Eikö Jumala kuule meitä ihmisiä

rukoilemalla. Lue vielä lisää Raamattua ja Jeesuksen omia opetuksia.

Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

Jos Jeesukselle on annettu kaikki valta Taivaassa ja maan päällä, mitään tai ketään muuta ei ole, joka sinua voi auttaa, kun Jeesus.

Se on Höpötystä, että Isä, poika ja Pyhä Hekin on samaa. Näin sanoo vain juku lahko.

Raamatun ensimäillä lehdillä jo sanotaan, 1 Alussa Jumala loi taivaan ja
1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
2 Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan HENKI liikkui vetten yllä.
2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan HENKI liikkui vetten päällä.
2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan HENKI liikkui vetten päällä.
3 Jumala sanoi: "Tulkoon VALO!" Ja valo tuli
3 Ja Jumala sanoi: tulkoon VALKEUS ja valkeus tuli.
3 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon VALKEUS". Ja valkeus tuli.

Tässä on kaikki kolme käännöstä.

1. Jumala, 1 persoona.
2. Pyhä Henki ( Henki ) 2 persoona.
3. Valkeus ( Jeesus, jota eivät omat osanneet ottaa vastaan ) Jumalahan loi Auringon ja tähdet vasta 4 pv, siihen vasta loisti Jeesuksen valo.

Tämän vahvistaa myös Joh. 1, 1> A Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. 1 Alussa oli sana, ja se Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se Sana.
1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
2 Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
2 Tämä oli alussa Jumalan tykönä.
2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.
3 Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä
3 Kaikki ovat sen kautta tehdyt, ja ilman sitä ei ole mitään tehty, joka tehty on.
3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.
4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus,
4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
11 Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Elikkä.

1. Alussa oli Sana ( logos, Jeesus ) ja oli Jumalan tykönä.
3 Kaikki syntyi Jeesuksen voimalla ja kautta.
4. Hänessä oli se valo ja valkeus.
11. Niin, onko meistä kaikki ottaneet Jeesuksen vastaan, ota sinäkin.

Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt KUIN ME: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!"
22 Ja Herra Jumala sanoi: katso, Adam on ollut niin kuin YKSI MEISTÄ, tietäen hyvän ja pahan; mutta nyt ettei hän ojentaisi kättänsä, ja ottaisi myös elämän puusta, söisi ja eläisi ijankaikkisesti:
22 Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut SELLISEKSI, KUN JOKU MEISTÄ ( 3.sta ) , niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!

Olisiko Jumala sanonut, että yksi meistä, jos heitä ei olisi ollut kolmea, jos kaksi, Hän olisi sanonut me, ja yksin Hän , niin minä, mutta heitä oli kolme, eri Jumalallista persoonaa.
Näin se on yksinkertaista.

Kempelainen kirjoitti:

Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

Jos Jeesukselle on annettu kaikki valta Taivaassa ja maan päällä, mitään tai ketään muuta ei ole, joka sinua voi auttaa, kun Jeesus.

Se on Höpötystä, että Isä, poika ja Pyhä Hekin on samaa. Näin sanoo vain juku lahko.

Raamatun ensimäillä lehdillä jo sanotaan, 1 Alussa Jumala loi taivaan ja
1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
2 Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan HENKI liikkui vetten yllä.
2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan HENKI liikkui vetten päällä.
2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan HENKI liikkui vetten päällä.
3 Jumala sanoi: "Tulkoon VALO!" Ja valo tuli
3 Ja Jumala sanoi: tulkoon VALKEUS ja valkeus tuli.
3 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon VALKEUS". Ja valkeus tuli.

Tässä on kaikki kolme käännöstä.

1. Jumala, 1 persoona.
2. Pyhä Henki ( Henki ) 2 persoona.
3. Valkeus ( Jeesus, jota eivät omat osanneet ottaa vastaan ) Jumalahan loi Auringon ja tähdet vasta 4 pv, siihen vasta loisti Jeesuksen valo.

Tämän vahvistaa myös Joh. 1, 1> A Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. 1 Alussa oli sana, ja se Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se Sana.
1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
2 Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
2 Tämä oli alussa Jumalan tykönä.
2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.
3 Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä
3 Kaikki ovat sen kautta tehdyt, ja ilman sitä ei ole mitään tehty, joka tehty on.
3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.
4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus,
4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
11 Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Elikkä.

1. Alussa oli Sana ( logos, Jeesus ) ja oli Jumalan tykönä.
3 Kaikki syntyi Jeesuksen voimalla ja kautta.
4. Hänessä oli se valo ja valkeus.
11. Niin, onko meistä kaikki ottaneet Jeesuksen vastaan, ota sinäkin.

Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt KUIN ME: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!"
22 Ja Herra Jumala sanoi: katso, Adam on ollut niin kuin YKSI MEISTÄ, tietäen hyvän ja pahan; mutta nyt ettei hän ojentaisi kättänsä, ja ottaisi myös elämän puusta, söisi ja eläisi ijankaikkisesti:
22 Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut SELLISEKSI, KUN JOKU MEISTÄ ( 3.sta ) , niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!

Olisiko Jumala sanonut, että yksi meistä, jos heitä ei olisi ollut kolmea, jos kaksi, Hän olisi sanonut me, ja yksin Hän , niin minä, mutta heitä oli kolme, eri Jumalallista persoonaa.
Näin se on yksinkertaista.

Nyt on jo asiat sekaisin. Helluntailaisetkin yhtyvät luterilaisen kirkon tunnustuksiin, joten nyt Kempelainen tsup, tsup, lukemaan ja oppimaan.

Isä, Poika ja Pyhä Henki kirjoitti:

Nyt on jo asiat sekaisin. Helluntailaisetkin yhtyvät luterilaisen kirkon tunnustuksiin, joten nyt Kempelainen tsup, tsup, lukemaan ja oppimaan.

amen.

Kempelainen kirjoitti:

amen.

"Lue
Kirjoittanut: tuolta 9.3.2008 klo 09.08


kuuleeko Jumala lastensa rukoukset?

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000 000000003&conference=4500000000000490&posting=220000000 33462138 "

Kempelainen kirjoitti:

Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

Jos Jeesukselle on annettu kaikki valta Taivaassa ja maan päällä, mitään tai ketään muuta ei ole, joka sinua voi auttaa, kun Jeesus.

Se on Höpötystä, että Isä, poika ja Pyhä Hekin on samaa. Näin sanoo vain juku lahko.

Raamatun ensimäillä lehdillä jo sanotaan, 1 Alussa Jumala loi taivaan ja
1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
2 Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan HENKI liikkui vetten yllä.
2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan HENKI liikkui vetten päällä.
2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan HENKI liikkui vetten päällä.
3 Jumala sanoi: "Tulkoon VALO!" Ja valo tuli
3 Ja Jumala sanoi: tulkoon VALKEUS ja valkeus tuli.
3 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon VALKEUS". Ja valkeus tuli.

Tässä on kaikki kolme käännöstä.

1. Jumala, 1 persoona.
2. Pyhä Henki ( Henki ) 2 persoona.
3. Valkeus ( Jeesus, jota eivät omat osanneet ottaa vastaan ) Jumalahan loi Auringon ja tähdet vasta 4 pv, siihen vasta loisti Jeesuksen valo.

Tämän vahvistaa myös Joh. 1, 1> A Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. 1 Alussa oli sana, ja se Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se Sana.
1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
2 Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
2 Tämä oli alussa Jumalan tykönä.
2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.
3 Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä
3 Kaikki ovat sen kautta tehdyt, ja ilman sitä ei ole mitään tehty, joka tehty on.
3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.
4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus,
4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
11 Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Elikkä.

1. Alussa oli Sana ( logos, Jeesus ) ja oli Jumalan tykönä.
3 Kaikki syntyi Jeesuksen voimalla ja kautta.
4. Hänessä oli se valo ja valkeus.
11. Niin, onko meistä kaikki ottaneet Jeesuksen vastaan, ota sinäkin.

Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt KUIN ME: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!"
22 Ja Herra Jumala sanoi: katso, Adam on ollut niin kuin YKSI MEISTÄ, tietäen hyvän ja pahan; mutta nyt ettei hän ojentaisi kättänsä, ja ottaisi myös elämän puusta, söisi ja eläisi ijankaikkisesti:
22 Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut SELLISEKSI, KUN JOKU MEISTÄ ( 3.sta ) , niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!

Olisiko Jumala sanonut, että yksi meistä, jos heitä ei olisi ollut kolmea, jos kaksi, Hän olisi sanonut me, ja yksin Hän , niin minä, mutta heitä oli kolme, eri Jumalallista persoonaa.
Näin se on yksinkertaista.

