tehdä markkinoiden ja pääomaliikkeiden vapauteen perustuvasta uusliberalistisesta politiikasta sääntö, jolle kaikki muu on alisteista. Se institutionalisoidaan määrittelemällä oikeistolaiset opit ”kilpailukykyisestä sosiaalisesta markkinataloudesta” ja markkinaehtoisen talouspolitiikan normit perustuslain kaltaiseksi normiksi.
Kun ”vapaan kilpailun” kirjaaminen perustuslain 3. artiklassa unionin tavoitteeksi herätti laajaa vastustusta, on se jätetty pois uuden sopimuksen 3. artiklasta. Sama asia on kuitenkin kirjattu muihin artikloihin. Lisäksi Lissabonissa sovittiin pöytäkirja 6, jonka mukaan ”3. artiklan mukaisiin sisämarkkinoihin kuuluu järjestelmä, jolla taataan, ettei kilpailu vääristy”.
Lisäksi sopimuksessa ”kielletään rajoitukset, jotka koskevat pääomaliikkeitä” ja annetaan unionille ”yksinomainen toimivalta sisämarkkinoiden kilpailusääntöjen vahvistamisessa”.
Sopimukseen on otettu sellaisenaan talous- ja rahaliiton kriteerit, joissa rahamarkkinoiden vapaus ja hintavakaus syrjäyttävät työllisyyden, julkisten palvelut ja sosiaalisen Euroopan tavoitteet. EU:lle annetaan myös valta ”varmistaa” jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalipolitiikan yhteensovittaminen näihin puitteisiin.
3. Voimistaa yksityistämistä
Ehdotettu sopimus antaa unionille oikeuden päättää neuvoston — eli jäsenvaltioiden hallitusten — enemmistöllä siitä, mitkä ovat julkisia palveluja ja mitä palveluja on pakko kilpailuttaa.
EU saa vallan tehdä muun muassa palveluja koskevia kauppasopimuksia. Tämä koskee esimerkiksi Maailman kauppajärjestön GATS-sopimusta palvelujen vapaakaupasta.
Laajaa huolta julkisten palvelujen kohtalosta rauhoitellaan sillä, että sopimukseen liitettiin pöytäkirja 9. Sen mukaan kansallisten ja paikallisten viranomaisten ”keskeinen asema ja laaja harkintavalta” palvelujen järjestämisessä kuuluvat unionin arvoihin eikä sopimus rajoita jäsenvaltioiden valtaa järjestää ”yleistä etua koskevia, muita kuin taloudellisia palveluja”.
Viime kädessä EU-tuomioistuin ratkaisee sen, mikä tällaisen pöytäkirjan merkitys on. Joka tapauksessa on selvää, että sopimuksen mukaiset Emu-kriteerit ja pääomaliikkeiden vapauteen liittyvä veronkierto rajoittavat julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rahoitusta.
Sopimus ja siihen liittyvä Euratom-sopimus tähtäävät myös yhteisiin energiamarkkinoihin, mikä on omiaan vahvistamaan suurten kansainvälisten energiayhtiöiden asemaa....
Mielestäni neljän kunan yhdentysmishankkeesta on mielestäni hyvä järjestää kansanäänestys Kunnallisvaalien yhteydessä 26.10. Näin saataisiin kunnon keskustelu aikaiseksi hyvistä ja huonoistapuolista ja mikä tärkeitä kuntalaisten mielipide laajasti esille. Mitä mieltä asiasta olette hausjärveläöiset, hyvinkääläiset, loppilaiset ja riihimäkeläiset. Tuokaa julki!
Toteutuuko Riihimäen kunnallispolitiikassa demoratia esimerkiksi järjestetäänkö Riihimäellä neuvoa antava kansanäänestys neljän kunnan yhdentymisestä ja jos niin milloinka?
Virkamieht vievät Riihimäen kapungin luottamusmiehiä kuin pässejä narussa.
