Kummallinen tuo miehen sielunelämä.Aamulla
sitä tulee mietittyä ja ymmärrä sitä ei koskaan.Miksi niin monasti rakkaus pidetään
piilossa ja jossain sielun hämärässä kaivossa.
Miksi ei anneta rakkauden tulvehtia ulos
ja osua kohteeseensa.
Minä uskon että pettymyksen valmisteluahan se on piilotella tunteet.Uskaltaahan sitä pitäisi ja
avata sydämen sarkatakki levälleen,kun oikia nainen osuu kohdilleen.Ei kai nainen pahastu jos äijä rukkaskäsillään huitoo tuntojaan ilmentäen.
Meinaan vaan,että liian usein sitä jäädään kikuttelemaan naisvihaan,jos joku suhde ei suju.
Rakkaushan on vapauden liittolainen.Toisinaan se löytää uuden kohteen.Mitä sen perään ruikuttamaan.
Elämähän on uuden etsimistä ja elämän pahin
este on se vanhan haikailu.
Näin sunnuntainas ja ujon maalaispojan
ajatuksin eläähän sitä pitää.Mahdollisuudet ei kolistele tupaan.Ovi auki vaan elämään ja menoksi.
Onni voi keinahdella pehmein kyljin ihan siinä samassa.Käpertyä ei kannata sanon ja suupieliä pitämään roikkumassa.Vietetäänpäs tänäinkin
siis iloinen päivä.Ja vältettään olemasta
kaiken maailman koijareita.
sitä tulee mietittyä ja ymmärrä sitä ei koskaan.Miksi niin monasti rakkaus pidetään
piilossa ja jossain sielun hämärässä kaivossa.
Miksi ei anneta rakkauden tulvehtia ulos
ja osua kohteeseensa.
Minä uskon että pettymyksen valmisteluahan se on piilotella tunteet.Uskaltaahan sitä pitäisi ja
avata sydämen sarkatakki levälleen,kun oikia nainen osuu kohdilleen.Ei kai nainen pahastu jos äijä rukkaskäsillään huitoo tuntojaan ilmentäen.
Meinaan vaan,että liian usein sitä jäädään kikuttelemaan naisvihaan,jos joku suhde ei suju.
Rakkaushan on vapauden liittolainen.Toisinaan se löytää uuden kohteen.Mitä sen perään ruikuttamaan.
Elämähän on uuden etsimistä ja elämän pahin
este on se vanhan haikailu.
Näin sunnuntainas ja ujon maalaispojan
ajatuksin eläähän sitä pitää.Mahdollisuudet ei kolistele tupaan.Ovi auki vaan elämään ja menoksi.
Onni voi keinahdella pehmein kyljin ihan siinä samassa.Käpertyä ei kannata sanon ja suupieliä pitämään roikkumassa.Vietetäänpäs tänäinkin
siis iloinen päivä.Ja vältettään olemasta
kaiken maailman koijareita.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Kun ensirakkaus
on tullut koettua
ja monta ikuista rakkautta
sen jälkeen
alkaakin jo
uskoa ihmeisiin
Vaan mitäpä sille voi,kun sarkapusdakan
alla rupiaa uudestaan aina lämpiämään.
Kummallinen se voima on.
jos aikoo löytää ajatuksen sinun sepustuksistasi,nyt en löytänyt.
Ihan lyhykäisesti ettei kannata jäädä pettymystä suremaan ja katkeroitumaan sen kimppuun.Uuta elämistä vaan etsimään.
miksi kätket sen sanahelinään? rakastatko omaa puhettasi,kirjoitustasi?
Sinulla ja minulla on oma tyylimme.Voimmekos
määritellä ja määrä toistemme tyylin?Vai antaa toistemme vaan paukutella omalla tyylillämme.
Onkos tämä minun tyyli sinun pankkitililtä pois?
poljetko jalkaa? säröileekö sileä positiivinen kuori? Haluaisitko humauttaa kun en estoitta kehunut?
