Nainen on hoivaaja, äiti ja vaimo. Hänellä on tarve hoivata miestään, valmistaa ruokaa ja kokea itse nautintoa hänen nautinnostaan.
Naisella on tarve hoitaa kotia ja toivottaa miehensä tervetulleeksi tuoksuvaan raikkaaseen asumukseen.
Onnellista Naistenpäivää kaikille tasapuolisesti!
Naisella on tarve hoitaa kotia ja toivottaa miehensä tervetulleeksi tuoksuvaan raikkaaseen asumukseen.
Onnellista Naistenpäivää kaikille tasapuolisesti!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä paskaa kirjoitat? Ja miksi?
Naistenpäivää!
HOi naurajat! (Ilmeisesti olette miehiä).Minusta aloittaja kirjoitti just niinkuin asia oli JOSKUS? Silloin ,kun mies toi rahan huusholliin ja nainen hoiti lapset ja kodin.
Tänään(n.s)tasaarvon aikana on toisin.Nainen käy myös hankkimassa rahaa yhteiseen pesään ja varmaa on ,että se huushollin hoito on monestikin" pakkopullaa".Rähjää ja kiukkuaa
vaan ,kun kukaan muu ei tee mitään,hän yksin.
NAINEN ON ONNELLINEN,jos joku edes korjaisi omat kamansa pois tieltä ,kun hoitaa kotia.
on onnellinen myös prinsessana ja palvottuna.
Kuka määrää, että miestä täytyy palvoa sen enempää kuin naistakaan. Tilanteen mukaan vuorotellen.
Ei miehet tykkää mielipiteettömästä alistuvasta hoivaajasta.
Ranskalainen feministi ja pornotähti kehottaa naisia esiintymään pornossa. (uusisuomi.fi)
Sopivatko kaikki naiset pornotähdiksi? Näkönsä ja tapojensa puolesta.
Mitä kuuskymppiset naiset tästä tuumaavat? Varsinkin feminismiin kallellaan olevat. Aiotteko elää miehen himojen kautta naisia himoiten?
;-) Onko naisella onnea mistään omasta takaa?
Kirjoittaja on varmaan mies, koska lista on noin yksipuolinen. Vierastan myös näitä erityisiä naistenpäiviä, mieluummin jokainen päivä on naisten ja miesten päivä. On se vaan ihme, miten vieläkin kuvitellaan, että ihminen on luonnostaan toisen vuoksi uhrautuva eli että me muka asetamme jatkuvasti toisen tarpeet itsemme edelle. Kukkua se on. Jos joskus tapaisin aloittajan kuvaaman naisen, minussa heräisi luultavasti himo läpsäistä luudalla kyseistä teeskentelijää.
pitäisi asua yksin ennen kuin muuttaa yhteen jonkun kanssa. Näin oppisi huolehtimaan arkiaskareista ja näkisi, miten paljon aikaa ja energiaa niiden tekemiseen menee. Avioliitossani minä tein enemmän kotitöitä, mutta kyllä miehenikin selviytyi ruoanlaitosta ja siivouksesta- omalla tavallaan. Nykyinen miesystäväni ei esim. anna minun siivota luonaan, yleensä hän on tehnyt ruoan, kun menen käymään. Kahvit tarjoaa aina. Tuntuu mukavalta.
Elettyäni yksin poikamieselämää muutaman vuoden alkoi laiskuus, normaalien viettien lisäksi, ajamaan ajattelua akoittumisen suuntaan.
60-luvulla kun juoksin haaroista halkinaisten perässä ja usein vielä turhaankin niin ryhdyin miettimään vakiintumista.
Pakon edessä olin oppinut huolehtimaan arkisista tarpeistani.
Rahan niukkuuden vuoksi opettelin ruuan valmistuksen.
Tekstiilihuolto oli äärimmäisen turhauttavaa.
Siivouksen kannalta olivat poikamieskämpät onneksi pieniä.
Jääkaapin täyttöasteen vahtiminen kiusallista.
Jne.
Avioiduttuani oli helpotus kun kumppani osallistui osaan näistä askareista.
Tekstiilipuolen olen jättänyt täysin hänen huolekseen.
Minä vastaavasti huolehdin muonituksesta alusta loppuun = tiskikoneen luukulle saakka.
Siivouksessa minä nostelen ja kannan.
Jostain syystä, sukupuoleen katsomatta, teetätimme lasten kotona ollessa heillä suunnilleen kaikki työt.
Tietenkin perusaskareet ml. pihatyöt läpi vuoden.
Vaimo opetti penskoille 10 vaiheessa pesukoneen käytön ja kakrut hoitivat omat pyykkinsä.
Samoin leipominen. Jos tenavat halusivat pullaa tai kakkua (emme pitäneet niitä kotona) niin he saivat itse leipoa.
Poika oli parempi leipuri.
Muutettuaan pois kotoa olivat hyvillään "valmennuksesta".
Kotona ollessaan yrittivät välillä purnata mutta emme ryhtyneet neuvottelemaan.
Yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset työt.