Olenko teidän mielestänne liikaa hössäävä kun teen pojan perheelle kerran viikossa ruokaa pakkaseen? Samaten käyn siivoamassa lauantaisin. Miniä on aika väsynyt työstä ja lapsista joten olen ajatellut että auttamalla heitä näin,heillä jäisi enemmän aikaa perheelle ja harrastuksiin ja yhdessäoloon. Onko muita samassa tilanteessa? Poka ja miniä väittvät ainakin olevansa kiitollisia.
muumi
mummiko?
211260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kun lapset tulevat iskän luokse.-Jotakin on toki
poikanikin jo oppinut tekemään,mutta esim.leipominen ei onnistu ja lapsista on mukava juoda aina joskus pullakaakaot.
Teet tosi arvokasta perhetyötä,kun autat poikasi perhettä.Tiedä vaikka estät näinollen avioeronkin!
-Lehdessä oli juttu,että jos mies siivoaa,hän
välttyy avioerolta...
"Teet tosi arvokasta perhetyötä,kun autat poikasi perhettä.Tiedä vaikka estät näinollen avioeronkin!
-Lehdessä oli juttu,että jos mies siivoaa,hän
välttyy avioerolta... "
Anopit voivat myös "avuliaisuudellaan" aiheuttaa avioeroja! Anopin olisi ollut hyvä opettaa poikansa kotihommiin jo lapsena eikä ajatella, että antaa pojan olla, kyllä minä siivoan ja laitan ruokaa, kun pojalla on aikuisena oma perhe..
Mitäs jos opettaisit poikasi leipomaan lastensa kanssa? Vai haluatko itse tuntea olevasi tarpeellinen ja olla se vain, joka antaa lapsille pullaa?
Poikani tekee pitkää päivää muutenkin,että suotakoon hänelle ne valmispullat.
Eukko vetää kaikki valmisruuat äidiltään-ja rientää riijuille.
Ole niin hienotunteinen kuin siivoojat yleensakin. Ei sanaakaan arvostelua, kysyt kaiken aikaa, sopiiko, että ...
Muista, että miniä on talon emäntä.
En tiedä ikääsi, mutta miniästä saattaa tuntua epämukavalta, kun äidin ikäinen ihminen siivoaa heillä. Entäpä jos hän nolostelee pölyjä tai tiskejä. Eivät kai he lähde harratuksiinsa ja jätä sinua yksin siioamaan?!
Eivätköhän he joskus haluaisi viettää lauantaita ihan keskenään?
Älä tee itseäsi tuiki tarpeellisesksi. Joskus sinullakin pitää olla vapaa lauantai!
Jos kaikki ovat tilanteeseen tyytyväisiä, niin siitä vaan!
Joku kysyi, että siivoatko yksin, kun muut ovat harrastuksissaan, niin kysynpä vaan, että mitä väliä? Harrastukset ovat tärkeitä stressin lievityskeinoja ja sama kai se on vaikka olisi sillä aikaa pällään, kun joku kerran siivoaa vapaaehtoisesti ja omasta halustaan.
välittävä ihminen, joka ajattelee muitakin kuin itseään. Nostan hattua ja olen kieltämättä vähän kade, että sinulla on lupa auttaa ja sitä vielä osataan arvostaa.
Hieno homma ! Saisinpa itse tehdä poikani perheelle samat palvelukset.
Mikäli kaikki osapuolet suhtautuvat "hössötykseesi" hyväksyvästi, ei asiassa liene mitään ongelmaa. Minä saattaisin ottaa moisen "loukkaavana" -ihan kuin en itse osaisi pitää huolta perheestäni. Ilmeisesti asut jossain lähistöllä? Itse kävisin mieluummin anopin luona syömässä silloin tällöin. Ja siivousapuja kysyn tarvittaessa. Kannattaa vähän kuulostella tilannetta, ettei pääse kuitenkin varkain ryöstäytymään käsistä.
Jos he ovat aidosti kiitollisia avusta, niin sittenhän kaikki on ok ja saavat olla iloisia avuliaasta mummusta, jos et itse koe auttamista rasittavana tai liian sitovana. Kannattaa kuitenkin kuulostella tilannetta ja jutella vaikka ihan suoraan poikasia kanssa, onko homma todella ok. Itse en haluasi lainkaan äitiäni tai anopiani meille siivoilemaan. Jos olisi pienen vauvan kanssa ihan poikki, niin luultavasti jonkunlainen apu olisi tervetullutta, mutta viestisi perusteella lapset eivät ole enää ihan vauvoja. ITse kokisin siivouksen tunkeilevana, haluan itse huolehtia kodistani. Mutta kaikki eivät ole samanlaisia. Lastenhoitoapu silloin tällöin olisi tervetullutta!
