Tuntuu, että olen yksinhuoltaja, kun mies ei suostu näkemään minkäänlaista vaivaa vauvan eteen ja esim. vauvan syöttämiselle löytyy aina joku veruke, ei nyt kun päätä särkee tai ei nyt ehdi kun pitää tehdä töitä, joita sitten kuitenkaan ei koskaan lopulta tee. Miten ne multa sitten onnistuu vaikka kuinka väsyttäisi tai päätä särkisi? Sanominen tuosta asiasta ei auta, se on todettu. Kai se olisi sama asua vauvan kanssa kaksin, kun suhdekaan ei pelitä ja tästä asiasta saa riidellä koko ajan. Miten teidän muiden miehet, auttavatko vauvan kanssa?
Yksin pienen vauvan kanssa
melkein yksinhuoltaja
8669
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Esikoisen hoidin KOKONAAN itse ensimmäisen vuoden ajan,en kaivannutkaan mieheni apua vaan tykkäsin itse hoitaa vauvaa-annoin kyllä miehenkin olla apuna niinkuin halusi,piti sylissä ja hellitteli mutta itse hoidin syötöt,vaipanvaihdot ja nukuttamiset.
Nyt kun on useampi lapsi niin mies on ollut apuna isompien lasten hoidossa enemmän,itse aikalailla hoidan vauvan kun imetän häntä.
jolloin tuntuu kanssa ihan yksinhuoltajalta.. Mies lähtee töihin ennen kuin lapsi herää ja tulee kun on jo nukkumassa. Mutta onneksi meillä on myös päiviä jolloin miehellä on aikaa meille... Ja silloin hän haluaa osallistua lapsen hoitoon.. Ikinä ei oo vedonnu mihinkään, vaan oikeasti haluaa ja nauttii lapsenkin kanssa olosta.
Teillä tilanne on vähän ikävämpi jos miestäsi ei yhtään kiinnosta hoitaa vauvaa :( Onko vauvan ja miehesi välille muodostunut suhdetta? Jos miehesi tuntee vauvan "vieraaksi"... Vai mistähän mahtaa olla kyse...
hoidin vauvan ruokinnan ( no täysimetin niin eipä siinä mies oikeen mitään voi ) mut ei ottanut syliin, ei vaihtanut vaippaa, ei oikeestaan mitään tehny vauvan eteen ( no kasani pinniksen...ym lelut mut muuten ) suostui "vahtimaan" vauvaa kun se nukkui... niin pääsin ite suihkuun.
ensimmäiset melkein 2kk olin minä joka vauvaa kanteli ( arvatkaa vaan oliko selkä kipeä ja kädet ) eihän mies voinut lasta syliin ottaa kun se putoaa...yms verukkeita keksi ja sitten se että kerran sanoi että piä se hiljaa että hän voi katsoa telkkaria, ( iltaiset maha huudot )
monet päivät tuli itkettyä ja hammasta purtua että kyllä se vielä helpottaa... tavallaan toivon että olisin sillon jättäny koko ukon... mut empä jättäny...huoh...
no eipä se mies kun muutaman kerran piteli =( ensimmäisen kerran suostui lapsen ottamaan syliin lapsen kastajaisissa... no parempi myöhään kuin ei milloinkaan...
no kun tyttö nykyisin jo kävelee niin nyt ONNEKSI jo iskäkin suostuu lapsen kanssa olemaan mutta yhtään vaippaa ei ole vaihtanut, muutaman lusikallisen ruokaa on lapsen suuhun pistänyt mutta ei ole ruokailua yksin koskaan "tehnyt" onneksi kuitenkin kahtoo sen aikaa että saan käytyä kirppiksellä, kaupassa =)
Mutta voin sanoa että tiedän TOSIAAN miltä sinusta tuntuu. Miehen piti päästä omia menoja menemään sillon alussa JUST niinkuin ennenkin ( eli minä jäin yksin kotiin kun hän meni ja tuli niinkuin lystäsi ) siitäkös sota syttyi jos minä EREHYIN haluamaan jonnekkin ilman HÄNTÄ... vähintään olin menossa naimaan jotakin.
