Aika pitkään tällä palstalla on kytty keskutelua siitä tuleeko anta anteeksi vs onko anteekispyytö vilpitön.
Täällä näkyy olevan kaden laista ajatusta.
1) Ihmisen tulee aina pyrkiä antamaan anteeksi jos sitä häneltä pyydetään. Jumala yksin tietää onko anteeksi pyytjä vilpittömässä mielessä.
2) Anteekispyyntö ei tule hyväksyä ilman aitoa katumusta
Ihan näin yksinkertaisia nämä ajattelumallit eivät varmastikkaan ole. Ymmärrän sen että meidän tulisi pyrkiä antamaan anteeksi kaikille jotka ovat meitä vastaan rikkonee. Mutta sitten....
Onko anteeksipyyntö ilman katumusta ja parannusta anteeksipyyntö lainkaan. Mitä jos ihminen tekee väärin jatkuvasti ja aina kun puhutelee hän pyytää anteeksi mutta mikään ei muutu.
On inhimillistä ettei välttämättä jaksa antaa vilpittömästi anteeksi.
Eikö syytä ole kummassakin jos ajaudutaan tilanteeseen jossa anteeksi pyydetään "vain silmänlumeeksi". Tai voiko sellaista pitää uskovaisena joka ei halua korjata asioita. Tai pyytää anteeksi muttei korjaa?
Täällä näkyy olevan kaden laista ajatusta.
1) Ihmisen tulee aina pyrkiä antamaan anteeksi jos sitä häneltä pyydetään. Jumala yksin tietää onko anteeksi pyytjä vilpittömässä mielessä.
2) Anteekispyyntö ei tule hyväksyä ilman aitoa katumusta
Ihan näin yksinkertaisia nämä ajattelumallit eivät varmastikkaan ole. Ymmärrän sen että meidän tulisi pyrkiä antamaan anteeksi kaikille jotka ovat meitä vastaan rikkonee. Mutta sitten....
Onko anteeksipyyntö ilman katumusta ja parannusta anteeksipyyntö lainkaan. Mitä jos ihminen tekee väärin jatkuvasti ja aina kun puhutelee hän pyytää anteeksi mutta mikään ei muutu.
On inhimillistä ettei välttämättä jaksa antaa vilpittömästi anteeksi.
Eikö syytä ole kummassakin jos ajaudutaan tilanteeseen jossa anteeksi pyydetään "vain silmänlumeeksi". Tai voiko sellaista pitää uskovaisena joka ei halua korjata asioita. Tai pyytää anteeksi muttei korjaa?
Vastaukset 38
Vanhimmat
vielä vakavampaa, kun ihminen tekee ja jättää tekemättä sitä Jumalan ja Jeesuksen edessä omassa elämässään? Tullaankin jo sitten vl-palstan synnit anteeksi-aiheeseen.
ajatuksiasi vähän enemmän?
Ajatuksia jotka viestistäsi heräävtä ovat lähinnä aiaka hajanaisia tyyliin...
Tekee ja jättää asioita tekemättä salaa ihmisten edessä mutta mikään ei ole salassa Jumalalta. Ja sitten menee seuroihin ja vilkuttelee synnit anteeksi?
Vai
Ei tunne tekevänsä väärin mutta kun vl jotain piedetään syntinä ...
vai mita?
on hauska sanonta, mutta minua ilmiö kiinnostaa siinä mielessä, että ilmeneekö tällaista käytöstä missään muualla? En ole havainnut evlutissa moista, enkä vapaissa suunnissakaan muutoin kuin siinä yhteydessä, kun ihminen tahtoo "antaa elämänsä Herralle" nostamalla kätensä merkiksi. Siihenkään puhuja ei reagoi muuten kuin väliin joskus sanomalla: kiitos Herralle!
Kun moni teistä on ex-vl, tuollainen käytös on teillekin ihan normaalia. Minulle ei! Ja se herättää kysymyksen, onko kaikki kohdallaan. Siksi kirjoitin mantrasta vl-pappiketjussa.
Myös supisuomalaista Isä meidän -rukousta voidaan pitää kristilliseen oppiin kuuluvana mantrana, jolla uskotaan olevan lukijalleen positiivinen vaikutus.
Joskus sanaa "Mantra" kuullaan käytettävän myös kielikuvana, esimerkiksi: "Yritysjohtaja hoki alaisilleen että vuodesta tulee voitokas, ikään kuin mantraa jolla hän luuli olevan taikavoimaa."
Muistan ollessani vielä vl:ssa mukana mutta jo tuolloin tietäeni etten usko oikeasti siihen, pyysin eräältä vl-tutultani anteeksi sitä että en tunne olevani uskovainen, koska en tuntenut/uskonut olevani kuin vl enkä uskonut siihen että minun pitäisi olla.
En uskaltanut ihan kaikkea kertoa tuolle tutulleni.
Olihan se typerää mennä tuollaista pyytämään anteeksi, mutten silloin tiennyt mitä muutakaan. EN saanut kyllä siitä anteeksi pyynnöstä mitään, koska en tuntenut tekeväni väärin siitä etten uskonut enää vl:uuteen.
Kuka todellisuudessa tietää vilpittömyyden, se on vain Jeesus, joka on tie, totuus ja elämä.
1) Ihmisen tulee aina pyrkiä antamaan anteeksi jos sitä häneltä pyydetään. Jumala yksin tietää onko anteeksi pyytjä vilpittömässä mielessä.
* Tähän vastus, mitä sillä on merkitystä, jos Jeesuksella on kaikki valta ja Hän esittelee taivaaseen pääsevät.
2) Anteekispyyntö ei tule hyväksyä ilman aitoa katumusta
* Aneeksi pyynnön kyseenalaistaja syyllistyy itse syntiin, jossa nostaa itsensä Herran tasolle, Jumalan ja Jeesusen tasolle, tai käytännössä SSR;n tasolle. Se ei toimi näin.
On täysin kertteiläistä ajatella, että voimme kaikilta pyytää ja saada anteeksi. Katson asiaa omalta osaltani. Kirjoitukseni ovat varmasti loukanneet suurta määrä ihmisiä, mutta myös auttaneet ja jopa useita on kastettu kirjoitukseni perusteella, joten miten käytännössä pyydän anteeksi joltain Hankoniemeläiseltä, joka on pahoittanut mielensä, vaikka huomaakin sitten viikkojen päästä, että tuo Kemepeleinen olikin oikeassa. Kuka pyytää anteeksi ja keneltä. Tulos on silloin hyvä, mutta jos väillä olin pyytänyt anteeksi olisin syyllistynyt rakkaudettomuuden tekoon, sillä totuus on suurin Rakkaus, eli Jeesus. Loukkaantuivathan Jeesuksen, Paavalin ja muiden evankeliumista valtaosa ihmisiä, kuten nyt SRK.
Loukkaantumisia tulee, vaikka kuinka elää uskon hedelmien seassa, mutta se ei saa erottaa meitä Jeesuksesta.
Kuka ihminen näkee lähimmäisen sydämeen, jos ei näe omaankaan. ””” Mitä jos ihminen tekee väärin jatkuvasti ja aina kun puhutelee hän pyytää anteeksi mutta mikään ei muutu.”” Se on Hänen vika ja ei sitä kannata sen enemmän pohtia, se oli se 77 kertaa, kun piti antaa anteeksi, ainakin. Me vain ollaan sellaisia vempuloita.
””””On inhimillistä ettei välttämättä jaksa antaa vilpittömästi anteeksi. ”” Täysin inhimillsitä ja usein annamme anteeksi, mutta unohda emme. Me olemme vain ihmisiä, joka toisin väittää, valehtelee.
””””Eikö syytä ole kummassakin jos ajaudutaan tilanteeseen jossa anteeksi pyydetään "vain silmänlumeeksi". Tai voiko sellaista pitää uskovaisena joka ei halua korjata asioita. Tai pyytää anteeksi muttei korjaa?””” Silloin asiasta uupuu e rakkaus, eli totuus ja olet kerettiläinen, pitää uskaltaa olla rakkaus, eli rehellinen, mutta sellainen epäily ei ole totuutta, mutta jos on ihmisessä Pyhä Henki, totuus on siellä Jeesuksessa.
"On täysin kertteiläistä ajatella, että voimme kaikilta pyytää ja saada anteeksi"
Tämä on varmasti täysin totta. Mutta pyydeämmekö anteeksi vain tavan vuoksi? Tai siksi että pääsisimme liukenemaan tilanteesta? Pitäisikö omatuntomme varoitaa meitä näin tehdessämme.
