Aluksi haluan korostaa, että EN vastusta ideologisesti veneilyyn liittyvää helppoutta. Monenlaisilla mukavuuksilla ja suurilla tiloilla on varmasti harrastamisen mielekkyyttä syventävä merkitys monille selkien kiertäjille. Ja minäkin säästän vaimoni kanssa kuukausittain pienen summan vaivattomasti asuttavan veneen hankintaa varten, mutta veneen osto tulee ajankohtaiseksi vasta vajaan parin kymmenen vuoden päästä lasten pyristeltyä pois kodin suojista. Sitä emme vielä tiedä, lähdemmekö kiertämään veneellä maailmaa vai pysymmekö kotivesillä. Se riippuu terveydestäkin.
Purjevene meilläkin kuitenkin on, neljä henkeä ja heidän retkilastinsa kantava kevytvene. Purjehdimme 30-60 päivää vuodessa. Viime kesänä purjehduspäiviä kertyi 45 ja purjehdukseen liittyviä telttayöpymisiä 24. Nämä tiedot selviävät retkipäiväkirjastamme, johon kirjaamme retkiemme tapahtumia ja erilaisia tilastoja. Joskus purjehduskuume on ollut niin ankara, että olemme ottaneet palkatonta vapaata, johon meillä on mahdollisuus ennen kaikkea siksi, että olemme pyrkineet pitämään velkataakkamme kohtuullisena ja tekemään hankinnat säästämiseen turvautuen.
Olemme käyneet veneellämme eri puolilla Saimaata, Päijännettä, Inaria, merenrannikkoa ja Norjan vuonoja. Tuttavapariskuntamme päiväpurrella kävimme ilman lapsia myös Laatokalla, jonne tahdomme taatusti uudestaankin. Retkemme olemme pyrkineet suunnittelemaan niin, että niillä on mahdollisuus rauhaan ja luonnonläheiseen telttaelämään. Telttamme on seisomakorkuinen wall tent, vedenpitävä kanvaasiteltta, jossa on mahdollista käyttää kaminaa. Mukana kulkee myös vaellusteltta, laavu ja loue, joiden suojissa on hyvä pidellä sadetta, poltella nuotiota ja nauttia sen lämmöstä paistaen samalla itsepyydettyä kalaa ja kuunnellen rannassa juoksevia aaltoja.
Monille rannikon kaupungeissa eläville ja kaupunkikulttuuriin kasvaneille veneharrastajille meidän tapamme veneillä ja retkeillä ei kaiketi sopisi. On kuitenkin huomattava, että Suomen urbanisoitumisesta huolimatta luonto- ja retkeilyharrastajien määrä lisääntyy vuosi vuodelta. Kansallispuistojen kävijämäärät kasvavat kasvamistaan ja uudet rinkkaselkäiset teltoissa yöpyvät luonnonharrastajat tulevat nimenomaan kaupungeista. Yksinkertaisuus elää uutta nousukautta.
Tahdonkin kannustaa vähävaraisia tai velkaa vältteleviä kokeilemaan retkiveneilyn harrastamista pienemmillä (purje)veneillä. Kaikille moinen ei sovi, mutta toiset se yllättää iloisesti. Ainakin meidän lapsemme ovat saaneet elää hyvin virikkeellisiä, luonnonläheisiä ja riemukkaita kesiä selkiä, saaria, niemiä ja notkoja kiertäen ja tuntureille ja vaaroille nousten, enkä usko, että he olisivat veneeltä yhtään enempää kaivanneetkaan niin kuin emme ole me aikuisetkaan. Lapsille tärkeintä näyttää olevan yhdessä olo ja esimerkiksi suuret kalat tai jännittävät ukkospuuskat, joihin pitää pienellä venellä varautua hyvin huolellisesti ja joita on hauskaa ja lasten mielestä ehkä vähän pelottavaakin kiirehtiä suojaan rantaan ja telttaan.
Listaan tähän muutamia omasta näkökulmastani kevytveneilyä puoltavia seikkoja.
-Veneilyn harrastamiseen ei tarvitse ottaa velkaa, ei ainakaan suurta.
-Vakuutuksia ei tarvitse hankkia tai ne ovat edullisia.
-Veneen huoltoon kuluu aikaa vain vähän.