Jos itse vain jaksat, ja he osaavat olla kiitollisia, niin sittenhän kaikki on hyvin. Täytyy kai luottaa että aikuiset ihmiset osaavat sanoa, jos eivät sellaista apua kaipaa, ja itse myös tunnistat oman jaksamisesi rajat. Kiireisillä työtä tekevillä vanhemmilla menee usein loputkin voimat kotiaskareisiin , joten jos niissä saa apua, se koituu lastenkin eduksi, he saavat paremmat vanhemmat. Ja lapsenlapsesi saavat nauttia seurastasi, toivottavasti maltat pitää paussia sen verran, että voit myös olla rauhassa lastenlasten kanssa välillä.
Minäkin haluaisin auttaa omaa lapsenlapseni kun äiti on niin väsynyt, eikä jaksa siivota, mutten saa olla avuksi.
Olisit opettanut poikasi siivoamaan!
Ei ole poikia mitää olisin opettanut.älä vedä niitä hätäisiä johtopäätöksiäsi omien kokemustesi mukaan. Enpä voi sille mitään jos ei sinun poikasi osaa siivota.
Haluaisin aloitaa keskustelun näistä lastenlapsista kun kuuntelen isovanhemia suurin osa on todella väsyneitä kun niin sanottua omaa aikaa ei enää löydy itselleja omalle miehelle kun poikkeuksesta joka viikon loppu omilla lapsilla joku tärkee meno ja kukas ne pienet hoitaa kun isovanhemmat, kysyisin vaan kelle te ne lapset teitte meille vai itsellenne, ja olen monen kuullut sanovan että valmiiseen pöytään on kiva tulla niin varmaan mutta kun ovi sulkeutuu teidän jälkeenne moni ajattelle ihana kun kävitte mutta... omia kokemuksia on kunnes tein siitä lopun silläkin uhalla että sopu ei säily. Olis todella kiva että joku jakais tämän mielipiteen
pitää olla kerjätessäkin.
Nuorten on hyvä ymmärtää, että meilläkin on vielä oma elämämme.
Onneksi minua ei ole tuolla tavoin hyväksi käytetty.
Itse yleensä pyydän lapsenlapset meille, just sillon, kun mulle sopii.
Muutaman kerran olen ollut ns, lapsenpiikana, esim. pikkujouluaikaan ja muutamia tunteja vain, että äiti on päässyt esim. lääkäriin.
Muuten vanhemmat hoitavat keskenään järjestelyt.
Haluankin säilyttää roolini lapsille vain mumina, jonka luo on kiva tulla ja joka on onnellinen, kun lapset käyvät. Pyrin sovittamaan tapaamiset siten, ettei mulla ole silloin muuta tekemistä, että voin keskittyä lapsiin. Siten siitä saa kaikki irti enemmän.
Sanon aina suoraan, mitä ajattelen, siis että jaksanko ottaa, kun lapsenlapset esim. itse kysyvät.
Enempi on ollut itsellä huono omatunto siitä, ettei ole pystynyt ottamaan tarpeeksi usein, kun on aina jotain muuta itsellä.Lapset kasvavat niin nopeasti kuitenkin, että kohta on jo omat menot, eikä mumin luokse enää hinguta.
Meidän ekaluokkalainen oli jo ensimmäisessä diskossaan, aivan innoissaan. Siitä se alkaa.
Ihan noin vain tarpeellisuusperiaatteen mukaisesti.Ei kai liene tarkoitus,että mummot
kaitsevat lapsia joka juominkien aikana.
niin jokainen tapaus on erilainen.
me käymme usein, ostimme jopa asuntoauton, jotta voimme olla viikon kerrallaan,
koska, asuvat 30 km päässä meistä.
luulemme että autamme, mutta tulos nähdään 25v kuluttua.
Mutta työkaverillani myös vanhemmat auttoivat, paljon.
Vanhemmat vain lisää tekivät (4), eivätkä ottaneet kokonaisvastuuta,
kun, oli niin hallitsevat isovanhemmat.
Lapsista näyttää tulevan täysiä huligaaneja, lapsista.
Ensimmäinen pääsi jo erikoisoikeudella nuorisovankilaan 14v iässä,
toinen parin vuoden kuluttua, oli silloin jo 15v.
(pitää lopettaa)
30 kilsaa on aivan olematon matka. Miksi yövytte niin lähellä asuntoautossa? Sellaisen matkan voi nopsasti hurauttaa vaikka joka päivä, monelle se onkin työmatkan pituus.
Antakaa nuorelle perheelle myös omaa tilaa. He tarvitsevat sitä. Toki he tarvitsevat apuakin, mutta ei liikaa.
