Esittelenpä tässä omaa assielämääni ja ajatusmaailmaani sinutellen:
On viikonloppu. Tietokone on ainut ystäväsi, eikä sinulla ole muiden tapaan kaveripiiriä. Et myöskään taitamattomuutesi rajoittamana uskalla käyttää julkisia kulkuvälineitä mennäksesi baariin. Ja vaikka taitosi riittäisivätkin tämän saavuttamiseen, estää kommunikointirajoittuneisuutesi sinua saamasta kunnollista seuraa.
Kaikki muu kuin opiskeluaika menee sinulla tuloksettomaan ja toistuvaan kaveripalveluiden hyödyntämiseen Internetissä. Tuloksetonta toiminta on siksi, ettei kukaan osoita kiinnostusta erikoiseen ajattelutapaasi, etkä siten Internetistä saa muutakaan kuin häirintää ja kiusaa osaksesi. Kukapa nyt tyhmyyden ja pornon likaamassa Internetissä huomaisi myönteisellä tavalla tasa-arvoon pyrkivää, hyviä kirjoitustaitoja omaavaa miehenalkua?
Tai entä mitä taas tulee ryhmätilanteisiin, joissa sinun ajattelutapojasi ja tyylejäsi ei kukaan hyväksy. Tai no okei, myönteisessä tapauksessa saatat saada vastakaikua, lyöntejä, tönimistä ja syrjintää. Se on ihmisten tapa osoittaa mielipiteensä niitä kohtaan, jotka ovat vähääkään myönteisellä tavalla lahjakkaita.
No, entäpä sitten lahjat. Kuinka pääset niitä hyödyntämään, riistokapitalismin ja rajattoman talouskasvun mädättämässä tietoyhteiskunnassa, jossa muusikonkin työpaikan saamiseksi vaaditaan kielitaitoa, kitaran ja viulun yhtäaikaista osaamista, laulutaitoa, esiintymistaitoa ja tietystikin (ihan vain autismin kirjolaisten ärsyttämismielessä) toimeentuloa monien ihmisten kanssa yhtäaikaa?
Kun tarpeeksi kauan kaikki aikasi kuluu tämän kaiken tuottaman katkeruuden, tarpeettomuuden ja ilmaksi jäämisen jauhamiseen tuloksetta kerta toisensa jälkeen voimatta itse asialle mitään, alat masentua. Tällöin viimeistään iskee nostalginen ikävä niitä lapsuuden kaverikokemuksia kohtaan, joita et enää ikinä voi saada takaisin. Lukioonkaan siirtyminen kovien kouluponnistelujen jälkeen ei yksinkertaisesti tunnu miltään, koska tiedät mm. sen ettet ujouttasi uskalla esiintyä suurelle yleisölle. Tiedät myöskin juuri oikean vertaistuen saamisen olevan Suomen oloissa häviävän pieni, vaikka sinulle olisikin kirjattu Asperger-diagnoosi. Ja jos vielä pidemmälle mennään, saattaa mahdollisista AS-vertaisistakin löytää vihollisia parantamaan elämänhalua entisestään.
Ruokahalusi alkaa laskea ja lopulta entiset harrastuksesikin jäävät väliin. Vapaa-ajan vietosta tulee vuoteessa makaamista ilman sen kummenpia tekemisiä, koska tiedät ettet juuri Interenetistäkään saa mitään irti. Olet jo saattanut tuntea kuinka raskasmielisyytesi heikentää luovuuttasi harrastuksissa ja tekee kaikesta ponnistelua, jonka seurauksena saatat myös haluta lykätä entisiä huvituksia ja jäädä maatumaan neljän seinän huoneeseen. Elintoimintosi hidastuvat ja elinvoimasi vähenevät, koska ajankäytöstäsi on jaksamattomuuden ja surun myötä tullut pelkkää makoilua. Vähitellen ylösnouseminen vaikeutuu ja muuttuu lopulta poikkeukseksi muuta ajanviettotapaa ajatellen. Löydät yhä enemmän ja enemmän syitä olla masentunut, eikä missään ole enää mitään hyvää.
Sitä se vain on, se karu ja muuttumaton todellisuus, että ihmisille on jäänyt luonnollinen apinamainen nokkimisjärjestys, jonka mukaan vain on mentävä, oli Asperger tai ei. Ja koska puhuminen on luonnostaan aivokuoleelle massalle tehoton keino suostutella tasa-arvoon ja suvaitsevaisuuteen etkä voi väkivaltaakaan hyödyntää joutumatta ¨edesvastuuseen,¨ on selvää että jonkun ¨autismin kirjon¨ edustajat ovat ja pysyvät syrjässä.