Ymmärrän sen kun sanot että pittää pysyä totuudessa vaikka se tarkoitaisi sitä että se loukaa jotakuta.
Voiko anteeksipyytjä vedota tähän?
"Aneeksi pyynnön kyseenalaistaja syyllistyy itse syntiin, jossa nostaa itsensä Herran tasolle, Jumalan ja Jeesusen tasolle, tai käytännössä SSR;n tasolle. Se ei toimi näin."
Yksi tässä ketjussa nosti esille muutamia raamatun paikkoja tuossa sinusta seuraavana. Ehkä niitä olisi syytä pohtia tässä kohdassa?
"Se on Hänen vika ja ei sitä kannata sen enemmän pohtia, se oli se 77 kertaa, kun piti antaa anteeksi, ainakin. Me vain ollaan sellaisia vempuloita."
Entä jos todella rikot tällä lähimmäist vastaan. En tarkoita yleisesti vaan erityisesti sinulle läheisiä vastaan. Teet tietoisesti asioita jotka tiedät vääriksi ja joilla loukaat toista. Onko se vain hänen vikansa. JOs toinen aiheesta sinuun pahentuu ja sinua siitä toistuvasti yritää puutella?
Eikö se ettei hyväksy anteeksipyyntöä suoralta kädeltä jossain tilanteessa ole rakkautta?
Ajateletko muuten niin kuin vl että anteeksipyyntö = asia lopuun käsitelty?
Nyt on miellyttävä vastata.
Tämä on varmasti täysin totta. Mutta pyydeämmekö anteeksi vain tavan vuoksi? Tai siksi että pääsisimme liukenemaan tilanteesta? Pitäisikö omatuntomme varoitaa meitä näin tehdessämme.
Siinä se juuri onkin, anteeksipyyntö ei ole tapa, vaan ilmaus paheksua sitä, että reagoi liian voimakkaasti, tai väärin ja sitä myös pyrin toteuttamaan, ja ole sen varmasti huomannut myös kirjoituksiltani. Tapa on tupakka, mutta anteeksipyyntö on parannus, jolla haetaan muutosta siihen mitä itse teki lähimmäislle.
”””Ymmärrän sen kun sanot että pittää pysyä totuudessa vaikka se tarkoitaisi sitä että se loukkaa jotakuta. ”” Kysymyksessä on mielipide, ja siitä ei tarvitse pyytää anteeksi. Koko hoitokokousketju perustuisi tähän, että ei sallittu mielipidettä ja kun SRK vaihtoi sitä aika tiuhaan aina oli syyllisiä vain penkkiläiset. Mutta kun SRK syyllistyi tähän sääntöjen värkkäämiseen, Heidän anteeksipyyntöä odotetaan ja turhaan, koska heillä ei ole Pyhää Henkeä.
Olen kova pyytämään anteeksi, ( paitsi vaimoltani ) ja joskus jopa silloinkin, kun kysymyksessä olisi asian jatkaminen pahemmaksi, on parempi laiha sopimus, kun lihava riita. Tästä pois luen asian, josta olen itse vastuussa, Jeesuksen roolin väheksyminen, siinä ei ole kompromisseja.
”” Eikö se ettei hyväksy anteeksipyyntöä suoralta kädeltä jossain tilanteessa ole rakkautta? ”” Kyllä siinäkin voi rukoilla viisutta.
”””Ajateletko muuten niin kuin vl että anteeksipyyntö = asia lopuun käsitelty?””” Tähän heidän valheensa ja koko liikemiesvaistonsa perustuukin.
Rauhaa.
"1) Ihmisen tulee aina pyrkiä antamaan anteeksi jos sitä häneltä pyydetään. Jumala yksin tietää onko anteeksi pyytjä vilpittömässä mielessä.
2) Anteekispyyntö ei tule hyväksyä ilman aitoa katumusta"
Yleensä kohta 1, POIKKEUStilanteissa voidaan soveltaa kohtaa 2. Silloin epäaitouden tulee selvästi ilmetä.
Samuel kielsi Saulilta anteeksiannon, koska näki katumuksen olevan epäaitoa.
1. Sam. 15:24 Saul vastasi Samuelille: "Olen tehnyt syntiä. Olen rikkonut Herran käskyä ja sinun määräyksiäsi vastaan, sillä pelkäsin miehiäni ja taivuin heidän tahtoonsa.
25 Anna nyt minulle syntini anteeksi ja lähde paluumatkalle yhdessä minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran eteen."
26 Mutta Samuel sanoi Saulille: "Minä en lähde takaisin sinun kanssasi. Sinä olet hylännyt Herran sanan, ja siksi Herra hylkää sinut: et saa olla Israelin kuningas."
Pietari kielsi anteeksiannon Simon-noidalta, koska näki, ettei hänen katumuksensa ollut aitoa:
Apt. 8:18 Kun Simon näki, että ne, joiden päälle apostolit panivat kätensä, saivat Hengen, hän tarjosi heille rahaa
19 ja sanoi: "Antakaa minullekin tuollainen valta, että kenen päälle panen käteni, se saa Pyhän Hengen."
20 Mutta Pietari sanoi hänelle: "Kadotukseen joudut rahoinesi, kun luulet, että Jumalan lahja on rahalla ostettavissa! [Matt. 10:8]
21 Sinulla ei ole tässä osaa eikä arpaa, sillä sinä et ole vilpitön Jumalan edessä. [Ef. 5:5]
22 Käänny siis tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa! Kenties hän antaa ajatuksesi anteeksi. [2. Tim. 2:25]
23 Minä näen, että sinä olet myrkkyä täynnä ja vääryys pitää sinua kahleissaan." [1. Tim. 6:9; Hepr. 12:15]
24 Silloin Simon sanoi: "Rukoilkaa minun puolestani Herraa, ettei minulle tapahtuisi mitään tuollaista, mitä sanoitte!"
Sitä, miten katumuksen epäaitous ko. kohdissa ilmeni, voit tutkiskella itse lukemalla ko. kohtia laajemmin.
Mielenkiintoisia raamatun kohtia...
Milestäni yksi huomion arvoinen seikka näissä kohdissa on se että anteeksi pyytäjä osoitaa selkeästi ettei pysy raamatun sanassa.
Ostaa pyhä henki rahalla? Tai enteeksianto rahalla = anekauppa.
Onkohan vastaavan laisia pakkoija muita? Kuitenkin pietari joka kavalsi Jeesuksen sai tämän synnin anteeksi?
miksi Saulilta evättiin anteeksianto?
Kerro tarkemmin???
koko tuon tekstin joka on kirjoitettu tuohon 15 lukuun. Siitä käy selville vastaus varmaankin moneenkin kysymykseen joita mielessäsi liikku.
"Eikä Samuel enää eläessään nähnyt Saulia. Herra katui, että oli tehnyt Saulista Israelin kuninkaan, ja Samuel suri Saulia kuin kuollutta."
En ole mikään raamatun asiantuntia mutta tuossa luvussa kerrotaan yksiselitteisesti kuinka Saul sai käskyn eikä sitten täyttänyt tuota käskyä siten kuin olsi pitänyt.
mistä Saulista te puhutte, Raamatussa niitä on useita
Mikähän Saul se nyt voisi olla, jolta Samuel kielsi anteeksiannon? Sinähän tunnet kirjoitukset...
Ja sielläkin on Sauleja.
Onko se Raamattu jotenkin teillä salattu, kun et voi kertoa, missä siellä se anteeksi antamattomuus on, kun meidän kirjasta ei löydy.
Vietkö nyt evankeliumia.
Vastaa vielä tälle illalle.
1 Sam 15
1 Mutta Samuel sanoi Saulille: Herra lähetti minun voitelemaan sinua kansansa Israelin kuninkaaksi: niin kuule siis nyt Herran sanain ääntä.
2 Näin sanoo Herra Zebaot: Minä olen ajatellut etsiskellä mitä Amalek teki Israelille, kuin hän pani hänensä tiellä häntä vastaan, Egyptistä tullessa.
3 Mene siis nyt ja lyö Amalek, ja hukuta kaikki, mitä hänellä on, ja älä säästä häntä, mutta tapa sekä vaimo että mies, lapset ja imeväiset, karja ja lampaat, kamelit ja aasit.
4 Saul ilmoitti tämän kansalle, ja luki heitä Telaimissa; kaksisataa tuhatta jalkaväkeä, ja kymmenentuhatta miestä Juudasta.