Ajankohtainen kirjoitus Kemijärveltä Tänään 14.3 Kansan Uutisista.
Lainaus;
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Kemijärven Kapina Kenraali 14.3.
Pieniä sinisiä pillereitä
Kun edellisessä kolumnissani kaipailin maan hallituksen ministereille jonkinlaista isänmaan maantieteen erityisopetusta, ovat huoleni tällä kertaa oikeastaan lääketieteellisiä.
Olen alkanut epäillä, että hallituksen vanhemmille miesministereille on jaettu erityinen eloonjäämispakkaus. Tuossa pakkauksessa on ruuan ja juoman lisäksi myös lääkkeitä. Lääkkeiden joukossa on pieniä sinisiä pillereitä, joilla on kuulemma vaikutusta mieskuntoisuuteen. Varmasti ne on ahdettu sinne pakkauksen perimmäiseen nurkkaan ja tarkoitettu käytettäväksi vain äärimmäisessä hätätilanteessa. Hätätilannetta ei nähtävästi ole määritelty tarkasti.
Ainakin kaksi miesministeriä on kaivellut tuota eloonjäämispakkausta ja löytänyt ne pienet siniset pillerit. Ja koska ohjeissa ei ihan tarkasti ole kerrottu, milloin näitä pillereitä saa käyttää, ovat nämä kaksi rohkeaa miesministeriä arvelleet: Minähän kokeilen, kävi miten kävi!
Kansa on sitten saanut lööpeistä seurata, että vaikutusta näyttää sinisillä pillereillä olevan.
Ehkä se kolmaskin tuuheatukkainen miesministeri oli Ylläksellä löytänyt omat siniset pillerinsä? Kuka tietää miksi hän oikein tuiskahti sinne hankeen? Asiaahan ei tutkittu ja toinen osapuoli jätti asian sikseen kenties häveliäisyyssyistä.
Toivottavasti se kaikkein iäkkäin miesministeri jättää oman eloonjäämispakkauksensa rauhaan, seuraukset voisivat olla aivan hirveät, hän kun matkustelee niin paljon pitkin maailmaa ja vaikka minkälaisissa maissa.
Sinisillä pillereillä on muitakin vaikutuksia mieskuntoisuuden kohottamisen lisäksi. Rohkeus ja kännykän käyttö lisääntyvät ja päässä olevien harmaiden solujen toiminta ainakin hidastuu.
Muunlaiseen käsitykseen ei voi päätyä, koska pillereiden vaikutuksesta lähetetään satoja intiimejä viestejä nuorelle naiselle, jonka ainoa tarkoitus on päästä julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä.
Harmaat solut ovat kuoleutuneet kokonaan, jos miesministeri kuvittelee, ettei nuori nainen tule julkisuuteen, vaan vain kainona ja onnellisena hykertelee korkealta taholta saamansa huomion takia. Kansalaisilla herää oikeutetusti kysymyksiä, miten maamme asioita oikein hoidetaan, jos harmaat solut ovat kuoleutuneet ja kehossa kiertävä veri pakkautuu aivan muualle.
*
Olen arvaillut mielessäni, kilpailevatkohan nuo kaksi melkein ikäistäni miesministeriä siitä, kumpi useammin ja vielä eri-ikäisten seuralaisten kanssa pääsee lööppeihin?
Vähitellen olen melkein samanikäisenä alkanut ymmärtää myös sitä, ettei valtion ja kansalaisten asioita jaksa kunnolla miettiä ja pohtia, jos ajatukset eksyvät väkisin sinne yhteen paikkaan. Ehkä ne pitkän miehen hiljaiset hetket kesken haastattelun tai keskustelun ovatkin sitä, että taas hänen ajatuksensa harhailevat sinne mukavaan paikkaan. Ainoa asia mikä häntä erityisesti mietityttää on se, kukahan sitä tällä kertaa kantaa?
