Mulla on ollut jo muutamia vuosia ilmeisesti jotain masennusta, ahdistusta, jännittämistä ja muuta. Sain vihdoinkin aikaseks mennä psykologille mut siellä en pystynytkään oikeen puhuun asioistani kunnolla, sai käsityksen et oon siel pelkästään jännityksen takia eikä varmaan ottanu mua kovin vakavasti. Tuli vaan olo et haluun äkkii pois siit tilanteest. Oon menossa n.kuukauden päästä uudestaan samaan paikkaan, ja päätin et sillon mun on pakko pystyy kertomaan paremmin. Tuntuu vaan ettei se varmaan ottais mua vakavasti, tuntuu et se on mun viimenen toivo, ei vaan jaksa mitään enää...
vaikeeta puhuu
psykologille
2300
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjoita sille.
Kirjoita ne asiat mitä haluat sanoa ja mistä haluat puhua, etukäteen paperille, sellaisella tyylillä kuin tuntuu hyvältä, kirjeen muotoon? Päiväkirja tyyppisesti? Ranskalaisin viivoin?
Ota paperi sitten mukaan, käytä sitä apuna ja ellet pysty itse lukemaan ääneen, anna se psykologille, ainakin sen lukaisemalla voi siitä alkuun pääsemiseksi esittään oikeanlaisia kysymyksiä jotka koskevat juuri sinua ja sinun asioitasi.
Ei varmaan mikään kauhean harvinainen tapa, ja henk.koht. TODELLA hyväksi keinoksi koettu, ilman sitä varmaan istuisin itsekin tuppisuuna ja ihmettelisin eilistä päivää.
Kuten aiempikin kirjoittaja, minäkin suosittelen asioiden kirjoittamista paperille, jonka sitten antaa psykologin luettavaksi. Joko avainsanoina tai sitten tyhjentävämmin kerrottuna. Jos puhuminen asiasta on vaikeaa, on helpompi vastata psykologin kysymyksiin kun ei tarvitse selittää asiaa alusta lähtien. Lisäksi voit halutessasi pyytää paperin takaisin itsellesi, jos et halua jättää sitä psykologille.
Itse olin aikoinaan terapian alkuvaiheessa melko "kipsissä", mutta sen jatkuessa opin avoimemmin ja rohkeammin puhumaan asioista. Jostain olen myös kuullut, että terapia on sitä tehokkaampaa mitä kipeämpää se tekee. Tsemppiä!