Kauhistuttavaa tuo Kempelaisen puhe. Lue vaikka tästä, sillä suhde kolminaisuuteenhan on "ratkaiseva kriteeri arvioitaessa onko jokin uskonnollinen suunta/ryhmittymä kristillinen vai ei.

kolmiyhteinen
Sana kolminaisuus (lat. trinitas) ilmaisee, että Jumala on kolminainen ja samalla yksi. Sanaa kolminaisuus ei ole Raamatussa, mutta itse käsitteellä on vahva raamatullinen perusta. Termiä käytti ensimmäisenä tiettävästi Teofilus Aleksandrialainen, mutta kirkkoisä Tertullianus (s.160) teki sen yleisesti tunnetuksi. Kolminaisuudesta tuli oppi sanan täydessä merkityksessä vasta Athanasiuksen uskontunnustuksessa 500-600 luvulla, jolloin se sai olennaisimman muotonsa. Athanasiuksen uskontunnustuksen mukaan on "y k s i Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa y h d e s s ä Jumalassa, nimittäin, Isä, Poika ja Pyhä Henki".
Jumalan kolmiyhteydessä on kysymys kolmiykseydestä eli siitä, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat lukumääräisesti yksi Jumala. Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä käytetään kustakin erikseen nimitystä "persoona", jolla tarkoitetaan itsenäisesti olemassa olevaa (vrt. persoonapronominit). Isä on siis eri persoona. Poika on eri persoona. Pyhä Henki on eri persoona. Kuitenkaan ei ole olemassa kolmea erillistä Jumalaa, vaan yksi ainoa.

Asian voisi yrittää ilmaista matemaattisesti yhtälöllä 1 = 3. Jo peruskoulun ensiluokkalainen osaisi sanoa, että tuollainen yhtälö ei ole tosi. Emme ymmärrä, kuinka kolme voi olla yksi ja kuinka yksi voi olla kolme. Ihminen on rajoittunut. Jumala on ääretön. Jumala on puhuteltavissa, ei selitettävissä. Sen tähden mitkään tästä ajasta otetut esimerkit tai vertaukset eivät pysty Kolminaisuutta kattavasti havainnollistamaan. Pyhää Kolminaisuutta voidaan tuntea vain siinä määrin kuin Raamattu siitä ilmoittaa.


1.2 Raamatun opetus Kolminaisuudesta
1.2.1 Jumalan ykseys Raamatussa
Jumalan y k s e y s, se, että Hän on yksi, on selvästi ilmoitettu sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa.
V a n h a t e s t a m e n t t i julisti monoteismia (yksijumalaisuus) polyteistisessa (monijumalaisuus) ajassa. Jumalan lain (dekalogin) ensimmäinen käsky on sodan julistus polyteismia vastaan (2 Ms 20:2-3). Samaa teroittaa myös Israelin vanha uskontunnustus (sema): "Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi (ainoa)" (5 Ms 6:4; Mk 12:29). Vanhan liiton aika oli kauttaaltaan taistelua ensimmäisen käskyn voimaansaattamiseksi. Jumala julisti israelilaisille: "Katsokaa nyt, että minä, minä olen, eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani" (5 Ms 32:39). Profeetat toistivat alituisesti samaa monoteistista sanomaa: "Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa" (Js 44:6; kts myös Js 45:5,22).

Jumalan ykseyden puolesta puhuu sekin, että monikossa säännöllisesti esiintyvien Jumalan nimien (Elohim, Adonai) yhteydessä olevat verbit, adjektiivit, pronominit ja muut määreet ovat tavallisesti yksikössä (esim. 1 Ms 1:26; 2 Kn 19:4,10; Ps 7:10; Ps 57:3).

U u s i t e s t a m e n t t i teroittaa Vanhan testamentin tavoin ehdotonta monoteismia: "Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala" (Jh 17:3), ja "ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi" (1 Kr 8:4). "Sillä yksi on Jumala" (1 Tm 2:5). "Jumala on yksi" (Rm 3:30; Gl 3:20). "Yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa" (Ef 4:6). Katso myös: Rm 16:27; 1 Tm 1:17; 6:15-16. Jopa Uuden testamentin tärkeimmässä trinitaarisessa kohdassa, Jeesuksen kastekäskyssä, on samalla todistus Jumalan ykseydestä: " ... kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen n i m e e n (yksikkö, eikä 'nimiin', monikko)" (Mt 28:19). - Jumalan olemuksen puolesta on siis olemassa vai y k s i Jumala. Tämä on koko Raamatun, sekä Vanhan että Uuden testamentin yhteinen todistus.

1.2.2 Jumalan kolminaisuus Raamatussa
Kolminaisuusoppia emme löydä sellaisenaan Raamatusta, mutta asiana se on koko Raamatun läpi kulkeva totuus. Ainekset sille ovat olemassa jo Vanhan testamentin ilmoituksen alussa. On selvää, että Raamatun opetus Kolminaisuudesta on täydellisempänä Uudessa testamentissa.
K o l m i n a i s u u s V a n h a s s a t e s t a m e n t i s s a : Jo Vanha testamentti kutsuu Messiasta Pojaksi, Väkeväksi Jumalaksi ja Iankaikkiseksi (Js 9:5). Pyhästä Hengestä käytetään Vanhassa testamentissa nimeä Jumalan Henki, joka oli mukana jo luomisessa (1 Ms 1:2; vrt. Ps 104:30) ja antoi sanan profeetoille (4 Ms 11:25).

Kolminaisuus tulee ilmi jo Vanhan testamentin ensimmäisissä jakeissa, jotka kuuluvat: "A l u s s a (voidaan kääntää myös kuten Luther: 'E s i k o i s e n s a k a u t t a ') loi J u m a l a taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan H e n k i liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: 'Tulkoon v a l k e u s. ' Ja valkeus tuli" (1 Ms 1:1-3).

Lutherin käännös on yhdenmukainen sen kanssa, mitä apostoli Johannes sanoo luomisesta evankeliuminsa alussa: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttansa ... ja Sana tuli lihaksi ja asui (alkukielen mukaan, "telttaili") meidän keskellämme" (Jh 1:1-4;9-14). Katso myös Kolossalaiskirjeen alkua, jossa apostoli Paavali puhuu "esikoisen kautta" luomisesta (Kl 1:14-19) ja joka on suoranainen Vanhan testamentin ensimmäisen jakeen selitys.

Vääjäämättömästi Kolminaisuus sisältyy myös Raamatun ensimmäisessä jakeessa olevaan Jumalan nimeen, sillä hepreankielinen E l o h i m (Jumala) on monikkomuoto. Hepreankielessä on kolme lukusijaa: yksikkö, kun puhutaan yhdestä, duaali, kun puhutaan kahdesta ja monikko, kun puhutaan useammasta kuin kahdesta. Nimi Elohim tarkoittaa niin ollen useampaa kuin kahta. Elohim-sanassa ei ilmeisesti ole kysymys vain ns. majesteettisesta monikosta, jota käytettiin muinoin kuninkaallisista ja ruhtinaista.

Aikaisemmin mainitsemamme israelilaisten uskontunnustus on siitä ihmeellinen, että se sisältää todistuksen paitsi Jumalan ykseydestä myös kolminaisuudesta: "Kuule, Israel! Herra, meidän J u m a l a m m e, Herra on y k s i " (Sema, Israel! Jahve, Elohenu, Jahve Ehad) (5 Ms 6:4). Heprealaisen tekstin "Elohenu" (Jumalamme) on monikkomuoto. Suomalaisessa Raamatussa monikkomuoto ei tule selvästi näkyviin, koska siinä yksikkö ja monikko ovat samanlaiset. Heprealaisen tekstin sisältö tulisi selvemmin ilmi, jos ilmaisisimme sen hiukan virheellisellä suomenkielellä: "Kuule, Israel! Herra, meidän J u m a l a t, Herra on yksi." Jumala on siis monta ja kuitenkin yksi.

Kolminaisuuden puolesta puhuu myös se, että Jumala puhuu itse itsestänsä monikossa: "Ja Jumala sanoi: 'T e h k ä ä m m e ihminen k u v a k s e m m e, k a l t a i s e k s e m m e '" (1Ms 1:26, samoin 1 Ms 3:22; 11:7; Js 6:8). Hepreankielinen Vanha testamentti puhuu m o n i k o s s a myös Luojasta (Srn 12:1; Jb 35:10), Israelin Tekijästä (Ps 149:2), Pyhimmästä tarkoittaen Jumalaa (Snl 9:10), Lunastajasta (Js 44:6,24; 48:17) sekä Israelin Tekijästä ja Aviomiehestä tarkoittaen molemmilla sanoilla Jumalaa (Js 54:5).

Kolminaisuuden tähden serafit ja kerubit huusivat ja huutavat Jumalan valtaistuimen edessä: "Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot / Herra Jumala, Kaikkivaltias" (Js 6:3; Ilm 4:8). Sen sijaan maan päällä Herran Henki opettaa meitä sanomaan "Isä, Poika ja Pyhä Henki" (2 Kr 13:13). Lisäksi Herra vieraili Aabrahamin luona kolmen miehen muodossa (1 Ms 18:2). Kolminaisuuden tähden Aaronin eli Herran siunauksessa lausutaan Herran nimi kolme kertaa (4 Ms 6:23-27).

K o l m i n a i s u u s U u d e s s a t e s t a m e n t i s s a : Uusi testamentti näkee, että Kristus oli mukana jo luomisessa (Jh 1:3; Kl 1:16; Hbr 1:2). Kristus oli kallio, joka seurasi israelilaisia erämaassa, ja juuri Häntä (Herraa) kansa napinallaan kiusasi (1 Kr 10:4,9). Pyhä Henki puhuu Vanhan testamentin sanassa (Hbr 3:7ss) ja varsinkin profeettojen kautta (2 Pt 1:21).