No, mitäpä sitten on ihmisyys yleensä: Kulutetaan eksoottisen näköisiä vaatteita mahdollisimman halvalla, katsotaan Kotikatua ja Salkkareita televisiosta, tehdään työtä viihde-elektroniikan parissa eikä vapaa-aikanakaan kännyköiden vangitsemana irtaannuta työhön liittyvistä asioista. Ollaan kiireisiä ja kulutetaan elämyksiä tavoitellen ties mitä paskaa tekemättä mitään hyödyllistä. Ryypätään viinaa, ollaan työnarkomaaneja kuvitellen jonkin minkä lie paskan saavuttamista ollen vielä kerran niin vitun tyhmiä ja moukkamaisia että suorastaan kuvottaa! KULUTUSTA KULUTUSTA, ja vielä kerran KULUTUSTA!! JOS HALUATTE VIELÄ TURMELLA HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN, NIIN SIITÄ VAIN, POISTAKAA TÄMÄKIN VIESTI JA ANTAKAA KAPITALISMIN, RIISTON JA KULUTUKSEN KIROUDEN TUHOTA MEIDÄT KAIKKI!!!!!!
On viikonloppu. Tietokone on ainut ystäväsi, eikä sinulla ole muiden tapaan kaveripiiriä. Et myöskään taitamattomuutesi rajoittamana uskalla käyttää julkisia kulkuvälineitä mennäksesi baariin. Ja vaikka taitosi riittäisivätkin tämän saavuttamiseen, estää kommunikointirajoittuneisuutesi sinua saamasta kunnollista seuraa.
Kaikki muu kuin opiskeluaika menee sinulla tuloksettomaan ja toistuvaan kaveripalveluiden hyödyntämiseen Internetissä. Tuloksetonta toiminta on siksi, ettei kukaan osoita kiinnostusta erikoiseen ajattelutapaasi, etkä siten Internetistä saa muutakaan kuin häirintää ja kiusaa osaksesi. Kukapa nyt tyhmyyden ja pornon likaamassa Internetissä huomaisi myönteisellä tavalla tasa-arvoon pyrkivää, hyviä kirjoitustaitoja omaavaa miehenalkua?
Tai entä mitä taas tulee ryhmätilanteisiin, joissa sinun ajattelutapojasi ja tyylejäsi ei kukaan hyväksy. Tai no okei, myönteisessä tapauksessa saatat saada vastakaikua, lyöntejä, tönimistä ja syrjintää. Se on ihmisten tapa osoittaa mielipiteensä niitä kohtaan, jotka ovat vähääkään myönteisellä tavalla lahjakkaita.
No, entäpä sitten lahjat. Kuinka pääset niitä hyödyntämään, riistokapitalismin ja rajattoman talouskasvun mädättämässä tietoyhteiskunnassa, jossa muusikonkin työpaikan saamiseksi vaaditaan kielitaitoa, kitaran ja viulun yhtäaikaista osaamista, laulutaitoa, esiintymistaitoa ja tietystikin (ihan vain autismin kirjolaisten ärsyttämismielessä) toimeentuloa monien ihmisten kanssa yhtäaikaa?
Kun tarpeeksi kauan kaikki aikasi kuluu tämän kaiken tuottaman katkeruuden, tarpeettomuuden ja ilmaksi jäämisen jauhamiseen tuloksetta kerta toisensa jälkeen voimatta itse asialle mitään, alat masentua. Tällöin viimeistään iskee nostalginen ikävä niitä lapsuuden kaverikokemuksia kohtaan, joita et enää ikinä voi saada takaisin. Lukioonkaan siirtyminen kovien kouluponnistelujen jälkeen ei yksinkertaisesti tunnu miltään, koska tiedät mm. sen ettet ujouttasi uskalla esiintyä suurelle yleisölle. Tiedät myöskin juuri oikean vertaistuen saamisen olevan Suomen oloissa häviävän pieni, vaikka sinulle olisikin kirjattu Asperger-diagnoosi. Ja jos vielä pidemmälle mennään, saattaa mahdollisista AS-vertaisistakin löytää vihollisia parantamaan elämänhalua entisestään.
Ruokahalusi alkaa laskea ja lopulta entiset harrastuksesikin jäävät väliin. Vapaa-ajan vietosta tulee vuoteessa makaamista ilman sen kummenpia tekemisiä, koska tiedät ettet juuri Interenetistäkään saa mitään irti. Olet jo saattanut tuntea kuinka raskasmielisyytesi heikentää luovuuttasi harrastuksissa ja tekee kaikesta ponnistelua, jonka seurauksena saatat myös haluta lykätä entisiä huvituksia ja jäädä maatumaan neljän seinän huoneeseen. Elintoimintosi hidastuvat ja elinvoimasi vähenevät, koska ajankäytöstäsi on jaksamattomuuden ja surun myötä tullut pelkkää makoilua. Vähitellen ylösnouseminen vaikeutuu ja muuttuu lopulta poikkeukseksi muuta ajanviettotapaa ajatellen. Löydät yhä enemmän ja enemmän syitä olla masentunut, eikä missään ole enää mitään hyvää.
Sitä se vain on, se karu ja muuttumaton todellisuus, että ihmisille on jäänyt luonnollinen apinamainen nokkimisjärjestys, jonka mukaan vain on mentävä, oli Asperger tai ei. Ja koska puhuminen on luonnostaan aivokuoleelle massalle tehoton keino suostutella tasa-arvoon ja suvaitsevaisuuteen etkä voi väkivaltaakaan hyödyntää joutumatta ¨edesvastuuseen,¨ on selvää että jonkun ¨autismin kirjon¨ edustajat ovat ja pysyvät syrjässä.
