Olen 18v opiskelija ja pahoittelut otsikon harhaanjohdattavuudesta. Olen vaan jo pidemmän aikaa miettinyt ihmissuhteitani, etenkin vastakkaiseen sukupuoleen. Yläasteella olin suoraansanottuna suosittu, vaikka itse sanonkin. Moni tyttö oli ihastunut minuun, voidaan sanoa että tyttöjä olisi riittänyt joka sormelle. Tuohon aikaan myös vanhemmat tytöt olivat minusta kiinnostuneita, joka oli aina 'kovan jätkän' merkki. Seurustelinkin melko tiheään tahtiin, kunnes eteeni asteli sen hetkisen elämäni suuri rakkaus. Olimme yhdessä n.~6kk.Tämän jälkeen en ole seurustellut, ja tuosta on jo 4vuotta. Kesti todella pitkään päästä yli, en ymmärrä miten aika onkin kulunut näin nopeasti.. En ole haikaillut hänen peräänsä enää aikoihin, mutta muistan kun joskus angstisena peruskoululaisena suhteemme päätyttyä moni tyttö ihan 'tarjosi' itseään minulle... En ymmärrä, mutta ihan kuin olisin vetänyt jotenkin tyttöjä puoleeni tällä ihmeellisellä masennuksella. Perseilin ja tein monelle tytölle tylysti, (aloitin mukamas suhteen ja jätin melko pian, silkasta ahdistuksesta).Tultuani lukioon olin muuttunut mies, enää ei ahdistanut ja olin reippaalla päällä, mutta yhtään tyttöä ei minulle enää ollut. Ennen kaikki oli tipahtanut vain syliini, tyhmyyttäni aloin pitää sitä jo itsestäänselvyytenä. Oli todellinen kasvun paikka. Kesti pitkään tajuta, että minun on tehtävä asialle jotain, yritin muuttaa kovastikin omaa persoonaani. Yritin muutamaa tyttöä, muttei siitä mitään tullut. Olen ollut koko lukio aikani 'parisuhteeton', muutamaa yhden illan juttua lukuunottamatta. Olen todella ahdistunut ja yksinäinen, mutta teen kaikkeni ettei se näkyisi ulospäin. Kavereita minulla kyllä on, muttei yhtään 'sielunkumppania'.
Kaikki mitä minulle siis jäi käteeni oli rikkonainen persoona, muutama outo muisto siitä miten 'noinkin nätti tyttö oli ihastunut minuun' ja itsetunnon täydellinen kadotus. Olen paljolti ihmetellyt aikoja jolloin 'paistattelin Auringossa' (sosiaalisesti), sillä en ole koskaan ollut mielestäni erikoisen näköinen. Ihan tavis siis, nykyisin vieläpä lyhyt sellainen (173cm).
Halusin vain kirjoittaa nämä 'mietteeni' johonkin ylös, josta joku lapsi jopa ehkä voisi lukea ne ja painaa mieleensä nämä varoituksen sanat. Olen jo hyvin uudessa elämässäni kiinni, alan olla sinut iseni kanssa ja koen elämäni tyydyttävänä. Joskus vain myöhään öisin nämä menneisyyden muistot palaavat mieleeni kummittelemaan. Haluan vain sanoa, että vaikka nuorena joku ihminen tuntuisikin olevan elämänne keskipiste, yrittäkää olla ottamatta liian vakavasti! Ei kannata laittaa tässä iässä vielä omaa elämäänsä likoon toisen ihmisen puolesta, ainakin omasta kokemuksesta sen voin sanoa. Rakkaus ei ole väärin, mutta muistakaa, että on helpompi rakastaa toista ihmistä vasta sitten kun on nähnyt maailmaa ja oikeasti ymmärtää asioista jotain. Kiitos ja anteeksi, toivottavasti tästä ei nyt kukaan rääväsuu vedä herneitä nenään
Kaikki mitä minulle siis jäi käteeni oli rikkonainen persoona, muutama outo muisto siitä miten 'noinkin nätti tyttö oli ihastunut minuun' ja itsetunnon täydellinen kadotus. Olen paljolti ihmetellyt aikoja jolloin 'paistattelin Auringossa' (sosiaalisesti), sillä en ole koskaan ollut mielestäni erikoisen näköinen. Ihan tavis siis, nykyisin vieläpä lyhyt sellainen (173cm).
Halusin vain kirjoittaa nämä 'mietteeni' johonkin ylös, josta joku lapsi jopa ehkä voisi lukea ne ja painaa mieleensä nämä varoituksen sanat. Olen jo hyvin uudessa elämässäni kiinni, alan olla sinut iseni kanssa ja koen elämäni tyydyttävänä. Joskus vain myöhään öisin nämä menneisyyden muistot palaavat mieleeni kummittelemaan. Haluan vain sanoa, että vaikka nuorena joku ihminen tuntuisikin olevan elämänne keskipiste, yrittäkää olla ottamatta liian vakavasti! Ei kannata laittaa tässä iässä vielä omaa elämäänsä likoon toisen ihmisen puolesta, ainakin omasta kokemuksesta sen voin sanoa. Rakkaus ei ole väärin, mutta muistakaa, että on helpompi rakastaa toista ihmistä vasta sitten kun on nähnyt maailmaa ja oikeasti ymmärtää asioista jotain. Kiitos ja anteeksi, toivottavasti tästä ei nyt kukaan rääväsuu vedä herneitä nenään
Vastaukset 4
Vanhimmat
luuseri!
Jo oli törkeä toteamus.
Tilastollisesti tilanteesi lienee kuitenkin parempi mitä monilla muilla. Yleensähän se on niin että jos on ystäviä tai on ollut ystäviä, niin on helpompi saada ystäviä myös jatkossa. Tämä käy toteen myös tyttöjen kohdalla. Pahin tilanne on yleensä niillä, joilla ei ole ollut ketään.
Se on katos sitä teineilyä. Nyt sä olet aikuisten maailmassa. Se oli silloin aikanaan niin helppoa. Ei tarvinnut kuin kysyä "aletaaks olemaan", niin se oli siinä. Aikuiset naiset eivät välttämättä ole niin helppoja saaliita. Etkä säkään kyllä vaikuta loppujenlopuksi kovin erikoiselta tapaukselta. Ei komea naama ja treenattu kroppa ole koko elämä.