Uudessa testamentissa on runsaasti erilaisia ns. t r i n i t a a r i s i a k a a v o j a : Kolminaisuus tulee ilmi jo Jeesuksen syntymisestä annetussa ilmoituksessa: "Pyhä Henki tulee sinun (Marian) päällesi ... sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi" (Lk 1:35; vrt. Mt 1:18ss). Samoin Jeesuksen kasteessa on mukana koko Kolminaisuus: "Kun J e e s u s oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan H e n g e n tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaasta kuului (I s ä n) ä ä n i, joka sanoi: 'Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt'" (Mt 3:16-17). Messiaanisen toimintansa aikana Jumalan Poika ajaa ulos riivaajia Jumalan Hengen voimalla, ja Jumalan valtakunta on tullut Hänessä (Mt 12:28).

Kolminaisuus tulee ilmi myös Jeesuksen lähetys- ja kastekäskyssä: on kastettava Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Mt 28:18-19). Kasteeseen liittyen Kolminaisuus tulee esiin myös seuraavissa kahdessa esimerkissä: "... mutta te olette vstaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä (1 Kr 6:11). "Mutta kun Jumalan, meidän Vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät ... uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta" (Tt 3:4-6).

Apostoli Johanneksen kirjoituksissa Kolminaisuus tulee runsaasti esille: "Mutta kun Puolustaja (Pyhä Henki) tulee, jonka minä (Jumalan Poika) lähetän teille Isän tyköä" (Jh 15:26), ja "kun hän tulee, totuuden Henki,... Hän on minut (Jumalan Pojan) kirkastava,... Kaikki, mitä Isällä on, on minun" (Jh 16:13-15). Kolminaisuus kuvastuu myös seuraavassa: "Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman". Maailman voittaa se, "joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika". "Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus". (1 Jh 5:4-7).

Paavalilta löytyy opillisimmat esitykset Kolminaisuudesta ja runsaasti trinitaarisia (Kolminaisuutta koskevia) kaavoja: Klassiseksi muodostunut Paavalin trinitaarinen siunauksentoivotus kuuluu: "Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne" (2 Kr 13:13). Katso lyhennetyt muodot: Rm 1:7; 1 Kr 1:3; 2 Kr 1:2; Gl 1:3; Ef 1:2; Flp 1:2; 2 Ts 1:2; 1 Tm 1:2; 2 Tm 1:2; Tt 1:4 ja Flm 3).

Muita trinitaarisia kaavoja Paavalilta löytyy seuraavasti: "Henki on sama...Herra on sama...Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama" (1 Kr 12:4-6). "Yksi henki...yksi Herra...yksi Jumala" (Ef 4:4-6). "...te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä" (1 Kr 6:11). "...sillä hänen (Kristuksen) kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö" (Ef 2:18). "Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen" (Gl 4:6).

Kolminaisuus esiintyy Paavalilla myös seuraavissa kohdissa: "...te olette Kristuksen kirje...kirjoitettu...Jumalan Hengellä" (2Kr 3:3)."Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä...Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne" (Ef 3:14-17). "Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran (Kristuksen) rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä" (2 Ts 2:13). Korinttolaisille Paavali kirjoittaa, että "se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme" (2 Kr 1:21-22). Efesolaiskirjeessä Paavali kehottaa uskovia täyttymään "Pyhällä Hengellä...kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä" (Ef 5:18,20). Ks. myös Rm 1:1-4; 15:16 ja Gl 3:1-5.

Pietari julisti helluntaina Pyhässä Hengessä Jumalan pelastussuunnitelmaa Jumalan Pojan kautta (Apt 2:32-33,38). Myöhemmin Pietari kirjoittaa eri seuduilla asuville uskoville, "jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellään vihmottaviksi" (1 Pt 1:2): "Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne" (1 Pt 4:14).

Kolminaisuus ilmenee myös muissa Uuden testamentin kirjeissä. Hebrealaiskirje todistaa, että se, "joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ... ja pilkkaa armon Henkeä", saa rangaistuksensa elävältä Jumalalta (Hbr 10:29-31; ks. myös Hbr 2:3-4 ja 6:4-6). Juudan kirjeessä kehotetaan uskovia rukoilemaan Pyhässä Hengessä ja pysymään Jumalan rakkaudessa heidän odottaessaan Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi (Jd 20-21).

Kaikesta tästä voimme päätellä, että koko Uusi testamentti tukee kolminaisuusajatusta. Jumalan kolmiykseys esiintyy Raamatussa paljon selvemmin kuin mitä pinnallisesti katsottuna näyttää.

1.2.3 Jumalan kolminaisuuden sisäiset suhteet
Kolminaisuuden sisäisistä suhteista Raamattu ilmoittaa, että Poika on lähtöisin Isästä (Jh 16:28) ja että Pyhä Henki on Isän ja Pojan Henki (Mt 10:20; 1 Pt 1:11).
Persoonien erillisyys näkyy siinä, että jokaisella kolmella persoonalla on Jumalan nimet ja teot ja samat jumalalliset attribuutit (ominaisuudet). Persoonien erillisyys käy ilmi myös Jeesuksen kasteen yhteydessä, jolloin kaikki kolme persoonaa esiintyvät samaan aikaan erillisinä (Mt 3:16-17). Raamattuun pitäytyen Athanasiuksen uskontunnustuksessa sanotaan, että kaikilla kolmella on sama kunnia, sama ikuinen majesteettius; he ovat luomattomia, äärettömiä, iankaikkisia, kaikkivaltiaita, jumalallisia. Poika on syntynyt Isästä, Pyhä Henki on lähtenyt Isästä ja Pojasta, mutta "Kolminaisuudessa ei ole yksikään persoona ollut ennen eikä jälkeen toistaan, eikä yksikään ole toistaan suurempi eikä vähempi". Kaikki kolme persoonaa ovat yhdessä toistensa kanssa yhtä ikuisia ja yhtä suuria. Siksi Kolminaisuutta tulee kunnioittaa ykseydessä ja ykseyttä Kolminaisuudessa.

Persoonien e r i l l i s y y t e e n on syytä kiinnittää erityistä huomiota, sillä Isään voidaan uskoa vain Pojan kautta ja vain Pyhän Hengen vaikutuksesta: "Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä" (1 Jh 2:23). "Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa" (Rm 8:9).

J u m a l a I s ä : Isä on Jumala: "Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä" (Ef 3:14-15), ja joka on "yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa" (Ef 4:6).

Itse käsite "Isä" ilmaisee alkuperää. Isä mainitaankin yleensä ensimmäisenä trinitaarisissa kaavoissa. Kun jumaluuden kolme persoonaa mainitaan tavallisessa järjestyksessä, ei sillä viitata ensi- tai toisarvoisuuteen, ikään kuin toinen olisi ennen toista, vaan sanonta heijastaa todellista järjestystä ilmestyshistoriassa: Isä luomisessa, Poika Jeesuksessa ja lunastuksessa ja Pyhä Henki ensimmäisen seurakunnan syntyessä.

J u m a l a P o i k a : Poika on Jumala: "Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta" (Jh 1:1,14).

Poika-käsitteeseen liittyy länsimaisissa kulttuureissa tietty alempiarvoisuus. Mutta juutalaisen ajatustavan ja Raamatun mukaan asia on pikemminkin päinvastoin. Poika ei ole vähemmän tärkeä, vaan suuri ja kunnioitettava. Poikana Jeesus on enkeleitä korkeampi (Hbr 1:4ss). Mitä Isä on ja omistaa, sitä Poikakin on ja omistaa. Erityisen merkittäväksi Poika tulee, kun nimen eteen asetetaan "ainokainen" (Jh 1:14; 3:16) tai "oma" (Rm 8:32).

J u m a l a P y h ä H e n k i : Pyhä Henki on Jumala: "Jumala on Henki; ja jotka Häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla Hengessä ja totuudessa" (Jh 4:24). "Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä?... Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle" (Apt 5:3-4).

Kreikankielen "pneuma", henki, on neutrinen ja ilmaisee siis jotain persoonatonta, mutta Uudessa testamentissa sanaa käytetään kaikkialla persoonallisena. Pyhä Henki todistaa (Rm 8:16; Jh 15:26), rukoilee puolestamme (Rm 8:26), jakaa armolahjoja (1 Kr 12:11), päättää (Apt 15:28), puhuu (Apt 13:2), opettaa ja muistuttaa (Jh 14:26), näyttää todeksi (Jh 16:8), johdattaa (Jh 16:13), kirkastaa Kristusta (Jh 16:14) ja voidaan saattaa murheelliseksi (Ef 4:30).

Milloin Pyhä Henki korvataan Raamatussa demonstratiivipronominilla, alkuteksti käyttää persoonallista maskuliinimuotoa, "ekeinos", eikä neutrimuotoa, "ekeino" (esim. Jh 14:26; 15:26). Suomalaisessa Raamatussa on tällöin vastineena "hän". Jeesus esittää Pyhän Hengen selvästi persoonana käyttämällä Hänestä maskuliinimuotoa "ho parakleetos", puolustaja, auttaja (Jh 14:26; 15:26; 16:7, ks. myös Jh 14:16).

Pyhän Hengen ja Jumalan kahden muun persoonan välillä vallitsee mitä täydellisin yhteys. Pyhä Henki on sekä Isän että Pojan Henki samoin kuin Isän ja Pojan lähettämä (1 Kr 2:10-12). Samalla Pyhä Henki toimii itsenäisesti. Hän on t o i n e n Puolustaja (Jh 14:16). Hän opettaa opetuslapsille "kaikki" (Jh 14:26), ottaa Kristuksen omasta ja julistaa heille (Jh 16:14) ja johdattaa heidät kaikkeen totuuteen (Jh 16:13). Pyhä Henki myös tekee eläväksi Jeesukseen uskovat (Rm 8:11).