No, mitäpä sitten on ihmisyys yleensä: Kulutetaan eksoottisen näköisiä vaatteita mahdollisimman halvalla, katsotaan Kotikatua ja Salkkareita televisiosta, tehdään työtä viihde-elektroniikan parissa eikä vapaa-aikanakaan kännyköiden vangitsemana irtaannuta työhön liittyvistä asioista. Ollaan kiireisiä ja kulutetaan elämyksiä tavoitellen ties mitä paskaa tekemättä mitään hyödyllistä. Ryypätään viinaa, ollaan työnarkomaaneja kuvitellen jonkin minkä lie paskan saavuttamista ollen vielä kerran niin vitun tyhmiä ja moukkamaisia että suorastaan kuvottaa! KULUTUSTA KULUTUSTA, ja vielä kerran KULUTUSTA!! JOS HALUATTE VIELÄ TURMELLA HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN, NIIN SIITÄ VAIN, POISTAKAA TÄMÄKIN VIESTI JA ANTAKAA KAPITALISMIN, RIISTON JA KULUTUKSEN KIROUDEN TUHOTA MEIDÄT KAIKKI!!!!!!
Vastaukset 38
Vanhimmat
Yritäpäs nyt jotenkin päästä pois tuosta katkerasta itsesäälistäsi! Kirjoituksesi oli surullinen ja se on harmillista jos asiat noin, mutta lähinnä mieleeni tuli kuva ihmisestä, joka täällä hakee myötätuntoa ja sääliä. Tuollaisella asenteella ei ainakaan pääse helposti pidemmälle.
Onhan niitä olemassa työpaikkoja, joissa ihmisten kanssa ei tarvitse olla niin paljoa tekemisissä. Paljon on myös niitä kuuluisia asseja, jotka ovat päässeet pitkälle assista huolimatta. Sanoit olevasi tasa-arvoon pyrkivä hyvä kirjoittaja. Miksi et ryhtyisi kirjalijaksi? Tai vaikkapa laulujen sanoittajaksi? Sanoit myös, ettet saa vastakaikua ajatuksillesi. Oletatko, että ihmisten pitäisi olla samaa mieltä kanssasi? Se että ihmiset ovat eri mieltä kanssasi, ei tarkoita automaattisesti sitä, että he osoittaisivat mielipidettään lahjakkuuttaasi kohtaan.
Lukiossa ei myöskään ole ihan täydellisen pakko pitää esitelmiä ryhmälle, jos se tuntuu todella vaikealta. Ainakin meidän lukiossa on joustettu asiassa, eikä pakollisia esityksiä ollut kuin tosi harvoin. Usein annettiin mahdollisuus tehdä homma pelkästään kirjallisesti. Jos sinulla vielä on as-diagnoosi, niin uskon että opettajat ymmärtävät asian, kun sen heille selittää. Typerää jättää mahdollisuutensa käyttämättä.
Miksi muut ihmiset olisivat vihollisiasi? Ja en ymmärrä ajatustasi, miten puhuminen "aivokuolleelle massalle" olisi tehoton keino pyrkiä tasa-arvoon? Eikös assit nimenomaan valita sitä, miten nt:n maailmassa nimenomaan puhuminen ole se keino, miten asiat hoidetaan. Ja me kaikki nt:t emme ole aivokuolleita.
Anteeksi jos tekstini on loukkaava, mutta tuollaista itsesäälissä rypemistä en ole kuullut aikoihin! Yritäöhän nyt poika hyvä jotenkin sieltä päästä ylös!
¨Yritäpäs nyt jotenkin päästä pois tuosta katkerasta itsesäälistäsi!¨
¨Yritäpäs nyt ottaa itseäsi niskasta kiinni!?¨ Olen satoja kertoja jo nähnyt mitä on todellisuus, eikä minun oikeastaan ole tarpeellista tästä enää ryhdistäytyä. Kunhan vain hankin koulua käymällä mahdollisuudet myöhempiin jatko-opintoihin, niin eipä siinä sen jälkeen tarvitse huolehtia mistään.
¨Kirjoituksesi oli surullinen ja se on harmillista jos asiat noin, mutta lähinnä mieleeni tuli kuva ihmisestä, joka täällä hakee myötätuntoa ja sääliä.¨
Hyvin päätelty, mutta en minä olisi odottanut noin asiallista vastausta.
¨Tuollaisella asenteella ei ainakaan pääse helposti pidemmälle.¨
Miksi minun tarvitsisi? Sanonpa vielä kerran kiistattoman totuuden: Aivokuollut on aivokuollut, asennevammautunut on asennevammautunut. Tyhmä on tyhmä, eikä sellaista opeteta ilman uhkailua. Näin on vaikka olisin kuinka elämänhaluinen ja optimistinen. Totuus on totuus, eikä sitä muuta mikään.
¨Onhan niitä olemassa työpaikkoja, joissa ihmisten kanssa ei tarvitse olla niin paljoa tekemisissä.¨
Todista se!
¨Paljon on myös niitä kuuluisia asseja, jotka ovat päässeet pitkälle assista huolimatta.¨
Niin joskus 1800-900 lukujen taitteessa. Mutta entäpä nykyään? Osaatko sanoa mikä on kapea-alaisesti lahjakkaan suurin työllistymiseste?