5 Ja kuin Saul tuli liki Amalekilaisten kaupunkia, pani hän väijytyksen ojan tykö,
6 Ja antoi sanoa Keniläisille: menkäät, paetkaat ja eroittakaat itsenne Amalekilaisista, etten minä peräti hävittäisi teitä heidän kanssansa; sillä te teitte laupeuden kaikille Israelin lapsille, kuin he vaelsivat Egyptistä; ja niin luopuivat keniläiset Amalekilaisista.
7 Niin löi Saul Amalekilaiset hamasta Hevilasta siihen asti kuin Suriin tullaan, joka on Egyptin kohdalla,
8 Ja otti Agagin Amalekilaisten kuninkaan elävänä kiinni, ja kaiken kansan surmasi hän miekan terällä.
9 Niin Saul ja kansa säästi Agagin, ja mitä parasta lampaista ja karjasta oli, lihavia karitsoita ja syöttiläitä, ja kaikki mitä hyvä oli, ei he tahtoneet hukuttaa niitä; mutta sen, mikä häijy oli ja ei kelvannut, he hukuttivat.
10 Niin tapahtui Herran sana Samuelille, sanoen:
11 Minä kadun, että minä olen tehnyt Saulin kuninkaaksi, sillä hän on luopunut minusta ja ei täyttänyt minun sanojani; ja Samuel vihastui ja huusi Herran tykö kaiken sen yön.
12 Ja Samuel nousi varhain huomeneltain kohtaamaan Saulia, ja Samuelille oli sanottu Saulin tulleeksi Karmeliin, ja panneeksi voiton merkin, ja vaeltaneeksi ympäri, ja tulleeksi Gilgaliin.
13 Kuin Samuel tuli Saulin tykö, sanoi Saul hänelle: siunattu ole sinä Herralta; minä olen täyttänyt Herran sanan.
14 Samuel vastasi: mikä siis on tämä lammasten määkynä minun korvissani ja karjan ammuminen, jonka minä kuulen?
15 Saul sanoi: Amalekilaisilta ovat he ne tuoneet; sillä kansa säästi parhaita lampaista ja karjasta, Herran sinun Jumalas uhrin tähden; ne muut olemme me hävittäneet.
16 Mutta Samuel sanoi Saulille: salli, että minä sanon sinulle, mitä Herra on puhunut minun kanssani tänä yönä. Hän sanoi hänelle: puhu!
17 Samuel sanoi: eikö se näin ole? Kuin sinä olit vähäinen sinun silmäis edessä, tulit sinä Israelin sukukuntain pääksi, ja Herra voiteli sinun Israelin kuninkaaksi.
18 Ja Herra lähetti sinun matkaan ja sanoi: mene ja tapa ne syntiset Amalekilaiset ja sodi heitä vastaan, niinkauvan että hukutat heidät.
19 Miksi et kuullut Herran ääntä? mutta annoit itses saaliin puoleen ja teit pahoin Herran silmäin edessä?
20 Niin sanoi Saul Samuelille: minä olen kuitenkin kuullut Herran äänen ja olen vaeltanut sitä tietä, kuin Herra minun lähetti: minä olen tuonut tänne Agagin Amalekilaisten kuninkaan ja surmannut Amalekilaiset.
21 Mutta väki on ottanut saaliista, lampaita ja karjaa: ne parhaat kirotuista, uhrataksensa Gilgalissa Herralle sinun Jumalalles.
22 Mutta Samuel sanoi: kelpaako Herralle paremmin polttouhri ja uhri, kuin että sinä kuulisit Herran äänen? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri, ja totella parempi kuin oinasten lihavuus.
23 Sillä tottelemattomuus on noituuden synti, ja vastahakoisuus on taikaus ja epäjumalan palvelus: ettäs siis olet hyljännyt Herran sanan, on hän sinun myös hyljännyt, ettei sinun silleen pidä kuningasna oleman.
24 Niin sanoi Saul Samuelille: minä olen syntiä tehnyt rikkoissani Herran käskyn ja sinun sanas; sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän äänensä.
25 Anna siis nyt minulle tämä synti anteeksi, ja palaja minun kanssani, että minä kumartaisin ja rukoilisin Herraa.
26 Samuel sanoi Saulille: en minä palaja sinun kanssas; sillä sinä olet hyljännyt Herran sanan, ja Herra on myös sinun hyljännyt, niin ettei sinun pidä oleman Israelin kuninkaana.
27 Kuin Samuel käänsi itsensä menemään pois, otti hän hänen hameensa liepeestä kiinni, ja se repesi.
28 Niin sanoi Samuel hänelle: Herra on tänäpänä repinyt Israelin valtakunnan sinulta ja antanut sen lähimmäiselles, joka parempi on sinua.
29 Ja Israelin sankari ei valehtele eikä kadu; sillä ei hän ole ihminen, että hän katuis.
30 Mutta hän sanoi: minä olen syntiä tehnyt. Tee siis minulle nyt kunnia minun kansani vanhimpain edessä ja Israelin edessä ja palaja minun kanssani, että minä kumartaen rukoilisin Herraa sinun Jumalaas.
31 Ja Samuel käänsi itsensä ja seurasi Saulia; ja Saul rukoili Herraa.
32 Ja Samuel sanoi: antakaat Agagin tulla minun tyköni, Amalekilaisten kuninkaan. Ja Agag tuli rohkiasti hänen eteensä ja sanoi: totisesti kuoleman katkeruus on paennut.
33 Samuel sanoi: niinkuin sinun miekkas on tehnyt vaimot lapsettomaksi, niin pitää myös sinun äitis vaimoin seassa lapsetoin oleman; niin Samuel hakkasi Agagin kappeleiksi Herran edessä Gilgalissa.
34 Ja Samuel meni Ramaan, mutta Saul meni huoneeseensa Saulin Gibeaan.
35 Ja ei nähnyt Samuel enää Saulia kuolemapäivään asti; sillä Samuel murehti Saulia, että Herra oli katunut asettaneensa hänen Israelin kuninkaaksi.
Voi hyvä sylvi… Kaukaa etsit anteeksiantamusta, onko sinulla jotain amalekilaisa vastaan.
Anna ihmeessä anteeksi.
Samuelinhan piti voidella Saul Israelein kuninkaaksi. Ja Herra ei tykännyt, kun amalaklilaiset tukkivat paluumuuttajien tien, ja käski kukistaa heidät.
Onko sinun hauskaa tuoda Herra kauneutta mm. seuraavalla tekstillä, taidat olla niitä Oulunsalon entisiä kapiasia.>> Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit.'">"Minä kadun, että tein Saulista kuninkaan, sillä hän on luopunut minusta eikä ole täyttänyt käskyäni." Samuel kauhistui ja huusi Herraa avuksi koko yön.
Minä kadun, että minä olen tehnyt Saulin kuninkaaksi, sillä hän on luopunut minusta ja ei täyttänyt minun sanojani; ja Samuel vihastui ja huusi Herran tykö kaiken sen yön.>13 Samuel meni Gilgaliin Saulin luo, ja Saul tervehti häntä sanoen: "Herra siunatkoon sinua! Olen täyttänyt Herran käskyn."
13 Kuin Samuel tuli Saulin tykö, sanoi Saul hänelle: siunattu ole sinä Herralta; minä olen täyttänyt Herran sanan.>"Minä en lähde takaisin sinun kanssasi. Sinä olet hylännyt Herran sanan, ja siksi Herra hylkää sinut: et saa olla Israelin kuningas > Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Tämä paikka nostettiin esille lähinnä siinä merkityksessä että - kun anteeksipyyntö on vilpillinen. Ja kun lukee tuon koko luvun se kokonaisuudessaan kertoo karua kiltä siitä kuinka ihminen omaa ahneutaan jätti täyttämättä herransa käskyn.
Eikö tässä raamatun paikassa meille nimenomaan kirkasteta sitä että toista ihmistä pitää rakastaa totuudessa. Jos Samuel olisi katsonut läpi sormien sitä ettei Saul täyttänyt käskyä siten kuin olisi pitänyt. Eihän hän tehnyt edes "suurata" rikosta säästäessään kaiken arvokaan. Ja tuhoten kaiken arvottoman.
Mutta kun hänelle oli annettu käsky tuhota kaikki uhrina. Eikö uhri näin jäänyt puolinaiseksi?
Millä oikeudella Saul anasti vääryydellä sitä mikä ei hänelle kuulunut? Olisiko hänelle pitänyt antaa anteeksi ja antaa hänen pitää vääryydellä hankkimansa omaisuus?
hakea tartuntapisteitä Jeesuksen opetuksilta, kun koko kaupungin tappamasiesta, olemme, Haloo, haloo Johanneksen jälkeisessä elämässä.
