Enpä olsi vuosi sitten uskonut, että minä, hyvin töissä pärjäävä, terve nuori nainen muka jostain masentuisin. Hieman yksinäinen saatoin aika ajoin olla, mutta aina siitä oli selvitty liikunnalla ja ystävien tapaamisella. Selvää oli (näin jälkeenpäin ajatellen) että itsetunto ihmissuhteiden suhteen oli jo silloin hieman rappiolla kun ei sitä samaa sielun säveltä tuntunut kenenkään kanssa löytyvän. Mutta muuten siis reipas tapaus.
Sitten elämääni pyrkimällä pyrki mies joka oli työyhteyksistä tuttu, mutta jota en ollut edes kasvokkain tavannut. Se tuntuikin riipaisevan heti alkulämmittelyn jälkeen syvemmältä kuin muut suhteet. Erikoisena piirteinä tuli se, ettei hän koskaan tullut luokseni lauantaina. Arkena joka päivä monteen otteeseen jorisimme pitkät tovit puhelimessa ja yöt hän oli luonani. Lauantai-sunnuntai yötä hän vain ei luonani viettänyt. Alkumetreillä hän kertoi, että hänellä on olemassa kylmä vanha suhde, jossa he olivat eläneet jo pitkään ja hän oli harrastanut kaikenlaisia suhteita "siinä sivussa". Järkytyin pahemman kerran kun en sinisilmäisyydessäni ymmärtänyt, miten joku voisi toiselle tehdä näin. Hän sanoi, ettei suhteessa olisi enää mitään tulevaisuutta. Ja minä TYHMÄ uskoin. No, enpä saanut laitettua kovaa kovaa vasten vaan jäin vellomaan tilanteeseen.
Tulin levottomaksi, en pystynyt keskittymään mihinkään. Työt kärsivät ja kotona yksin olo tuntui ahdistavalta. Ei puhettakaan että olisin voinut katsoa telkkaria tai vain olla. Hain apua ja mitä sain, no, mielialalääkkeitäpä tietenkin. Ne toki auttoivat rauhoittumaan, mutta en edelleenkään saanut itsestäni irti nostaa kissaa pöydälle.
Nyt alkumetreistä on kulunut melkeinpä vuosi ja sain häneltä eilen aamulla kysyttyä missä hän lauantai yönsä viettää. Ei vastausta ja mökötystä. Siitä voinee vain vetää tietyt johtopäätökset. Ja en kuulemma saa painostaa häntä :) Joku muu voisi olla vuoden sormien läpi katsomisesta eri mieltä... Tänä iltana hän ei sitten saapunutkaan niinkuin tavanomaista ja soittelin kysyäkseni missä mennään. Niin eikös puhelin mennyt vastaajaan :) Tosi aikuismaista...
No tässäpä kirjoittelen ehkä enemmän itselleni kuin kenellekään teistä lukijoista. Ihmettelen miten sitä voikaan olla niin TYHMÄ että antaa alistaa itseään vuoden päivät?! Nyt ajattelin ottaa itsetuntoni takaisin käyttöön ja pistää oman elämäni kuntoon! Huomenna saatan olla taas paljon matalammalla mielellä, mutta kait tässä oikealla tiellä ollaan kun sentään ymmärsin avata suuni. Kaikkea hyvää teille, jotka täällä lueskelette. Koittakaahan pärjäillä.
Sitten elämääni pyrkimällä pyrki mies joka oli työyhteyksistä tuttu, mutta jota en ollut edes kasvokkain tavannut. Se tuntuikin riipaisevan heti alkulämmittelyn jälkeen syvemmältä kuin muut suhteet. Erikoisena piirteinä tuli se, ettei hän koskaan tullut luokseni lauantaina. Arkena joka päivä monteen otteeseen jorisimme pitkät tovit puhelimessa ja yöt hän oli luonani. Lauantai-sunnuntai yötä hän vain ei luonani viettänyt. Alkumetreillä hän kertoi, että hänellä on olemassa kylmä vanha suhde, jossa he olivat eläneet jo pitkään ja hän oli harrastanut kaikenlaisia suhteita "siinä sivussa". Järkytyin pahemman kerran kun en sinisilmäisyydessäni ymmärtänyt, miten joku voisi toiselle tehdä näin. Hän sanoi, ettei suhteessa olisi enää mitään tulevaisuutta. Ja minä TYHMÄ uskoin. No, enpä saanut laitettua kovaa kovaa vasten vaan jäin vellomaan tilanteeseen.
Tulin levottomaksi, en pystynyt keskittymään mihinkään. Työt kärsivät ja kotona yksin olo tuntui ahdistavalta. Ei puhettakaan että olisin voinut katsoa telkkaria tai vain olla. Hain apua ja mitä sain, no, mielialalääkkeitäpä tietenkin. Ne toki auttoivat rauhoittumaan, mutta en edelleenkään saanut itsestäni irti nostaa kissaa pöydälle.
Nyt alkumetreistä on kulunut melkeinpä vuosi ja sain häneltä eilen aamulla kysyttyä missä hän lauantai yönsä viettää. Ei vastausta ja mökötystä. Siitä voinee vain vetää tietyt johtopäätökset. Ja en kuulemma saa painostaa häntä :) Joku muu voisi olla vuoden sormien läpi katsomisesta eri mieltä... Tänä iltana hän ei sitten saapunutkaan niinkuin tavanomaista ja soittelin kysyäkseni missä mennään. Niin eikös puhelin mennyt vastaajaan :) Tosi aikuismaista...
