tautiin verrattava sairaus. Se ei parane vaan se tappaa. Kannattaisi yrittää hoitaa niin, ettei insuliinihoitoon tarvitsisi turvautua.
Diabetes on
AIDS-
81133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kakkostyypin diabetes ei aiheuta mitään suuria hankaluuksia moniin vuosiin. Siis jos pitää verensokerin arvonsa lähellä normaalia, pysyy terveenä. Jos sairastuu vanhana, se on kuin tavallista vanhenemista. Nuorempana sairastuneilla se on tietysti pahempaa.
Pidätkö insuliinihoitoa hyvin hankalana?
Miten voi hoitaa tyypin 1 diabetesta niin ettei tarvitse insuliinihoitoa? Ei mitenkään, eikä sen saamista voi estää millään elintavoilla tms. jos se tulee niin se tulee jos on tullakseen.
Kumpi parempi tyypin 1 diabetes vai tyypin 2 diabetes vai HIV ?
Itse voisin vaihtaa tämän tyypin 1 diabetekseni hiviin, olisi sen kanssa helpompi elää ja se on hoidettavissa pillereillä. Elämä olisi paljon helpompaa.
Onsulla ohjeita.
"Kannattaisi yrittää hoitaa niin, ettei insuliinihoitoon tarvitsisi turvautua."
Minä kuolisin muutamassa vuorokaudessa, jos alkaisin noita ohjeitasi käyttämään. Ja kun sitä muuta hoitoa ei ole edes tarjolla, niin naurattaa vaan lähinnä nuo yksinkertaistukset diabeteksen suhteen. Ja tietenkin se, ettei viitsitä edes mainita mistä diabetes-tyypistä yritiänn puhua.
t. tänäänkin insuliinihoitoon turvautunut :)
PS. oletko muuten kuullut, että täällä kukaan elossa olisi selvinnyt - kuolema tulee meille jokaiselle eteen diabeteksesta tai AIDSista huolimatta.
Jos "saat" diabeteksen, en voi muuta kuin onnitella! Siitä eteenpäin kaikki on alamäkeä...Insuliinin pistämistä jopa 6 kertaa päivässä, ruoasta stressaamista, insuliinin raahaamista jokapaikkaan....ja jos satut menemään ulkomaille pitemmäksi aikaa -siitä en edes halua puhua!
Ikuinen "vammaisen" leima pysyy, vaikka muut väittäisivät mitä. Jos kerrot sairaudestasi jollekin, sinuun suhtaudutaan täysin erilailla kuin aiemmin. Sinussa ei todellakaan nähdä mitään muuta. Ikuiset kommentit esim. ruokakaupassa, kahvilassa jne. siitä, mitä ostat..."Miten sää voit tuota ostaa, sullahan on diabetes...", "Ethän sää voi tuota syödä..." jne. Joka toinen lause alkaa "Kun säähän oot diabeetikko, niin miten...", "Sullahan on kerta tuo tauti..."
Diabeetikko sitä ja tätä...
Itse en kerro kenellekään (enkä aiokaa) taudista. Elämän on silloin paljon helpompaa ilman minkäänlaisia tautiin liittyviä stereotypioita. Ne mielikuvat, jotka tämä tauti tuo mukanaan ihmisille, ovat minunkin mielestäni niin luotaantyöntäviä, etten ihmettele, että diabeteksen leima on kuin punainen vaate eri elämän aloilla.
Mielestäni on naurettavaa, että eri tahot mm. lääkärit ja eri lehdet yrittävät pokerinaamalla sivuuttaa sen, mitä tauti oikeasti on. Siitä annetaan positiivinen kuva, ja tauti on asia jonka kanssa pystyy elämään "täydellisesti". Mutta jos he haluavat niin ajatella, niin eipä siinä mitään. Whatever gets you through the night.
Tässä asiassa pätee vanha totuus. Totuus on taruakin ihmeellisempää.
Noinhan se taitaa mennä, kun on oikein huono itsetunto. Säälin sinua.
Itse kerron avoimesti omasta 1-tyypin diabeteksestani enkä kyllä ole tuollaisia kommentteja tuttavapiirissäni pahemmin kuullut. Kukaan ei ihmettele miten voi syödä sitä sun tätä eikä kukaan ihmettele miksi voin harrastaa kaikenlaista, mm. matkailua todella paljon (ja kauas). Ja jos joku ihmettelisikin, niin hyvin nopeasti hän kääntäisi kelkkansa, kun huomaisi miten täysipainoisesti elän.
Minä olen ollut kohta puoli vuosisataa diabeetikko, eikä mulla ole pahemmin vielä tuo alamäki alkanut - ei ainakaan niin, että itse siitä kärsisin. Sulle voi tulla kovat paikat sitten joskus, kun huomaat, että et ole todellakaan sinut oman diabeteksesi kanssa. Toivottavasti selviät sen järkytyksen yli jotenkin.
Oletkohan kuinka tuore tapaus - sitten voisin hyvin ymmärtääkin ajatuksiasi.
luepa Markku Karpion kirja Otsalamppu. Löydät siitä aika varmasti itsesi.
Ja sitten kun olet vähän paremmin tottunut sairauteesi, huomaatkin, ettei se olekaan ihan noin kuin nyt väität.
Ykköstyypin diabetes on hyvinhoidettuna nykyisin melkoisen helppo sairaus ja ykköstyypin diabeetikot valtaosin perusterveitä ja pitkäikäisiä. Lisäksi sairauden hyvin hoitaminen on useimmille varsin yksinkertaista.
Jos itse sairastuisin diabetekseen ja saisin valita, niin ottaisin ehdottomasti ykkösen, enkä kakkosta. Aids ja syöpä eivät minusta ole oikein vertailukelpoisia sairauksia kummankaan tyypin diabeteksen kanssa.
Olen kuullut sairaudesta kaikenlaista, mutten anna sen häiritä omaa oloani. Puhukoon muut taudin lisäsairauksista ja miten serkun kaiman serkku menetti jalkansa. Olen kai jo 21 vuoden aikana aika karskiintunut tähän, enkä vähästä säikähdä, enkä ota kaikkea itseeni. Tämä tauti ei ole koskaan hillitsenyt minua siinä suhteessa, ettenkö voi kaikkea tehdä mitä ns. terveetkin. Nykyään ei onneksi välttämättä tarvitse elää kellon ja jääkaapin kanssa, niin en syömisiänikään pidä kovin vaivalloisina. Kovin yleisesti en pistä, koska kokemus on opettanut sen, ettei kaikki tykkää nähdä sitä :))
Diabetes poikkeaa monesta muusta kroonisesta sairaudesta siinä, että omahoito on aivan ratkaiseva. Tähän sitoutuminen vaatii diabeetikolta henkistä kasvua. Omahoito parhaimmillaan muodostuu päivittäiseksi rutiiniksi, jolloin sitä ei pidä enää minään merkillisenä, ei diabeetikko itse eikä asian tunteva lähipiiri. Hoidetun diabeteksen kanssa pystyy nykyisin elämään aivan normaalin elämän myös eliniän puolesta.