1.2.4 Yhteenveto
Klassinen kominaisuusoppi on suurenmoinen ja ytimekäs opillinen ratkaisu, joka pyrkii olemaan uskollinen koko Raamatulle. Se pitää sisällään paradoksin ja mysteerin, jota ihmisjärki ei yrityksistään huolimatta voi ymmärtää.
Oppia Jumalan kolmiykseydestä on sanottu kristillisen kirkon keskeisimmäksi dogmiksi. Siitä kiinnipitäminen tai sen hylkääminen vaikuttaa ratkaisevasti pelastusoppiin, käsitykseen Kristuksesta ja ihmisestä, samoin kuin arkivaellukseen.

Kristinusko lepää Jumalan kolmiykseyden varassa. Jos hylkäämme kolminaisuusopin, ajaudumme joko polyteismiin (kolme Jumalaa) tai kiellämme Kristuksen jumaluuden ja teemme Pyhästä Hengestä persoonattoman voiman.


1.3 Kolminaisuusoppi kirkon historiassa
Kolminaisuuden toinen persoona ja erityisesti Isän ja Pojan välinen suhde aiheuttivat alkukirkossa paljon teologista keskustelua ja taistelua. Jo apostoli Johannes joutui taistelemaan kolminaisuusopin puhtauden puolesta (Johanneksen kirjeet), sillä idästä tullut gnostilaisuus erotti "taivaallisen Kristuksen" ja "maallisen Kristuksen" toisistaan. Se selitti, että "Kristus" asettui kastetilaisuudessa asumaan "Jeesukseen" ja poistui Hänestä ennen Hänen ristinkuolemaansa.
Pyhästä Kolminaisuudesta esitettiin 200-luvulla ristiriitaisia käsityksiä. Varsinainen myrsky nousi 300-luvun alussa, jolloin Areios opetti, että Jeesus on luotu olento, joka on olemuksensa puolesta Isää alempi. Hän piti Jeesusta hyvänä opettajana, mutta ei syntien sovittajana. Näiden harhojen torjumiseksi syntyi Nikealais-Konstantinopolilainen ja myöhemmin Athanasiuksen uskontunnustus.

Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus oli vastaus kristologiseen ongelmaan ja Athanasiuksen uskontunnustus kolminaisuuskysymykseen. Karkeasti ottaen kolminaisuusopin kanssa kilpaili kolme epäraamatullista ratkaisuyritystä, adoptionismi, subordinaationismi (lat. sanasta subordinatio, alistuminen) ja modalismi (lat. sanasta modus, tapa).

A d o p t i o n i s m i n mukaan Jeesus oli tavallinen ihminen, jonka Jumala adoptoi Pojakseen. Adoptionismi ei tunnusta Jeesusta ennaltaolleeksi. Eräitten mielestä Jeesus adoptoitiin Jumalan Pojaksi kasteen yhteydessä, jolloin tukeudutaan mm. Apt 10:37s ja Lk 3:22:een. Toisten mielestä Jeesus korotettiin Jumalan Pojaksi ylösnousemuksessa, jolloin turvauduttiin esim. Apt 2:32ss; Rm 1:3s; 2 Kr 5:16; 1 Tm 3:16:een. Joittenkin mielestä Pyhästä Hengestä sikiäminen oli katsottava adoptoimisen ajankohdaksi (Lk 1:35).

Adoptioteoria joutuu ristiriitaan kaikkien niiden Raamatun kohtien kanssa, jotka todistavat Pojan iankaikkisesta ennaltaolemisesta (Jh 1:1; 1 Jh 1:1-3; Jh 8:58; 1 Kr 10;4,9; 8:6; Kl 1:16; Hbr 1:12ss; Fil 2:6). Jeesuksen korottamista kuvaavat Raamatun kohdat kertovat "lihaksi tulleen" Jumalan Pojan kirkastamisvaiheesta (Flp 2:9-11) eivätkä ihmisen korottamisesta Jumalaksi.

S u b o r d i n a a t i o n i s m i on syntynyt kreikkalaisen filosofian, lähinnä uusplatonilaisuuden, vaikutuksesta. Se on lähellä edellistä harhaoppia. Se myöntää Kristuksen ennaltaolleeksi, mutta pitää Häntä Isää alhaisempana. Näkemyksensä tueksi subordinaationismi esittää mm. seuraavia Raamatun kohtia: "Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin" (Mk 10:18), "Isä on minua suurempi" (Jh 14:28), "hän (Jeesus) on esikoinen ... ennen kaikkea luomakuntaa" (Kl 1:15), "joka (Jeesus), ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva" (Hbr 1:3), "Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan" (1 Kr 3:23) ja "Jumala on Kristuksen pää" (1 Kr 11:3).

Subordinaationismi ei näe, että osa Raamatun kohdista, joihin se tukeutuu, korostaa pikemminkin Pojan korkeutta kuin alistamista. Muut kohdat kertovat lihaksi tulleen Kristuksen maanpäällisestä vaelluksesta, jolloin Hän nöyryytti itsensä ja alistui vapaaehtoisesti Isän tahtoon ja Jumalan lain alaisuuteen pelastaakseen meidät.

M o d a l i s m i korostaa Jumalan ykseyttä Jumalan kolminaisuuden kustannuksella. Modalismin mukaan kolminaisuus esiintyy vain Jumalan ilmestyksissä, ei iankaikkisuudessa. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat vain Jumalan eri ilmenemismuotoja eli naamioita, joissa Hän esiintyy. Modalismin mukaan Poika ei ole ollut iankaikkisesti, vaan vasta siitä hetkestä, jolloin Jumala tulee lihaksi Jeesuksessa.

Modalismi tukeutuu ensisijassa eräisiin Vanhan testamentin korostuksiin, jotka ovat taistelua monoteismin (yksijumalaisuuden) puolesta Israelin ympäristökansojen polyteismin (monijumalaisuuden) aiheuttamia paineita vastaan. Modalismi viittasi myös eräisiin Jeesuksen jäähyväispuheen kohtiin:"Minä ja Isä olemme yhtä" (Jh 10:30), "... Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä" (Jh 10:38; vrt. 14:10), "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän" (Jh 14:9).

Modalismia vastaan puhuu ensiksikin Uuden testamentin todistus Pojan alamaisuudesta Isälle maanpäällisessä elämässä. Modalismissa alamaisuus on näennäistä, alamaisuutta itselleen. Kahteen erilliseen persoonaan viittaavat myös käsitteet Isä ja Poika. Toiseksi on mahdotonta sivuuttaa sitä tosiasiaa, että Jeesus on selvästi itsenäinen suhteessa Isään. Hän on minä-sinä -suhteessa Isään, rukoilee Häntä ja valitsee kuuliaisena Isälle vapaaehtoisesti ristin tien.

Kolmanneksi modalismia vastaan todistaa myös Uuden testamentin ilmoitus Jeesuksen Kristuksen korottamisesta (Flp 2:9-11). Hän on nyt itsenäisenä persoonana "Isän oikealla puolella" taivaassa (Rm 8:34; Ef 1:20; 1 Pt 3:22; Hbr 1:3; 1 Jh 2:1 ym.). Neljänneksi Johanneksen evankeliumin sanat joihin modalistit viittaavat, ovat vain voimakas ilmaus Pojan yhteydestä Isään. Niitä ei voi modalismin tavoin irrottaa yhteydestään, sillä samassa jäähyväispuheessaan Jeesus korostaa myös asioita, jotka todistavat sen puolesta, että Isä ja Poika ovat samanaikaisesti eri persoonia.

Luterilainen uskonpuhdistus hyväksyi 1500 -luvulla kolme vanhakirkollista uskontunnustusta (apostolisen, Nikaian-Konstantinopolin ja Athanasiuksen uskontunnustuksen) ja opetti Jumalasta niiden mukaisesti:

"Ensiksi me yksimielisesti ja Nikaian kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti, opetuksessamme pysymme siinä, että on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jota me sanomme Jumalaksi ja joka totisesti on Jumala. Tässä samassa jumalallisessa olemuksessa kuitenkin on kolme yhtä voimallista ja yhtä iankaikkista persoonaa: Isä Jumala, Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala, kaikki kolme yhtenä jumalallisena olemuksena, iankaikkisena, jakamattomana, äärettömänä, voimassa, viisaudessa ja hyvyydessä mittaamattomana, kaiken näkyväisen ja näkymättömän luojana ja voimassapitäjänä. Persoona -sanalla ei tarkoiteta toisessa olevaa osaa eikä ominaisuutta, vaan sellaista, mikä itsenäisesti on olemassa, niin kuin isät tätä sanaa tässä yhteydessä käyttivät" (Augsburgin tunnustus)

opetusta kirjoitti:

Kauhistuttavaa tuo Kempelaisen puhe. Lue vaikka tästä, sillä suhde kolminaisuuteenhan on "ratkaiseva kriteeri arvioitaessa onko jokin uskonnollinen suunta/ryhmittymä kristillinen vai ei.

kolmiyhteinen
Sana kolminaisuus (lat. trinitas) ilmaisee, että Jumala on kolminainen ja samalla yksi. Sanaa kolminaisuus ei ole Raamatussa, mutta itse käsitteellä on vahva raamatullinen perusta. Termiä käytti ensimmäisenä tiettävästi Teofilus Aleksandrialainen, mutta kirkkoisä Tertullianus (s.160) teki sen yleisesti tunnetuksi. Kolminaisuudesta tuli oppi sanan täydessä merkityksessä vasta Athanasiuksen uskontunnustuksessa 500-600 luvulla, jolloin se sai olennaisimman muotonsa. Athanasiuksen uskontunnustuksen mukaan on "y k s i Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa y h d e s s ä Jumalassa, nimittäin, Isä, Poika ja Pyhä Henki".
Jumalan kolmiyhteydessä on kysymys kolmiykseydestä eli siitä, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat lukumääräisesti yksi Jumala. Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä käytetään kustakin erikseen nimitystä "persoona", jolla tarkoitetaan itsenäisesti olemassa olevaa (vrt. persoonapronominit). Isä on siis eri persoona. Poika on eri persoona. Pyhä Henki on eri persoona. Kuitenkaan ei ole olemassa kolmea erillistä Jumalaa, vaan yksi ainoa.