¨Sanoit olevasi tasa-arvoon pyrkivä hyvä kirjoittaja.¨
Niinpä. Turhaan. Totuus on se ettei kukaan sellaista katso taikka kuuntele.
¨Miksi et ryhtyisi kirjalijaksi?¨
Ei kirjoitusaikani tule riittämään. Nykyään vaaditaan tuhatsivuisen Helsingin Sanomien tekstin kirjoittamista 15 minuutissa, johon joku satunnainen tumpelo jostain Stockmannin edustalta pystyy tilapäisesti pyydettäessä. Tämä on kapitalismin syytä.
¨Tai vaikkapa laulujen sanoittajaksi?¨
Keksipä hyvin rytmittyviä suomen kielen laulusanoja johonkin vaikeatahtiseen kappaleeseen 10 sekunnissa. Varmaan pystyt.
¨Sanoit myös, ettet saa vastakaikua ajatuksillesi. Oletatko, että ihmisten pitäisi olla samaa mieltä kanssasi?¨
En oleta että heidän pitäisi olla samaa mieltä kanssani. Kyseessä on NT-ihmisten tyhmyys: Esitän heille jonkin asian, jonka jälkeen he kysyvät selvennystä. En ehdi saada aikaan mitään vastausta ennen kun aiheeni on jo unohdettu tai haukuttu.
¨Jos sinulla vielä on as-diagnoosi, niin uskon että opettajat ymmärtävät asian, kun sen heille selittää.¨
Saatanpa jo tuossa vaiheessa nähdä pilkkaavia lukioaikuisia.
¨Typerää jättää mahdollisuutensa käyttämättä.¨
¨Mahdollisuutensa?¨ Taito kirjoittaa ilman kykyä kommunikoida, mikä mahdollisuus se on? Olen jo kolmesti elämäni aikana kokenut laskukauden ja palannut aina optimismiin, mutta nyt saa luvan riittää! Vielä kerran, optimismi ei ole kannattavaa, koska AS-nuoren elämä on TÄTÄ, TÄTÄ ja vielä kerran TÄTÄ! Sitä ei mikään muuta, koska se nyt vain on niin ikuisesti TÄTÄ ja sillä siisti!!
"Anteeksi jos tekstini on loukkaava, mutta tuollaista itsesäälissä rypemistä en ole kuullut aikoihin!"
Minua häiritsi viestissäsi lähinnä vahva psykoottinen vaikutelma, kun näet ristiriitoja siellä missä niitä ei ole ja teet siten omasta viestistäsi ristiriitaisen.
itse olen keski-ikäinen nainen ja nuorena oli juuri samanlaista kuin mitä kirjoitat. Tosin ei ollut internetiä eikä diagnooseja. Ei se ole todellakaan yhtä helppoa kuin nt:llä.
Mikä olisi auttanut minua ja ehkä auttaa sinua on se, että luottaa itseensä ja omaan vaistoonsa. Kun olet nuori niin voit etsiä sen oman työurasi kiinnostusten kohteidesi mukaan. Lukiossa voit saada vapautuksen esiintymisistä kun on assidiagnoosi. Yleensäkin vaadi oikeuksiasi.
Ehkä pieni lohtu sinulle, että samanlaisen nuoruuden kokenut olen ja vaikeuksia kokenut mutta pärjään ihan hyvin elämässä. Minulla on kaikki asiat mitkä nt:llä paitsi ystäviä. Enkä niitä edes tarvitse.
Minulla on perhe ja lapsia, ura ja harrastuksia. Asiani olisivat paremmin jos olisin enemmän uskonut itseeni ja tiennyt rajoitteeni ja vahvuuteni nuorena. Joten tsemppiä vaan! Vaikeaa on, mutta tilanteet muuttuu. Piakkoin voi olla jo huomattavasti paremmin. Kumppanin löytyminen on vaikeaa, muttei mitenkään mahdotonta.
¨...mutta tilanteet muuttuu. Piakkoin voi olla jo huomattavasti paremmin.¨
Perinteinen tapa uskotella yleisestikin ottaen ryhdistäytymään, mutta joo. En minä mitään voi luvata, vaikkei toisaalta ylenmäärinen pessimistisyyskään ole ehkä hyvästä.
¨Yleensäkin vaadi oikeuksiasi.¨
Hmm. Ehkä tuo voisi toimia, jahka löydän pistoolin.
¨Asiani olisivat paremmin jos olisin enemmän uskonut itseeni ja tiennyt rajoitteeni ja vahvuuteni nuorena.¨
Minut juuri liika tieto on kaatanut tähän tilanteeseen. Ja kun vielä lisätään siihen nuoruuteen liittyvää itsekriittistä tarkastelua ja peilailua, niin elä siinä sitten mukavasti.
...minä olenkin psykoottinen, tai sitten en. En vain ole varma olenko enää mieleltäni edes terve. ¨Taidan nytkin varmaan olla sekaisin ja nähdä nämä kirjaimetkin näytöstä kävelevinä otuksina!¨
Selitäpä tarkemmin, mitä tarkoitat!