*
Massaliikkeessä olemme joutuneet toistamaan lukuisia kertoja, että Kemijärven sellutehtaan sulkeminen maksaa Suomen valtiolle pelkästään uusiutuvan energian poistumisen takia melkein miljardi euroa tai että kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ei puuta kannata eikä saa kuljettaa satoja kilometrejä. Pelkästään ilmaston muutoksen hidastamisenkin takia puut pitää jalostaa mahdollisimman lähellä kasvupaikkaa.
Eihän semmoisia asioita jaksa miettiä, koska mielessä on jotakin paljon mukavampaa. Saatikka kun olemme selittäneet, että Stora Enso on pimittänyt kyseenalaisin terminoinnein rahaa ja siirtänyt ne ties minne tai kun olemme epäilleet erilaisia tilinpidon rikkomuksia. Ne ovat liian vaikeita ja monimutkaisia asioita. Mieluummin sitä vaipuu omiin ajatuksiinsa, joiden laadun olemme alkaneet oivaltaa.
Nyt pitää ministereiden avustajien olla tarkkana ja kaivaa ne eloonjäämispakkaukset esiin. Kansakunnan edun nimissä ne pitää lähettää Hyvinkäälle hävitettäväksi sinne ongelmajätteiden polttolaitokselle. Onneksi semmoisia sinisiä pillereitä ei ole tehty naisille, muutenhan tämä maa ajautuisi kaaokseen. Vai onko niitä kehitetty, eivätkö muutamat naiskansanedustajat puhuneet riisuvista katseista? Apua, auttakaa!!!
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Paltaan pääsiäisen jälkeen demoratian vaje kysymyksiin. Kiitos huomiostanne!
Vaalilakien uudistuksella kavennetaan demokratiaa
Tiedot vaalilakien muutosten valmistelusta kertovat valtapuolueiden pyrkimyksestä säätiöidä eduskuntapaikat itselleen. Vaalipiirien välisten erojen tasoittamisen varjolla ollaan vaalilakiin tuomassa neljän prosentin äänikynnystä ja vaaliliittojen kieltoa. Tällaisilla muutoksilla pyritään estämään uusien puolueiden nousu eduskuntaan ja varmistamaan nykyisten suurten puolueiden asemat.
Äänikynnys ja vaaliliittojen kieltäminen vaikeuttaisivat kansalaisten mahdollisuuksia ilmaista tyytymättömyytensä harjoitettuun politiikkaan nostamalla eduskuntaan uusia puolueita. Uusien valtakunnallisten puolueiden ohella tällaiset rajoitukset voivat estää laajaakin kannatusta nauttivien alueellisten liikkeiden edustajien pääsyn eduskuntaan. Tällainen vaihtoehtojen rajoittaminen on ristiriidassa kansalaisten osallistumista ja äänestysaktiivisuutta korostavien juhlapuheiden kanssa.
Esitettyjen muutosten sijaan vaalilakeja voidaan muuttaa ja niitä on tarve muuttaa demokratiaa parantavaan suuntaan. Vaalipiirien välisiä eroja suhteellisuuden toteutumisessa voidaan tasoittaa valtakunnallisella tasauspaikkajärjestelmällä. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että 200 kansanedustajasta 20 valittaisiin tasoituspaikoilla, joilla parannettaisiin todellisen äänimäärien mukaisen vaalituloksen kuvastumista myös eduskuntapaikkojen jakautumisessa. Tasauspaikkajärjestelmä voidaan toteuttaa ilman, että lakiin lisätään mitään äänikynnystä tai vaaliliittojen kieltoa.
Vaalilain muutoshankkeiden lisäksi valtapuolueiden asemaa on jo pönkitetty monilla muillakin tavoilla. Eduskuntapuolueet nostivat puoluetuen määrärahoja viime vuonna 44 prosentilla. Ne ovat keskittäneet sanomalehtituen pelkästään eduskuntapuolueiden lehdille. Eduskuntapuolueet ovat alkaneet jakaa myös osan kehitysyhteistyön määrärahoista vain itselleen. Lisäksi eduskuntapuolueet kahmivat valtaosan naisjärjestöjen, nuorisojärjestöjen, vapaan sivistystyön ja eräistä muista määrärahoista.
