Asuntolehdessä oli houkutteleva ilmoitus senioriasunnoista (vuokrasellaisesta). Minuun vetosi mahdollisuus saada erilaisia palveluja ja tietenkin "iskemätön" vanhuudenkoti. Nyt asun korjauksen tarpeessa olevassa omakotitalossa. Talo pitäisi myydä ja jakaa enimmät rahat lapsille vaikka ennakkoperintönä. Kertokaa kokemuksianne ko. asumismuodosta ja viihtymisestänne siellä.
Onko täällä senioritalossa asuvia?
Uusi asunto?
251697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Hyvinkin erihintaisia, riippuen asuinpaikkakunnastasi.
Jotenkin tunnen kolmen eripaikkakunnan asunnoista ja kallein on tietenkin Espoo.
Itse asun vanhustentalossa, jossa minulla on yksiö. Vuokra 244,- €/kk sähkö, joka minulla on vuodessa noin 200,-€.
Palveluja on saatavana ruokailuun yhteisruokalaan tai kotiin kuljetukseen. Itse en käytä kumpaakaan, mutta joskus haen kotiini ruokaa näissä rasioissa.
Yhteistoimintaa on lauluhetkistä bingoon, kun vain viitsii mennä.
Anoppini asui myös tällaista samantyyppistä, jossa oli sairaanhoito turvattu pikaisesti hätätapauksissa, kuten täälläkin, jos vain pystyy itse soittamaan.
Espoossahan on useitakin korkeatasoisia vanhuksille tarkoitettuja hoitokoteja, jotka eivät olisi sinulle rahakysymys, koska eikö lapsesikin ole opetettu tulemaan toimeen omillaan, ettet itse tarvitse pähkäillä omasta viihtyvyydestäsi?
Omalla kohdallanikin on kysymys siitä, jätämmekkö lapsillemme kohtalaisen omaisuuden, vai nautimmeko itse , jos ei nyt huoletonta vanhuutta, mutta kuitenkin siedettävän mahdollisten hoito operaatioiden saamiseksi.
Olisihan se parempi, että silloin kun vaippoissa maataan viimmeisiä päiviä, niin olisi kuitenkin oma hoitaja, joka huolehtisi kunniallisen poislähdön.
Vaikka lapset nyt vannovat huolehtivansa meidät vanhoina, niin kuinka olisikaan irtautua työelämästä? Ei siellä vanhempien vaippoja vaihdeta, kun omat työt edellyttävät omaa toimeentuloa.
Ja, mikä olisikaan ihaninta, kun omilla rahoilla olisi hoidettu inhimillinen kohtelu ennen kuolemaa. Ainakin silloin, kun tietää varansa riittävän niihin, mikäli ei lahjoittele niitä ennenaikaisesti perillisille, uskoen, että hehän ovat siinnä vaipanvaihdossa.
asumisen kun muutat seniori tms taloon.
Siivous, ruoka, pyykki,lääkkeet,sairaanhoitaja...kaikki mahdollinen niissä on, mutta se maksaa.
Ota täyspalvelu, teet vain sen, mikä huvittaa...elokuvat, teatteri,konsertit,saunat,kylpylät...elä ja nauti! Oothan koko ikäs "kituuttanut"!
Tietysti näihin senioritaloihin on myös joitakin pääsyehtoja, onko?
rahat kannattaa antaa ennen. miksi maksaa vroja. ei rikkaatkaan maksa. ja minä luulen että niistä on verot taidettu maksaa verisesti, kädet känsillä. viisas pitää perheen ksasa ja toimii tasapuolisesti. itselle täytyy mtös jättää. ja sopia lasten kanssa mieten toimitaan missäkin tilanteessa esim. sairauden tulle.
Mitäs jos etsisit itsellesi sopivan paikan ensin ja kysyisit sieltä suoraan hintoja ym. On mahdotonta luetella tällä palstalla koko Suomen palvelu-/vanhusten-/senioitaloja.
"elä hyvä ihminen rahojasi pois jakele!"
Me olemme antaneet jo aivan kaiken pois,
aloitimme ja vaippaiässä ja viimeiset saimme annettua jo ennen kuin 18-22 vuotiaina avioituivat.