"Olen satoja kertoja jo nähnyt mitä on todellisuus, eikä minun oikeastaan ole tarpeellista tästä enää ryhdistäytyä."
Elät nyt sitä ikävaihetta, milloin tunteet heittävät kärrynpyörää. Usein sitä luulee tuossa iässä nähneensä ja kokeneensa enemmän, mitä oikeasti on. Myös minä olen ollut murkkuikäinen nuori, ja minullakin on ollut hankalaa. Ujoudesta kärsineenä ihmisiin tutustuminen on ollut prosessin takana. Mutta jo muutama vuosi myöhemmin elämä näyttäytyi aivan toisenlaisena. Oli mukava työ, oli mukavia kavereita, sain opiskelupaikan, muutin kotoa jne jne. Tuntuuko sinusta siltä, että ikäihmisesi eivät ymmärrä sinua? Minulla oli usein tuon ikäisenä ulkopuolinen olo. Minua ei kiinnostaneet ne asiat, mitä sen ikäisiä yleensä. Vuosien mittaan tilanne helpottaa. Sitä löytää omalta alaltaan saman henkisiä ihmisiä, ja parikymppisenä ihmiset voivat olla jo aivan toisenlaisia. Ne entiset y-asteen kusipäät ovat historiaa, ja ihmiset ovat kypsyneet.
Teet itsellesi hallaa, mikäli et ryhdistäydy. Se on itsensä laiminlyömistä ja laiskuutta omaa itseään kohtaan. Mikäli lyöt hanskat tiskiin, et voi koskaan tietää, mitä voisit saavuttaa. Elämätön elämä on se, mikä ainakin minua kauhistuttaa.
"Aivokuollut on aivokuollut, asennevammautunut on asennevammautunut. Tyhmä on tyhmä, eikä sellaista opeteta ilman uhkailua. Näin on vaikka olisin kuinka elämänhaluinen ja optimistinen. Totuus on totuus, eikä sitä muuta mikään."
Ketään ei voikaan pakottaa oppimaan uhkailemalla.
Asennemuutos voi lähteä omasta itsestä. Positiivinen käytös luo aina hyvää mielikuvaa, ja vaikuttaa asenteiden parantumiseen. Sitäpaitsi minä luulen, että myös sinun olisi syytä ajatella ihmisiä muina, kuin aivokuolleina. Kukaan ei jaksa keskustella pitkään ihmisen kanssa, jonka asenteesta paistaa läpi ylimielisyys ja kärsimättömyys tymempiään kohtaan. Kukaan ei jaksa ikuisesti tuntea itseään tyhmemmäksi toisen rinnalla.
"¨Onhan niitä olemassa työpaikkoja, joissa ihmisten kanssa ei tarvitse olla niin paljoa tekemisissä.¨
Todista se!"
Esim. siivoustyö, itsenäinen toimistotyö jne. Oman kirjan kirjoittaminen, ja kaikenlainen etätyöskentely. Itsenäinen jälleenmyyjä ja ties mitä muita löytyykään. Tutkijana toimiminen ym. Esim. Auki Kaurismäkeä on muistaakseni luonnehdittu assiksi.
Tasa-arvohan on hyvin ajankohtainen aihe ja luulisi että se kiinnostaa monia piirejä. Voi tietty olla, että ikäisesi ihmiset eivät ajattele asioista niin perusteellisesti ja syvällisesti kuin sinä, ja siksi väsyvät keskusteluun. Mikäli löydät ammatin samaiselta alalta, niin tulet varmasti törmäämään samoista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin. Mutta se, että pääsee haluamaansa tulokseen, vaatii TYÖTÄ, TYÖTÄ JA TYÖTÄ. Olet liian nuori heittääksesi mahdollisuutesi hukkaan!! Aktiivinen elämässäpäin pyrkiminen on se, millä voi saavuttaa jotain.
En vastannut nyt sinulle, vaan tuolle nimim. "mielipiteeni"-viestille, sillä hän puhui ristiin itsensä kanssa iloisella mielellä huomaamatta mitään ihmeellistä.
Vastatkoon ¨mielipiteeni¨ kun ehtii.
"Selitäpä tarkemmin, mitä tarkoitat!"
Luepa tämä seuraava lainaus ja mieti, miksi sillä ei ole lainkaan sisältöä:
"Ja en ymmärrä ajatustasi, miten puhuminen "aivokuolleelle massalle" olisi tehoton keino pyrkiä tasa-arvoon? Eikös assit nimenomaan valita sitä, miten nt:n maailmassa nimenomaan puhuminen ole se keino, miten asiat hoidetaan."
***
Vaiko tarkoititko sanalla "ole" sanaa "on". Ja jos tarkoitit, niin eiköhän assit valita juuri päin vastaista.
¨Tuntuuko sinusta siltä, että ikäihmisesi eivät ymmärrä sinua? Minulla oli usein tuon ikäisenä ulkopuolinen olo.¨
TIEDÄN ettei suurin osa ikäihmisistäni ymmärrä tapaani ajatella, joka on laajalti saanut elementtejä tietokirjallisuudesta eikä kaveriporukoiden yleistyksistä. En siis pelkästään tunne ettei minua ymmärretä, vaan myös uskon sen olevan mahdollista.