Täysin tyhmää ja asiaan kuulumatonta. Sopii paremmin mopin palstalle, siellä vastakuset olivat, hyvä, hyvä, kun ei kuunnellut, olisi pitänyt tapaa se viimeinenkin, onko tämä Hys Jeesusen mieleen ja opetuksen mukainen.
että tämä raamatun paikka käsittelee millään tavalla Jeesuksen sanomisia tai sanommatta jättämisiä.
Ajateletko todella niin että uusi testamentti pyyhkii koko vanhan testamentin. Ettei ole mitään merkitystä sillä mitä vt lukee.
"Opettiko todella Jeeus niin, tappakaa viimeiseen mieheen asti, tai kiroan."
Missä kohdassa tämä on ollut tuon raamatun paikan nostamisen pointti. Minusta ei missään vaiheessa.
Jeesuksen opetuksen ja mielen mukaista on se että me ymmärtäisimme Jumalan ilmoituksen kokonaisuudessaan. Ei vain sitä mikä meille itselle on mieleen.
"Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit."
Tämä kuitenkin on Kepelainen se käsky joka tuossa raamatun paikassa annetaan. Kuka sen antoi ja miski?
35 Eikä Samuel enää nähnyt Saulia kuolinpäiväänsä asti, ja Samuel suri Saulia. Mutta Herra katui, että oli tehnyt Saulin Israelin kuninkaaksi.
Tämä myös on aika mielenkkiinoinen "heitto". Mutta Herra katui, että oli tehnyt saulin....
Jos ja kun sinä haluat tähän vetää Jeesuksen opetukset niin vedetään vaan. Mutta Jeesus yksiselitteisesti kehoitaa meitä rakastamaan veljeä totuudessa.
Toki Jeesus opetaa meille anteeksiantoa. Täydellistä armahdusta. Mutta anteeksi anto ei ole oikeutus tehdä väärin. Anteeksi antoa ei voi käytää synnin peittona. Vaikka kuinka tämä on vl sananparsi ja fraasi se silti kuvaa Jeesuksen ajatusmailmaa.
Ihmisen tehtävä ei ole toisaalta olla tuomarina ja tuomita mikä on oikeaa ja mikä on väärää katumusta. Mutta anteeksi anto ei voi olla hyväksyntä väärin tekemiselle.
Matt. 15:8
'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana,
Kuten huomaat ei se alkuperäinen ajatus jonka pohjalta tuo vt kohta nostetiin esille ole ut:kaan vieras.
Ei se että Jeesus kuoli ristillä ole oikeutus syntiin. Erehdymme ja teemme väärin mutta tähän liityy myös se että ymmärrämme tehneemme väärin. Katumus.
Mikä on parannus ilman katumusta? Onko se parannus ensinkään?
Lopuksi heitän vielä yhden komentin tähän Johanneksen jälkeiseen elämään. MIksi raamattuun on kirjoitettu mm nooan arkista. Jumala vihastui niin että hukutti koko ihmsisukukunnan. VT kertoo palon myös siitä Jumalasata joka vihaa syntiä ja on kiivauden Jumala.
Ajateletko kempelelainen todella että kun Jeesus kuoli ristillä hän kyllä sovitti kaikkien synnit. Mutta se ei tarkoita sitä että kaikki ihmiset pelastuvat. Vaan todellakin viimeisellä tuomiolla luetaan niiden synnit viaksi jotka eivät uskolla omistaneet tuota anteeksiantoa omalle kohdalle.
Jumala ei ole vain rakkaus. Sellaista evankeliumia en voi saarnata. Vaan Jumala myös vihaa syntiä ja ilman uskolla omistettua armahdusta olemme Jumalan tuomion alaisia. Kuka sitä voisi kestää? EI kukaan.
Samuel kielsi Saulilta anteeksiannon tässä:
1. Sam. 15:24 Saul vastasi Samuelille: "Olen tehnyt syntiä. Olen rikkonut Herran käskyä ja sinun määräyksiäsi vastaan, sillä pelkäsin miehiäni ja taivuin heidän tahtoonsa.
25 Anna nyt minulle syntini anteeksi ja lähde paluumatkalle yhdessä minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran eteen."
26 Mutta Samuel sanoi Saulille: "Minä en lähde takaisin sinun kanssasi. Sinä olet hylännyt Herran sanan, ja siksi HERRA HYLKÄÄ SINUT: et saa olla Israelin kuningas."
Jo kauan ennen Jeesuksen maanpäällistä elämää kävi siis toteen Jeesuksen sanat Pietarille, joita Luther selittää näin:
"Kristus sanoo tästä asiasta aivan selvästi, että hän tahtoo antaa avaimet Pietarille, Matt. 16:19. Hän ei sano, että hänellä on kahdet eri avaimet: vaan JUURI NE SAMAT AVAIMET, jotka ovat hänellä itsellä eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikään kuin hän sanoisi: Mitä sinä töllistelet kohti taivasta ja sieltä etsit avaimiani? Etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille?""
Ja mitä Saulille tapahtuikaan, kun Herra hylkäsi hänet? Herra otti häneltä pois henkensä ja antoi sen Daavidille.
1. Sam. 16:13 Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen. Sitten Samuel palasi Ramaan. [Ps. 89:20,21 | 1. Sam. 11:6]
14 HERRAN HENKI SIIRTYI POIS SAULISTA, ja Herran lähettämä paha henki alkoi ahdistaa häntä. [1. Sam. 18:10, 19:9]
Tulee mieleen, että kävikö tässä juuri näin:
Viis. 1:3 Vaan väärät ajatukset eroittavat* Jumalasta, mutta koeteltu voima rankaisee tyhmät.*5 Mos 12: 8
4 Sillä ei viisaus tule häijyyn sieluun, ja ei asu siinä ruumiissa, joka synnin alle annettu on.
5 Sillä PYHÄ HENKI, joka oikein opettaa, pakenee epäjumalan palvelioita, ja LÄHTEE POIS VÄÄRÄIN TYKÖÄ*, jotka synnillä rangaistaan, johon he joutuvat.* Jer 4:22
Herra hylkäsi Saulin, koska Saul oli tottelematon ja käytti omaa järkeään. Hän säästi parhaita karjasta, joiden ajatteli kelpaavan Jumalalle uhriksi. Jumalalle paraskin ihmisen oma vanhurskaus on kuitenkin kuin saastainen vaate.
Jes. 64:6 Mutta me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meidän vanhurskautemme on niinkuin saastainen vaate; me olemme kaikki lakastuneet niinkuin lehdet, ja meidän syntimme viskoivat meitä niinkuin tuuli.
Sen sijaan on epäselvää, miksi Saulin katumus ei kelvannut Herralle. Yksi syy näyttää selvästi olevan se, että Saul yritti vierittää syyn miestensä niskoille. Itse hän esiintyi viattomana.
19 Miksi et totellut Herraa, vaan syöksyit ryöstämään saalista ja rikoit Herran tahtoa vastaan?"
20 Saul vastasi Samuelille: "MINÄHÄN TOTTELIN Herraa ja lähdin minne hän minut lähetti. Toin sieltä Agagin, Amalekin kuninkaan, mutta kaiken muun tuhosin.
21 Saaliista MIEHET OTTIVAT lampaita ja muuta karjaa, parhaan osan siitä, mikä piti tuhota. Ne he halusivat uhrata Gilgalissa Herralle, sinun Jumalallesi."
Toinen syy voi olla se, ettei Saul näytä tekevän elettäkään toteuttaakseen Herran tahdon, kun Samuel puhuttelee häntä. Hänellä olisi edelleen ko. tilanteessa mahdollisuus tappaa karja ja vääryydellä anastettu sotasaalis. Näyttää kuitenkin siltä, että hänellä on "tämä kaikki ja taivas myös" -ajattelu taustalla: hän haluaa pitää sekä synnillä hankitun sotasaaliin että saada syntinsä anteeksi. Ei ihminen voi uskoa niin tunkion päältä, vaan synti on laitetettava kokonaisuudessaan syntinä pois.
On myös sinänsä kiinnostavaa, että Saulin tekemä synti oli inhimillisesti ajatellen pieni synti. Kenestä nyt ei tuntuisi järkevältä, ettei säästettäisi parhaita karjasta? Jumalalle ei kuitenkaan moinen ihmisjärkeily kelpaa, sillä hän sanoo:
Jes. 55:9 Vaan niin paljo korkeampi kuin taivas on maasta, niin ovat myös minun tieni korkeammat teidän teitänne, ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.