Antaisin sinulle jos voisin sänkileuka pusunn oikeen semmoisen Venäläistyylisen.Puolikostean.
Ja kyllä sinä siitä pitäisitkin.
"jos aikoo löytää ajatuksen sinun sepustuksistasi,nyt en löytänyt."
minä ymmärsi aloituksen
ja sinunkin kirjoituksesi,
sinulla on paha olla,
kun pitää kaikkea moittia,
taidat olla yksinäinen.
lukihäiriöinen:sivistymätön!
heti nappasi. Taitaa olla miehensielunelämä liian liukas koukutettavaksi. Siis heräävä kevätkö se aukaisee tunnemyrskyjen alla piiloittelevan sarkatakkimiehen nupuilleen ja saa virrat tulvimaan?
Miehen tunne elämä on paljon moniulotteisempi kuin nainen aina ymmärtääkään ja siihen tutustuminen
tärkeä kokemus.Houkuttimia ei tarvita.Aitoa
naista vain.
Piilottelu ilmaisun muuttaisi odottavaksi.
Virrat saa tulvimaan okianlainen nainen ja
myrskyhän siitä tulee.Mitä suotta jarruttelemaan.
kohderyhmä taitaa olla väärä. Nuo ajatukset sopisivat paremmin 20:lle, ei enää 50:lle. Että ihan takki auki, eihän tuota kestä sydänkään. Voi hyvät veljet, älkää nyt noin rehvakkaasti lähtekö. Se onni voi kolista ulos suuremmalla kolinalla, kun on sisään tullut.
Jos ei viiskymppiset kestä kolinaa, niin kuka sitten? Onhan meillä henkselit ja vyö. :)
ymmärrät, kun nainen olet. Vihjaan sen verran, että on kolinoita ja kolinoita, niistä niitä mustelmia kuitenkin tulee. Vyö ja henkselit on tarkoitettu housujen ylhäällä pysymiseen, luullakseni Sinä tarkoitit samaa.
se olikaan se puhe että, mies kuin mies joutuu menemään tulen läpi: 'viidnekympin villitys, villitys, villitys, trallal-lallal-laa. Siinä on miehille miehuuskoe :DD lällläll-läää
, niin hyvin olet selvinnyt.
mies niin pudistelisin päätäni osaanottavasti ;-\*
jutullekko vai sille viidenkympin villitykselle.
Ei kaikki naiset ole kolistajia. Huomaat sen ehkä jos rohkaiset mielesi.
Omavaraisuus on henkselimme ja vyömme. Ei housunkannattimia.
eivät kaikki naiset ole kolistajia, ja myönnetään sekin,että elämä olisi kaksin rikkaampaa(tuskin livenä tätä Sinulle myöntäisin), mutta mutta ja sitten tulee se mutta sitä elämää on myös takana. Ja kun se tuosta nyt hyvin menee, niin paras antaa mennä.En usko, että sitä suurta, sitä sellaista enää tulee, niin mitä sitä turhaan. Et varmaan ymmärtänyt, olethan nainen.
joilla villitys on aluillaan. Pois alta risut ja männynkävyt.
Rakastamaan ei voi pakottaa. Ja elämää voi rakastaa yksinkin. Ja voipipa olla niinkin että se pieni mielessä oleva kaipuu tarkoittaa sitä että uskoo pieniä ihmeitä tapahtuvan! :)
Keväällä varsinkin on terveellistä kulkea takki auki.
Kiitos ajatuksistasi!
Lainaan tähän Bertrand Russellin sanoja:
"Rakkauden pelko on elämän pelkoa, ja ne jotka pelkäävät elämää ovat jo kolmelta neljäsosaltaan kuolleita."
Me olemme pelkureita.
mutta se pelko on aiheellinen.
elävä pelkuri kuin kuollut sankari.
Siinä on minun mottoni.
ei asiaa voi sanoa.