¨Sitä löytää omalta alaltaan saman henkisiä ihmisiä, ja parikymppisenä ihmiset voivat olla jo aivan toisenlaisia.¨
Voi kumpa löytäisinkin. Satun vain pystymään säveltämään vakavaa taidemusiikkia tietokoneavusteisesti ilman nuotintamistaitoja, ilman että kukaan osottaisi kiinnostusta musiikkiini.
¨Sitäpaitsi minä luulen, että myös sinun olisi syytä ajatella ihmisiä muina, kuin aivokuolleina. Kukaan ei jaksa keskustella pitkään ihmisen kanssa, jonka asenteesta paistaa läpi ylimielisyys ja kärsimättömyys tymempiään kohtaan. Kukaan ei jaksa ikuisesti tuntea itseään tyhmemmäksi toisen rinnalla.¨
Se on totta. Ylimielisyys on vain keinoni purkaa sitä yhtäjaksoista kurjaa oloa, jota kärsin.
¨Teet itsellesi hallaa, mikäli et ryhdistäydy. Se on itsensä laiminlyömistä ja laiskuutta omaa itseään kohtaan. Mikäli lyöt hanskat tiskiin, et voi koskaan tietää, mitä voisit saavuttaa. Elämätön elämä on se, mikä ainakin minua kauhistuttaa.¨
No joo. Ryhdistäytyminen vain tuntuu toistaiseksi melko raskaalta ajatuksenakin.
¨Olet liian nuori heittääksesi mahdollisuutesi hukkaan!! Aktiivinen elämässäpäin pyrkiminen on se, millä voi saavuttaa jotain.¨
Moni asia on minulle vielä uutta ja kokematonta. Voisinhan toki nousta ryhdikkäästi ja vastaanottaa innolla uusi aikuiselämän maailma. Mutta... jaksan nyt tämänkin murehtimisen sentään ottaa väliaikaisena.
Ehkä hän halusi sanoa, että ¨Eikös assit nimenomaan valita sitä, miten nt:n maailmassa nimenomaan puhuminen ON se keino, miten asiat hoidetaan.¨ Näin minä sen tulkitsisin.
Anteeksi, viestissäni oli sitten virhe. Mutta onneksi aloittaja osasi tulkita oikein viestini. Elikä tarkoitin, että sanan "ole" tilalla pitäisi lukea sana on. Silti en näe asiassa ristiriitaa.
Ei se mitään, kun tulee virheitä. Minultahan jää melkein joka toinen sana pois. :)
Mutta minun mielestäni ongelma on usein se, että asioista ei puhuta riittävästi, tai parhaiten se, että ei puhuta suoraan ja selvästi. Usein, kun puhutaan, niin tarkoitus onkin ehkä hieman sotkea ja vääristää asioita sen sijaan, että keskityttäisiin olennaiseen.
Puheviestinnän ongelmana on usein se, että mieluummin koitetaan ajaa omia näkemyksiä ja kieltää toisen asemaa, kuin käydä asia keskustelua suoraviivaisesti, yksiselitteisesti ja tehokkaasti.
Mielestäni ongelma on paremminkin epämääräisten ja epätarkkojen ja usein hyökkäävien keinojen käyttö kommunikoinnissa, mitkä vievät keskittymisen pois olennaisesta, mitkä vaikuttava etenkin ihmisten sosiaaliseen käyttäytymiseen ja mielikuviin.
Kiteytettynä: häiriintynyt ja tarkoituksensa menettänyt kommunikointi on se huono homma.
"Minut juuri liika tieto on kaatanut tähän tilanteeseen. Ja kun vielä lisätään siihen nuoruuteen liittyvää itsekriittistä tarkastelua ja peilailua, niin elä siinä sitten mukavasti."
Tiesi tai ei tiennyt, sama tilanne? Ehkä sinulla on kuitenkin tietty etulyöntiasema, koska tiedät. Tulet näkemään, mutta eihän tuota paranna muu kuin aika.
Olosuhteet kun muuttuu, siitä se lähtee, toisaalta masentuneet on kuulemma niitä, jotka näkee elämän realistisesti. Se ei vaan ole terveellistä.
Niinpä niin! Se vaan tahtoo mennä niin, että silloin kuin puhuu nimenomaan suoraviivaisesti ja yksiselitteisesti se tulkitaan hyökkäävyydeksi toisen persoonaa/mielipiteitä kohtaan. Elikä juuri se suoraviivaisuus voi antaa vaikutelmaa, että ajetaan niitä omia näkemyksiä ja "kielletään toisen asemaa".
Ehkäpä tässäkin on eroa assin ja nt:n kesken. Assi haluaa vain sanoa ytimekkäästi asiansa, eikä ehkä ymmärrä muiden tunneviestejä. Ylimääräinen puhe on turhaa. Sen sijaan nt lörpöttelee sivussa niitä näitä, ja on ehkä hienotunteisempi viestinnässään. Ei tietenkään aina.
Mulle jäi kyllä nyt vähän epäselväksi, mitä sä ajat takaa tuolla häiriintyneellä kommunikoinnilla?