Jumala kysyy uskon kuuliaisuutta, ei järkeilyä eikä parhaitakaan omista teoista, sillä ne ovat Jumalalle niin kuin saastainen vaate. Mutta varmasti Saul olisi tottelemattomuuden synninkin saanut anteeksi, jos hänen katumuksensa olisi ollut aitoa. Tosin Jumala sanoi Samuelille jo unessa, että hän tulee hylkäämään Saulin, mutta Jumala kaiken edeltänäkevänä tiesi, ettei Saul tule katumaan aidosti.
Erilainen tilanne oli Saulin seuraajalla Daavidilla, jonka katumus oli aitoa. Hän ei lähtenyt selittelemään eikä vierittämään syytä muiden niskoille, vaan totesi "alastomana": Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan. Vaikka synnit olivat raskaat, oli hirmuiset murhan ja huoruuden synnit tunnolla, niin silloin tapahtui se sama päästö taivaassa, joka maan päälläkin lausuttiin.
2. Sam. 12:13 Silloin Daavid sanoi Natanille: "Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan." Natan vastasi: "Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla. [2. Sam. 24:10; Ps. 51:1-14; Sir. 47:11]
vuoden 1938 mukaan, huomatkaa myös salaiset synnit:
*sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumin mukaan.*
Anteeksipyydetyt ja -annetut synnit ovat jo olleet tiedossa. Silloin tuomitaan uskomattomien synnit ja - uskovaisten salasynnit! ?
tuonne ap viestin loppuun. Koska tiedän että järjestelmä alkaa hejata siitä että olemme "liian syvällä" :)
Meillä jutut? Tämä on Raamattua, Kempelainen. Vanhaa Testamenttia, Jeesuksen ajan Raamattua! Vanha Testamentti on viisas kirja jos sitä ymmärryksellä lukee. Se on kirja Lupauksesta.
Älä pilkkaa Pyhää Kirjaa!
luetko sinä.
En minä Raamattua pilkaa vaan nauran lahkoille.
1 וַיֹּ֤אמֶר שְׁמוּאֵל֙ אֶל־שָׁא֔וּל אֹתִ֨י שָׁלַ֤ח יְהוָה֙ לִמְשָׁחֳךָ֣ לְמֶ֔לֶךְ עַל־עַמֹּ֖ו עַל־יִשְׂרָאֵ֑ל וְעַתָּ֣ה שְׁמַ֔ע לְקֹ֖ול דִּבְרֵ֥י יְהוָֽה׃
2 כֹּ֤ה אָמַר֙ יְהוָ֣ה צְבָאֹ֔ות פָּקַ֕דְתִּי אֵ֛ת אֲשֶׁר־עָשָׂ֥ה עֲמָלֵ֖ק לְיִשְׂרָאֵ֑ל אֲשֶׁר־שָׂ֥ם לֹו֙ בַּדֶּ֔רֶךְ בַּעֲלֹתֹ֖ו מִמִּצְרָֽיִם׃
3 עַתָּה֩ לֵ֨ךְ וְהִכִּֽיתָ֜ה אֶת־עֲמָלֵ֗ק וְהַֽחֲרַמְתֶּם֙ אֶת־כָּל־אֲשֶׁר־לֹ֔ו וְלֹ֥א תַחְמֹ֖ל עָלָ֑יו וְהֵמַתָּ֞ה מֵאִ֣ישׁ עַד־אִשָּׁ֗ה מֵֽעֹלֵל֙ וְעַד־יֹו� ֵ֔ק מִשֹּׁ֣ור וְעַד־שֶׂ֔ה מִגָּמָ֖ל וְעַד־חֲמֹֽור׃
4 וַיְשַׁמַּ֤ע שָׁאוּל֙ אֶת־הָעָ֔ם וַֽיִּפְקְדֵם֙ בַּטְּלָאִ֔ים מָאתַ֥יִם אֶ֖לֶף רַגְלִ֑י וַעֲשֶׂ֥רֶת אֲלָפִ֖ים אֶת־אִ֥ישׁ יְהוּדָֽה׃
5 וַיָּבֹ֥א שָׁא֖וּל עַד־עִ֣יר עֲמָלֵ֑ק וַיָּ֖רֶב בַּ� ָּֽחַל׃
6 וַיֹּ֣אמֶר שָׁא֣וּל אֶֽל־הַקֵּי� ִ֡י לְכוּ֩ סֻּ֨רוּ רְד֜וּ מִתֹּ֣וךְ עֲמָלֵקִ֗י פֶּן־אֹֽסִפְךָ֙ עִמֹּ֔ו וְאַתָּ֞ה עָשִׂ֤יתָה חֶ֙סֶד֙ עִם־כָּל־בְּ� ֵ֣י יִשְׂרָאֵ֔ל בַּעֲלֹותָ֖ם מִמִּצְרָ֑יִם וַיָּ֥סַר קֵי� ִ֖י מִתֹּ֥וךְ עֲמָלֵֽק׃
7 וַיַּ֥ךְ שָׁא֖וּל אֶת־עֲמָלֵ֑ק מֵֽחֲוִילָה֙ בֹּואֲךָ֣ שׁ֔וּר אֲשֶׁ֖ר עַל־פְּ� ֵ֥י מִצְרָֽיִם׃
8 וַיִּתְפֹּ֛שׂ אֶת־אֲגַ֥ג מֶֽלֶךְ־עֲמָלֵ֖ק חָ֑י וְאֶת־כָּל־הָעָ֖ם הֶחֱרִ֥ים לְפִי־חָֽרֶב׃
9 וַיַּחְמֹל֩ שָׁא֨וּל וְהָעָ֜ם עַל־אֲגָ֗ג וְעַל־מֵיטַ֣ב הַצֹּאן֩ וְהַבָּקָ֨ר וְהַמִּשְׁ� ִ֤ים וְעַל־הַכָּרִים֙ וְעַל־כָּל־הַטֹּ֔וב וְלֹ֥א אָב֖וּ הַחֲרִימָ֑ם וְכָל־הַמְּלָאכָ֛ה � ְמִבְזָ֥ה וְ� ָמֵ֖ס אֹתָ֥הּ הֶחֱרִֽימוּ׃
10 וַֽיְהִי֙ דְּבַר־יְהוָ֔ה אֶל־שְׁמוּאֵ֖ל לֵאמֹֽר׃
11 � ִחַ֗מְתִּי כִּֽי־הִמְלַ֤כְתִּי אֶת־שָׁאוּל֙ לְמֶ֔לֶךְ כִּֽי־שָׁב֙ מֵאַֽחֲרַ֔י וְאֶת־דְּבָרַ֖י לֹ֣א הֵקִ֑ים וַיִּ֙חַר֙ לִשְׁמוּאֵ֔ל וַיִּזְעַ֥ק אֶל־יְהוָ֖ה כָּל־הַלָּֽיְלָה׃
12 וַיַּשְׁכֵּ֧ם שְׁמוּאֵ֛ל לִקְרַ֥את שָׁא֖וּל בַּבֹּ֑קֶר וַיֻּגַּ֨ד לִשְׁמוּאֵ֜ל לֵאמֹ֗ר בָּֽא־שָׁא֤וּל הַכַּרְמֶ֙לָה֙ וְהִ� ֵּ֨ה מַצִּ֥יב לֹו֙ יָ֔ד וַיִּסֹּב֙ וַֽיַּעֲבֹ֔ר וַיֵּ֖רֶד הַגִּלְגָּֽל׃
