Ihan uteliaisuuttanu kyselen kuinka moni suunnittelee synnyttävänsä luomuna? siis ilman lääkkeitä? Entä kuinka moni täällä on luomuna synnyttänyt?
Luomusynnytys
Odottaja77
331880
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
luomuna ENKÄ tee sitä uudestaan,muuta en ota tällä kertaa kuin epiduraalin.synnytys oli käynnistetty kestoltaan 6h11min ja suht helppo,mutta KIVULIAS.
synnytin luomuna ja kolmatta odotan ja tilanteesta ja omista kivuista riippuen ajattelin että jos ainakin yrittäisin ilman kivunlievitystä myös tän kolmannen...mutta mielihän voi muuttua ku tosipaikka tulee eteen:)
En ihan kamalasti tykkää "luomusynnytys" -sanasta, aktiivisesta synnytyksestä puhuisin mieluummin... Esikoinen syntyi ilman lääkkeitä, ja parin kuukauden sisään synnytän uudestaan, todennäköisesti samoin ilman.
Esikoisen synnytyksestä jäi oikein hyvä mieli, ja tälläkin kertaa edellytykset on hyvät: raskaus on sujunut kaikinpuolin hyvin ja normaalisti, olen valmistautunut (mm. lukenyt paljon aktiivisesta synnytyksestä ja harjoitellut rentoutumista), olen menossa pieneen sairaalaan jossa altaaseen pääsee lähes varmasti ja olen jutellut toiveistani etukäteen siellä.
Ei minulla sinänsä lääkkeitä vastaan ole mitään ,ja viime kerralla niitä otinkin varmaan joka lajia mitä löytyi, mutta en kyllä kokenut saavani niistä juurikaan apua ja lopuksi en niitä enää pyytänytkään. Kaksi päivää yritettiin saada synnytys kunnolla käyntiin. Kivut oli ja pysyi ja voimistui mutta avautuminen ei jouduttunut. Epiduraalikin epäonnistui.
Nyt ajattelin jos saisi jonkun tekemään vyöhyketerapiaa synnnytykseen...
Tulkintakysymys kun puhutaan ilokaasun ottamisesta, itse otin sitä lopussa n. puolen tunnin - tunnin ajan, sen verran helpotti että sain istuttua vähän aikaa keinutuolissa. Siitä jäi kuitenkin niin tokkurainen olo että tämän seuraavan kanssa en aio ottaa ilokaasuakaan. Minusta synnytyskivut ovat pienempi paha kuin esim. epiduraalissa hyvin todennäköinen riski että jalat menee alta, tai että joutuisi katetroitavaksi.. ei kiitos! Ja pelkästään se tipassa roikkuminen sen myötä, yöh..
Mieluummin menen siis kakkosenkin kanssa ammeeseen, liikun vapaasti salissa ja pidän lämpimiä kaurapusseja kipukohdissa.
mulla lähti jalat täysin alta jo pelkistä kivuista enkä voinut siis enää liikkua\puhua! oli niin kovat vaihditukset alla,että jopa puhekin lähti.
kiemurtelin kylmällä lattialla ja minut nostettiin ponnistusvaiheessa pedille kun en omin avuin päässyt ylös(samapa tuo olenko kiinni jossain vai en vaikka ei se kauheesti houkuta,mutta kuitenkin),kokemus oli muuten ihan jees,mutta tuota samaa kipua en halua toisamiseen joten siksi minä sen epiduraalin aion ottaa.ainoa miinus on tuo,että pelkään etten tule tuntemaan ponnstuksen tarvetta,mutta uhmataan siitäkin huolimatta =)
Siis sullakin on vasta sitten eka luomusynnytys edessä :)
Eikös melkein jokaisella kuitenkin supistusten välissä ole edes pieni tauko? Siinä mielessä synnytys oli "helppoa" kun supistusten välissä ihan lopussakin se 10-30 sekuntiakin lepoa oli tosi rentouttavaa.
niin,eka luomusynnytys on takanpäin,mutta muutaman viikon kuluttua kun kolmannen työnnän pihalle,niin luomuilla en aio.Ihmiset kun kokevat kivunn niin erilaisena ja erilailla joten kannattaa sen oman tuntemuksen mukaan mennä.