Ajattelimme että taloudellinen turvallisuus on parasta avioliiton säilymisen kannalta ja kaikilla on jo yli 30v liitot kestäneet.
nyt asumme palvelukodin lähellä, aivan vuokralla
kaksiossa, saadaan tukia yli 800 € kk, kun eläkkeemme on pieni.
Omaa autoa tietysti ei ole, mutta on tuossa pari lasta alle 2 km päässä joiden autoihin on avaimet.
Kuvailit nasevasti tulevaa, mutta olen vielä virkeä ja terve 62-v eläkeläinen. Eläkkeeni riittänee normaaliin elämiseen hiukan hintavassakin vuokra-asunnossa. Ja jos talon myynnistä jättäisin itselleni vararahaston, niin loput rahat kyllä antaisin lapsilleni.
omaisuudesta, jota olemme elämänmatkalla hankkineet. Isoja summia ei kannatakaan annella, että ei joudu niin kovaan verottajan kurimukseen.
Olisit varmasti sopiva yhteisölliseen asumiseen, kun olet vielä melko nuori. Itsekään en tunne olevani vanha, vaikka ikää on enemmän. Autolla sujauttelen tullen ,mennen, vaan silti huolestuttaa loppuelämäni asuminen.
Mistä löytyisi vanhempi aviopari, joka osaa organisoida yhteisöasumista??? Niin, tai ainakin MIES, joka ottaisi johdon käsiinsä.
Pantaisiin varat yhteen ja otettaisiin esimerkkiä vaikkapa tanskalaisilta, jotka ovat tässä vanhusten asumismuodossa aika pitkälle menneitä.
Tämän "meidän talomme" pitäisi olla kaikille avoin, ei vain julkkisten ja muitten tosi varakkaiden ihmisten kodiksi suunniteltu.
Mielipiteitä? Keskustellaan ainakin!
omakotitalossa on paljon hoitamista. Ei meillä ole velvollisuutta jättää perintöjä lapsillemme. Eriasia on tietysti, jos talo on kuolinpesän omistuksessa.
Minulla ei ole kokemusta palvelutalossa asumisesta, mutta hiljattain luin lehdestä, että Helsingissä on talo, jossa on noin 70 asuntoa. Asukkaat valmistavat ruoan yhdessä isossa keittiössä vuorollaan. Malli on saatu Ruotsista. Onnistuukohan ilman kommelluksia, hieno ajatus ainakin.
Tulevaisuudessa iäkkäämmille ihmisille pitäisi olla erilaisia asumismuotoja tarjolla. Olen itsekin ajatellut, että palvelutalo olisi hyvä mahdollisuus, kun ei itse enää jaksa touhuta niin paljon. Moniin on vain pitkät jonot, ei oteta enää uusia. Hinnat myös vaihtelevat, tiedän yhden, jossa esim. turvapuhelin maksaa lähes 150 euroa kuukaudessa, mikä on melko paljon.
Senioritaloon pääsee jo 55v. asumaan.
Ja jos siinä on palveluja, kukin ostaa lompsansa mukaan, tai ei ollenkaan. Kämpän voi ostaa omaksi tai sitten vuokrata.
Ainoat kriteerit on tuo ikä ja raha.
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=173173&lan=fi
Ko. yksiö 35 m2
Asumis ja ateriapalvelut 524 €/kk
Vuokra 373 €/kk sähkö
asian käsitin. Entisellä työnantajallani on eri paikoissa senioritaloja. Ainakin Helsingissä jonoon ei toistaiseksi oteta. Ihan vakavasti olen miettinyt pitäisikö jo pyrkiä jonoon, jos 10 vuoden päästä tarvitsee.
Senioritaloissa asuminen on todella arvokasta. 48 neliön vuokra pelkkä 700€/kk. Lopuilla eläke euroilla kituuttele sitten muiden menojen kanssa.
Tyrkyllä on monenmoista eläkeväelle, tarkoitus nyhtää eurot pois, joten olkaa tarkkoina kun porkkana miettiessä asumisvaihtoehtoja.
noin kallis asuminen! Tuohan on ryöstämistä ja niihin maksuihin kykenevät ainoastaan tosi hyväpalkkaiset eläkeläiset. En nykyisestäkään, yli 100 neliön huoneistostani maksa kuin 310 e ja viihtyvyys on hyvä. Silti kaipaan yhteisöllistä asumista. Kun jaksaa ja haluaa olla tarpeellinen, sitä toivoo, että joku muukin ikä-ihminen olisi asiasta innostunut, myönteisesti nimittäin!