-Venettä voi kuljettaa helposti trailerilla ja sillä pääsee erämaisiinkin olosuhteisiin, aitoon luonnonrauhaan.
-Luonnonläheisyys ja luonnon voima korostuvat ihan eri tavoin kuin suuremmassa veneessä.
-Veneestä poistuttaessa asuintilat ovat runsaat. On vara valita kahdesta teltasta, louteesta ja laavusta. Myös ruoanlaittomahdollisuudet ovat moninaiset. Mukana on retkiuuni, muutama erilainen keitin ja tietenkin nuotio. Näillä voi tehdä jos jonkinlaisia herkkuja, myös itse paikan päällä hankituista luonnonantimista - marjoista, sienistä ja kalasta.
-Monet saattavat kokea mukavan teltta- ja telttasaunaelämän sittenkin paremmaksi vaihtoehdoksi kuin asumisen pienessä katetussa veneessä, vaikka telttojen pystyttämisessä oma vaivansa onkin.
Mieleenpainuvin retkemme taisi olla syyspuolella räkkäajan ulkopuolella tehty Inarinjärven kierto. Kalaa tuli, nuotiot valaisivat pimeitä iltoja, revontulet huojuivat taivaalla ja mukavia kalliorantoja ja hiekkarannanpätkiä riitti. Teimme retkiä kangasmetsiin ja tuntureille. Lapsilla oli kivaa, puhetta retkestä on riittänyt runsaasti jälkeenpäinkin.
Pariskunnalle riittää pienikin pursi, mutta jos mukana on lapsia, kannattaa satsata vähän isompaan, johon kaikki mahtuvat mukaan monine kamppeineen. Veneretkeilyn hieno puoli eräretkeilyyn verrattuna on juuri se, että mukaan mahtuu mukavuuksia.
Kuvaus saattaa kuulostaa idylliseltä, mutta vaikka liittomme perustyytyväinen onkin, niin kriisimme ja vaikeat hetkemme meilläkin on ollut. Veneilyä ne eivät kuitenkaan ole koskaan häirinneet. Mitä enemmän on aikaa murehtia ja ajatella, sitä hankalammaksi olokin muuttuu. Pienellä veneellä retkeilyssä tekemistä onneksi riittää – ei ole aikaa turhia murehtia ja käyttää energiaa kinasteluun.
Suosittelen tätä lajia ihmisille, jotka iloitsevat luonnonläheisyydestä, erilaisista sääilmiöistä ja monien erilaisten paikkojen näkemisestä. Tähän liittyy vaivannäköä, mutta myös monenlaisia elämyksiä ja mahdollisuuksia.
Purjevene meilläkin kuitenkin on, neljä henkeä ja heidän retkilastinsa kantava kevytvene. Purjehdimme 30-60 päivää vuodessa. Viime kesänä purjehduspäiviä kertyi 45 ja purjehdukseen liittyviä telttayöpymisiä 24. Nämä tiedot selviävät retkipäiväkirjastamme, johon kirjaamme retkiemme tapahtumia ja erilaisia tilastoja. Joskus purjehduskuume on ollut niin ankara, että olemme ottaneet palkatonta vapaata, johon meillä on mahdollisuus ennen kaikkea siksi, että olemme pyrkineet pitämään velkataakkamme kohtuullisena ja tekemään hankinnat säästämiseen turvautuen.
Olemme käyneet veneellämme eri puolilla Saimaata, Päijännettä, Inaria, merenrannikkoa ja Norjan vuonoja. Tuttavapariskuntamme päiväpurrella kävimme ilman lapsia myös Laatokalla, jonne tahdomme taatusti uudestaankin. Retkemme olemme pyrkineet suunnittelemaan niin, että niillä on mahdollisuus rauhaan ja luonnonläheiseen telttaelämään. Telttamme on seisomakorkuinen wall tent, vedenpitävä kanvaasiteltta, jossa on mahdollista käyttää kaminaa. Mukana kulkee myös vaellusteltta, laavu ja loue, joiden suojissa on hyvä pidellä sadetta, poltella nuotiota ja nauttia sen lämmöstä paistaen samalla itsepyydettyä kalaa ja kuunnellen rannassa juoksevia aaltoja.