yhtään taukoa,menin synnyttämään sillä asenteella,että jos tarviin otan kivunlievityksen,mutta jos pärjään ilmankin,niin avot en ota yhtään mitään ja näin mentiinkin,mutta loppua kohden kun lisäsivät supistukisa lisääviä suoneen(käynnistivät minut),niin alkoi supparit olemaan sitä luokkaa,että kun edellinen loppui niin uusi alkoi ja yritin jokaisen supparin välissä huutaa,että nyt äkkiä jotain tähän kipuun,mutta kipu vei äänen ja tajun =) eikä taukoja siis tullut,mutta kahden tunnin kuluttua tulikin vauva!ja kätilötkin oliva ihan ihmeissään kun ei pariin tuntiin taukoja ilmaantunut ja yrittivät kyllä kysellä tarviinko mitään mutta eivat saanet vastausta kun jouduin vaan hengitystä pidättämään tuon tuosta.
Muttei mitnekään pahaa pelkoa siltikään asiasta jäänyt.Tällä kertaa toimin vain eritavalla,pian se aika koittaakin =D
Lopussa ei ollut mitään taukoa suppareissa, ihan yhtä kipua ennen kun sai ponnistaa. Ponnistuksen aikana kipua ei tuntunut.
pakko yhtyä myös siihen,että ponnistusvaihe oli myös minulla täysin kivuton!vaikka sitä paljon pelkäsinkin.ja se jos jokin oli ärsyttävää,niin se ettei oikeesti ollu suppareiden välissä yhtään taukoja.kissa et kerkee sanoo ku uus jo alkaa...
oli ponnistusvaihe. Supistukset oli niin kipeitä että sen rinnnalla ei pienet nirhaumat ja venymiset tuntuneet ei sitten miltään.
Minulle tuli hyperventilaatikohtaus vielä juuri ennen ponnistusvaihetta, ilman taukoja tulleet supparit laukasi sen. Tuntu et kuolee kun ei henkikään enää kulkenut.
Mut noikin johtui varmaan siitä että noin tunnissa aukesin 3cm-10cm kun vihdoin synnytys lähti käyntiin kunnolla.
Niin, et sinäkään ole synnyttänyt luomuna, kuten ei Jihuukaan.
Luomusynnyttämisessä kun ei tarvita käynnistämistä :)
Eli ei lääkkeitä tms :)
niin,siis itse käsittelen aisaa niin,ETTEI MISSÄÄN VAIHEESSA SYNNYTYSTÄ TARVITTAISI MITÄÄN KIPUA TURRUTTAVAA LÄÄKETTÄ.
mutta eihän se käynnistetty olekkaan alkanut luonnollisesti,sen tiedän,mutta minä nyt satun puhumaan kivusta ja sen lievityksestä,en siitä miten synnytys on käynnistynyt.
ei tässä jaksa kuitenkaan lähteä pilkkuja nussimaan ;)
Hei! Itse menin esikoiseni synnytykseen täysin avoimin mielin ilman erityisempää "henkistäkään" valmentautumista ajatuksella, että katsotaan mitä tuleman pitää ja otetaan kivunlievitystä, jos sitä tarvitaan. Synnytyksen kesto oli kaikkiaan 7.5 h, josta ponnistusvaihetta 0.5 h. Vain viimeiset supistukset ennen ponnistusvaiheen alkua olivat niin kivuliaita, että pyysin kivunlievitystä (no, siinä vaiheessa kaulaa ei ollut enää jäljellä, joten lievitykset sitten jäivät kokonaan). Muuten mieheni antama ristiselkähieronta auttoi todella paljon - ilmeisesti sattumalta löysi jotkin akupisteet...?Ponnistusvaiheessa taasen sitten kova ponnistaminen vei supistuksista kivun kokonaan pois.
Synnytyksestä jäi näin "vahinkoluomullekin" hyvä mieli ja lähtisin mielelläni uudelleenkkin synnyttämään, mikäli toinen lapsi meille vielä joskus suodaan. Supistusten kovetessa ajattele vain, että jokainen kerta vie lähemmäksi sitä jäävuoren huippua!!
Onnea ja tsemppiä!
Olen itse kahdesti luomuna synnyttänyt ja toivottavasti tämän kolmannenkin. Tuttavat ja ystävät kummastelevat tyyliin Miksi
synnytät ilman lääkkeitä? Miksi et ota vaan rennosti ja ilman kipuja?
