Oletko koskaan kokenut niin suurta mielenliikutusta jonkin (kuva)taideteoksen nähtyäsi ja koettuasi että on itku tullut? Jos näin on tapahtunut niin kerro lisää.
Itse olen kokenut sen kolme kertaa: Rembrandt, Malyavin ja Beuys. Eka oli odotettavissa, mutta kaksi seuraavaa löi niin kovaa ja yllättäen että meinas jalat mennä alta.
Itse olen kokenut sen kolme kertaa: Rembrandt, Malyavin ja Beuys. Eka oli odotettavissa, mutta kaksi seuraavaa löi niin kovaa ja yllättäen että meinas jalat mennä alta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mikä Helene Schjerbeckin kolhon näköisissä omakuvissa maksaa ja ihastuttaa ihmisiä, mutta kun sitten jossain näyttelyssä näin sellaisen livenä, niin koin jonkinlaisen valaistuksen hetken, jota en ikinä unohda. Minut piti suurinpiirtein raahata ulos museosta ja muista silloin näkemistäni tauluista en tietenkään edes muista mitään.
Sen jälkeen olen pidättäytynyt kritisoimasta taidetta, ennenkuin olen nähnyt se "oikeasti".
Valitettavasti minulla on harvoin tilaisuutta käydä museoissa ja näyttelyissä. Odotan kovasti joskus näkeväni esim. R.Wardin töitä, koska kirjojen kuvissa ne eivät kertakaikkiaan aukea minulle yrityksestäni huolimatta.
säväytttävät yhtälailla. Nähtävästi se vain on niin että toisilla on kyky katsoa teoksia myös valokuvina. Kyllä varman ja osaavan jäljen näkee välittömästi kun siihen saa katsekontaktin, oli se valokuva tai muu, jo väritkinhän sen tekee.
Wardin töissä juuri nuo värit vakuuttaa ja puhuttelee sellaista joka on avoin niille jopa valokuvissakin.
Kun ilman ennakkoasenteita silmäilee taidetta valokuvissa niin taatusti erottuu "jyvät akanoista". On tyhjäänpäiväistä edes yrittää väittää muuta.
Suosittelen tekemään ns. näyttelykierroksen vaikka kerran kuukaudessa. Jos asut suuremmassa kaupungissa kannattaa kierrokseen varata parikin lauantaita niin ennätät käydä välillä syömässäkin.
Muista, että taiteilijan kuuluisuus ei aina ole laadun tae. Nimettömätkin taiteilijat ovat usein mestareita. Valitettavasti täysin nimettömillä taiteilijoilla vain ei useinkaan ole jalansijaa gallerioihin, heidän vaikuttavat työnsä lojuvat turhan usein varastoissa ihmisten katseilta piilossa.
Kyllähän varman ja osaavan jäljen näkee valokuvistakin, mutta se viimeinen pysähdyttävä ja kyyneleihin asti koskettava vaikutus syntynee vasta kun näkee teoksen livenä. Mulle kävi niin Beuysin kohdalla. Rembrandtin kohdalla taisi asiaan vaikuttaa jo pelkkä kunnioitus ja ilo siitä että vihdoin näen hänen maalauksiaan muuallakin kuin kirjoissa, joissa ei koskaan painoteknisistä syistä johtuen näe kaikkea.
Paras tae on osaaminen joka monelle tulee koulutuksen tai oman innostuksen kautta.
"Valitettavasti täysin nimettömillä taiteilijoilla vain ei useinkaan ole jalansijaa gallerioihin,"
Tässäkin pitää muistaa että vuori ei tule Muhammedin luo. Vaatii viitseliäisyyttä taiteilijalta edes yrittää päästä noihin gallerioihin näyttelyitään pitämään.
Usenmiten kyllä nuo galleriat jyryttävät "jyvät akanoista" ketkä heidän mielestään ovat kelvollisia pitämään heillä näyttelyitä ja siihen heillä on täysi oikeus. Yleensä se onkin monelle taiteilijalle katkera paikka kun hänen työnsä ei olekkaan niin hyviä kun hän on luullut Galleristit kyllä näkevät mikä taide on näyttelyn arvoista. Tuohan ne galleriasta myydyt teokse prosentuaalisesti rahaakin heille aika mukavasti.
Totuuden nimessä en minäkään kauppiaana ottaisi hyllyilleni lojumaan tavaraa mistä tiedän että ne eivät käy kaupaksi.
Juuri sellaiset kelpaamattomat teokset juuri tuppaavatkin "lojumaan" siellä taiteilijoitten varastoissa.
Kannattaa vain antaa Galleristin arvioida niitä tekeleitään.
Harvemmin nimettömissä taiteilijoissa sentään niitä mestareita on muiden kuin taiteilijan omasta mielestä.
Aika usein on täälläkin nähty omasta mielestään jopa suomen parhaimmistoon kuuluva maalari. Eipä kuitenkaan ole esim. hänen taulujaan näkynyt täällä Helsingin gallerioissa, sen verran minulla on ollut tilaisuus täällä niitä kierrellä.
Kyllähän valokuvista näkee paljonkin, mutta vasta livenä teoksen kokee. Tämä pätee niin vanhaan kuin uuteenkin taiteeseen. Esimerkiksi Meilahdessa olevat Tretjakovin gallerian maisemataulut ovat kuvissa aivan luokattomat alkuperäisiin verrattuna. Sama nykytaiteessa, esimerkiksi Anish Kapoorin teoksista saa pelkän valokuvan perusteella melko valjun kuvan. Teokset täytyy kokea!
Oma lukunsa ovat tietysti teokset joiden vaikuttava elementti perustuu esim. tuoksuun, kosketukseen, liikkeeseen, jne.
Kapoor tuli mullekin mieleen ja sen lisäksi Mark Rothko. Väri vaikuttaa aina ihmisiin varsinkin suurina pintoina eikä pienet printit anna samaa vaikutusta.
Mitenköhän Kapoor onnistui pigmentöimään lohkareensa?
Jos yksi galleristi hylkää niin eikun seuraavalle töitä esittelemään. Galleristeillakin on omat mieltymyksensä.