Asian voisi yrittää ilmaista matemaattisesti yhtälöllä 1 = 3. Jo peruskoulun ensiluokkalainen osaisi sanoa, että tuollainen yhtälö ei ole tosi. Emme ymmärrä, kuinka kolme voi olla yksi ja kuinka yksi voi olla kolme. Ihminen on rajoittunut. Jumala on ääretön. Jumala on puhuteltavissa, ei selitettävissä. Sen tähden mitkään tästä ajasta otetut esimerkit tai vertaukset eivät pysty Kolminaisuutta kattavasti havainnollistamaan. Pyhää Kolminaisuutta voidaan tuntea vain siinä määrin kuin Raamattu siitä ilmoittaa.


1.2 Raamatun opetus Kolminaisuudesta
1.2.1 Jumalan ykseys Raamatussa
Jumalan y k s e y s, se, että Hän on yksi, on selvästi ilmoitettu sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa.
V a n h a t e s t a m e n t t i julisti monoteismia (yksijumalaisuus) polyteistisessa (monijumalaisuus) ajassa. Jumalan lain (dekalogin) ensimmäinen käsky on sodan julistus polyteismia vastaan (2 Ms 20:2-3). Samaa teroittaa myös Israelin vanha uskontunnustus (sema): "Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi (ainoa)" (5 Ms 6:4; Mk 12:29). Vanhan liiton aika oli kauttaaltaan taistelua ensimmäisen käskyn voimaansaattamiseksi. Jumala julisti israelilaisille: "Katsokaa nyt, että minä, minä olen, eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani" (5 Ms 32:39). Profeetat toistivat alituisesti samaa monoteistista sanomaa: "Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa" (Js 44:6; kts myös Js 45:5,22).

Jumalan ykseyden puolesta puhuu sekin, että monikossa säännöllisesti esiintyvien Jumalan nimien (Elohim, Adonai) yhteydessä olevat verbit, adjektiivit, pronominit ja muut määreet ovat tavallisesti yksikössä (esim. 1 Ms 1:26; 2 Kn 19:4,10; Ps 7:10; Ps 57:3).

U u s i t e s t a m e n t t i teroittaa Vanhan testamentin tavoin ehdotonta monoteismia: "Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala" (Jh 17:3), ja "ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi" (1 Kr 8:4). "Sillä yksi on Jumala" (1 Tm 2:5). "Jumala on yksi" (Rm 3:30; Gl 3:20). "Yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa" (Ef 4:6). Katso myös: Rm 16:27; 1 Tm 1:17; 6:15-16. Jopa Uuden testamentin tärkeimmässä trinitaarisessa kohdassa, Jeesuksen kastekäskyssä, on samalla todistus Jumalan ykseydestä: " ... kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen n i m e e n (yksikkö, eikä 'nimiin', monikko)" (Mt 28:19). - Jumalan olemuksen puolesta on siis olemassa vai y k s i Jumala. Tämä on koko Raamatun, sekä Vanhan että Uuden testamentin yhteinen todistus.

1.2.2 Jumalan kolminaisuus Raamatussa
Kolminaisuusoppia emme löydä sellaisenaan Raamatusta, mutta asiana se on koko Raamatun läpi kulkeva totuus. Ainekset sille ovat olemassa jo Vanhan testamentin ilmoituksen alussa. On selvää, että Raamatun opetus Kolminaisuudesta on täydellisempänä Uudessa testamentissa.
K o l m i n a i s u u s V a n h a s s a t e s t a m e n t i s s a : Jo Vanha testamentti kutsuu Messiasta Pojaksi, Väkeväksi Jumalaksi ja Iankaikkiseksi (Js 9:5). Pyhästä Hengestä käytetään Vanhassa testamentissa nimeä Jumalan Henki, joka oli mukana jo luomisessa (1 Ms 1:2; vrt. Ps 104:30) ja antoi sanan profeetoille (4 Ms 11:25).

Kolminaisuus tulee ilmi jo Vanhan testamentin ensimmäisissä jakeissa, jotka kuuluvat: "A l u s s a (voidaan kääntää myös kuten Luther: 'E s i k o i s e n s a k a u t t a ') loi J u m a l a taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan H e n k i liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: 'Tulkoon v a l k e u s. ' Ja valkeus tuli" (1 Ms 1:1-3).

Lutherin käännös on yhdenmukainen sen kanssa, mitä apostoli Johannes sanoo luomisesta evankeliuminsa alussa: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttansa ... ja Sana tuli lihaksi ja asui (alkukielen mukaan, "telttaili") meidän keskellämme" (Jh 1:1-4;9-14). Katso myös Kolossalaiskirjeen alkua, jossa apostoli Paavali puhuu "esikoisen kautta" luomisesta (Kl 1:14-19) ja joka on suoranainen Vanhan testamentin ensimmäisen jakeen selitys.

Vääjäämättömästi Kolminaisuus sisältyy myös Raamatun ensimmäisessä jakeessa olevaan Jumalan nimeen, sillä hepreankielinen E l o h i m (Jumala) on monikkomuoto. Hepreankielessä on kolme lukusijaa: yksikkö, kun puhutaan yhdestä, duaali, kun puhutaan kahdesta ja monikko, kun puhutaan useammasta kuin kahdesta. Nimi Elohim tarkoittaa niin ollen useampaa kuin kahta. Elohim-sanassa ei ilmeisesti ole kysymys vain ns. majesteettisesta monikosta, jota käytettiin muinoin kuninkaallisista ja ruhtinaista.

Aikaisemmin mainitsemamme israelilaisten uskontunnustus on siitä ihmeellinen, että se sisältää todistuksen paitsi Jumalan ykseydestä myös kolminaisuudesta: "Kuule, Israel! Herra, meidän J u m a l a m m e, Herra on y k s i " (Sema, Israel! Jahve, Elohenu, Jahve Ehad) (5 Ms 6:4). Heprealaisen tekstin "Elohenu" (Jumalamme) on monikkomuoto. Suomalaisessa Raamatussa monikkomuoto ei tule selvästi näkyviin, koska siinä yksikkö ja monikko ovat samanlaiset. Heprealaisen tekstin sisältö tulisi selvemmin ilmi, jos ilmaisisimme sen hiukan virheellisellä suomenkielellä: "Kuule, Israel! Herra, meidän J u m a l a t, Herra on yksi." Jumala on siis monta ja kuitenkin yksi.

Kolminaisuuden puolesta puhuu myös se, että Jumala puhuu itse itsestänsä monikossa: "Ja Jumala sanoi: 'T e h k ä ä m m e ihminen k u v a k s e m m e, k a l t a i s e k s e m m e '" (1Ms 1:26, samoin 1 Ms 3:22; 11:7; Js 6:8). Hepreankielinen Vanha testamentti puhuu m o n i k o s s a myös Luojasta (Srn 12:1; Jb 35:10), Israelin Tekijästä (Ps 149:2), Pyhimmästä tarkoittaen Jumalaa (Snl 9:10), Lunastajasta (Js 44:6,24; 48:17) sekä Israelin Tekijästä ja Aviomiehestä tarkoittaen molemmilla sanoilla Jumalaa (Js 54:5).

Kolminaisuuden tähden serafit ja kerubit huusivat ja huutavat Jumalan valtaistuimen edessä: "Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot / Herra Jumala, Kaikkivaltias" (Js 6:3; Ilm 4:8). Sen sijaan maan päällä Herran Henki opettaa meitä sanomaan "Isä, Poika ja Pyhä Henki" (2 Kr 13:13). Lisäksi Herra vieraili Aabrahamin luona kolmen miehen muodossa (1 Ms 18:2). Kolminaisuuden tähden Aaronin eli Herran siunauksessa lausutaan Herran nimi kolme kertaa (4 Ms 6:23-27).

K o l m i n a i s u u s U u d e s s a t e s t a m e n t i s s a : Uusi testamentti näkee, että Kristus oli mukana jo luomisessa (Jh 1:3; Kl 1:16; Hbr 1:2). Kristus oli kallio, joka seurasi israelilaisia erämaassa, ja juuri Häntä (Herraa) kansa napinallaan kiusasi (1 Kr 10:4,9). Pyhä Henki puhuu Vanhan testamentin sanassa (Hbr 3:7ss) ja varsinkin profeettojen kautta (2 Pt 1:21).