Olemme niin turtuneet hyvään tai huonoon oloomme, että emme muista, miten rohkeita olimme nuorina! Pitäisikö meidät viedä kädestä pitäen katsomaan, kuinka muualla maailmaa eletään? Hienointa tietysti olisi asustaa lasten perheessä ja kaita tulevaa sukupolvea. Kaikki eivät tähän kykene, ottamaan luokseen vanhempaa ihmistä, äitiä tai isää. Meillä sekin onnistui, sillä mieheni oli upea ihminen. Hänen kuoltuaan tuntuu siltä, kuin vanhuutta ei enää arvostettaisi, niin, tai sain liian hyvän kuvan ihmisistä, joilla on halua ja kykyä toimia. Innostuin tästä yhteisöllisyydestä jo nuorena, ollessani sisäoppilaitoksessa oppilaana ja työssäkin.
Olenkohan finksahtanut, kun luulen tänäkin päivänä kaiken sujuvan menneitten sukupolvien tavoin?
senioriasumisella. Eikö totta, että sellaiseen yhteisöön, jossa olisi kaikenikäisiä 55 v. ylöspäin, kaikenkuntoisia, eri tavalla vielä muita auttamaan kykkeneviä, ruokailut yhteisiä tai ainkin kotiruokana tehtyjä,jne. Tällaiseen itsekin olen jo pitkään haaveillut.
Eihän tällaisen senioriasumisen kustannukset voi nousta pilviä hipoviksi, jos saataisiin ensin tälle "yritykselle" joku taitava johtoihminen.
Olemme monet koulutettuja, kuka mihinkin, joten ihan selviö olisi, että tätäkin yhteisöasumista kannattaisi yrittää.
Vaan, onko meissä hankalia ihmisiä, jotka toivovat vain omaa parastaan ja heittäydymme lapsiksi
laakereilla lepäilemään.
Kuka rohkea olisi aloitteentekijä?
Niin, pian tulevat suuret ikäluokat ja kaikkea hoitomuotoa tullaan tarvitsemaan. Eikö olisi hienoa, jos selviäisimme omin voimin tuohon yhteisöasumiseen? Palvelutalojen "ihanuudesta" olen eri mieltä, vaikka kokemusta ei todellakaan ole.
Kukahan tuolla hallituksessa ottaisi tätä asiaa ajaakseen, Liisa Hyssäläkö! Tai Jan Vapaavuori, asuntoministerinä?
Pitäisikö saada kansllisadressi, johon kerättäisiin nimiä lähinnä siihen, olisiko joku edullinen talokokonaisuus, jonka hinnan voisimme itse maksaa, mutta johon saisimme saneeraushomman valtion varoista? Sitten elettäisiin omillamme?
No, tämä on utopiaa, vaan jotain tässä on pian tehtävä. Minullakin on aiva liian isot tilat yksineloon. Tosin olen miettinyt asuttaa opiskelijoita, vaan vähän hirvittää minkälaisen vuokralaisen voisi saada.
Tuliko kenellekään ahaa-elämystä?
kokonaista seniorikylää www.seniorpolis.fi
käypä katsomassa osoitteessa www.seniorpolis.fi
Kotisivut tulevat vasta huhtikuun lopussa, jos oikein ymmärsin. Näitä kyliä luullakseni rakennetaan suurten ikäluokkien ihmisille, ei meille, nyt 70 vuotiaille. Mukavaa kuitenkin on katsoa, miten asiat etenevät.
Minulle riittäisi kodikas koulurakennus tai vanha rautatien vieressä oleva asemarakennuskin, joka saneerattaisiin hyvään kuntoon. Pantaisiin yhteisiä rahoja likoon ja luultavasti valtiokin tulisi jotenkin avuksi. Omatoimisuus kiehtoo, ei valmis, hieno, mutta kallis asunto. Eikös vanhoja pappiloitakin ole kauniine puistoineen olemassa, sinne vain asumaan ja olemaan "museoesineinä".