Lähinnä noiden kommenttien jälkeen olen jäänyt miettimään että olenko joku kummajainen tai jotain. Ja samalla mielestäni on myös hyvä kertoa näin luomukokemuksistakin esikoistaan odottaville. Ei kaikki synnytykset ole kamalaa tuskaa!
tämä oli hyvä huomata että muitakin on ja ensisijaisesti toivottavasti esikoistaan odottavat lukevat tätä. Lääkkeet on ihan ok, jos niitä tarvitsee ei siinä mitään, mutta monilla, kuten tutuillani, tavoite/haave on kivuttomasta synnytyksestä.
Tosi hassu tuo ajattelutapa "miksi et ota rennosti ja ilman kipuja".. kuten sanoinkin, minulle olisi suurempaa tuskaa saada niitä sivuvaikutuksia lääkkeistä ja maata esim. epiduraalin jälkeen paikoillaan sängyllä.. Ja oikein rento fiilis on, kun tietää että luonto hoitaa homman eikä tule mitään komplikaatioita lääkkeiden vuoksi.
Surullista, että länsimaissa synnytyksestä on tehty niin lääketieteellinen tapahtuma, että pidetään kummajaisena kun haluaa synnyttää luonnollisesti. Esikoita kun odotin, sain suurta halveksuntaa kun sanoin etten aio ottaa lääkkeitä.. nyt kun odottaa toista ja on kertaalleen synnyttänyt etenkin ilman sitä paljon kehuttua epiduraalia, niin ei ole tullut kukaan aukomaan päätään ;)
Niin minustakin tuntui kummalta tuo tuttavien ajatus kivuttomuuden tavoittelusta. Sen takia just lähdin kyselemään, että olenko minä vain tällainen kummallinen.
Mutta etkö sä tiennyt, että äidit jotka haluaa synnyttää luomuna tekevät sen vain sen vuoksi, että he haluavat osoittaa olevansa muita parempia. ;) Mullekin yksi tuttu sanoi, että sä siis haluat olla jotenkin parempi kuin me muut.
Onko se noin? Hehe... No mä oon sitten varmaan tosi mahtava ku sen kahdesti oon tehnyt, ku pelkään piikkejä sikana... Hyvä että kätilö sai edes sen k-vitamiinin vai mikä se nyt onkaan, mun reiteen törkättyä ku karkuun meinasin lähteä... ;)
Mutta sinäkään et ole luomuna synnyttänyt, vaikka niin esitätkin:)
Kuule, mulle se on ihan sama jos joku on määrittelemättä sen luomuksi sen max tunnin takia, jona aikana ilokaasua lopussa otin.
Ensi kerralla en ota sitäkään, sitten et voi aukoa päätäsi siitäkään :P
Itse olen myös kuullut, miten se on "sankarin leikkimistä" kun ei ota epiduraalia.. ihmeellisiä asenteita ihmisillä! Mikähän siinä on, kun joillakin on niin kova pää etteivät tajua, että luomusynnyttäjät nimenomaan haluavat välttää ne pahimmat kivut ja luottavat siihen, että luonto hoitaa homman kunnialla kuntoon..
Mulla synkkasi oikein hyvin huonekaverin kanssa, vaikka sillä oli koko ajan päällä aikamoiset tropit sektiokipujen takia. Jälkeenpäin se oli yllättynyt, kun kerran valitin miten rikki olin flunssassa (kyllä, kuumeessa makaaminen monta päivää on mulla kauheampi kokemus kuin synnyttäminen, koska päänsärky ja lihassäryt ovat jotain aivan käsittämätöntä) kun oli kuulemma pitänyt mua sellaisena sissinä :D
Niin, sille kun on vain virallinen määritelmä, mitä tarkoittaa luomysynnytys :)ja ilokaasu ei kuulu siihen :):):):):):)
Itse olen lukenut tuosta virallisesta määritelmästä sen, että sitä tulkitaan eri tavoin lasketaanko ilokaasua mukaan vai ei.
Mulle se on kuitenkin aivan sama, koska en ottanut mitään sellaisia lääkkeitä, joitten vaikutus olisi pysyvä. Tai näinhän ilokaasusta minulle sanottiin, että sen vaikutus lakkaa samantien.. itse en enää usko siihen, kun oli sellainen pöhnä päällä.
Katsotaan nyt, miten tämä tuleva synnytys menee, mutta suunnitelmissa olisi huitaista homma pois alta luomuna.
