Kerron Sinulle
eilisen ohimoilla jyskyttäneestä tuskasta
ja siitä
kuinka rohtunein huulin
tavoittelin tyhjyydessä nimeäsi.
Tämän kasvamisen kivussa
olen turvassa markiisien suojassa
vieraiden katseiden sapeleilta
korvia viiltäviltä
raitiovaunujen kirskunnalta.
Siksi juuri nyt
tarvitsisin korvalleni kuiskauksia
rohtoa sieluni säryille
ja peitellyille peloilleni vapautuksen.
Ravistele rakkaudellasi minut
silota sirut hellyydellä
sillä intohimossasi hyväksyn kaiken
koska vain Sinä tiedät …
eilisen ohimoilla jyskyttäneestä tuskasta
ja siitä
kuinka rohtunein huulin
tavoittelin tyhjyydessä nimeäsi.
Tämän kasvamisen kivussa
olen turvassa markiisien suojassa
vieraiden katseiden sapeleilta
korvia viiltäviltä
raitiovaunujen kirskunnalta.
Siksi juuri nyt
tarvitsisin korvalleni kuiskauksia
rohtoa sieluni säryille
ja peitellyille peloilleni vapautuksen.
Ravistele rakkaudellasi minut
silota sirut hellyydellä
sillä intohimossasi hyväksyn kaiken
koska vain Sinä tiedät …
Vastaukset 22
Vanhimmat
..herkistyy ja ehdoitta antautuu.
vain rakkaus kivut ja tuskat parantaa
seesteisen olon tuo ja uusi kasvu paremmaksi,
rakkauden nälkäiseksi voi alkaa.
tälläisiä ajatuksia kaunis runosi herätti
-meni tietenkin metsään kuten aina minulta.
kyllähän rakkaus paljon parantaa ja anteeksi an-
taa. Jonkinlaista tunteiden kaaosta tässäkin ru-
nossani on, se todettakoon.
Höh, kuinka niin " meni metsään "
Ei yksikään palaute ole metsään meno, eikä yksi-
kään mielipide ole toista huonompi.
Kiitän sanoistasi 64:n.
Olet turvassa ja kaipaat,,,,,,,
minun sydämeni särkyy........
runosi on niin täynnä tuskaa!!!!!!!!
Lähden hakemaan paperia,,,, sniif!
ei tässä nyt NIIN vakavista asioista ole kyse.
Meinasi tulla mahdottoman tumma tästäkin, ja yri-
tin tuonne loppuun sitten saada jonkinlaista ke-
vennystä. Miten lienen onnistunut, sitä en
tiedä.
Älä anna sydämesi särkyä, minä tarvitsen Sinut
sen kanssa !
Kiitos.
..UPEA runo. Taidokkaasti taas vangitsit lukijan ajatuksiesi pauloihin.
Kiitos *haltioitunut huokaus* lukuhetkestä : )
sen toin, kun ajattelin sen taas kerran järkyttä-
vän lukijoita tummuudella.
Miellyttävää lukea palautettasi. Siitä kuinka ru-
noani ylistät, siitä minä haltioidun.
Kiittäen Padme.
Ja kuin olisit
kuullut kuiskaukseni
olit siinä
Vedit minut syrjään
kaikilta katseilta
pois ihmisvilinästä
Kuiskasit
rakastan Sinua
Polveni vapisivat
nostit minut syliisi
veit minut kohti
taivaanrantaa
silotit minut hellyydellä
ja minä hyväksyin kaiken
tämä vastarunosi on kuin oman runosi jatkumoa.
vain Sinä olet kuuleva minut
ja vievä vaaroista turvaan
korvani hamuavat kuiskauksiasi
ja vartaloni
se on lukeva jokaisen sopukkasi
sylissäsi
***
Nuin se syntyi Sinun siivittämänäsi :)
Kiitos Kaaru.
Ja ei kun aamutoimiin - hop, hop.
Aamua vaikkakin harmaata.
Maanantaita.
tuli sateen jälkeen aurinko.
Kiitos sanoistasi Margitta.
more tears"
Peace
sometimes.
Peace, Love and thanks !
