Viimeisten kuukausien aikana olen pohtinut mielessäni onnellisuutta ja sen avaimia. Omalta kohdaltani ne löytyvät perheestä,ystävistä,omasta rakkaasta sekä terveydestä.
Koin aikamoisen elämänmullistuksen puolisen vuotta sitten kun sain "elämäni" takaisin. Sairastin epilepsiaa joka rajoitti elämääni aikalailla. Sain kuulla että se on mahdollista leikata ja leikkaus tehtiin.
Ennen tuntui että minulla on kaikki mitä ihminen voi toivoa,paitsi terveyttä. Se söi muita alueita elämästäni. Nyt kun olen elämänhalua täynnä ja olen saanut tervyteni parempaan malliin mieleeni onkin noussut kysymys; Voiko ihminen olla liian onnellinen?
Tuntuu vaan liian hyvältä ollakseen totta. Sitä on vähän kuin kokoajan varpaillaan. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Koska tämä kaikki otetaan minulta pois? Ehkä tähän tottuu ajankanssa ja oppii nauttimaan elämästä sellaisena kun se on annettu :)
Koin aikamoisen elämänmullistuksen puolisen vuotta sitten kun sain "elämäni" takaisin. Sairastin epilepsiaa joka rajoitti elämääni aikalailla. Sain kuulla että se on mahdollista leikata ja leikkaus tehtiin.
Ennen tuntui että minulla on kaikki mitä ihminen voi toivoa,paitsi terveyttä. Se söi muita alueita elämästäni. Nyt kun olen elämänhalua täynnä ja olen saanut tervyteni parempaan malliin mieleeni onkin noussut kysymys; Voiko ihminen olla liian onnellinen?
Tuntuu vaan liian hyvältä ollakseen totta. Sitä on vähän kuin kokoajan varpaillaan. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Koska tämä kaikki otetaan minulta pois? Ehkä tähän tottuu ajankanssa ja oppii nauttimaan elämästä sellaisena kun se on annettu :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen huomannut saman. Vasta sen jälkeen aloin oikein elää kun vakava sairaus pysäytti ja siihen oli parannuskeino. Ennen tuota olin elänyt aina jotenkin varovasti.
tuohon tulokseen olen tullutkin :)
Jotenkin tätä täytyy hetken aikaa sulatella ja totutella tähän olotilaan