Annan sellaisen vinkin, että kannattaa olla mahdollisimman pitkään kotona eikä lähteä kipuilemaan kymmeneksi tunniksi sairaalaan. Ainakin itse mieluiten supistelen kotisohvalla ja teen välillä kykyjeni mukaan jotain tavallisia hommia kuin että voihkin laitoksella. Tuntuu siltä, että tosi moni ensisynnyttäjä kipittää heti laitokselle, kun vähän nippailee.
Vastaanpa minäkin, eli mulla käynnistettiin synnytys ja se oli ilmeisesti melko äkäinen ensikertalaiselle kun kesti vain 3½ h.
Menin synnyttämään sillä periaatteella että pyydän sitten kivunlievitystä jos tuntuu etten enää kestä. No eipä sitä sitten tarvinnutkaan pyytää kun sen kivun kauratyynyjen ja miehen hieronnan voimin kesti. Ainoastaan pari viimeistä supistusta ennen ponnistusvaihetta olivat tosi tuskallisia. Mutta äkkiä sen kivun unohtaa, kun palkinto on niin mahtava!
Jos kaikki menee hyvin nyt seuraavassa synnytyksessä niin en kyllä nytkään aio mitään lääkitystä pyytää.
Alun perin olin ykkösen kanssa menossa synnyttämään luomuna eli niin pitkään ilman mitään kuin mahdollista. No viikkoja oli 42 ja jouduttiin käynnistämään. Kaksi päivää ensin käynnisteltiin ennen kuin mitään tapahtui ja kun vihdoin jotain tapahtui, alkoi 13h piina ja käytin lopulta ilokaasun, ammeen ja pakon sanelemana epiduraalin. Olin aivan poikki jo 10 tunnin jälkeen (noin kello 2 yöllä) ja kätilö suositteli epiduraalia, että saisin vähän levättyä ennen ponnistusvaihetta. Onneksi suostuin. Pystyin jopa ottamaan pienet nokoset ennen ponnistusta ja se oli tarpeen, sillä sekin kesti yli tunnin. Repesin sitten vielä kaiken lisäksi TOSI pahasti ja sain siihen kipulääkkeet. Jos joku olisi tuon minun kokemani käynyt läpi ilman kivunlievitystä niin nostaisin hattua ja voisin jopa hiukan onnitella. Itselläni ei ole kovin alhainen kipukynnys ja kestän aika paljon, mutta tuo meni jo hiukan senkin yli. Kammoa minulle ei tosin jäänyt, vaan kaikki ne kivut ja säryt hävisi, kun sain pikku-prinsessamme syliin. Huhtikuussa pitäisi käydä toinen "puskemassa" ulos ja nyt olen avoimin mielin ja valmis ottamaan kaiken kivunlievityksen mitä tarjolla on jos näyttää, että yhtä tuskainen synnytys edessä. Toki yritän taas olla mahdollisimman pitkään ilman mitään...
Tosin sattumalta. Esikoisen synnytys eteni niin hurjaa vauhtia (siitä kun vedet menivät, kului vain 3h vauvan syntymään) että kivunlievitystä ei keretty antamaan. Enkä oikeestaan osannut sitä kaivatakaan, yritin vain pysyä vauhdissa mukana :)
Muistan että kätilö sanoi että voin ottaa ilokaasua jos haluan. Vastasin hänelle että nyt ei ehdi, taas tulee supistus :)
Hyvä mieli jäi synnytyksestä. Nyt odotan toista lasta ja jännä nähdä miten tämä synnytys etenee! Täytyy lähteä ajoissa sairaalaan ettei joudu autoon synnyttämään!
Ekaa lähdin synnyttämään luomuna, mutta oli sen verran hidasta ja tuskaisaa, että en torjunut paracervikaalia, kun sitä loppupuolella tarjottiin.
Toinen syntyi nopeasti - tai olin siis kotona sen verta pitkään - että ei paljon ehditty kivunlievitystä pohtia.
Luulen, että kipu on aika paljon psykologista: kun on ensimmäistä kertaa asialla ja pelkää ja viruu yli kymmenen tuntia sairaalassa, niin kipu tuntuu pahalta. Seuraavilla kerroilla, jos kaikki menee normaalisti, on rennompi ja kipu asettuu omaan lokeroonsa. Minä ainakin sanoisin, että kipu oli molemmilla kerroilla yhtä kova, mutta ensimmäistä en oikein jaksanut, koska pelkäsin.
