Tulin vahingossa raskaaksi eräälle hieman itseäni vanhemmalle miehelle ja haluaa että eläisimme perheenä ja kasvattaisimme lapsen yhdessä. Nyt raskausaikana hän kuitenkin kuvittelee voivansa elää vielä omaa elämäänsä ja vain minun pitäisi olla tiiviisti sitoutunut olemaan "hänen".
En uskalla sanoa miehelle vastaan mistään ja en edes tiedä haluanko olla hänen kanssaan vaikka toki haluan isän lapselleni ja se olisi helpointa niin että eläisimme yhdessä.
En tiedä mitä teen koska jos kertoisin haluavani asua vain kahdestaan lapsen kanssa niin siitä tulisi varmasti hirveä riita enkä jaksaisi nyt keskittyä mihinkään ylimääräiseen asiaan.
En uskalla sanoa miehelle vastaan mistään ja en edes tiedä haluanko olla hänen kanssaan vaikka toki haluan isän lapselleni ja se olisi helpointa niin että eläisimme yhdessä.
En tiedä mitä teen koska jos kertoisin haluavani asua vain kahdestaan lapsen kanssa niin siitä tulisi varmasti hirveä riita enkä jaksaisi nyt keskittyä mihinkään ylimääräiseen asiaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kannattanee ottaa mahd pian selkoa miehen todellisesta suhtautumisesta sinuun ja lapseen (pelkäätkö häntä? -miksi?) ja parhaiten se onnistuu kun nostat kissan pöydälle... eli nyt vaan puristat ulos kaiken mitä on mielessä, asia vaikeutuu mitä pidemmälle päästään.
Millälailla mies käyttäytyy mielestäsi "sopimattomasti"? Mitä tarkoittaa "jatkaa omaa elämäänsä"? Molempien tulee tietty alkaa satsata suhteeseen enemmän kun on lapsi tulossa mutta omaakin elämää täytyy olla molemmilla.
Jos mies tosiaan ajattelee suhteesta epätasa-arvoisesti, kannattaa laittaa kova kovaa avstaan heti alkuunsa, ettet itse vain toteuta hammasta purren ja katkerana miehen ideaalia omasta vapaudesta ja kotona odottavasta "pikku äidistä". Siitä ei pidemmän päälle hyödy kumpikaan. Jos tuntuu että mies saattaa olla väkivaltainen tai muulla lailla alistava eikä pysty kunnioittamaan sinua, niin suosittelisin lähtemään suhteesta mahdollisimman pian. Pidä oma pääsi vaikka olet raskaana!
Pelkään miehiä yleensäkkin, oli suuri virhe edes tutustua häneen ja varsinkin jättää ehkäisy pelkän kortsun varaan.
Mies käy normaaliin tapaan joka viikonloppu baarissa ja luultavasti käyttää vieraita naisiakin.
miehen kanssa, joka ei millään lailla näytä sitoutuvan sinuun ja syntyvään lapseenne.
Mitä iloa on nimellisestä isästä, joka häilää pitkin kapakoita ja nusiskelee vieraita naisia (jos hän nyt sitä tekee).
Etsi tukea vanhemmiltasi tai joltain hyvältä, varttuneemmalta naisystävältä, joka pystyy todella auttamaan ja tukemaan sinua. Siihen ei tuo poikamiespäiväään täysillä elävä poikanen pysty.
Mitä oikeus hänellä on "suuttua" tai vahtia sinua, kun itse häilää pitkin kapakoita.
tilanteenne. Mitä kumpikin todella haluaa.
Hakekaa aika perheneuvojalta. Ulkopuolinen taho osaa ohjailla keskustelua ja rohkaista sinuakin ilmaisemaan todelliset toiveesi. Älä mene hänen kanssaan yhteen lapsen takia, jos sitä et halua!
Näyttää että tässä on käymässä klassinen tapaus, niin monet liitot on solmittu sen takia että lapsi on tulossa, se ei ole mikään kestävä perusta, jos vanhempien välinen sidos puuttuu.
Eipä taida miehestä olla isäksi tuolla käytöksellä. Jätä mies heti tai ainakin ota ajatuksesi puheeksi. Sitten mietit mitä teet lapsen suhteen. Ilmeisesti haluat pitää lapsen? Taustoja tietämättä en haluaisi vakavissani suositella mitään ratkaisua, mutta jos olet nuori ja raskaus on vasta alussa niin mieti tarkkaan mitä aiot elämälläsi tehdä. Vai siis onko 5/08 laskettu kk??? Toivottavasti sinulla on sukulaisia ja kavereita "turvaverkkona" jos jäät lapsen kanssa yksin?
Voin sanoa että kaikkia miehiä ei tarvitse pelätä. Tunnistat kyllä hyväluontoisen miehen kun sellaiseen satut törmäämään. Suosittelisin jatkamaan etsimistä :)
Jos mies on "menevää" ja "naisiinmenevää" sorttia, hän ei todennäköisesti opi kovin helposti arvostamaan sinua, jos suurin tunteesi häntä kohtaan on pelko. On tietysti mahdollista että mies tulee järkiinsä, jos ilmoitat ettet aio lapsen synnyttyä sietää nykyisenlaista käytöstä. Kunnioitus pitää ansaita.