Minä "häiriköijä" täällä taas sinua piinaamassa.
Voihan se olla mahdollista, ettei sinua oikeasti ymmärretä. En minä sitä oikeastaan epäile. Se voi tuntua pahalta, mutta älä luovuta siihen. Ei saa antaa periksi. Tilanne voi olla nyt tämä, mutta tulevaisuudessa se voi olla täysin erilainen. Maailmassa tarvitaan niitä, jotka jaksaa taistella ihmisoikeuksien puolesta. Ja koska sinulla todennäköisesti riittää tietoa aiheesta, niin miksi antaa kaiken valua hukkaan, pinnallisten y-astelaisten takia. Jo lukiossa on fiksumpaa porukkaa.
Tässä maassa on niin paljon musiikkia ja lauluntekijöitä, että useempi kuuluisuuskin on saanut tehdä töitä menestyksensä eteen. Entä oletko sinä osoittanut kiinnostusta muiden kiinnostuksia kohtaan? Vaikka ne eivät oikeasti kiinnostaisikaan, niin on helpompi saada kiinnostusta muilta, kun on osoittanut sitä myös itse.
Eihän kukaan sinua kiellä olemasta masentunut. Saat olla ihan mitä haluat. Mutta älä jää sänkyyn makaamaan! Sinne kun jää, niin on hankala nousta.
Kyllä minäkin tiedän, mitä on väsymys ja masentuneisuus. Mutta tiedän myös, että siitäkin voi päästä, ja usein helpottaa jo oman asenteen muuttaminen.
kaikki eivät voi puhua toiselle noin suoraan , sattuneesta syystä, mutta kirjoitit hyvin , sydämelliset kiitokseni
Asioidessaan joskus joutuu pyytämään selvennystä; mitä tarkoitettiin.
Paikasta riippuen saatan murjaista: kaikiss tiloissa "vintillä" ei välttämättä asuta.
Virastojen kouluja käyneet ihmiset kertovat kyllä seikkaperäisesti mitä tässä tarkoitettiin.
He vielä tarkistavat menikö informaatio ns. rekisteriin.
Numeromuistia on, mutta se tulee mieleen vain kirjoitettuna; puh. numerot yms.
Jotkut tyypit jäämät autoineen kulkutieni varteen oikein bongaamaan. Sehän kyrsii, tietty.
Kun joitain hulluja juttuja on levitelty, miten niitä voisi torjuakaan.
Aremmat naiset ja lapset ohittavat 'ilmestyskirjanpedon' naamat valkoisina.
Vielä tänä keväänä fillarilla ohittanut koulupoika huusi jälkeeni: tapa ittes.
Synnin seurausta; päivittelevät jotkut mummot hospodi pomiloa sopottaen.
Kuitenkaan kaikitenkaan kellään meistä ei ole takuuvarmaa huomispäivää.
Elämänfilosofiana vois jäljitellä lehtiapinan strategiaa.
Menee niin ohuille oksille, etteivät uskalla tulla nappaamaan.
Ravistelevat oksaa kyllä julmetusti muutamat penteleet.
Jonkunlaista allegorian tynkää paeta esoteeriin harrastuksiin.
Viimeisessä Nyt-liitteessä oli kertomus yksinäisestä miehestä. Tuli mieleen - oliko mies assi?
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Kolme vuotta kuolleena ollut mies löytyi asunnostaan Helsingissä/1135234234064?ref=rss
vaikutat olevan
ei assit oo tuollaisia
assitkin kuolevat niinkuin ovat tänne syntyneetkin?
onkos se jotensakin ihmeellistä?
lastenkotiajaltani .. ja ymmärrän sinua TÄYSIN että helppoa sun elämäsi ei ole !
mutta kehotan esim jos kävisit seurakunnalla juttelemassa jonkun työntekiän kanssa jolle voit avautua .. näin teki esim.. se lastenkotiaikainen kaveri. aatella että hänki oli asunut siellä kokoikänsä kun vanhemmat oli hylänny synnytyslaitokselle! katkeruutta hänelläkin vanhemmiten oli mut nykyään pärjää ( hyvin) sai seurakunnalta apua ja liittyi seurakuntanuoriin ja sai kavereita ym.. voimia sinulle ja siunausta..t. eräs lastenkotilapsi :)
sivullesi, mutta en pääse anonyminä esittämään edes mielipidettäni.
http://p2.foorumi.info/asperger/viewforum.php?f=10
Ujo Assi
...mieluiten suljettuina, koska nimettömistä käyttäjistä löytyy useimmiten niitä jotka kirjoittavat surkeita tai jopa asiattomia kommentteja. Rekisteröityminen siis kannattaa, jos on riittävästi pokkaa tulla haastamaan riitaa kommenttisivuilla ja antamaan itsestään huonoa kuvaa.
Vaikka vapaasti saa kirjoittaa nimettömänäkin. Sen sijaan varsin rakentavaa keskustelua. Avasit keskustelun täällä, koska täällä saa helpommin vastauksia. Ovatko nämä puheenvuorot ovat auttaneet sinua?
...paljon.