Pitää vielä pohdiskella tästä "luomusta" tai siis ennemmin aktiivisesta synnytyksestä. Musta kun se ei ole vain sitä että jätetään lääkkeet ottamatta. Eikä se varsinkaan ole sitä että kipua ei hoideta! Se ei siis ole mitään "luomua", että synnytys on mennyt niin rytinällä (tai jostain muusta syystä) että synnyttäjä ei ole saanut haluamaansa apua! Se ei ole tavoiteltavaa, se on kamalaa.
Aktiivinen synnytys on enemmänkin asennetta. Luottamusta naisen kykyyn synnyttää, kehon omien voimavarojen etsimistä ja vapauttamista käyttöön. Kipua ei yritetä täysin poistaa, sitä lievitetään pehmein keinoin eikä mennä sitä pakoon, vaan ymmärretään sen merkitys ja tehtävä.
Pyritään siis luomaan olosuhteet jossa synnytys voi edetä luonnollisesti, niin että siihen ei tarvitsisi puuttua. Kaikki puuttuminen kun yleensä horjuttaa synnytyksen luontaista etenemistä ja johtaa vain enempään puuttumiseen ja samalla aina todennäköisemmin eppareihin, imukuppeihin ja sektioihin ym. Luulen että käynnistetyssä synnytyksessä on vaikeampi selvitä ilman puudutuksia, koko tapahtuma kun ei ole alkanut luonnollisesti. Käynnistetyn synnytyksen oksitosiinisupparit ovat erilaisia kuin luonnollisen.
Harmittaa että psyykkinen puoli on niin unohdettu synnytyksessä. Sillä kun on hirvittävän suuri merkitys. Avautuminen on paljolti korvien välistä kiinni, ja voi häiriintyä helposti jos esim. ympäristö tuntuu vieraalta ja ahdistavalta. Normaalisti tällaisessa tilanteessa ei hoideta syytä (siis että yritettäisiin saada synnyttäjä rentoutumaan), vaan pakotetaan synnytys eteenpäin oksitosiinilla tai kalvojen puhkaisulla.
Nykyään on vaan synnyttäjänäkin oltava aika aktiivinen että edes saa tietoa siitä millainen luonnollinen synnytyksen kulku on. Kultturimme kun keskittyy pelottelemaan odottajat hengiltä, ja synnytysvalmennus kertoo että kaikkihan sen epiduraalin tarvitsevat.
Viisaasti pohdittu.
Pelko ja jännittäminen tekee kivusta sietämätöntä. Kipu sinänsä ei ole kovin kamalaa. Monikin sietää ennemmin kipua kuin piikkejä ja muuta inhaa, jos ei pelota. Ensimmäisellä kerralla - tai jos jokin tuntuu menevän vikaan - tarttuu kaikkeen mahdolliseen apuun, kun ei osaa rentoutua ja rauhoittua ja auttaa itseään.
Ensimmäisellä kerralla mm. pelkäsin, että "menen rikki". Synnytyskipu oli uudenlainen kokemus, enkä ollut varma, pitikö sen tuntua siltä. Lisäksi jännitin vastaan. Ja tympeähkö kätilö vähän painosti ottamaan puudutusta. Voi olla, että olisi auttanut yhtä paljon tai enemmän, jos minua olisi kehuttu ja kannustettu. Sanottu, että tosi hyvin menee. Sen sijaan ihan alusta asti yritettiin väkisin antaa kipulääkettä.
Toisella kerralla juttu oli tuttu. Olin kotona ja odottelin rauhassa. Vähän liian myöhään mentiin sairaalaan, mutta kaikki oli hyvin: vajaan tunnin päästä vauva oli sylissä!
Arvostan kyllä sairaaloita ja lääkäreitä ja kätilöitä enkä hetkeäkään miettisi kotisynnytystä. Jokinhan voi mennä vikaan... Mutta sairaaloissa synnyttäjiä pitäisi vielä enemmän kehua, kannustaa, rohkaista, rentouttaa ja toisaalta antaa olla rauhassa.
Toisaalta en ole kätilö, ja synnyttäjiäkin on kai monenlaisia. Ei se varmaan ole helppo ammatti heilläkään.