Demokratian nimissä valtion pitäisi tukea taloudellisesti myös niitä puolueita, jotka eivät ole edustettuina eduskunnassa. Tai sitten kaikkien pitäisi tulla toimeen omillaan ilman yhteiskunnan tukea.
On se hyvä, että joku uskaltaa panna hanttiin isoille itse riittosille, pöhöttyneille puolueille ja heidän kellokkaille.
Hivenen Tiibetin tilanteesta Tiedonantaja nro 4/2008
----------------
Tiibet
Pekingin olympiakisoihin valmistautuva Kiina joutui maailmalla ikävän huomion kohteeksi Tiibetistä alkunsa saaneiden tapahtumien takia. Tiibetissä ja eräillä sen lähialueilla puhkesi levottomuuksia, jotka alkoivat Dalai-lamaa tukevien munkkien protesteista Lhasassa ja levisivät myös laajemmiksi mellakoiksi.
On selvää, että protesteille löytyi kaikupohjaa köyhien alueiden sosiaalisista ongelmista ja myös etnisistä ristiriidoista. Kiinan keskushallitus on modernisoinut Tiibetiä, mutta samalla myös valtaväestöä, han-kiinalaisia, on suurin joukoin muuttanut Tiibetiin. Tiibetiläisten pyrkimys suojella kulttuuriaan ja perinteitään on ymmärrettävää. Se ei tietenkään oikeuta mellakoitsijoiden harjoittamaa silmitöntä hävitystä ja viattomien sivullisten tappamista.
Lännessä Tiibetistä tiedetään yllättävän vähän, mikä vaikeuttaa tuoreimpienkin tapahtumien ymmärtämistä. Yleinen käsitys on vain, että kommunistien johtama Kiina miehittää ja sortaa tiibetiläisiä, jotka taistelevat identiteettinsä ja vapautensa puolesta.
Tietämättömyys koskee ensiksikin Tiibetin menneisyyttä.
Länsimedia ja Hollywood-elokuvat ovat luoneet kommunismia edeltäneestä Tiibetin teokratiasta kuvan todellisena Shangri-Lana, joka – kuten Dalai-lama on sanonut – ”omistautui rauhalle ja sopusoinnulle” ja ”nautti vapaudesta ja tyytyväisyydestä”.
Todellisuudessa vanha Tiibet oli suurmaanomistajien ja hengellisten johtajien, lamojen, hallitsema tyrannia, joka alisti väestön valtaosan orjuuteen, maaorjuuteen ja kerjäläisyyteen ja jossa buddhalaisten eri uskonlahkot kävivät veristä taistelua keskenään. Tyypillisiä rangaistuksia niskuroinnista olivat kielen katkaiseminen, silmien puhkominen ja käsien murskaaminen erityisillä puristimilla. Luostarit olivat pedofilian pesäpaikkoja.
Kommunistivalta teki asteittain lopun tästä järjestelmästä, mikä ei tarkoita, että kaikki olisi muuttunut hyväksi. Erityisesti Maon ”kulttuurivallankumouksen” aikana myös tiibetiläiset kokivat kovia.
Läntinen tietämättömyys koskee myös Tiibetin roolia suurvaltapolitiikan pelinappulana.
USA:n tiedustelupalvelu CIA aloitti vuonna 1956 laajamittaisen salaisen operaation Kiinaa vastaan Tiibetissä ja pystytti sinne ns. vastarintaliikkeen. Pyrkimyksenä oli kaataa Kiinalle uskollinen Tiibetin hallitus, heikentää Kiinan vallankumousta ja sitoa Tiibetin kansa USA:n imperialismin etuihin.