Nuoret parit ovat rohkeita hankkimaan vanhaa, kunnostamaan kalliisti tai halvalla oman asuntonsa. Mihin meidän taitomme ovat jääneet, unholaanko? Rohkeuttakaan ei pitäisi puuttua. Insinöörejä ja arkkitehtejä on ollut aina ja meitä ruokapuolen hoitajia, jotka osaisimme vaatia yhteisen ison keittiön, jossa vuorollamme tekisimme sopan koko joukkueelle. Siis - enemmän pioneerihenkeä, yhteistä yrittämistä, ei valmista kuin lasten leikkikalut.
kun joku alkoi puhua vanhainkodeista ja palvelutaloista, hyviä nekin, mutta nyt omillaan asusteleva, niin luulen, tarkoitti varmaan yhteisöllisempää asumista, kuten sinäkin tarkoitat.
Miten on, onko rohkeita miehiä ja uskaliaita naisia, joille vielä kajahtaa kummallinen olotila ihan omasta, mutta kuitenkin monien yhteisestä asumuksesta, eli toiminnan ja yhdessäolon luomisesta? Tällaisen suurperheen haluaisin minäkin vielä kokea. Innostukaa ihmiset!
perillisilleni ja lähdin pois kodistani. Mielestäni tein oikein, sillä nuorten on tulevaisuus, meillä muistot. Kun täällä joku sanoo "älä ihmeessä anna omaasi lapsille" tjs. ihmettelen, miksi et antaisi.
Joku nauttii siitä, kun kaikki on minun, joku pitää jakamisesta ja kun vielä näkee, miten lasten elämä muokkautuu parempaan suuntaan, jakaminen on sitäkin riemullisempaa. Ei tarvitse riidellä, kun aika jättää minusta.
Silti olen ja elän omillani. Aluksi oli vaikeaa, kun kaikki tuntui niin pieneltä ja vaatimattomalta. Todellisuudessa kaikki on suurempaa ja ylellistä verrattuna lapsuuteni kotiin, jossa vesi ja puut kannettiin sisälle. Mitä siis valittamaan tämän nykykotini pienuudesta! Sinuna hankkisin oman yksiön tai kaksion esim. rivitalosta. Katsele netistä paikkakuntia, joissa on halvempi asumismuoto. Pääkaupunkiseudulla kaikki on suhteettoman kallista. Hesasta saisin yksiön tällä hintatasolla, jolla hankin täältä 3h, keittiön ja saunan. En lähtisi asustamaan vuokralle senioriasuntoon, oma on oma, kun sen kerran työllään on hankkinut.
Materiaalisuus näyttää olevan monille tärkeintä
elämässä.
Rahan jakaminen on riemullista, minä annoin jne.
Jokainen päivä on ainutkertainen, yrittäkää tehdä siitä paras mahdollinen.
Päästäkää ihmiset luoksenne, älkääkä piiloutuko luukkuihinne, niin opitte tuntemaan ystävyyden
ja lähimmäisenrakkauden.
Eikö nyt olisi aika keksiä jotain muuta kuin
aineellisen pohdiskelua ennen iltasoittoa.
on varmaan A ja O, olet sitten lapsi tai vanhus.
Kirjoitit hieman irrallisesti, pelkkiä toivotuksia ja toteamuksia.
Minulle on tärkeintä, että lapseni voivat hyvin, että itse saan minulle kuuluvan turvallisuuden, että voin olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Onnellisuuteen pitää saada kuulua muutakin kuin "tartu käteeni" toivotus, kukaan vain ei tunnu olevan kiinnostunut yhteisöelämästä, valitettavasti.
Moni elää pienellä eläkkeellään ja maksaa suurta veroa, suurempaa kuin työssäkäyvät. Olisi tyhmää suhtautua pelkkiin toivotuksiin, meidän on TEHTÄVÄ myös se, mihin PYSTYMME.
teki paljon työtä palvelutalon saamiseksi Espooseen. Se onnistui ja hän asuu itsekin talossa. Suurin osa eläkkeestä menee asumiskustannuksiin, mutta hän on tyytyväinen. En kyllä itse jaksaisi noin suurta työpanosta antaa tälle asialle. Omassa elämässä on vielä niin paljon kaikenlaista. Jonkinlainen yhteisö pitää olla taustatukena. Kannatan lämpimästi erilaisia asumismuotoja meille iäkkäämmille. Liian passivoivia eivät saisi olla, siksi tuo ruoan valmistaminen yhteisölle on mielenkiintoinen ajatus.