13 וַיָּבֹ֥א שְׁמוּאֵ֖ל אֶל־שָׁא֑וּל וַיֹּ֧אמֶר לֹ֣ו שָׁא֗וּל בָּר֤וּךְ אַתָּה֙ לַֽיהוָ֔ה הֲקִימֹ֖תִי אֶת־דְּבַ֥ר יְהוָֽה׃
14 וַיֹּ֣אמֶר שְׁמוּאֵ֔ל וּמֶ֛ה קֹֽול־הַצֹּ֥אן הַזֶּ֖ה בְּאָזְ� ָ֑י וְקֹ֣ול הַבָּקָ֔ר אֲשֶׁ֥ר אָ� ֹכִ֖י שֹׁמֵֽעַ׃
15 וַיֹּ֨אמֶר שָׁא֜וּל מֵעֲמָלֵקִ֣י הֱבִיא֗וּם אֲשֶׁ֨ר חָמַ֤ל הָעָם֙ עַל־מֵיטַ֤ב הַצֹּאן֙ וְהַבָּקָ֔ר לְמַ֥עַן זְבֹ֖חַ לַיהוָ֣ה אֱלֹהֶ֑יךָ וְאֶת־הַיֹּותֵ֖ר הֶחֱרַֽמְ� וּ׃
16 וַיֹּ֤אמֶר שְׁמוּאֵל֙ אֶל־שָׁא֔וּל הֶ֚רֶף וְאַגִּ֣ידָה לְּךָ֔ אֵת֩ אֲשֶׁ֨ר דִּבֶּ֧ר יְהוָ֛ה אֵלַ֖י הַלָּ֑יְלָה [וַיֹּאמְרוּ כ] (וַיֹּ֥אמֶר ק) לֹ֖ו דַּבֵּֽר׃
17 וַיֹּ֣אמֶר שְׁמוּאֵ֔ל הֲלֹ֗וא אִם־קָטֹ֤ן אַתָּה֙ בְּעֵי� ֶ֔יךָ רֹ֛אשׁ שִׁבְטֵ֥י יִשְׂרָאֵ֖ל אָ֑תָּה וַיִּמְשָׁחֲךָ֧ יְהוָ֛ה לְמֶ֖לֶךְ עַל־יִשְׂרָאֵֽל׃
18 וַיִּשְׁלָחֲךָ֥ יְהוָ֖ה בְּדָ֑רֶךְ וַיֹּ֗אמֶר לֵ֣ךְ וְהַחֲרַמְתָּ֞ה אֶת־הַֽחַטָּאִים֙ אֶת־עֲמָלֵ֔ק וְ� ִלְחַמְתָּ֣ בֹ֔ו עַ֥ד כַּלֹּותָ֖ם אֹתָֽם׃
19 וְלָ֥מָּה לֹא־שָׁמַ֖עְתָּ בְּקֹ֣ול יְהוָ֑ה וַתַּ֙עַט֙ אֶל־הַשָּׁלָ֔ל וַתַּ֥עַשׂ הָרַ֖ע בְּעֵי� ֵ֥י יְהוָֽה׃
20 וַיֹּ֨אמֶר שָׁא֜וּל אֶל־שְׁמוּאֵ֗ל אֲשֶׁ֤ר שָׁמַ֙עְתִּי֙ בְּקֹ֣ול יְהוָ֔ה וָאֵלֵ֕ךְ בַּדֶּ֖רֶךְ אֲשֶׁר־שְׁלָחַ֣� ִי יְהוָ֑ה וָאָבִ֗יא אֶת־אֲגַג֙ מֶ֣לֶךְ עֲמָלֵ֔ק וְאֶת־עֲמָלֵ֖ק הֶחֱרַֽמְתִּי׃
21 וַיִּקַּ֨ח הָעָ֧ם מֵהַשָּׁלָ֛ל צֹ֥אן וּבָקָ֖ר רֵאשִׁ֣ית הַחֵ֑רֶם לִזְבֹּ֛חַ לַֽיהוָ֥ה אֱלֹהֶ֖יךָ בַּגִּלְגָּֽל׃
22 וַיֹּ֣אמֶר שְׁמוּאֵ֗ל הַחֵ֤פֶץ לַֽיהוָה֙ בְּעֹלֹ֣ות וּזְבָחִ֔ים כִּשְׁמֹ֖עַ בְּקֹ֣ול יְהוָ֑ה הִ� ֵּ֤ה שְׁמֹ֙עַ֙ מִזֶּ֣בַח טֹ֔וב לְהַקְשִׁ֖יב מֵחֵ֥לֶב אֵילִֽים׃
23 כִּ֤י חַטַּאת־קֶ֙סֶם֙ מֶ֔רִי וְאָ֥וֶן וּתְרָפִ֖ים הַפְצַ֑ר יַ֗עַן מָאַ֙סְתָּ֙ אֶת־דְּבַ֣ר יְהוָ֔ה וַיִּמְאָסְךָ֖ מִמֶּֽלֶךְ׃
24 וַיֹּ֨אמֶר שָׁא֤וּל אֶל־שְׁמוּאֵל֙ חָטָ֔אתִי כִּֽי־עָבַ֥רְתִּי אֶת־פִּֽי־יְהוָ֖ה וְאֶת־דְּבָרֶ֑יךָ כִּ֤י יָרֵ֙אתִי֙ אֶת־הָעָ֔ם וָאֶשְׁמַ֖ע בְּקֹולָֽם׃
25 וְעַתָּ֕ה שָׂ֥א � ָ֖א אֶת־חַטָּאתִ֑י וְשׁ֣וּב עִמִּ֔י וְאֶֽשְׁתַּחֲוֶ֖ה לַֽיהוָֽה׃
26 וַיֹּ֤אמֶר שְׁמוּאֵל֙ אֶל־שָׁא֔וּל לֹ֥א אָשׁ֖וּב עִמָּ֑ךְ כִּ֤י מָאַ֙סְתָּה֙ אֶת־דְּבַ֣ר יְהוָ֔ה וַיִּמְאָסְךָ֣ יְהוָ֔ה מִהְיֹ֥ות מֶ֖לֶךְ עַל־יִשְׂרָאֵֽל׃
27 וַיִּסֹּ֥ב שְׁמוּאֵ֖ל לָלֶ֑כֶת וַיַּחֲזֵ֥ק בִּכְ� ַף־מְעִילֹ֖ו וַיִּקָּרַֽע׃
28 וַיֹּ֤אמֶר אֵלָיו֙ שְׁמוּאֵ֔ל קָרַ֨ע יְהוָ֜ה אֶֽת־מַמְלְכ֧וּת יִשְׂרָאֵ֛ל מֵעָלֶ֖יךָ הַיֹּ֑ום וּ� ְתָ� ָ֕הּ לְרֵעֲךָ֖ הַטֹּ֥וב מִמֶּֽךָּ׃
29 וְגַם֙ � ֵ֣צַח יִשְׂרָאֵ֔ל לֹ֥א יְשַׁקֵּ֖ר וְלֹ֣א יִ� ָּחֵ֑ם כִּ֣י לֹ֥א אָדָ֛ם ה֖וּא לְהִ� ָּחֵֽם׃
30 וַיֹּ֣אמֶר חָטָ֔אתִי עַתָּ֗ה כַּבְּדֵ֥� ִי � ָ֛א � ֶ֥גֶד זִקְ� ֵֽי־עַמִּ֖י וְ� ֶ֣גֶד יִשְׂרָאֵ֑ל וְשׁ֣וּב עִמִּ֔י וְהִֽשְׁתַּחֲוֵ֖יתִי לַֽיהוָ֥ה אֱלֹהֶֽיךָ׃
31 וַיָּ֥שָׁב שְׁמוּאֵ֖ל אַחֲרֵ֣י שָׁא֑וּל וַיִּשְׁתַּ֥חוּ שָׁא֖וּל לַֽיהוָֽה׃
32 וַיֹּ֣אמֶר שְׁמוּאֵ֗ל הַגִּ֤ישׁוּ אֵלַי֙ אֶת־אֲגַג֙ מֶ֣לֶךְ עֲמָלֵ֔ק וַיֵּ֣לֶךְ אֵלָ֔יו אֲגַ֖ג מַעֲדַ� ֹּ֑ת וַיֹּ֣אמֶר אֲגָ֔ג אָכֵ֖ן סָ֥ר מַר־הַמָּֽוֶת׃
33 וַיֹּ֣אמֶר שְׁמוּאֵ֔ל כַּאֲשֶׁ֨ר שִׁכְּלָ֤ה � ָשִׁים֙ חַרְבֶּ֔ךָ כֵּן־תִּשְׁכַּ֥ל מִ� ָּשִׁ֖ים אִמֶּ֑ךָ וַיְשַׁסֵּ֨ף שְׁמוּאֵ֧ל אֶת־אֲגָ֛ג לִפְ� ֵ֥י יְהוָ֖ה בַּגִּלְגָּֽל׃
34 וַיֵּ֥לֶךְ שְׁמוּאֵ֖ל הָרָמָ֑תָה וְשָׁא֛וּל עָלָ֥ה אֶל־בֵּיתֹ֖ו גִּבְעַ֥ת שָׁאֽוּל׃
35 וְלֹא־יָסַ֨ף שְׁמוּאֵ֜ל לִרְאֹ֤ות אֶת־שָׁאוּל֙ עַד־יֹ֣ום מֹותֹ֔ו כִּֽי־הִתְאַבֵּ֥ל שְׁמוּאֵ֖ל אֶל־שָׁא֑וּל וַיהוָ֣ה � ִחָ֔ם כִּֽי־הִמְלִ֥יךְ אֶת־שָׁא֖וּל עַל־יִשְׂרָאֵֽל׃
αμην
וְחֶ֤סֶד יְהוָ֙ה ׀ מֵעֹולָ֣ם וְעַד־עֹ֭ולָם עַל־יְרֵאָ֑יו וְ֝צִדְקָתֹ֗ו לִבְ� ֵ֥י בָ� ִֽים
asiaa vain siltä kannalta, onko anteeksipyytäjä vilpitön vai ei. Minusta se asia on yksin hänen vastuullansa.