Harvemmin rakkaus hengen vie, mutta sen puute voi tehdä sairaaksi.
ja minusta orjan teit
kun lempes annoit
ja kestävän se vannoit.
Mut kesti se vain hetkisen
ja murheeksi muuttuen....*
Monilla tavoilla voi toisen tuhota. Tai olla tuhoamatta.
No tuo ensimmäinen mietelauseeni elävästä pelkurista ja kuolleesta sankarista oli lainattu isältäni joka usean sodan käytyään lohdutti itseään sillä. Ei kai mielestään ollut sankartekoihin yltänyt, mutta oli meille lapsilleen sankari. Miksikö? No siksi, että eli.
Elämän perimmäinen tarkoitus on pysyä hengissä niin pitkään kuin mahdollista?
Ja toiseksi vahvin toive on että rakkaus kestää ikuisesti.
Taidamme pelätä yhtä paljon sekä kuolemaa että rakkauden menetystä...
tuntuu, etten koskaan tunnista omaa aviomiestäni sinun kirjoitelmistasi.
höylättyjen miesten basaari.
kyllä tämän.ikäisiä voi jo höylätyiksi ja paistetuiksikin jo sanoa.
Kiitos oli ilo lukea!! nainen 61 v
Olet osunut ytimeen ja saanut sen upeasti ilmaistua. Olen ajatellut samoja asioita ja jopa tullut samaan johtopäätökseen kanssasi.
Ihmiset eivät uskalla elää ja rakastaa "täysillä" juuri siksi, koska menettämisen pelko on suurempi kuin mikään muu tunne ihmissuhteessa.
Ketään ei todellakaan voi pakottaa rakastamaan ketään ja sen asian tosiasian kanssa on elettävä.
Hienosti sanottu "rakkaus on vapauden liittolainen". Onnellinen on se, joka löytää koko elämän kestävän uskollisen rakkauden, mutta se ei synny pakottamalla.
Itselläni onnellinen parisuhde katkesi liian varhain mieheni kuolemaan kuusi vuotta sitten. Vietimme tasan 20 onnellista vuotta yhdessä.
Mutta on aina muistettava, että se joka pitää onnellista rakkautta ainoana rakkauden vaihtoehtona ei ole kohdannut todellista rakkautta. Jokaisessa parisuhteessa on hyvien hetkien lisäksi myös huonoja hetkiä.
Olisi pienin muutoksin ollut parempi otsikko tälle,
No, mikäpä siinä. Muistatahan kuitenkin, mitä äiti opetti: kevätsää voi olla petollinen. Aurinko paistaa edestä ja lämmittää, silti vielä kylmä viima puhaltaa ja selkäpuoli jäätyy... Niin että pidäthä nyt vielä hiukan aikaa sarkapalttoon napit kiinni säästyäksesi vilustumasta? Voi sitä huitoa rukkasillaan vaikka takki on kiinnikin
Olen kyllä samaa mieltä kanssasi siitä, että naisviha - tai miesviha - yhden epäonnistuneen suhteen vuoksi ei ole oikein. Vanhapiikatäti (kahdesti kihlattu) opetti minulle, että rakkaus on ikuinen, kohteet vaan vaihtuu.
Koijarit saa kyllä mennä sen siliän tien.
Olen kyllä tuota mieltä kanssa,että epäonnbistunut ihmissuhde,rakkaussuhde ei ole maailmanloppu.
Ja rakkauteen kuuluu myös luopuminen osana.
Tilan antaminen uudelle rakkaudelle.
Tuo ekumeeninen ajattelu,että kun pappi on sanonut aamen,niin se on ikuista? Minusta se on aika epäinhimillinen ajattelu.Rakkaus on elämä materiaali ja ei sitä saa sulkea ulakolle.Joskus se sammuu ja se on osa elämää sekin.
Kyllä täällä poikasen rinnassa kevättä taitaa olla ja eipä tuo pahalta tunnu.Kevättä myös
sinulle ja vilkutellaan.