No tässäpä kirjoittelen ehkä enemmän itselleni kuin kenellekään teistä lukijoista. Ihmettelen miten sitä voikaan olla niin TYHMÄ että antaa alistaa itseään vuoden päivät?! Nyt ajattelin ottaa itsetuntoni takaisin käyttöön ja pistää oman elämäni kuntoon! Huomenna saatan olla taas paljon matalammalla mielellä, mutta kait tässä oikealla tiellä ollaan kun sentään ymmärsin avata suuni. Kaikkea hyvää teille, jotka täällä lueskelette. Koittakaahan pärjäillä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
että silmäsi aukenivat "yhdennellätoista hetkellä" Hitsi noita uroksia, kun ovat olevinaan haareminpitäjiä - jotkut! Itselleni on joskus vuosia sitten käynyt vähän samantapaisesti: kun itse on rehellinen - ei heti osaa epäillä, että toiselle onkin "vain" yksi viihdyke lisää...
No, onhan hän sinun kanssasi aikaansa viettänyt - ja mitä lie sitten valehdellut sille toiselle...
Nyt Nainen kokoat itsesi ja ylpeytesi!! Olet nyt ihan samaa mieltä aamulla, kun tuota kirjoittaessasikin - en minä tässä muuten enää viitsisi takamustani puuduttaa netin ääressä...
Et missään nimessä SOITA ENÄÄ SILLE HERRALLE! Ja jos hän soittaa sinulle, ole sinä fiksumpi: sano, ettet ehdi puhua ja on tärkeetä tekemistä - mutta VASTAA! Anna hänen olla se raukkis!
Kunhan viikko on mennyt - ja olet tehnyt kaikkea muuta kuin ajatellut tätä mösjöötä - huomaat, että eihän se mikään ollutkaan!
TEE itsellesi kaikenlaista ohjelmaa: käy vaikka joissain hoidoissa, joissa voit jutella niitä-näitä. Elokuvissa, tapaile tuttujasi jne.
Pidä vaan kirkkaana mielessäsi - että se mies ei nähnyt metsää puilta! Ja piste!
Niin, naimissa taisi olla sun rakkaus/ihastus...tai ainakin vastaavassa suhteessa. No, miehiä on maailma täys. Siellä on jossain sen sun oma haisupöksykin!!!
Vaikutat ihan normaalilta ja ihanalta immeiseltä. Annoit vaan tämän jutun hetkellisesti sekoittaa pääsi. Sun tarvii nyt kuoria vanha elämä pinnalta pois. Mene kampaajalle, anna vapaat kädet...(jos sun kampaaja siis on hyvä!), osta uudet kuteet, tee asuntoon pieni muutos, varaa pääsiäiseksi virkistäytymismatka pidemmäs tai lähelle. Ota yhteyttä tuttuun, jota et ole vähään aikaan nähnyt /kuullut kuulumisia. Erityisen hyvä, jos käyt tsiikaamassa jotain vanhaa sukulaista...tulee elämään hieman näkökulmaa!!Sulla menee siis hyvin !!! Tulet huomaamaan sen!!! Kun on iloinen mieli ja pilkettä silmäkulmassa...se jonku ihku-mamin oma pojukin voi sun osoitteen löytää...ja onko vaarallista jos ei!!! Elämä vie!!!
Teit hyvän päätöksen kun lopulta lopetit suhteen.
Ihmettelen sitä, että tuollaisille miehille löytyy naisia. Itse antaisin kuun taivaalta jos kelpaisin edes jollekulle. Varmasti en pettäisi. Olisin rehellinen, tasapuolinen, reilu, mukava, rakastava mies. Näistä ominaisuuksista ei valitettavasti ole mitään hyötyä naisen saamisessa. Laskeskelin tuossa että viimeisen reilun puolen vuoden aikana olen kirjoittanut netin eri treffipalstoilla yli 50:lle naiselle. Kaikilta olen saanut pakit, kahden kanssa pääsin sentään yksille (!) treffeille. Olen työssäkäyvä, akateeminen, urheilullinen, kunnollinen mies, mutta se ei riitä. Baarissa saan naisilta lähinnä halveksuvia katseita.
Sinun itsetuntosi ihmissuhteiden suhteen tuskin voi olla matalammalla kuin minun. Sinulla on sentään ollut useampia miessuhteita. Minulla on ollut naissuhteita vain yksi ja sekin epäonnistunut - pitkitin suhdetta vuosikausia, koska pelkäsin etten löydä uutta enkä jaksa yksin. Pelko osoittautui aiheelliseksi.
Sanokaa mitä sanotte, mutta jatkuva yksinäisyys tekee elämästä turhaa vaikka jaksaisikin harrastaa ja käydä töissä. Pakko on jaksaa, kun silloin kun ei tee mitään, niin ajatukset kiertävät samaa kehää ja itsemurha pyörii mielessä. Kehälle ei näy loppua. En osaa kuvitella miten pystyisin muuttamaan elämäni elämisen arvoiseksi. Kaikkeni olen jo yrittänyt.
Olen tullut katkeraksi naisille, jotka roikkuvat pettäjämiehissä ja valittavat kohtaloaan, eikä minunlaiseni luotettava mies kuitenkaan kelpaa. Miksei??? En halua loukata sinua (todennäköisestihän en ole koskaan saanut pakkeja sinulta, joten olet täysin syytön tilanteeseeni), mutta en voi katkeruudelleni mitään. Olen pahoillani.
Hyvää jatkoa sinulle!