Itseäni kiinnostaa enemmän sen tilanne, jolta pyydetään anteeksi. Pystyykö hän aidosti antamaan anteeksi sydämestään, silloin kun sitä pyydetään? Eikö anteeksiannon pitäisi tulla aina sydämestä, muutenhan se on pelkkä pinnallinen ele? Vai teeskenteleekö hän vain itselleenkin antaneensa anteeksi?
Minusta anteeksianto ymmärretään aivan liian yleisesti ihmistekona. Annat anteeksi, jos haluat antaa anteeksi, siis suoritat teon. Omavanhurskautta sellainen on. Jumala antaa voiman anteeksiantoon ajallaan, ihminen ei sitä itse tee, vaan saa lahjana.
minua vastaan, pyytää anteeksi ja minä jään odottelemaan Jumalalta voimaa anteeksiantamiseen? Voisin korkeintaan kuvitella, että jos joku olisi niin verisesti loukannut minua, etten kerta kaikkiaan voisi suoda anteeksi sitä vihaltani - ajan kanssa saattaisin alkaa ymmärtää, että tuo ihminen teki tekonsa tyhmyyttään ja saattaisin sen teon jälkikäteen antamaankin anteeksi. Aika parantaa haavat. Mikä siinä on Jumalan osuus?
Mutta kun pyydetään syntiä anteeksi Jumalalta omantunnonrauhaan ja iloon saakka joka sunnuntai, menee yli ymmärrykseni. Jokin kummallinen koodikieli edeltää tilannetta, jossa puhuja alkaa yksitellen luetella syntejä anteeksi. En käsitä miten tuo systeemi toimii, mutta ehkä se on vl-mysteeri, joka ei aukene ulkopuolisille. En myöskään näe radiossa kuinka moni käsi nousee ja reagoiko puhuja kaikkiin, vaan jääkö joku ilman huomiota. Jos vain osa tuntee itsensä syntiseksi, kuinka käy muiden? Paaduttavatko he sydämensä vai ovatko niin synnittömiä? Kuka selittää?
"Jeesus sanoo: ”ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon” (Matt ..."
”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä." (Matt. 15:8)"
..tahdon". Se ei selvästikään tarkoita ihmiskäskyjä. Ehkä se on sydämen ääni ihmisessä.
Apokryfisessä evankeliumissa Jeesus sanoo:
6. Hänen oppilaansa kysyivät ja sanoivat hänelle: "Haluatko meidän paastoavan? Kuinka meidän tulisi rukoilla, kuinka antaa almuja, millaisia säännöksiä noudattaa ruokailun suhteen?"
Jeesus sanoo: "Älkää valehdelko, ja mitä ikinä vihaattekaan, lakatkaa siitä, sillä taivaan kasvojen edessä kaikki nämä seikat ovat näkyvissä; mikään kätketty ei jää paljastamatta eikä mikään salattu ennen pitkään jää tulematta julkiseksi."
> Onko anteeksipyyntö ilman katumusta ja parannusta anteeksipyyntö lainkaan. Mitä jos ihminen tekee väärin jatkuvasti ja aina kun puhutelee hän pyytää anteeksi mutta mikään ei muutu.<
Alaikäiset, jotka ovat itsepäisyyttään ja kapinamielellä alkaneet tupakoinnin, eivät tämän mukaan voi vaeltaa puhtaalla omallatunnolla, koska he tieten tahtoen rikkovat. Onko vallalla sellainen käsitys, ettei kaikki maallisten lakien rikkomiset ole syntiä, vaan ainoastaan taivaallisten.
Ja onko siinä maallisessa laissa sanottukaan, että siinä tapauksessa, jos vanhemmat lupaa, saa lakia rikkoa.
Tosin jotkut ovat keksineet porsaanreijän kiertää tupakkalakia sanomalla, ettei laissa kielletä polttamasta, vaan ainoastaan myymästä.
Se laki on jäänyt torsoksi, kun se ei sano selkeästi, että myös käyttäminen on lain rikkomista.
Varsinaisissa huumausaineissa sensijaan on sanamuoto otettu tarkoin, kun huumeiden käyttö on myös rikos, ei ainoastaan hallussapito.
Oli miten oli, tupakkarikkomukset ovat suurelle joukolle lestadiolaisia vain pelkkää ilmaa, joita ei oteta ensinkään vakavasti, eikä tunnontarkasti.
Omatuntokaan ei heillä kolkuta, koska lestadiolainen oppi on niin myötämielinen antaessaan täysin vapaat kädet ja omantunnon tupakoinnissa yli 18 vuotiaille.
Ja tässä asiassa, jos missä lestadiolaiset jakaantuu selvästi eripuraisiksi. Moni meistä käsittää tupakoinnin niin ala- kuin yläikäisillekkin synniksi, mutta toiset taas pitävät sitä vaan pelkkänä pahana tapana.
Jumalan valtakunnassa siis ollaan eripeuraisia ja erimielisiä, vaikka sellaista ei pitäisi olla.
Tupakkasyntejä ei tarvi uskoa anteeksi, koska siitä tavasta ei halutakkaan päästä ja se on siis jatkuvaa tahallista itsensä turmelemista.
Lestadiolaiset kun käsittää, ettei ruumiin turmeleminen ole syntiä, vaan ainoastaan sielun.
Tämä on melko nurinkurinen käsitys.
Ainoastaan alkoholi on sellainen, jolla turmeleminen on pahasta. Ja jos on joku viiniä käyttävä, niin se on jo pahasta, koska useimmissa viineissä on prosentteja.
Mitä sitten tulee näihin anteeksiantamisiin, niin vallalla on aina ollut se käsitys, ettei synnittömästi voi hetkeäkään elää. Olemme huonoja, meidän ei kuitenkaan tarvitse alkaa erittelemään, mitä ne synnit ovat, vaan panna pois tuosta noin vaan.
Saarnamiehetkin aina muistaa puhujapöntössä kertoa, miten huono ja epäonnistunut on, mutta koskaan ei hän kehtaa alkaa yksilöimään, mitä ne synnit ovat. Luulisi, että meillä kaikilla on sellaisia "tapasyntejä" joista ei ole tarkoituskaan päästä pois ja sitä puolustetaan sillä, ettei me pystytä olemaan synnittöminä.
Olisi hauska kuulla, mitä ne kunkin tapasynnit on.
Itselläkin on tapasyntejä, joista ei ole koskaan päässyt. Niitä on esim:
- arvosteleva mieli uskovaisten oppia kohtaan
- tupakoivia paheksuva mieli
- suuttumus ja sen myötä kiroilu
- oikeassa olemisen tunne ja tarve
- maailmallinen musiikki
- maailmallinen kirjallisuus ja lehdet
- en todista uskosta mitenkään, salaan sen.
- hidas antamaan anteeksi ja vielä hitaampi
pyytämään, (oikeassa olemisen usko)
Jotenkin tuntuu vastenmieliselle lausua se rimpsu: "Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä!" Onko anteeksianto oikea tai virallinen, ellei lausu näitä "taikasanoja"
Jeesuskaa näin lausunut, vaan sanoi: Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi; mene, äläkä enää syntiä tee.
Tapasynnit seuraa meitä aina, niistä ei kukaan pääse eroon, ainakaan tupakoitsijat.
Toki on paljon muitakin tapasyntejä. Ihminen on luonteeltaan sellainen jörriskö, kuin on kehittynyt, eikä hän siitä muutu miksikään.
Parhaiten tämän huomaa avioliitossa, ettei toinen muuta tapojaan, vaan niistä saa toinen osapuoli kärsiä. Kehitys on sangen hidasta. Vasta vuosikymmenten myötä kumpikin alkaa pikku hiljaa muuttua luonteeltaan ja tavoiltaan toisensa kaltaisiksi. Ellei näin tapahdu, elämä on jatkuvaa torailua ja voi johtaa avioeroonkin.
Kaksi kohtaa
Gal. 3:11
Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska "vanhurskas on elävä uskosta".
ja tässä toinen
1. Tim. 1:8
Mutta me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään
Me tiedämme raamatun perusteella että jopa mooses erhtyi ja alnkesi. Kuitenkin meille raamattu myös todistaa ettei mooses tullut vanhurskaksi lain kautta vaan uskon kautta.