Uudessa testamentissa on runsaasti erilaisia ns. t r i n i t a a r i s i a k a a v o j a : Kolminaisuus tulee ilmi jo Jeesuksen syntymisestä annetussa ilmoituksessa: "Pyhä Henki tulee sinun (Marian) päällesi ... sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi" (Lk 1:35; vrt. Mt 1:18ss). Samoin Jeesuksen kasteessa on mukana koko Kolminaisuus: "Kun J e e s u s oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan H e n g e n tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaasta kuului (I s ä n) ä ä n i, joka sanoi: 'Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt'" (Mt 3:16-17). Messiaanisen toimintansa aikana Jumalan Poika ajaa ulos riivaajia Jumalan Hengen voimalla, ja Jumalan valtakunta on tullut Hänessä (Mt 12:28).

Kolminaisuus tulee ilmi myös Jeesuksen lähetys- ja kastekäskyssä: on kastettava Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Mt 28:18-19). Kasteeseen liittyen Kolminaisuus tulee esiin myös seuraavissa kahdessa esimerkissä: "... mutta te olette vstaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä (1 Kr 6:11). "Mutta kun Jumalan, meidän Vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät ... uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta" (Tt 3:4-6).

Apostoli Johanneksen kirjoituksissa Kolminaisuus tulee runsaasti esille: "Mutta kun Puolustaja (Pyhä Henki) tulee, jonka minä (Jumalan Poika) lähetän teille Isän tyköä" (Jh 15:26), ja "kun hän tulee, totuuden Henki,... Hän on minut (Jumalan Pojan) kirkastava,... Kaikki, mitä Isällä on, on minun" (Jh 16:13-15). Kolminaisuus kuvastuu myös seuraavassa: "Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman". Maailman voittaa se, "joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika". "Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus". (1 Jh 5:4-7).

Paavalilta löytyy opillisimmat esitykset Kolminaisuudesta ja runsaasti trinitaarisia (Kolminaisuutta koskevia) kaavoja: Klassiseksi muodostunut Paavalin trinitaarinen siunauksentoivotus kuuluu: "Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne" (2 Kr 13:13). Katso lyhennetyt muodot: Rm 1:7; 1 Kr 1:3; 2 Kr 1:2; Gl 1:3; Ef 1:2; Flp 1:2; 2 Ts 1:2; 1 Tm 1:2; 2 Tm 1:2; Tt 1:4 ja Flm 3).

Muita trinitaarisia kaavoja Paavalilta löytyy seuraavasti: "Henki on sama...Herra on sama...Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama" (1 Kr 12:4-6). "Yksi henki...yksi Herra...yksi Jumala" (Ef 4:4-6). "...te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä" (1 Kr 6:11). "...sillä hänen (Kristuksen) kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö" (Ef 2:18). "Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen" (Gl 4:6).

Kolminaisuus esiintyy Paavalilla myös seuraavissa kohdissa: "...te olette Kristuksen kirje...kirjoitettu...Jumalan Hengellä" (2Kr 3:3)."Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä...Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne" (Ef 3:14-17). "Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran (Kristuksen) rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä" (2 Ts 2:13). Korinttolaisille Paavali kirjoittaa, että "se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme" (2 Kr 1:21-22). Efesolaiskirjeessä Paavali kehottaa uskovia täyttymään "Pyhällä Hengellä...kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä" (Ef 5:18,20). Ks. myös Rm 1:1-4; 15:16 ja Gl 3:1-5.

Pietari julisti helluntaina Pyhässä Hengessä Jumalan pelastussuunnitelmaa Jumalan Pojan kautta (Apt 2:32-33,38). Myöhemmin Pietari kirjoittaa eri seuduilla asuville uskoville, "jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellään vihmottaviksi" (1 Pt 1:2): "Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne" (1 Pt 4:14).

Kolminaisuus ilmenee myös muissa Uuden testamentin kirjeissä. Hebrealaiskirje todistaa, että se, "joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ... ja pilkkaa armon Henkeä", saa rangaistuksensa elävältä Jumalalta (Hbr 10:29-31; ks. myös Hbr 2:3-4 ja 6:4-6). Juudan kirjeessä kehotetaan uskovia rukoilemaan Pyhässä Hengessä ja pysymään Jumalan rakkaudessa heidän odottaessaan Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi (Jd 20-21).

Kaikesta tästä voimme päätellä, että koko Uusi testamentti tukee kolminaisuusajatusta. Jumalan kolmiykseys esiintyy Raamatussa paljon selvemmin kuin mitä pinnallisesti katsottuna näyttää.

1.2.3 Jumalan kolminaisuuden sisäiset suhteet
Kolminaisuuden sisäisistä suhteista Raamattu ilmoittaa, että Poika on lähtöisin Isästä (Jh 16:28) ja että Pyhä Henki on Isän ja Pojan Henki (Mt 10:20; 1 Pt 1:11).
Persoonien erillisyys näkyy siinä, että jokaisella kolmella persoonalla on Jumalan nimet ja teot ja samat jumalalliset attribuutit (ominaisuudet). Persoonien erillisyys käy ilmi myös Jeesuksen kasteen yhteydessä, jolloin kaikki kolme persoonaa esiintyvät samaan aikaan erillisinä (Mt 3:16-17). Raamattuun pitäytyen Athanasiuksen uskontunnustuksessa sanotaan, että kaikilla kolmella on sama kunnia, sama ikuinen majesteettius; he ovat luomattomia, äärettömiä, iankaikkisia, kaikkivaltiaita, jumalallisia. Poika on syntynyt Isästä, Pyhä Henki on lähtenyt Isästä ja Pojasta, mutta "Kolminaisuudessa ei ole yksikään persoona ollut ennen eikä jälkeen toistaan, eikä yksikään ole toistaan suurempi eikä vähempi". Kaikki kolme persoonaa ovat yhdessä toistensa kanssa yhtä ikuisia ja yhtä suuria. Siksi Kolminaisuutta tulee kunnioittaa ykseydessä ja ykseyttä Kolminaisuudessa.

Persoonien e r i l l i s y y t e e n on syytä kiinnittää erityistä huomiota, sillä Isään voidaan uskoa vain Pojan kautta ja vain Pyhän Hengen vaikutuksesta: "Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä" (1 Jh 2:23). "Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa" (Rm 8:9).

J u m a l a I s ä : Isä on Jumala: "Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä" (Ef 3:14-15), ja joka on "yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa" (Ef 4:6).

Itse käsite "Isä" ilmaisee alkuperää. Isä mainitaankin yleensä ensimmäisenä trinitaarisissa kaavoissa. Kun jumaluuden kolme persoonaa mainitaan tavallisessa järjestyksessä, ei sillä viitata ensi- tai toisarvoisuuteen, ikään kuin toinen olisi ennen toista, vaan sanonta heijastaa todellista järjestystä ilmestyshistoriassa: Isä luomisessa, Poika Jeesuksessa ja lunastuksessa ja Pyhä Henki ensimmäisen seurakunnan syntyessä.

J u m a l a P o i k a : Poika on Jumala: "Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta" (Jh 1:1,14).

Poika-käsitteeseen liittyy länsimaisissa kulttuureissa tietty alempiarvoisuus. Mutta juutalaisen ajatustavan ja Raamatun mukaan asia on pikemminkin päinvastoin. Poika ei ole vähemmän tärkeä, vaan suuri ja kunnioitettava. Poikana Jeesus on enkeleitä korkeampi (Hbr 1:4ss). Mitä Isä on ja omistaa, sitä Poikakin on ja omistaa. Erityisen merkittäväksi Poika tulee, kun nimen eteen asetetaan "ainokainen" (Jh 1:14; 3:16) tai "oma" (Rm 8:32).

J u m a l a P y h ä H e n k i : Pyhä Henki on Jumala: "Jumala on Henki; ja jotka Häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla Hengessä ja totuudessa" (Jh 4:24). "Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä?... Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle" (Apt 5:3-4).

Kreikankielen "pneuma", henki, on neutrinen ja ilmaisee siis jotain persoonatonta, mutta Uudessa testamentissa sanaa käytetään kaikkialla persoonallisena. Pyhä Henki todistaa (Rm 8:16; Jh 15:26), rukoilee puolestamme (Rm 8:26), jakaa armolahjoja (1 Kr 12:11), päättää (Apt 15:28), puhuu (Apt 13:2), opettaa ja muistuttaa (Jh 14:26), näyttää todeksi (Jh 16:8), johdattaa (Jh 16:13), kirkastaa Kristusta (Jh 16:14) ja voidaan saattaa murheelliseksi (Ef 4:30).

Milloin Pyhä Henki korvataan Raamatussa demonstratiivipronominilla, alkuteksti käyttää persoonallista maskuliinimuotoa, "ekeinos", eikä neutrimuotoa, "ekeino" (esim. Jh 14:26; 15:26). Suomalaisessa Raamatussa on tällöin vastineena "hän". Jeesus esittää Pyhän Hengen selvästi persoonana käyttämällä Hänestä maskuliinimuotoa "ho parakleetos", puolustaja, auttaja (Jh 14:26; 15:26; 16:7, ks. myös Jh 14:16).