...runo taas. Yksi kysymys johon lukusilmäni pysähtyivät; viiltävätkö korvia sapelit vai se kirskunta? Sivuseikka mutta haluan tietää :o).
sapelit satuttavat arkoja silmiä ja kirskunta
korvia - sivuseikasta :D
Lämmin kiitokseni sanoistasi.
on ytyä ja yrittämisen meininkiä
ihan roppakaupalla.
Aito rakkausruno!
onpas täällä harvinainen vierailija käynyt. Muka-
vaa että olet jättänyt pitkästä aikaa käyntikort-
tisi.
Helkkarin huono homma, jos runoni antoi vaikutel-
man " yrittämisestä " Gauhiast olen kyllä siihen
panostanut, vaikka se nyt ei tokikaan täydellinen
ole - ei suinkaan.
Mutta rakkausruno - siksi sen kyllä itsekkin
nimittäisin, jonkinlaista tuskaa ja toisaalta
kaipausta johonkin/jonnekkin.
Mahdottoman suuri kiitos, että olet uhrannut het-
kisen aikaasi runoni äärellä.
Hiljenin. Luin uudestaan. Hiljenin lisää.
"Kerron Sinulle
eilisen ohimoilla jyskyttäneestä tuskasta
ja siitä
kuinka rohtunein huulin
tavoittelin tyhjyydessä nimeäsi."
Upea.Kipeä.
Huomaathan ettei minulla vieläkään ole sanoja.
Miten kummassa Sinä saatkin minut sanoillasi aina
niin liikuttuneeksi - en ymmärrä.
Kipeyttä runossani varmasti on, aitoa sellaista
se on. Mutta upeudesta en tiedä, mietin muutenkin
melkoisen tovin sen tuomista. Ehkäpä juuri sen
kipeyden vuoksi ja siksi, että viime aikaiset ru-
noni ovat tahtoneet vaan väkisinkin lipsua
samalle alueelle. Edellinen oli ehkä hiukan
levollisempi, niin ainakin luulisin.
Tyttöseni, Sinulla oli sanoja ja paljon.
Kiitos niistä, siitä että olet oma itsesi siinä
ja nyt ! Kosketat sanoillasi minua aina.
...oman arvioni sinun runostasi...
Ihmeen kauniita sanoja sisällytät runoosi. Ne ovat kuin koruja rakkaustarinan sisällä. Tarinan joka on lähellä rukousta.
Näin minä asian näen!
Hieno runo kaipuusta. Nimenomaan rakkauden kaipuusta.
Kiva kuulla Tomppa, että Sinä olet löytänyt
runostani kauneutta. Tuolla edellä se oli kipeä
ja upea - taitaa olla taas kohta kaikki mahdolli-
set adjektiivit käytetty mitä voi, huh.
Rukous, todellakin. Sinä sen sanoit, varmaan sii-
nä oli rukouksen kaltaista toivettakin.
Ihanaa lukea palautettasi, kuin kaikkien. Todeta
aina uudelleen ja uudelleen se, kuinka eri tavoin
kukin runon kokee.
" rakkauden kaipuusta "
Olet lähempänä totuutta kuin uskotkaan Tomtom.
Kiitos.
Tuskan tunne ohimoilla
kaipauksesta rohtunein huulin
etsien tyhjyydestä, löytämättä kuitenkaan
kuitenkin markiisien suojassa
katseilta ja kaikelta pahalta
korvia viiltäviltä ääniltä piilossa
Tarve on suuri
korvia helliville kuiskauksille
ja kaikille herkkyyttä anoville aisteille
Rakkaus ravistaa
rakkaus silottaa
rakkaus antaa kaiken
rakkaudesta intohimoon
ja koska vain sinä tiedät…
Niin, ja sinä tiedät kuinka runoja kirjoitetaan, kiitos siitä! :)
Miten kauniin runon kirjoititkaan omaani myötäil-
len, mutta niin paljon herkempi kuin minun.
Minä otan sen talteen, ehdottomasti.
Kiitos, enemmän kuin kiitos Sinulle. Olet taido-
kas kirjoittamaan vastarunoja, tietysti myös
ihka omia aloituksiasikin.
Enpä tiedä, miten runoja kuuluu kirjoittaa. Ja
onko siihen edes mitään kaavaa. Se tulee aina mi-
kä on tullakseen, jälki jää.
Lempeää iltaa Sinulle vaikkapa kynttilöiden tuik-
keessa.