Se joka uskoo sille ei luota hänen rikkomuksiaan viaksi vaan kaikki on pois pyyhityy sovintoveressä.
Meidän edestämme on valmistettu täydellinen sovintouhri. Ja tämä sovintouhri omistetaan yskin uskolla. Ei teoilla ettei kukaan kerskaisi.
Tästä käytiin keskustelua sellaisen raamatun pakkkan äärellä jonka joku ystävällisesti minulle etsii kun en sitä itse nyt löydä.
Siinä kohdassa palvelija merkkautti velkojaan velkakirjaan. Tuli epärehleelinen palvelija ja näitä velkoja muuneltiin ja vähenneltiin tuossa velkakirjassa. Ja mikä oli tämän raamatun paikain sanoma. Sen sanoma oli se että kun me syntiä teemme niin me myös siihen velkakirjaan merkkauttaisimme kaikki syntimme. Jotta kaikki se missä olemme väärin tehneet tulisivat anteeksi annetuksi ja maksetuiksi.
Jos me tuota velkaamme menemme omalta puoleltamme pienentelemään ja muuntelemaan kuinka kaikki velkamme tulee maksetuksi.
Elän toivossa että joku tuon raamatun paikan meille kaivaa tähän keskuteluun.
Luukas 16
1 Mutta hän sanoi myöskin opetuslapsillensa: oli rikas mies, jolla oli huoneenhaltia, ja hänen edessänsä kannettiin hänen päällensä, että hän oli hukuttanut hänen hyvyytensä.
2 Ja hän kutsui hänen ja sanoi hänelle: miksi minä sinusta sen kuulen? tee luku hallituksestas; sillä et sinä saa tästedes hallita.
3 Niin huoneenhaltia sanoi itsellensä: mitä minä teen, sillä minun herrani ottaa minulta pois hallituksen? en minä voi kaivaa, häpeen minä kerjätä.
4 Minä tiedän, mitä minä teen, että kuin minä viralta pannaan pois, niin he korjaavat minun huoneesensa.
5 Ja hän kutsui tykönsä kaikki herransa velvolliset ja sanoi ensimäiselle: kuinka paljo sinä olet minun herralleni velkaa?
6 Mutta se sanoi: sata tynnyriä öljyä. Ja hän sanoi hänelle: ota kirjas ja istu pian, ja kirjoita viisikymmentä.
7 Sitte hän sanoi toiselle: kuinka paljon sinä olet velkaa? ja se sanoi: sata puntaa nisuja. Hän sanoi hänelle: ota kirjas ja kirjoita kahdeksankymmentä.
8 Ja herra kiitti väärää huoneenhaltiata, että hän toimellisesti teki; sillä tämän maailman lapset ovat toimellisemmat kuin valkeuden lapset heidän sukukunnassansa.
9 Ja minä myös sanon teille: tehkäät teillenne ystäviä väärästä mammonasta, että kuin te tarvitsette, niin he korjaavat teitä ijankaikkisiin majoihin.
10 Joka vähemmässä on uskollinen, se on myös paljossa uskollinen, ja joka vähemmässä on väärä, se on myös paljossa petollinen.
11 Jollette siis ole olleet uskolliset väärässä mammonassa, kuka teille sitä uskoo, mikä oikia on?
12 Ja ellette ole olleet toisen omassa uskolliset, kuka teille antaa sen, mikä teidän omanne on?
13 Ei yksikään palvelia taida kahta herraa palvella; sillä taikka hän yhtä vihaa ja toista rakastaa, eli yhdessä hän kiinni riippuu ja toisen katsoo ylön. Ette taida palvella Jumalaa ja mammonaa.
14 Mutta kaikki nämät kuulivat nekin Pharisealaiset, jotka ahneet olivat, ja pilkkasivat häntä.
15 Ja hän sanoi heille: te olette ne, jotka itsenne hurskaiksi teette ihmisten edessä; mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä se mikä ihmisille on korkia, se on Jumalan edessä kauhistus.
16 Laki ja prophetat ovat Johannekseen asti, ja siitä ajasta ilmoitetaan Jumalan valtakunta, ja jokainen siihen itseänsä väellä tunkee.
17 Pikemmin taivas ja maa hukkuu, kuin rahtukaan laista putoo.
18 Joka emäntänsä hylkää ja nai toisen, hän tekee huorin, ja joka sen mieheltä hyljätyn nai, hän tekee huorin.
19 Oli yksi rikas mies, joka vaatetti itsensä purpuralla ja kalliilla liinavaatteilla, ja eli joka päivä ilossa herkullisesti.
20 Oli myös kerjääjä, nimeltä Latsarus, joka makasi hänen ovensa edessä täynnänsä paisumia,
21 Ja pyysi ravittaa niistä muruista, jotka rikkaan pöydältä putosivat; mutta koirat myös tulivat ja nuolivat hänen paisumansa.
22 Niin tapahtui, että kerjääjä kuoli ja vietiin enkeleiltä Abrahamin helmaan: niin kuoli myös rikas ja haudattiin.
23 Ja kuin hän helvetissä vaivassa oli, nosti hän silmänsä ja näki Abrahamin taampana ja Latsaruksen hänen helmassansa.
24 Ja hän huusi, sanoen: isä Abraham, armahda minun päälleni ja lähetä Latsarus kastamaan sormensa pää veteen, että hän jäähdyttäis minun kieleni; sillä minä kovin vaivataan tässä liekissä.
25 Niin sanoi Abraham: poikani, muista, että sinä sait sinun hyvääs elämässä, niin myös Latsarus pahaa. Mutta nyt hän lohdutetaan, ja sinä vaivataan.
26 Ja paitsi kaikkia näitä on meidän ja teidän välillä suuri juopa kiinnitetty, että ne, jotka tahtovat, ei he voi, eikä sieltä tännekään tulla.
27 Niin hän sanoi: minä rukoilen siis sinua, isä, ettäs lähetät hänen minun isäni kotoon;
28 Sillä minulla on viisi veljeä, todistamaan heille, ettei hekin tulisi tähän vaivan siaan.
29 Sanoi hänelle Abraham: heillä on Moses ja prophetat; kuulkoot niitä.
30 Mutta hän sanoi: ei, isä Abraham: vaan jos joku kuolleista menis heidän tykönsä, niin he parannuksen tekisivät.
31 Hän sanoi hänelle: ellei he Mosesta ja prophetaita kuule, niin ei he myös usko, jos joku kuolleista nousis ylös.
että teihin voi luottaa :)
Juuri tätä kohtaa tarkoitin. Kiitos!
En lukenut koko keskustelua, mutta kirjoitan eröään kokemuksen, vaikka se olisi hieman sivujuonne.
Muutama vuosi sitten eräs minulle läheinen ihminen tuli syvästi loukatuksi minun tuttavani taholta. Teko oli mielestäni pahantahtoinen ja julma ja kosketti elämää laajasti; ihmissuhteita, taloutta ja monenlaisia harmeja. Tunsin lojaaliutta läheistäni kohtaan (loukkaus osui välillisesti myös minuun), mutta toisaalta olen toistuvasti tekemisissä tuttavani kanssa. Välillämme oli selvästi jännitettä, jota oli vaikea purkaa.
Rukoilin toistuvasti Jeesukselta anteeksiantavaa mieltä, sillä oma asenteeni loukkaajaa kohtaan ei ollut rakentava. Anteeksiantaminen on ollut pitkä prosessi, mutta Herra on antanut voimaa asiassa ja välimme ovat melko hyvällä mallilla. Viimeksi tänään kohtasimme ja oikeastaan jäi hyvä mieli.
Mitä haluan sanoa. Anteeksiantaminen on lähtöisin Jumalasta ja hän antaa siihen voimaa. Se on myös prosessi.
Mikä olisi ollut vaihtoehto? Anteeksiantamattomuus, katkeruus ja olisin itse jäänyt surullisen asian sitomaksi. Jumalan pyhyyden edessä olen syntinen, kuoleman ja ristiin naulitsemisen ansainnut. Olen itse saanut lahjaksi Jeesuksen verellä ansaitseman vanhurskauden. Enkö siis pyytäisi anteeksiantamuksen siunausta kokonaisvaltaisesti elämääni?
Tiedän, etten ole kauheuksien karaisema. Hoitokokouksista tai narsistisen ihmisen mielivaltaa en ole kokenut. Sellaista mielivaltaa ei tarvitse sietää, mutta ei myöskään kannata jäädä vastaavien asioiden sitomaksi.
Tulkoon sinun valtakuntasi, jossa vallitsee vanhurskaus, rauha ilo ja vapaus Jeesuksessa Kristuksessa.