Jo tuolloin CIA:n palkkalistoilla ollut Dalai-lama hyväksyi järjestön suunnitelmat aseellisesta ”kansannoususta”. CIA koulutti kontra-armeijan Coloradossa ja USA:n ilmavoimien koneet pudottivat sen Tiibetiin. Vuoden 1959 verinen ”kansannousu” päättyi tappioon, ja Dalai-lama kannattajineen pakeni Intiaan ja Nepaliin.
Sen jälkeen CIA perusti Coloradoon sotilaallisen koulutusleirin Dalai-laman joukoille. Joukot koulutettiin ja varustettiin sissisodankäyntiin ja sabotaasioperaatioihin. Nämä joukot tekivät sitten hyökkäyksiä Tiibetiin.
USA:n sekaantuminen Tiibetin asioihin keskeytyi väliaikaisesti presidentti Richard Nixonin vierailtua Pekingissä 1972, mutta jatkui pian.
CIA rahoittaa suoraan ja erilaisten bulvaanien kautta Tiibetin pakolaishallitusta. USA:n ulkoministeriön 1998 julkistamien asiakirjojen mukaan summa oli jo 1960-luvulla 1,7 miljoonaa dollaria vuodessa. Dalai-laman vuosipalkka CIA:lta oli 186 000 dollaria.
Vuodesta 1984 lähtien rahaa on kanavoitu erityisesti The National Endowment for Democracy -peitejärjestön kautta. Sen kautta rahoitetaan paitsi Tiibetin pakolaishallitusta ja Dalai-lamaa myös ”Kansainvälistä kampanjaa Tiibetin puolesta” (ICT), ”Tiibet-rahastoa”, ”Tiibetin informaatioverkostoa” ja radioasema ”Tiibetin ääntä”. ICT muuten ohjasi pitkälti sen mitä länsimedia kertoi Tiibetin levottomuuksista. Lähes kaikki uutiset päättyivät toteamukseen, että tietoja ”ei voitu vahvistaa”.
Tiibetissä nyt tapahtunutta on amerikkalaisten tutkivien journalistien mukaan valmisteltu kauan. Viime kesäkuussa ”Tiibetin ystävät” (Friends of Tibet) piti konferenssin New Delhissä. Konferenssille kerrottiin, että ”olympialaiset voisivat tarjota tiibetiläisille tilaisuuden tulla ulos ja protestoida”. Konferenssi kehotti maailmanlaajuisiin protesteihin, pakolaisten marssiin Intiasta Tiibetiin ja protesteihin Tiibetin sisällä.
Tätä seurasi Intiassa toimivien järjestöjen viime tammikuussa esittämä kehotus ”kansannousuun” Tiibetissä. Tammikuun 4. päivänä perustettiin ”Tiibetin kansan kansannousuliike” tehtävänään keskittyä Pekingin olympialaisiin. Se julisti toimivansa ”vuoden 1959 kansannousun hengessä”. ”Kansannousun” alkamispäivän oli määrä olla 10. maaliskuuta.
Samaan aikaan USA:n Intian-suurlähettiläs David Mulford ja Dalai-lama tapasivat pakolaishallituksen kotikaupungissa Dharamsalassa Intiassa. USA:n apulaisulkoministeri ja uuskonservatiivisen aivoriihen PNACin jäsen Paula Dobriansky teki samanlaisen matkan Dharamsalaan viime marraskuussa.
Jos USA:lla oli sormensa pelissä tässä kaikessa, olympialaiset ovat sille vain tarjolla oleva ”Sarajevon laukaus”. Perimmäinen syy on se, että USA pitää Kiinaa suurena uhkana eduilleen sekä taloudellisesti että sotilaallisesti. Kiinalla on paljon sisäisiä ongelmia, ja Tiibet on edelleen sen heikko kohta. Samaan aikaan Kiinalla on kasvava huoli olympiakisojen turvallisesta läpiviemisestä. Monet Washingtonissa saattoivat nähdä tämän ihanteellisena tilaisuutena sysätä Pekingin hallitus pois tasapainosta.
ERKKI SUSI
Tiedonantaja nro 13 / 28.3.2008