Pyhän Hengen ja Jumalan kahden muun persoonan välillä vallitsee mitä täydellisin yhteys. Pyhä Henki on sekä Isän että Pojan Henki samoin kuin Isän ja Pojan lähettämä (1 Kr 2:10-12). Samalla Pyhä Henki toimii itsenäisesti. Hän on t o i n e n Puolustaja (Jh 14:16). Hän opettaa opetuslapsille "kaikki" (Jh 14:26), ottaa Kristuksen omasta ja julistaa heille (Jh 16:14) ja johdattaa heidät kaikkeen totuuteen (Jh 16:13). Pyhä Henki myös tekee eläväksi Jeesukseen uskovat (Rm 8:11).

1.2.4 Yhteenveto
Klassinen kominaisuusoppi on suurenmoinen ja ytimekäs opillinen ratkaisu, joka pyrkii olemaan uskollinen koko Raamatulle. Se pitää sisällään paradoksin ja mysteerin, jota ihmisjärki ei yrityksistään huolimatta voi ymmärtää.
Oppia Jumalan kolmiykseydestä on sanottu kristillisen kirkon keskeisimmäksi dogmiksi. Siitä kiinnipitäminen tai sen hylkääminen vaikuttaa ratkaisevasti pelastusoppiin, käsitykseen Kristuksesta ja ihmisestä, samoin kuin arkivaellukseen.

Kristinusko lepää Jumalan kolmiykseyden varassa. Jos hylkäämme kolminaisuusopin, ajaudumme joko polyteismiin (kolme Jumalaa) tai kiellämme Kristuksen jumaluuden ja teemme Pyhästä Hengestä persoonattoman voiman.


1.3 Kolminaisuusoppi kirkon historiassa
Kolminaisuuden toinen persoona ja erityisesti Isän ja Pojan välinen suhde aiheuttivat alkukirkossa paljon teologista keskustelua ja taistelua. Jo apostoli Johannes joutui taistelemaan kolminaisuusopin puhtauden puolesta (Johanneksen kirjeet), sillä idästä tullut gnostilaisuus erotti "taivaallisen Kristuksen" ja "maallisen Kristuksen" toisistaan. Se selitti, että "Kristus" asettui kastetilaisuudessa asumaan "Jeesukseen" ja poistui Hänestä ennen Hänen ristinkuolemaansa.
Pyhästä Kolminaisuudesta esitettiin 200-luvulla ristiriitaisia käsityksiä. Varsinainen myrsky nousi 300-luvun alussa, jolloin Areios opetti, että Jeesus on luotu olento, joka on olemuksensa puolesta Isää alempi. Hän piti Jeesusta hyvänä opettajana, mutta ei syntien sovittajana. Näiden harhojen torjumiseksi syntyi Nikealais-Konstantinopolilainen ja myöhemmin Athanasiuksen uskontunnustus.

Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus oli vastaus kristologiseen ongelmaan ja Athanasiuksen uskontunnustus kolminaisuuskysymykseen. Karkeasti ottaen kolminaisuusopin kanssa kilpaili kolme epäraamatullista ratkaisuyritystä, adoptionismi, subordinaationismi (lat. sanasta subordinatio, alistuminen) ja modalismi (lat. sanasta modus, tapa).

A d o p t i o n i s m i n mukaan Jeesus oli tavallinen ihminen, jonka Jumala adoptoi Pojakseen. Adoptionismi ei tunnusta Jeesusta ennaltaolleeksi. Eräitten mielestä Jeesus adoptoitiin Jumalan Pojaksi kasteen yhteydessä, jolloin tukeudutaan mm. Apt 10:37s ja Lk 3:22:een. Toisten mielestä Jeesus korotettiin Jumalan Pojaksi ylösnousemuksessa, jolloin turvauduttiin esim. Apt 2:32ss; Rm 1:3s; 2 Kr 5:16; 1 Tm 3:16:een. Joittenkin mielestä Pyhästä Hengestä sikiäminen oli katsottava adoptoimisen ajankohdaksi (Lk 1:35).

Adoptioteoria joutuu ristiriitaan kaikkien niiden Raamatun kohtien kanssa, jotka todistavat Pojan iankaikkisesta ennaltaolemisesta (Jh 1:1; 1 Jh 1:1-3; Jh 8:58; 1 Kr 10;4,9; 8:6; Kl 1:16; Hbr 1:12ss; Fil 2:6). Jeesuksen korottamista kuvaavat Raamatun kohdat kertovat "lihaksi tulleen" Jumalan Pojan kirkastamisvaiheesta (Flp 2:9-11) eivätkä ihmisen korottamisesta Jumalaksi.

S u b o r d i n a a t i o n i s m i on syntynyt kreikkalaisen filosofian, lähinnä uusplatonilaisuuden, vaikutuksesta. Se on lähellä edellistä harhaoppia. Se myöntää Kristuksen ennaltaolleeksi, mutta pitää Häntä Isää alhaisempana. Näkemyksensä tueksi subordinaationismi esittää mm. seuraavia Raamatun kohtia: "Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin" (Mk 10:18), "Isä on minua suurempi" (Jh 14:28), "hän (Jeesus) on esikoinen ... ennen kaikkea luomakuntaa" (Kl 1:15), "joka (Jeesus), ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva" (Hbr 1:3), "Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan" (1 Kr 3:23) ja "Jumala on Kristuksen pää" (1 Kr 11:3).

Subordinaationismi ei näe, että osa Raamatun kohdista, joihin se tukeutuu, korostaa pikemminkin Pojan korkeutta kuin alistamista. Muut kohdat kertovat lihaksi tulleen Kristuksen maanpäällisestä vaelluksesta, jolloin Hän nöyryytti itsensä ja alistui vapaaehtoisesti Isän tahtoon ja Jumalan lain alaisuuteen pelastaakseen meidät.

M o d a l i s m i korostaa Jumalan ykseyttä Jumalan kolminaisuuden kustannuksella. Modalismin mukaan kolminaisuus esiintyy vain Jumalan ilmestyksissä, ei iankaikkisuudessa. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat vain Jumalan eri ilmenemismuotoja eli naamioita, joissa Hän esiintyy. Modalismin mukaan Poika ei ole ollut iankaikkisesti, vaan vasta siitä hetkestä, jolloin Jumala tulee lihaksi Jeesuksessa.

Modalismi tukeutuu ensisijassa eräisiin Vanhan testamentin korostuksiin, jotka ovat taistelua monoteismin (yksijumalaisuuden) puolesta Israelin ympäristökansojen polyteismin (monijumalaisuuden) aiheuttamia paineita vastaan. Modalismi viittasi myös eräisiin Jeesuksen jäähyväispuheen kohtiin:"Minä ja Isä olemme yhtä" (Jh 10:30), "... Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä" (Jh 10:38; vrt. 14:10), "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän" (Jh 14:9).

Modalismia vastaan puhuu ensiksikin Uuden testamentin todistus Pojan alamaisuudesta Isälle maanpäällisessä elämässä. Modalismissa alamaisuus on näennäistä, alamaisuutta itselleen. Kahteen erilliseen persoonaan viittaavat myös käsitteet Isä ja Poika. Toiseksi on mahdotonta sivuuttaa sitä tosiasiaa, että Jeesus on selvästi itsenäinen suhteessa Isään. Hän on minä-sinä -suhteessa Isään, rukoilee Häntä ja valitsee kuuliaisena Isälle vapaaehtoisesti ristin tien.

Kolmanneksi modalismia vastaan todistaa myös Uuden testamentin ilmoitus Jeesuksen Kristuksen korottamisesta (Flp 2:9-11). Hän on nyt itsenäisenä persoonana "Isän oikealla puolella" taivaassa (Rm 8:34; Ef 1:20; 1 Pt 3:22; Hbr 1:3; 1 Jh 2:1 ym.). Neljänneksi Johanneksen evankeliumin sanat joihin modalistit viittaavat, ovat vain voimakas ilmaus Pojan yhteydestä Isään. Niitä ei voi modalismin tavoin irrottaa yhteydestään, sillä samassa jäähyväispuheessaan Jeesus korostaa myös asioita, jotka todistavat sen puolesta, että Isä ja Poika ovat samanaikaisesti eri persoonia.

Luterilainen uskonpuhdistus hyväksyi 1500 -luvulla kolme vanhakirkollista uskontunnustusta (apostolisen, Nikaian-Konstantinopolin ja Athanasiuksen uskontunnustuksen) ja opetti Jumalasta niiden mukaisesti:

"Ensiksi me yksimielisesti ja Nikaian kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti, opetuksessamme pysymme siinä, että on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jota me sanomme Jumalaksi ja joka totisesti on Jumala. Tässä samassa jumalallisessa olemuksessa kuitenkin on kolme yhtä voimallista ja yhtä iankaikkista persoonaa: Isä Jumala, Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala, kaikki kolme yhtenä jumalallisena olemuksena, iankaikkisena, jakamattomana, äärettömänä, voimassa, viisaudessa ja hyvyydessä mittaamattomana, kaiken näkyväisen ja näkymättömän luojana ja voimassapitäjänä. Persoona -sanalla ei tarkoiteta toisessa olevaa osaa eikä ominaisuutta, vaan sellaista, mikä itsenäisesti on olemassa, niin kuin isät tätä sanaa tässä yhteydessä käyttivät" (Augsburgin tunnustus)

Hienoa, että on kirjoitukseeni reagoitu noin voimakkaasti.

Loukkasinko minä jostain kertomalla heitä erikseen, ja sen että He ovat yhtä??? Näkee, että lukijoilla on vain teoreettista tietoa, ei Pyhää Henkeä.