Monille rannikon kaupungeissa eläville ja kaupunkikulttuuriin kasvaneille veneharrastajille meidän tapamme veneillä ja retkeillä ei kaiketi sopisi. On kuitenkin huomattava, että Suomen urbanisoitumisesta huolimatta luonto- ja retkeilyharrastajien määrä lisääntyy vuosi vuodelta. Kansallispuistojen kävijämäärät kasvavat kasvamistaan ja uudet rinkkaselkäiset teltoissa yöpyvät luonnonharrastajat tulevat nimenomaan kaupungeista. Yksinkertaisuus elää uutta nousukautta.
Tahdonkin kannustaa vähävaraisia tai velkaa vältteleviä kokeilemaan retkiveneilyn harrastamista pienemmillä (purje)veneillä. Kaikille moinen ei sovi, mutta toiset se yllättää iloisesti. Ainakin meidän lapsemme ovat saaneet elää hyvin virikkeellisiä, luonnonläheisiä ja riemukkaita kesiä selkiä, saaria, niemiä ja notkoja kiertäen ja tuntureille ja vaaroille nousten, enkä usko, että he olisivat veneeltä yhtään enempää kaivanneetkaan niin kuin emme ole me aikuisetkaan. Lapsille tärkeintä näyttää olevan yhdessä olo ja esimerkiksi suuret kalat tai jännittävät ukkospuuskat, joihin pitää pienellä venellä varautua hyvin huolellisesti ja joita on hauskaa ja lasten mielestä ehkä vähän pelottavaakin kiirehtiä suojaan rantaan ja telttaan.
Listaan tähän muutamia omasta näkökulmastani kevytveneilyä puoltavia seikkoja.
-Veneilyn harrastamiseen ei tarvitse ottaa velkaa, ei ainakaan suurta.
-Vakuutuksia ei tarvitse hankkia tai ne ovat edullisia.
-Veneen huoltoon kuluu aikaa vain vähän.
-Venettä voi kuljettaa helposti trailerilla ja sillä pääsee erämaisiinkin olosuhteisiin, aitoon luonnonrauhaan.
-Luonnonläheisyys ja luonnon voima korostuvat ihan eri tavoin kuin suuremmassa veneessä.
-Veneestä poistuttaessa asuintilat ovat runsaat. On vara valita kahdesta teltasta, louteesta ja laavusta. Myös ruoanlaittomahdollisuudet ovat moninaiset. Mukana on retkiuuni, muutama erilainen keitin ja tietenkin nuotio. Näillä voi tehdä jos jonkinlaisia herkkuja, myös itse paikan päällä hankituista luonnonantimista - marjoista, sienistä ja kalasta.
-Monet saattavat kokea mukavan teltta- ja telttasaunaelämän sittenkin paremmaksi vaihtoehdoksi kuin asumisen pienessä katetussa veneessä, vaikka telttojen pystyttämisessä oma vaivansa onkin.
Mieleenpainuvin retkemme taisi olla syyspuolella räkkäajan ulkopuolella tehty Inarinjärven kierto. Kalaa tuli, nuotiot valaisivat pimeitä iltoja, revontulet huojuivat taivaalla ja mukavia kalliorantoja ja hiekkarannanpätkiä riitti. Teimme retkiä kangasmetsiin ja tuntureille. Lapsilla oli kivaa, puhetta retkestä on riittänyt runsaasti jälkeenpäinkin.
Pariskunnalle riittää pienikin pursi, mutta jos mukana on lapsia, kannattaa satsata vähän isompaan, johon kaikki mahtuvat mukaan monine kamppeineen. Veneretkeilyn hieno puoli eräretkeilyyn verrattuna on juuri se, että mukaan mahtuu mukavuuksia.
Kuvaus saattaa kuulostaa idylliseltä, mutta vaikka liittomme perustyytyväinen onkin, niin kriisimme ja vaikeat hetkemme meilläkin on ollut. Veneilyä ne eivät kuitenkaan ole koskaan häirinneet. Mitä enemmän on aikaa murehtia ja ajatella, sitä hankalammaksi olokin muuttuu. Pienellä veneellä retkeilyssä tekemistä onneksi riittää – ei ole aikaa turhia murehtia ja käyttää energiaa kinasteluun.