onneksi tosiaan tilanne on helpottunut huomattavasti vaikka ei toisiaan sitä vaippaa vaihda...yms mutta muuten rupeaa olemaan vauvan kanssa kaksistaankin jonku aikaa ja nykyisin "saan" jopa menn käymään yksin illalla jossain viihteellä n.kerran kk. ja se riittää minulle =)
Varmaan toisilla vaan kestää kasvaa isäksi kauemmin mitä toisilla, kateellisena katsoin kun muut hehkuttivat miten heidän miehensä osallistuvat vauvan hoitoon =(
tulipas romaani kirjoitettua mutta jospas jaksoit lukea =) Jaksamista sinulle sinne päin, kyllä se vielä helpottaa vauvan hoito kuhan vauva kasvaa, vai minkä ikäinen teillä jo on?
Mimmonen tunnevammainen ihminen ottaa oman lapsensa ekaa kertaa syliin, kun on sen kastajaiset????
Ja sinä vielä katot sitä tunnevammaista paskiaista?
Viis siitä kuinka paljon osallistuu vauvanhoitoon ja vaihtaako vaippoja jne, mutta toi on kyllä mun mielestä jo vähän sairasta... Olisin jättänyt koko miehen jo.
Vaan olikohan tuo sittenkin kärjistetty juttu? Jos ei, niin hiukkasen outoa minusta...
Mies tekee mitä huvittaa vapaa-ajallaan, ja jos ei lähde johonkin niin istuu tv:tä tuijottamassa. Ei siis vaihda vaippoja, syötä, ei kylvetä tms. joskus saattaa hetken aikaa leikkiä jos mun täytyy tehdä jotain. Lapsi on jo vuoden ja itkuhan siitä tahtoo tulla jos minä lähden suihkuun, ja hyvin usein lapsi ja mies on kylppärissä kun käyn suihkussa.
Mutta sitte ku kyläillää tai meillä on vieraita niin kyl sitte mies leikkii ja on olevinaan niin hyvä isä. Ärsyttää tuollanen tekopyhyys.
Itse en ole viihteelle päässyt koko aikana, yhden kerran käyny kampaajalla ja sinnekin tulivat perässä...
tosiaan tuntuu välillä et on yhäiti..
Mies onneksi on mukana esikoisen hoidossa (5kk).
Leikkii, vaihtaa vaipat, on silloin tällöin lapsenvahtina jotta pääsen tuulettamaan aivoja ja kylvettää pojan. Myönnän että minä en ole koskaan kylvettänyt lastamme vaan se on mieheni ja pojan välinen yhteinen hetki:)
Jos toisin olisi taloudessamme en pitkään katselisi sellaista menoa. Mies on lapsen alulle pannut joten sitä myös sitten hoitakoon.
Meillä isä on osallistunut alusta asti vauvan hoitoon tasapuolisesti. Koska maito ei noussut missään vaiheessa rintoihin, niin yöherätyksetkin hoidettiin vuorotellen isyysloman ajan ja myöhemmin vuoroviikoin isän työvuorojen mukaan (aamuvuoroviikolla isä nukkui yöt, mutta iltavuoroviikolla sain minä nukkua... mies nukkui sitten vaan aamulla pidempään).
Isältä onnistui ja onnistuu edelleenkin kaikki lapsen- ja kodinhoitoon liittyvät hommat neuvolakäynneistä ja vauvanvaatteiden ostosta aina vaipanvaihtoihin asti. Nyt kun ollaan molemmat työelämässä niin sairasta lastakin jäädään hoitamaan vuorotellen.
Taitaa olla osunut kohdalleni harvinaisen järkevä mies.