Vastukseni oli selitys heille, joka ei erota Jeesusta ollenkaan Jumalasta, vaan luulee, että valta on heillä kimpassa, mutta eipä ole, kun persoonalla Jeesuksella.

Minulle on turha tuoda jotain Lutherin oppeja ja näkemyksiä, ne oli jo luettua alakoulussa ja sinne ne osin joutaakin, tuon juopon antiseminstin jutut, jolle kastekaan ei edes selvinnyt, tai paremminkin ei ollut rohkeutta tuoda julki, tupisi vain olutilloissa siitä.

Minä toin esille Raamatusta

1 Moos 1,

1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
2 Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan HENKI liikkui vetten yllä.
3 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon VALKEUS". Ja valkeus tuli.
Jos tämä sinua kauhistuttaa, olen suruluullinen
Tämä on se kolmiyhteinen Jumala, Isä , poika ja Pyhä Henki, mutta jokainen omansa. Muuten kerroinko juuri näin avauksessani, laiton vain Raamatun paikkoja ja sinä pidät minua kauhistuksena, oman teoriasi vuoksi, ja panit sanat suuhuni. Vain sinä puhuit kolminaisuusopista ja se toinen vastaaja, en minä.

Miten sinä siihen suhtaudut, jos uskot, että Jeesus kuoli ristillä, sinne Hänet naulattiin, ja Raamatun mukaan Isän tahtoi toteutui, joka on taivaassa, OLIKO JUMLA RISTILLÄ YHDESSÄ RYÖVÄRIEN KANSSA, VAIN AINOSTAN JEESUS, PYHÄ HENKIKIN TULI VASTA HELLUNTAINA.

Olen tosi pahoillani, jos Nämä Raamatun kolme ensimmäistä lausetta suistaa sinut jo masennukseen.

Pyydän, älä jatka, kysy saarnaajalta.

En lähde joka sanaa kommentoimaan, koska se oli saivartelua ja turhaa, mutta otan muutamia otantoja.

Kolminaisuudesta sen, että turha siihen on koko sivua haaskata, sehän on jo meille selvä. Isä, Poika ja PH.

1;2 Kyllä Jumala on yksi. Olemme samaa mieltä. Minulla on tämä Jahve, Abrahamin ja Iisakin Jumala, ei mmm Ram.

””””Kolminaisuus tulee ilmi jo Vanhan testamentin ensimmäisissä jakeissa, jotka kuuluvat: "A l u s s a (voidaan kääntää myös kuten Luther: 'E s i k o i s e n s a k a u t t a ') loi J u m a l a taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan H e n k i liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: 'Tulkoon v a l k e u s. ' Ja valkeus tuli" (1 Ms 1:1-3).””” Enkö minä juuri näin sanonut. Mikä meni pieleen.

Muuten sinulla meni hyvin, mutta selityksen maksua oli.

Minä kerron sinulle, jos se nyt on jäänyt epäselväksi, minä uskon Pyhään kolminaiseen Jumalaan, jossa on Isä, Poika ja PH, Jumala on Isä, mutta lunastajani on Jeesus, ja voimani ja väkevyyteni, sekä armolahjojen takana sekä elämään ohjaaja on PH.

Rakkaudella Jussi.

Isä, Poika ja Pyhä Henki kirjoitti:

Nyt on jo asiat sekaisin. Helluntailaisetkin yhtyvät luterilaisen kirkon tunnustuksiin, joten nyt Kempelainen tsup, tsup, lukemaan ja oppimaan.

Erehdyt jos luulet Luterilaisuuden olevan avain asemassa kolminaisuuteen.Luterilaisuus omn pieni katolinen lahkokunta.

Helluntailaisetkin lukevat henkilökohtaisesti Raamattua, Uutta Testamenttia josta Jumalan kokokuva historioieen on nähtävissä.
Lutter oli sokea, sokleain taluttaja, tämän näkee
hänen kirjoittamasta katekismuksesta,jossa hän sotkee Juualaiset pakanuuteen .

VL liikkeessä ja luterilaaisissa jumalan palveluksissa puhutaan pääasiallisesti uskosta Jumalaan, Eli että Jumala on olemassa.
Tämä ei ole erinomaista koska Riivaajatki ja perkele uskovat myös! Jakob 2:19
" Sinä uskot,että Jumala on ,yksi ainoa. Oikein teet- pahat hengetkin uskovat se ja vapisevat."

Uusi Testamentti vakuuttaa tie Jumalan tuntemiseen
käy ovesta, sisälle menemisessä:
Johanne 14:6-

Jeesus sanoo!
"Minä olen TIE, TOTUUS ,ja ELÄMÄ.
EI KUKAAN PÄÄSE ISÄN LUO MUUTOIN KUIN MINUN KAUTTANI."

Uskon määritelmä:
" ja minä elän, en enään minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän JUMALAN POJAN USKOSSA, hänen joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni."

Jumala on suvereeni, Hän ei ole yhdenkään kirkkokunnan omaisuutta.
Kirkkokunnat voivat voivat olla hänelle alamaisia
jos TOTTELEVAT JUMALAA hänen SANANSA mukaisesti.

Siis Usko Jumalan olemassa oloon ei riitä pelastukseen. vaan täytyy totella Jumalan sanaa
ja tulla Jeesuksen kautta Isäntykö, Pyhä Hengen johdattamana.

Kempelainen kirjoitti:

Hienoa, että on kirjoitukseeni reagoitu noin voimakkaasti.

Loukkasinko minä jostain kertomalla heitä erikseen, ja sen että He ovat yhtä??? Näkee, että lukijoilla on vain teoreettista tietoa, ei Pyhää Henkeä.

Vastukseni oli selitys heille, joka ei erota Jeesusta ollenkaan Jumalasta, vaan luulee, että valta on heillä kimpassa, mutta eipä ole, kun persoonalla Jeesuksella.

Minulle on turha tuoda jotain Lutherin oppeja ja näkemyksiä, ne oli jo luettua alakoulussa ja sinne ne osin joutaakin, tuon juopon antiseminstin jutut, jolle kastekaan ei edes selvinnyt, tai paremminkin ei ollut rohkeutta tuoda julki, tupisi vain olutilloissa siitä.

Minä toin esille Raamatusta

1 Moos 1,

1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
2 Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan HENKI liikkui vetten yllä.
3 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon VALKEUS". Ja valkeus tuli.
Jos tämä sinua kauhistuttaa, olen suruluullinen
Tämä on se kolmiyhteinen Jumala, Isä , poika ja Pyhä Henki, mutta jokainen omansa. Muuten kerroinko juuri näin avauksessani, laiton vain Raamatun paikkoja ja sinä pidät minua kauhistuksena, oman teoriasi vuoksi, ja panit sanat suuhuni. Vain sinä puhuit kolminaisuusopista ja se toinen vastaaja, en minä.

Miten sinä siihen suhtaudut, jos uskot, että Jeesus kuoli ristillä, sinne Hänet naulattiin, ja Raamatun mukaan Isän tahtoi toteutui, joka on taivaassa, OLIKO JUMLA RISTILLÄ YHDESSÄ RYÖVÄRIEN KANSSA, VAIN AINOSTAN JEESUS, PYHÄ HENKIKIN TULI VASTA HELLUNTAINA.

Olen tosi pahoillani, jos Nämä Raamatun kolme ensimmäistä lausetta suistaa sinut jo masennukseen.

Pyydän, älä jatka, kysy saarnaajalta.

En lähde joka sanaa kommentoimaan, koska se oli saivartelua ja turhaa, mutta otan muutamia otantoja.

Kolminaisuudesta sen, että turha siihen on koko sivua haaskata, sehän on jo meille selvä. Isä, Poika ja PH.

1;2 Kyllä Jumala on yksi. Olemme samaa mieltä. Minulla on tämä Jahve, Abrahamin ja Iisakin Jumala, ei mmm Ram.

””””Kolminaisuus tulee ilmi jo Vanhan testamentin ensimmäisissä jakeissa, jotka kuuluvat: "A l u s s a (voidaan kääntää myös kuten Luther: 'E s i k o i s e n s a k a u t t a ') loi J u m a l a taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan H e n k i liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: 'Tulkoon v a l k e u s. ' Ja valkeus tuli" (1 Ms 1:1-3).””” Enkö minä juuri näin sanonut. Mikä meni pieleen.

Muuten sinulla meni hyvin, mutta selityksen maksua oli.

Minä kerron sinulle, jos se nyt on jäänyt epäselväksi, minä uskon Pyhään kolminaiseen Jumalaan, jossa on Isä, Poika ja PH, Jumala on Isä, mutta lunastajani on Jeesus, ja voimani ja väkevyyteni, sekä armolahjojen takana sekä elämään ohjaaja on PH.

Rakkaudella Jussi.

"Miten sinä siihen suhtaudut, jos uskot, että Jeesus kuoli ristillä, sinne Hänet naulattiin, ja Raamatun mukaan Isän tahtoi toteutui, joka on taivaassa, OLIKO JUMLA RISTILLÄ YHDESSÄ RYÖVÄRIEN KANSSA, VAIN AINOSTAN JEESUS, PYHÄ HENKIKIN TULI VASTA HELLUNTAINA."


2. Kor. 5(Biblia)
18. Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata.
19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.
20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.
21. Sillä hän on sen, joka ei mitään synnistä tietänyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa.

2. Kor. 5(KR92)
18. Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. 19. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. 20. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. 21. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.