Tarkoitin ¨riidan haastamisella¨ pitkälti esim. sellaista tilannetta, jossa joku loisi oman profiilin Bloggeriin ja lähtisi tuosta vain syöttämään ilkeitä kommentteja blogiteksteihini, pyrkimyksenään vain haastaa näin kanssani riitaa.
ota iisisti - niin kuin tilanteet tulevat. Ei tarvitse aina olla piikit pysytyssä kuin siilillä. Kyllä useimmat ihmiset tarkoittavat hyvää, vaikkeivat aina ymmärrä omaa moukkamaisuuttaan.
Nämä Suomi24 sivut ovat todella ärsyttävät pakomainoksineen ja tuijottelevine pin-up kuvineen. Olisiko ketään ystävällistä sielua, joka voisi tehdä vastaavat "mainoksista ja kirjautumisesta vapaat" assi-sivut johonkin muualle?
Kanttorilla on hienot sivut, mutta en halua kirjautua...
jo luovuttanut,niin mitä teet täällä?
-Hekot sortuu elontieltä-
¨Jos kerta olet jo luovuttanut, niin mitä teet täällä?¨
En ole tarpeeksi itsetuhoinen, jotta oleskeluni täällä hälvenisi.
Hei hyvä Musicantor,
Älä lannistu, älä luovuta! Päätä ainakin silloin tällöin ajatella tietoisesti myönteisemmässä valossa asioita.
Myönteisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi luopua omasta älykkyydestään tai että ummistaisi silmänsä maailman ja ihmsiten kaikilta vioilta. Päätä tietoisesti keskittää hieman nykyistä enemmän asioihin joista nautit: esimerkiksi säveltämiseen, kirjoittamiseen, väittelyyn (mites poliittinen tai järjestötoiminta, niihin kaivataan aina ajattelevia ihmisiä ja heidän panostaan). "As" on vain mentaalinen ja käytännöllinen kategoria, älä anna sen leimata itseäsi negatiivisesti äläkä itse leimaa itseäsi. Toisin ajateltuna sinä olet vain syvällinen, perusteellinen ja yhteiskunnallisesti tiedostava nuori ihminen. Sellaisten ei ole koskaan helppoa löytää paikkaansa, mutta kaikki aikanaan.
Itse olen as-piirteinen, en koskaan diagnosoitu, kohtuullisen menestynyt ja älykkääksi mainittu nainen. Olen oppinut arvostamaan itseäni toden teolla vasta nyt kolmekymppisenä, ja ymmärtänyt, että tämä on minun erityislaatuni. Valtaosa ihmisistä on luonnollisesti keskivertoisella älykkyystasolla ja sen molemmin puolin - eikö se ole aivan luonnollista Gaussin jakauman mukaan? Myös ns. älykkäiden kannattaa yrittää sopeutua vaikka hammasta purren siihen, että demokraattinen yhteiskunta on sitä, että elämme kaikki yhdessä, ja kaikilla on sama ihmisarvo riippumatta siitä katseleeko Salkkareita vai harrastaako korkeampaa fysiikkaa.
Voin vakuuttaa sinulle, että vuosien karttuessa monet asiat paranevat myös assin elämässä. Myös hankaluuksia ja vaikeuksia tulee niin sille "normaalille massa-aivolle" kuin assillekin eikä kaikille suinkaan tasapuolisesti vaan aikamoisella arvalla valittuna.
Oikein hyvää jatkoa sinulle.
tekstisi taplaituani läpi tämän raskaan linjan (raskas koska koen omakohtaisuutta, äitinä)
Tekstisi luettuani tajuan, että meitä diagnosoimatttomia, päteviä, elämässään hampaat yhteen puristuneena pärjänneitä as naisia, ja tapauksessani myös äitejä, on muitakin ja että koko elämäni vienyt ihmetys omasta toiseudestani alkaa vihdoin piirtyä ääriviivoina päivätajuntani seinämiin.
Ei hätää - olemme syntyneet onnellisten tähtien alla! Miksi marista?
http://www.uusisuomi.fi/terveys/16940-onnellisuus-on-perinnollista
Mitä hitsiä?
"Sosiaaliset, aktiiviset, tasapainoiset ja ahkerat ihmiset tuppaavat olemaan onnellisempia, tutkijaryhmä raportoi Psychological Science lehdessä."
Tuohan ei kuvaa asseja.
Assit ovat tunnetusti taipuvaisia pessimismiin. Osasyy siihen on että sosiaalisesti orientoituneet joilla on hyvä stressinsietokyky ja ties mitä, heikäläiset tykkää kiusata asseja. Toki on paljon muutakin miksi ei jaksa naurattaa aina, ei etenkään silloin kun joutuu pakosta olemaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Kun pelkkä ihmisten kanssa oleminenkin ahdistaa niin ei hyvä ja lisäksi pitäisi kyetä täyttämään normivaatimukset jne. Se ei edesauta onnellisuutta.
Mutta.. vaikka minä olen assi niin mulla on ihan omat ilonaiheeni ja voin sivuuttaa paljon ikäviä asoita ja jaksaa.
"Mutta.. vaikka minä olen assi niin mulla on ihan omat ilonaiheeni ja voin sivuuttaa paljon ikäviä asoita ja jaksaa."
hyvin se siinä menee