mä en jaksa itteeni!
inhoon itteeni!
ompelen ton v#tun suun kiinni kokonaan, etten pysty tunkeen sinne enää mitään.
oli niin helvetin pakko eilen syödä järkyttävä määrä karkkia ja muuta lihottavaa. ja sit oksentaa ja oksentaa ja oksentaa.
söin, kävin oksentamassa, söin uudelleen ja kävin taas oksentamassa jne.. ainakin 7 kertaa.
nyt on niiiin turvonnu olo että voisin vetää itteni jojoon!
saispa koko mahan leikattua pois!
vaa`alle en uskalla ainakaan kolmeen viikkoon mennä.
meni pitkä aika että en syöny juurikaan mitään `ylimääräistä` , ja sit eilen se repes tommoseen hulluntouhuun.
auttaiskohan hypnoosi tämmöseen? että alkaisin inhoon kaikkee makeeta.. ja suolastakin. onko kellään tietoo?
inhoon itteeni!
ompelen ton v#tun suun kiinni kokonaan, etten pysty tunkeen sinne enää mitään.
oli niin helvetin pakko eilen syödä järkyttävä määrä karkkia ja muuta lihottavaa. ja sit oksentaa ja oksentaa ja oksentaa.
söin, kävin oksentamassa, söin uudelleen ja kävin taas oksentamassa jne.. ainakin 7 kertaa.
nyt on niiiin turvonnu olo että voisin vetää itteni jojoon!
saispa koko mahan leikattua pois!
vaa`alle en uskalla ainakaan kolmeen viikkoon mennä.
meni pitkä aika että en syöny juurikaan mitään `ylimääräistä` , ja sit eilen se repes tommoseen hulluntouhuun.
auttaiskohan hypnoosi tämmöseen? että alkaisin inhoon kaikkee makeeta.. ja suolastakin. onko kellään tietoo?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ahmin myös välillä, ja tiedän kuinka kauheaa se on. Nyt olen kuitenkin oppinut tiedostamaan, että ahmiminen johtuu jostain muusta kuin ruuan halusta: stressistä yleensä. Ja mua on ainakin auttanut rentoutuminen, hyvän musiikion kuuntelu, joogaus... Plus että sallin itseni syödä melkein joka päivä jotain hyvää: muutaman irtosuklaakarkin, tänään mämmiä... Syön hitaasti, keskittyen ruuan makuun.
Ahimiminen on viesti sisimmästäsi! Rauhoitu, kuuntele itseäsi, tee itsellesi hyvää!
ei se mulla jäis siihen muutamaan. joko en syö ollenkaan herkkuja tai sitten syön ihan sairaasti..
oispa joku semmonen kultanen keskitie munkin elämässä.
ja kun on nälkänen, niin sitten ku sortuu niin siinä menee kaikki herkkupäivät kerralla.
viesti se on todellakin sisimmästäni: oon todella inhottava ihminen.
oon kateellinen ja katkera niille jotka voivat syödä mitä haluavat, eivätkä stressaa jos ovat normaalipainossa. itse oon muka vähän alipainoinen mut oon siltiki läski ja stressaan joka asiasta. mulla on aikaki varattuna vatsankiristysleikkaukseen.
voinkohan koskaan olla normaali?
kiitos silti ystävällisistä sanoista!
on kiva että edes joku ymmärtää.
hei "surkimus"!
Et todellakaan ole surkimus. Sinulla on syömishäiriö, joka on hoidettavissa. ja täällä kyllä moni ymmärtää sinua. Oletko kokeillut mitä tapahtuisi jos et kieltäisi itseltäsi herkkuja? loppuisiko ahmintapakko?
jos en kieltäisi iteltäni herkkuja niin sit söisin niitä koko ajan :( mä oon semmonen ihminen jolle ei tee pahaa isokaan määrä makeeta (niinku toisille)
ja ISO KIITOS ymmärryksestä,sulle ja kaikille ymmärtäville!
mutta miten tämmöistä edes voi hoitaa?? kun ei se tosi asia muutu, etten voi syödä mitään lihomatta.
Oletko koskaan miettinyt, että oikeesti hakisit apua syömishäiriöösi? Se voisi helpottaa...Vaikutat tosi ahdistuneelta noitten ruokien suhteen. Suosittelen lämpimästi että menisit juttelee jollekin ulkopuoliselle..eli siis vaikka terveydenhoitajalle..
muuttaa sitä tosiasiaa etten voi koskaan syödä niinku haluaisin, normaalisti.
olen jo yli 30,töissä ja lapsiakin.
onhan meillä työpaikkalääkäri, mut ei se oo semmonen kelle voi puhua.
ja kun mun ongelma on toi mun helv..in maha joka turpoaa tosi pienestä ihan vaan mun kiusaks.
miten muut pystyy syömään, eikä ne näytä norsuilta? sitä en tajuu ja oon niin helvatin katkera ku mulla on näin viallinen maha. miten semmoseen voi saada apua? tekis mieli leikata vaikka puukolla se pois kokoaan. äärettömän inhottava.