Suosittelen tätä lajia ihmisille, jotka iloitsevat luonnonläheisyydestä, erilaisista sääilmiöistä ja monien erilaisten paikkojen näkemisestä. Tähän liittyy vaivannäköä, mutta myös monenlaisia elämyksiä ja mahdollisuuksia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olipa mukava lukea vaihteeksi positiivista kertomusta veneilystä. Kiitos tästä!
Ainoa seikka, johon voisin esittää eriävän mielipiteeni, on louteen perusmuoto. Ainakin Nykysuomen sanakirjan mukaan se on loude. Loue taas on sama kuin lokki. Mutta nimitykset saattavat vaihdella murrealueittain.
Toivotan Tavalliselle perheelle hyviä purjehduskesiä tästä eteenpäinkin!
"Ainoa seikka, johon voisin esittää eriävän mielipiteeni, on louteen perusmuoto. Ainakin Nykysuomen sanakirjan mukaan se on loude."
Mielenkiintoinen tieto, koska eräkirjallisuus käyttää siitä lähes poikkeuksetta muotoa loue. Niin ikään Google tuntee sen selvästi yleisemmin muodossa loue kuin loude. Erilaisissa lapin sanastoissa saattaa olla mainittu molemmat muodot, mutta loue ensimmäisenä.
Pitääpä minunkin kaivaa jostain esiin sanakirja.
Hienoa lukea tuollaisista kokemuksista.
Me retkeilemme hitaalla keskimoottorilla ympäri Saimaan vesistöä, kokkaamme nuotiolla, ja lisämajoitustilana on teltta.
Emme pääse lähellekkään tuota luonnonläheisyyttä emmekä saa venettämme helposti eri vesistöihin.
Olen samaa mieltä että veneillä voi täysipainotteisesti edullisestikkin. Ei tarvita vessoja tai suihkuja veneessä, niitähän voi käyttää kotonakin. Asenne on tärkein.
Hei
Kiitos hyvästä ja rohkaisevasta viestistä. Positiivista elämänasennetta ja nautinnollista elämää.. Tuli hyvä fiilis... Hyvää ja nautinnolista kesää..
vähän tilastoja minkä kokoisia veneitä tässä maassa myydään. Taitaa olla vähän pienempiä kuin mitä Kipparit ja Vene -lehdet testaavat.
Jos jätetään soutuveneet pois millä yleensä käydään mökin rannasta katiskalla, niin loppuosasta kolme neljäsosaa on alle 20 heppaisia moottorilla varustettuaj veneitä.
Purjeveneiden tilastoista en ota kantaa.
Eiköhän nämäkin veneet osteta veneilyyn ja veneretkeilyyn.
Asun Saimaan rannalla, enkä tiedä ainuttakaan ihmistä, joka käyttäisi avovenettään retkeilyyn. Mökkikeikkoja ja kalastusta niillä harrastetaan, joskus käydään mökiltä päiväsoudulla. Nuoret saattavat joskus käydä kaljoittelemassa yön yli lähisaaressa.
No täällä on yksi pariskunta joka on jo 4 vuotta retkeillyt pulpettiveneellä pks-alueella. Vene on 4300 Yamarin. Helppo homma, mutta vaatii asennetta. Telta mukaan, ja vesille.
Kiitoksia tästä, tuli oikein hyvä mieli tätä lukisessa. Itse pujehdin merellä köliveneellä, mutta viime aikoina on tullut usein mieleen, voisiko veneilyä harrastaa ilman vessaa, painevettä ja lämppäriä. Ja ennen kaikkea ilman viittä tonnia kuttaperkkaa ja lyijyä. Nimenomaan järvillä, joita täällä riittää.
Minkä kokoinen ja merkkinen veneenne on? Itsellä on ollut haaveissa joko Lightning tai Sill 525, mutta niitä on myynnissä aika harvoin.
Loistava avaus! Olen kanssasi 'Tavallinen perhe' täsmälleen samaa mieltä veneilystä ja yleensäkin retkeilystä. Kokemukset ovat samansuuntaiset. Jatkakaa samaan malliin ja muut: ottakaa oppia!
Taloudenpitonnekin kelpaa varmasti esimerkiksi muille.