Itselläni on toinen lapsi tulossa keväällä ja voin vain olla tyytyväinen omaan mieheeni, joka todella välittää minusta ja lapsista ja haluaa olla läsnä. Suhteemme on sillä lailla tasapainoinen etteivät toisen menot ole ongelma; kummallakin on omaakin elämää mutta se ei vie liikaa aikaa ja jaksamista perheeltä. Kaveripiirissäni olen huomannut että eroja tulee niille pariskunnille, joilla keskinäinen kunnioitus puuttuu.
Voin sanoa, että lapsen synnyttyä energiaa asioiden ratkomiseen on murto-osa siitä mitä nyt. Yritä jäsennellä ajatuksesi (vaikka paperille) ensin itsellesi, ja sitten puhut miehelle rauhallisesti ja päättäväisesti.
Sitten vielä rohkaisua: oma lapsi on aivan ihmeellinen asia olipa mukana sitten mies tai ei. Yksinhuoltajana on todella rankkaa olla, mutta se, että sinulla on joku joka tarvitsee ja "osaa arvostaa" huolenpitoasi ja on läsnä joka hetki, on ainutlaatuista.
Olen tykännyt tulla äidiksi ihan siitä lähtien kun sain tietää että niin käy, laskettu on toukokuussa.
Olen hyvin huono ihmistuntemus asioissa ja pettynyt useasti luulemaan mukavaa miestä oikeasti hyväksi ihmiseksi.
En uskalla erota miehestä koska hän haluaa olla osa lapsen elämää.
Olen välillä aloittanut kirjoittaa kirjeen miehelle mutta en tiedä mitä kirjoittaisin koska jos hän on ilkeä niin hän voisi näyttää sen kavereilleen ja yhdessä pilkata minua ja sitten olisi varmasti vielä vaikeampaa olla hänen kanssaan.
Miksi näin on käynyt juuri minulle? Mietin usein että olisipa hän ollut mies joka ei halua mitään välejä lapseensa.
ei ole mies ensinkään, vaan keskenkasvuinen poikanen! Etten sanoisi nulikka!
Tällaisesta ihmisestäkö etsit turvaa vanhemmuudessasi?
Tule hyvä tyttö järkiisi ja etsi turvasi muualta. Eivätkö vanhempasi tai sisaruksesi voi tukea sinua?
Ota yhteyttä vaikka ensikotien liittoon!
Pärjäät kyllä lapsesi kanssa, mutta älä sotke elämääsi epäkypsää poikasta, josta ei ole sinulle apua.
Tietysti hänellä on oikeus lapsen synnyttyä tavata lasta, mutta onko hänestä edes sitä hoitamaan. Uskaltaako antaa viikonlopuksikaan hurvittelijalle?
Kun vauvan synnyttyä sinulla on kädet täynnä töitä vauvanhoidossa, haluatko vielä viikonloput kuunnella humalaisen öykintää?
Jos hän joka viikonloppu istuu nyt baarissa, tulee hän tekemään sen lapsen synnyttyäkin.
Pysyttele hyvä tyttö erossa!
Kun olen lukenut tässä vastauksianne niin alkoi ahdistaa todella paljon ja tiedän että ainoa keino on ottaa asia puheeksi ja edes yrittää sanoa mielipiteensä asioihin. Tiedänkin jo mitä sanoa! Mutta kuinka voittaisin pelkoni ja uskaltaisin todella siirtyä sanoista tekoihin? Mua pelottaa ihan liikaa.
Suosittelisin ammattiauttajan apua. Kuullostaa vähän siltä. Kysy neuvolasta minne voit mennä keskustelemaan peloistasi. Lapsen syntymä ei ainakaan tilannetta todennäköisesti helpota.
Olet aikuinen nainen (ainakin niin oletan) ja sinusta tulee äiti. Et voi nyhvätä nurkassa ja pelätä ihmisiä. Vahva ihminen ei välitä toisten pilkkaamisista. Et kai halua, että lapsestasikin tulee joskus ihminen, joka pelkää puhua tunteistaan ja luulee, että kaikki nauravat hänelle? Ja jos nauravatkin, entä sitten? Ei muiden mielipiteistä pidä välittää liikaa.
Turha sinun on elää suhteessa, joka on täynnä epävarmuutta. Sellaisessa ei pian arvosta itseään enää yhtään. Toki mies voi olla osa lapsesi elämää, vaikka olisittekin erillänne. Parempi niin kuin elää yhdessä ja katua sitä sitten myöhemmin. Jaksamista sinulle!
Ja mieti lastasi myös. Ei ole lapsellekaan hyväksi elää perheessä jossa vaikka olisikin äiti ja isä molemmat, mutta heidän välinsä olisivat huonot eikä suhde toimi. Lapsi kärsii tästä hyvin paljon ja se tulee vaikuttamaan hänen elämäänsä negatiivisesti. Parempi että lapsella on hyvä ja turvallinen koti missä olla ja kasvaa, ja tavata sitä isiä sitten silloin tällöin.
Lukemastani voin päätellä ettei tulevaa isää isyys kovasti kiinnosta joten tuskin hänestä mitään hyvää isää tulisikaan. Parempi lapselle olla ilman isää kuin huonon isän kanssa.