Jos tyytyväisyys on molemminpuolista, sehän on ihan hieno asia! Jos se ei ole mikään pakko puolin eikä toisin, niin kerrassaan upeaa.
Itse olisin olin ihan mielettömän kiitollinen, jos aikoinaan olisin saanut lähellä asuvalta mummolta (edesmenneeltä anopilta) edes pientä apua. Kahden pienen lapsen kanssa kun jouduin kotiutumaan uudelle paikkakunnalle, oli melkoinen järjestely että edes hammaslääkärissä sai käytyä! Ei ollut tuttuja, ei naapureita, ei ketään sellaista (kaikki sellaiset jäi vanhalle paikkakunnalle) joiden apua olisi hetkeksi voinut pyytää. Anoppi (hyväkuntoinen eläkeläinen) auttoi pitkin hampain ja oli työn ja tuskan takana, että jaksoi pari kertaa (usean vuoden aikana) katsoa lasten perään ehkä vartin / puoli tuntia kun olin lääkärissä. Oma äitini olisi katsonut, mutta siinä vaiheessa hän oli jo sairaalloinen ja asui niin kaukana, ettei hänen apua ollut mahdollista saada. Kaikille muille osasi anoppi esittää rakastavaa ja huolehtivaista mummoa ja marttyyrina kaljahuuruissa itki ystäville, että voi voi kun ei nekään käy... Miksi olisi pitänyt käydä kun ei tullut minkäänlaista vastakaikua välittämisestä tai toinen edes osoittanut olevansa mielissään että näkee lapsiaan ja lapsenlapsiaan.
Itse olen elänyt ilman isovanhempia ja myös omat lapseni nyt elävät melko lailla ilman isovanhempia, osa kuollut ja osa erittäin sairaalloisia ja iäkkäitä. Itse odotan sitä aikaa kun saan (toivottavasti) olla mummo. Toivon että minä voin joskus auttaa ja jelpata omia lapsia ja heidän lapsiaan kun sen aika tulee. Tarjota apuani jos sitä tarvitaan molempia tyydyttävällä tavalla.
samasta syystä, minkä kerroit, olen yrittänyt olla omalle miniälleni mahdollisimman paljon tukena ja apuna.
Hän kun muutti tänne aivan toisesta maasta, eikä ketään omia ole lähellä.
Kielitaidottomana oli vielä alussa vaikeaa solmia edes mitään tuttavuus/ystävyyssuhteita.
Hänen äitinsä sanoikin täällä häiden aikaan käydessään, että hän menee turvallisin mielin kotiin, kun huomaa, että huolehdin hänen tyttärestään, kuin omastani, että olen hänelle toinen äiti. Se lämmitti, mutta toi myös tavallaan vastuuta siitä, ettei muualla asuvan äidin todella tarvis olla huolissaan.
Olisin niin onnellinen, jos oman tyttäreni kohdalla olisi samoin.
Valitettavasti hänen tulevaan anoppiinsa en voi luottaa pätkääkään, hän ennemminkin vaati itse apua ja sotkee asiat, jos jotenkin yrittää puuttua, joten huoleton en voi siltä osin olla, jos ja kun tytär saa lapsia.
Hänellä ei myöskään ole siellä vieraassa maassa miehensä lisäksi ketään, kenen puoleen voisi kääntyä. Anoppi lisäksi asuu myös aivan toisella paikkakunnalla.
Vaan hänen auttamisensa alkoi jo vähän yli viisikymppisenä.-Häneen tulikin sitten pian dementia,johon kuoli.
Että te,joilla on äiti,joka auttaa,olkaa kiitollisia.-Joskus äidit tosin passaavat ihan avuttomiksi.Kantavat valmisruuat perheellisillekkin lapsilleen.
Eikä kiitoksen sanaa lausuta,vaan se on itsestäänselvää.
Olen sitä mieltä,että lasten pitää oppia ensin pärjäämään itse ja oppia ottamaan vastuu elämästään.Sen jälkeen voi hyvillä mielin olla apuna,kun on se varmuus,että oma aikuinen lapsi kyllä pärjäisi myös omillaan,jos olisi pakko.Jo aikuiset lapseni olen tähän yrittänyt opettaa,pari on vielä alaikäistä kotona kasvamassa.Autan nyt varsinkin sitä lastani,jolla on pieniä lapsia.Toisilla ei vielä ole,haluan heille myös olla apuna silloin kun ovat vastaavassa tilanteessa.Taloudellista apua en tarjoa,otan lapsenlapsia mummolaaan että vanhemmat saavat välillä huokaista.Ilo on molemminpuolinen minulle ja lapsenlapsille,kun ryntäävät mummolan ovesta sisään.